Näyttelykuvia

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Viktor Hartmannin luonnos Trilby-balettia varten. Kuva innoitti Musorgskin säveltämään Kuoriutumattomien kananpoikien tanssin.

Näyttelykuvia (ven. Картинки с выставки, Kartinki s vystavki) on viidentoista osan muodostama pianosarja, jonka on säveltänyt venäläinen Modest Musorgski vuonna 1874. Alun perin Musorgski sävelsi teoksen pianolle, mutta se on myöhemmin tullut tunnetuksi myös lukuisina orkestrointeina, joista tunnetuin on Maurice Ravelin käsialaa. Musorgski sävelsi teoksen ystävänsä, arkkitehti Viktor Hartmannin muistolle. Teoksen alkuperäinen nimi oli Hartmann.

Hartmannin kuoleman jälkeen järjestettiin Pietarissa hänen töistään postuumi näyttely, jossa esillä oli yli 400 teosta. Näyttelykuvia sävellettiin muutaman kuukauden kuluttua, ja se kuvailee näyttelyvieraan matkaa tällaisen kokoelman keskellä. Sävellystensä innoittajina Musorgski käytti pääasiassa Hartmannin piirroksia ja akvarelleja, jotka tämä oli tehnyt ulkomaanmatkoillaan. Kymmenestä teoksesta kuitenkin vain kolme oli esillä vuoden 1874 näyttelyssä (nimittän Kuoriutumattomien kananpoikien tanssi, Baba Jaga ja Kiovan suuri portti). Osa sävellyksiin käytetyistä piirroksista on kadonnut eikä niitä tunneta.

Musorgski rakentaa sarjansa kuvaamaan omaa etenemistään näyttelyn läpi. Avaavan Promenaden teema toistuu useita kertoja osien (jotka kuvaavat näyttelyn tauluja) välillä. Sarjan loppuosassa teema lakkaa kuitenkin toimimasta pelkkänä yhdyssiteenä osien välillä ja alkaa lomittua itse kuviin ja niiden tunnelmaan: se toistuu salaperäisenä osassa Con mortuis in lingua mortua, juhlallisena osassa Kiovan suuri portti.

Sarjan osat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alkuperäisotsikko suomeksi muuta
Promenade. Promenadet eli kävelyt ovat sarjan väliosia, jotka kuvaavat näyttelyvierasta kulkemassa taululta toiselle.
I. Gnomus Menninkäinen Perustuu Hartmannin luonnokseen pähkinänsärkijälelusta, joka muistuttaa pientä kääpiötä tai menninkäistä.
Promenade
II. Il vecchio Castello Vanha linna Hartmannin maalaus kuvaa trubaduuria, joka laulaa linnan edessä.
Promenade
III. Tuileries (Dispute d'enfants après jeux) Tuileries (leikkivien lasten riita) Hartmann kuvasi joukkoa leikkiviä lapsia puutarhassa Pariisissa Louvren lähellä.
IV. Bydło Härkävankkurit Piirros puolalaisista härkävankkureista.
Promenade
V. Балет невылупившихся птенцов, Balet nevylupivšihsja ptentsov Kuoriutuvien kananpoikien tanssi Perustuu Hartmannin puvustussuunnitelmaan erästä balettia varten.
VI. "Samuel" Goldenberg und "Schmuÿle" "Samuel" Goldenberg ja "Schmuÿle" Stasov lisää tähän kuvauksen "Kaksi juutalaista: rikas ja köyhä", mutta toisin kuin joskus luullaan, tämä ei ole osa alkuperäistä otsikkoa. Kaksi erillistä lyijykynäpiirrosta.
Promenade
VII. Limoges le marché (La grande nouvelle) Limoges'n tori (suuri uutinen) Musiikki kuvaa väitteleviä naisia kuhisevalla torilla Limoges'ssa, Ranskassa.
VIII. Catacombae (Sepulcrum romanum) Katakombit Hartmann kuvasi itsensä Pariisin katakombeissa lyhdyn valossa.
Cum mortuis in lingua mortua Kuolleiden kanssa kuolleiden kielellä
IX. Избушка на курьих ножках (Баба-Яга), Izbuška na kurih nožkah (Baba-Jaga) Kananjalkainen mökki (Baba Jaga) Piirros huolellisesti valmistetusta kellosta, joka esittää venäläisten kansansatujen noita-akan Baba Jagan mökkiä.
X. Богатырские ворота
(В стольном граде во Киеве)
, Bogatyrskie vorota (V stolnom grade vo Kieve)
Kiovan suuri portti, tai Suuri portti (vanhassa pääkaupungissa Kiovassa) Perustuu Hartmannin luonnoksiin Aleksanteri II:lle omistetusta monumentaalisesta portista. Suunnitelma ei koskaan toteutunut.

Teoksessa toistuva Promenade-teema alkaa seuraavasti: Mussorgsky Pictures at an Exhibition, chords.PNG

Julkaisuhistoria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Näyttelykuvien ensimmäisen painoksen kansilehti

Kuten useimmilla Musorgskin teoksilla, myös Näyttelykuvilla on monimutkainen julkaisuhistoria. Vaikka se sävellettiin hyvin nopeassa tahdissa (kesäkuun toisen ja 22:nnen päivän välillä), teos pääsi painettavaksi vasta vuonna 1886, viisi vuotta säveltäjän kuoleman jälkeen. Tällöin julkaistiin Musorgskin kollegan Nikolai Rimski-Korsakovin kiillottama editio, joka ei noudattanut tarkasti Musorgskin alkuperäistä sävellystä vaan oli paikon jopa virheellinen. Vasta vuonna 1931 Näyttelykuvia julkaistiin säveltäjän käsikirjoitusta vastaavassa muodossa. Musorgskin käsikirjoituksen näköispainos julkaistiin vuonna 1975.

Sovitukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäinen Näyttelykuvien orkestroija oli venäläinen säveltäjä Mihail Tusmalov (Michael Touschmaloff, 1861–96), joka sovitti kuitenkin vain seitsemän kymmenestä teoksen osasta ollessaan Rimski-Korsakovin oppilaana. Tämä versio esitettiin vuonna 1891. Seuraava sovittaja oli britti Sir Henry Wood vuonna 1915, mutta hänkin jätti pois osia toistuvasta Promenade-teemasta. Kokonaan teoksen orkestroi ensimmäistä kertaa slovenialaissyntyinen viulisti ja kapellimestari Leo Funtek, joka viimeisteli sovituksensa vuonna 1922 Suomessa työskennellessään.

Samana vuonna orkesterisovituksensa esitti Maurice Ravel. Tämä taidokas ja värikäs orkestraatio on osoittautunut myöhemmin suosituimmaksi sekä konserteissa että äänityksissä. Ravel jätti kuitenkin pois viidennen eli viimeisen Promenaden. Myöhemmin teoksesta on laadittu muitakin sovituksia, samoin alkuperäistä pianosävellystä esitetään ja äänitetään yhä usein. Eksoottisempia sovituksia ovat mm. Elgar Howarthin vaskiyhtyeelle 1970-luvulla tekemä, Kazuhito Yamashitan soolokitaraversio sekä sovitukset, jotka yhdistelevät teokseen elektronista musiikkia tai uudempia musiikinlajeja.

Modest Musorgski
Viktor Hartmann

Joitakin teoksen orkestraatioita:

Muita sovituksia:

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Näyttelykuvia.