Pariisin katakombit

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Pariisin katakombien käytävää

Pariisin katakombit (ransk. Catacombes de Paris) on Pariisissa sijaitseva laaja maanalainen huoneiden ja käytävien verkosto, jota on käytetty hautapaikkana.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alkujaan kalkkikivilouhoksina syntyneitä luolia alettiin käyttää hautoina 1700-luvulla Pariisin hautausmaiden täytyttyä. Silloin maanpäällisistä haudoista alettiin siirtää luita maanalaisiin käytäviin. Katakombien seinät ovat täynnä piirroksia, joista vanhimmat ovat peräisin 1700-luvulta. 1800-luvulla käytävissä jopa asui ihmisiä. Victor Hugo on käyttänyt Pariisin katakombien tuntemustaan romaanissaan Kurjat. Toisen maailmansodan aikana katakombeja käyttivät vastarintaliikkeen jäsenet, ja maan alla 14. kaupunginosassa (arrondissement) sijaitsi myös saksalaisten bunkkeri. Tämä bunkkeri ei kuulu opastettujen kierrosten reittiin, joten sen voi nähdä vain epävirallisilla (laittomilla) kiertokäynneillä.

Maanalaiset tunnelit ja kammiot ovat jo pitkään aiheuttaneet turvallisuusongelmia. Toisinaan käytäviä romahtaa, mikä aiheuttaa usein vahinkoa rakennuksille. Tämän estämiseksi hallitus perusti jo vuonna 1777 IGC:n (Inspection générale des Carrières) valvomaan jo olemassa olevia käytäviä ja estämään uusien kaivamisen. Valvonta ja tunnelien lujittaminen ovat jatkuneet tähän päivään saakka.

Katakombit nykyään[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nykyään katakombit ovat turistikohde, jossa vierailija voi nauttia aavemaisesta retkestä pimeissä käytävissä miljoonien pariisilaisten jäännöksien lomitse. Vainajat on merkitty hautausvuoden mukaan. Sisäänkäynti opastetuille kierroksille on Denfert-Rochereaulla. Kierroksen pituus on noin 1,7 km ja se kestää vajaan tunnin. Turvallisuussyistä katakombeihin otetaan vain 200 henkilöä kerrallaan. Kierroksilla ei ole opastusta, mutta tärkeimmissä kohteissa on esittelytaulut myös englanniksi.

Yleisölle avoinna olevat osat ovat vain pieni osa Pariisin alla kulkevista käytävistä. Yhteensä tunneleita on yli 300 kilometriä. Katakombeihin pääsee kuitenkin joistakin kohdin myös Pariisin viemäri- ja metroverkoston kautta. Myös räjähteitä tiedetään käytetyn, ja katakombit houkuttelevatkin huumekauppiaita, erikoisuudentavoittelijoita ja salaisten kokouksien pitäjiä. Innokkaimmat käytävien ystävät kutsuvat itseään katafiileiksi (cataphiles) ja saattavat viettää maan alla päiväkausia. Syyskuussa 2004 katakombeista löydettiin sinne piilotettu salainen elokuvateatteri. Katakombeissa käyminen on kuitenkin ollut laitonta jo vuodesta 1955 lähtien. Määräyksen rikkojia odottaa sadan euron sakko, ja katakombeissa seikkailevia vahtii erityinen tunnelipoliisi. Jotkut vaarallisimmista osuuksista on kokonaan suljettu. Valokuvatessa katakombeissa salamavalon käyttö on kielletty.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Pariisin katakombit.