Kurjat

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee romaania. Muita merkityksiä on täsmennyssivulla.
Kurjat
Les Misérables
Cosette. Ensipainoksen kuvitusta.
Cosette. Ensipainoksen kuvitusta.
Alkuperäisteos
Kirjailija Victor Hugo
Kuvittaja Emile Bayard
Kieli ranska
Kustantaja A. Lacroix, Verboeckhoven & Ce.
Julkaistu 1862
Suomennos
Suomentaja Eino Voionmaa
Kustantaja WSOY
Julkaistu 1927–1931
Nuvola apps bookcase.svg
Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta

Kurjat (ransk. Les Misérables) on Victor Hugon kirjoittama romaani, joka ilmestyi vuonna 1862. Teos saavutti heti ilmestymisensä jälkeen suuren suosion. Tarina sijoittuu 1800-luvun alkupuolen Ranskaan ja seuraa monien henkilöiden yhteenkietoutuneita kohtaloita.

Taustaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hugo oli aktiivinen ihmisoikeuksien edistäjä, ja juuri halusta arvostella ja muuttaa sen aikaista yhteiskuntaa syntyi Kurjat. Kirjailija oli teoksensa ilmestyessä maanpaossa kotimaastaan Ranskasta Napoleon III:n vuoksi. Hugo oli kirjoittanut ensimmäisen versionsa kirjastaan jo 1830-luvulla, mutta koska hänen asenteensa esimerkiksi kirkkoa kohtaan olivat muuttuneet noina vuosina, hän kirjoitti kirjan kokonaan uudelleen. [1]

Juonitiivistelmä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varoitus:  Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.

Osa I - Fantine[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kurjat koostuu viidestä osasta. Ensimmäinen osa sijoittuu vuoden 1815 Digneen, jossa Jean Valjean vapautuu vankilasta 19 vuoden jälkeen. Valjean käänytetään pois kaikista majataloista, koska hänen keltainen passinsa kertoo hänen vankilataustastaan. Lopulta, Dignen hyväsydäminen piispa Myriel majoittaa Valjeanin luokseen. Valjean ei kuitenkaan voi vastustaa kiusausta ja pakenee yöllä vieden piispan hopeat mukaansa. Poliisin pidättäessä Valjeanin, Myriel väittää lahjoittaneensa hopeat hänelle. Poliisien jättäessä kaksikon, piispa vakuuttaa Valjeanille, että hopeat ovat todella hänen ja muistuttaa häntä rehellisen elämän aloittamisesta.

Kuusi vuotta myöhemmin Valjean käyttää uutta henkilöllisyyttä (Monsieur Madeleine) ja on varakas tehtaanomistaja ja asumansa kaupungin pormestari. Valjeanin kävellessä kadulla hän näkee miehen, joka on jäänyt loukkuun vaunujen rattaiden alle. Hän pyytää ihmisiä auttamaan mutta, kun kukaan ei suostu nostamaan vaunuja, Valjean pelastaa miehen omin voimin. Kaupungin poliisitarkastaja Javert alkaakin epäillä pormestaria, koska hän tuntee vain yhden miehen, joka olisi pystynyt kyseiseen voimannäyttöön. Miehen nimeltä Jean Valjean.

Vuosia aikaisemmin Pariisissa, Félix Tholomyès rakastui naiseen nimeltä Fantine, jonka kuitenkin hylkäsi ja Fantinen oli pidettävä huolta sekä itsestään, että tyttärestään. Fantine jätti tyttärensä, Cosetten Thénarderien perheeseen uskoen, että hänestä pidetään hyvää huolta. Fantine saa itselleen työpaikan Monsieur Madelainen (Jean Valjean) tehtaasta ja lähettää Thénardierin perheelle rahaa elättääkseen heidän luonaan asuvaa tytärtään. Thénardierit kuitenkit valehtelevat Fantinelle hänen tyttärensä hyvinvoinnista ja vaativat häneltä yhä enemmän rahaa. Fantine erotetaan työstään ja elättäkseen itsensä Fantine päätyy prostituoiduksi. Miehen ahdistellessa häntä kadulla hän hyökkää itsepuolustuksena tämän kimppuun. Poliisitarkastaja Javert pidättää Fantinen, joka anoo vapautusta, koska hän ei voi elättää tytärtään vankilassa. Javert kuitenkin tuomitsee hänet kuudeksi kuukaudeksi vankilaan. Valjean (Pormestari Madeleine) puuttuu asiaan ja käskee Javertia vapauttamaan Fantinen. Valjean muistaa naisen ja tuntee olevansa vastussa hänestä, koska tämä erotettiin hänen tehtaaltaan. Hän lupaa Fantinelle hakevansa Cosetten äitinsä luokse ja vie Fantinen sairaalaan.

Myöhemmin Javert tulee jälleen tapaamaan Valjeania. Hän kertoo Valjeanille olevansa pahoillaan, sillä hän luullut tätä pahamaineiseksi rikolliseksi. Hän kertoo myös, että viranomaiset olivat pidättäneet jonkun muun oikean Valjeanin sijaan. Valjean päättää pelastaa Valjeanin henkilöllisyyyttä käyttävän miehen ja paljastaa oikean henkilöllisyytensä, minkä jälkeen hän palaa Fantinen luokse.

