Konstans II

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Konstans II ja hänen poikansa Konstantin.

Konstans II, Herakleios Pogonatus (630668), oli Konstantinos III:n poika ja Bysantin keisari vuosina 641668.[1] Konstans sai lisänimeä Pogonatus, "parrakas", koska hänellä oli vanhempana pitkä ja tuuhea parta.

Konstans II:sta tuli keisari, kun hänen 15-vuotias setänsä Heraklonas syrjäytettiin vallasta vuonna 641. Konstans oli tuolloin vasta vain yksitoistavuotias. Hän oli ristimänimeltään Herakleios, mutta otti nimekseen kruunajaisten yhteydessä Konstans. Todellinen valta oli sotapäällikkö Valentinoksella, joka pakotti nuoren keisarin menemään naimisiin tyttärensä Faustan kanssa. Valentionos yritti julistaa itsensä keisariksi vuonna 644, mutta vihainen väkijoukko tappoi hänet. [2]

Keisari Heraklonasin alulle panema sopimus arabien kanssa pantiin käytäntöön heti Konstansin noustua valtaistuimelle. Bysantin joukot jättivät Aleksandrian 12. syyskuuta 642 ja arabit valloittivat kenraali Amrin johdolla Pohjois-Afrikan rannikkoa Tripoliin asti. Kun kalifi Omar I kuoli vuonna 644, tuli Bysantille hyvä tilaisuus vastaiskuun. Vahva laivasto lähetettiin Egyptiin kenraali Manuelin johdolla ja se saikin vallattua takaisin Aleksandrian vuonna 645. Vuonna 646 Amr kuitenkin löi Manuelin joukot.[3]

Kun arabit olivat varmistaneet valloittamansa Syyrian ja Mesopotamian, he hyökkäsivät Armeniaan ja Vähään-Aasiaan vuonna 642 ja Kappadokiaan vuonna 647. Kenraali Muawijan johdolla arabit rakensivat ensimmäisen laivastonsa, jolla he vuonna 649 valloittivat Kyproksen. Bysantti neuvotteleman kolmen vuoden aselevon jälkeen Muawijan valloitti vielä Rodoksen ja Kosin. Oli selvää, että arabien seuraavana kohteena oli Konstantinopoli. Konstans otti nyt itse Bysantin laivaston johdettavakseen ja kohtasi arabien laivaston vuonna 655. Arabien voitto oli täydellinen ja keisari pääsi vain täpärästi pakenemaan. Vuonna 656 Uthman ibn Affan murhattiin ja Muawijan julistautui kalifiksi Syyriassa. Sisällissodan uhatessa Muawijan solmi rauhansopimuksen Bysantin kanssa vuonna 659.

Idän uhan hellitäessä Konstans pystyi vuonna 658 johtamaan retkikuntaa slaaveja vastaan Balkanilla. Suuria joukkoja slaaveja pakkosiirrettiin Vähään-Aasiaan. Vuonna 653 Konstans lähetti armeijan syrjäyttämään paavi Martinus I:n.

Varmistaakseen keisarinvallan perillisilleen Konstans tapatti veljensä Theodosiuksen ja teki pojastaan Konstantinoksesta keisarin. Sama kunnia annettiin nuoremmille pojille Herakleiokselle ja Tiberiukselle vuonna 659. Vuonna 663 Konstans aloitti kampanjan langobardeja vastaan Italiassa. Aluksi kaikki meni hyvin, mutta talven tultua armeijan oli vetäydyttävä Napoliin. Täältä keisari matkasi Roomaan, jossa uusi paavi Vitalianus vastaanotti hänet. Hän jatkoi matkaansa pian Sisiliaan, jonka puolustusta oli kohennettava arabien hyökkäyksiä vastaan. Konstansin toiminnasta Sisiliassa ei tiedetä paljon, mutta kesällä 668 hänet murhattiin Syrakusassa, kun hän oli kylpemässä. Konstansin kuoltua hänen pojastaan Konstantinista tuli keisari.[4]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Warren T. Treadgold: A history of the Byzantine state and society. Stanford University Press, 1997. ISBN 9780804726306. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Treadgold s. 308
  2. Treadgold s. 309-310
  3. Treadgold s. 311-312
  4. Treadgold s. 320-321
Edeltäjä
Heraklonas
Bysantin keisari
 
Seuraaja
Konstantinos IV