Sairaalassa Javert yrittää pidättää Valjeanin. Valjean pyytää tältä kolmea päivää hakeakseen Cosetten, mutta Javert kieltäytyy. Fantinelle selviää pian, ettei Cosette ole sairaalassa ja kysyy tyttärensä olinpaikkaa. Javert käskee naisen olla hiljaa ja paljastaa Valjeanin (Monsieur Madelaine) todellisen henkilöllisyyden ja hänen rikollisen taustansa. Shokissa, sairauden heikentämänä Fantine vajoaa takaisin sänkyynsä ja kuolee.

Osa II – Cosette[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Teoksen toisessa osassa kuvaillaan nuoren Cosetten elämää. Valjean pakenee, jää kiinni ja tuomitaan kuolemaan. Kuningas muuttaa rangaistuksen pakkotyöhön elinkaudeksi. Ollessaan vankilassa Toulonin satamassa Valjean kuitenkin pakenee heittäytymällä aaltoihin. Valjeanin ruumista ei löydetä ja pian hänet julistetaan kuolleeksi.

Valjean saapuu Montfermeilin kaupunkiin jouluaattona. Hän näkee nuoren Cosetten noutamassa vettä yksin metsässä ja saattaa hänet majataloon. Majatalossa hän huomaa, että nuorta tyttöä kohdellaan kaltoin samalla kun Thénardierin omia lapsia hemmotellaan. Valjean ilmoittaa, että haluaa ottaa Cosetten mukaansa. Saadakseen tytön mukaansa hän näyttää Thénardiereille Cosetten äidin kirjettä ja lahjoo heidät rahalla. Valjean ja Cosette matkaavat Pariisin, jossa hän ja Cosette elävät onnellisina, kunnes poliisitarkastaja Javert pääsee jälleen Valjeanin jäljille. Valjean ja Cosette saavat majapaikan mieheltä, jonka Valjean aikaisemmin pelasti rattaiden alta. Valjean päätyy luostarin puutarhuriksi, kun taas Cosette pääsee oppilaaksi nunnaluostariin.

Osa III – Marius[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Marius ja Cosette

Kahdeksan vuotta myöhemmmin Enjolrasin johtama opiskelijaliike ABC (Les Amis de l'ABC) valmistelee barrikadia ja mielenosoitusta parantaakseen työläisluokan asemaa. Mielenosoitukseen ottaa osaa myös myös Pariisin köyhälistö, mukaanlukien Thénardierin pariskunnan vanhin poika Gavroche, joka on katulapsi Thénardierien hylättyä hänet. Yksi opiskelijoista on toisen sukupolven paroni Marius Pontmercy, joka on karkoitettu perheensä luota liian vapaamielisten mielipiteidensä vuoksi. Ollessaan Luxembourgin puistossa Marius rakastuu ohimennen näkemäänsä Cosetteen, josta on varttuessaan kehittynyt varsin viehättävä tyttö.

Myös Thénardierit ovat muuttaneet Pariisiin ja elävät köyhyydessä jouduttuaan vararikkoon. He ovat vaihtaneet sukunimeään Jondretteksi. Ryysyihin pukeutunut Éponine, Thénardierien vanhin tytär, käy Mariuksen luona pyytämässä mieheltä rahaa. Marius säälii tyttöä ja antaa hänelle rahaa. Époninen lähtiessä Marius seuraa naapureitaan seinässä olevan raon läpi. Hän näkee Époninen tulevan sisään ja ilmoittavan, että heille on tulossa kuuluisa hyväntekijä. Hyväntekijöiksi paljastuvat Jean Valjean ja Cosette. Valjean lupaa tuoda Jondretteille vuokrarahat. Kun Cosette ja Valjean lähtevät, Marius pyytää Époninea ottamaan selvää Cosetten osoitteesta. Éponine suostuu, koska on syvästi rakastunut Mariukseen. Thénardierit ovat kuitenkin tunnistaneet Valjeanin, vannovat tälle kostoa ja ottavat yhteyttä pahamaineiseen rikollisseuraan nimeltä Patron-Minette.

Marius kuulee Thénardierien suunnitelmasta ja ilmoittaa suunnitellusta rikoksesta Javertille. Mariuksen palatessa kotiin, Valjean saapuu vuokrarahan kanssa. Thénardierit ja Patron-Minette yllättävät Valjeanin ja Thénardierit paljastavat aiemman sukunimensä. Samalla Marius tunnistaa Thénardierin mieheksi, joka pelasti hänen isänsä hengen Waterloossa. Hän yrittää keksiä keinon pelastaa Valjean pettämättä kuitenkaan Thénardierin luottamusta. Valjean ei myönnä tuntevansa Thénardieria ja sanoo tälle, etteivät he ole koskaan tavanneet. Seuraavaksi Valjean yrittää paeta ikkunan kautta, mutta epäonnistuu ja hänen kätensä sidotaan. Thénardier määrää Valjeanin maksamaan hänelle 200 000 frangia ja kirjoittamaan kirjeen, jossa pyytää Cosettea asunnolle jotta he voisivat pitää tyttöä luonaan, kunnes Valjean hakisi rahat. Valjeanin kirjoitettua kirjeen hän kertoo osoitteen ja rouva Thénardier lähtee hakemaan tytöä. Hän kuitenkin palaa yksin, sillä Valjean on antanut väärän osoitteen.

Rouva Thénardierin ollessa poissa Valjean vapauttaa itsensä häntä sitovista köysistä. Thénardier päättää tappaa Valjeanin, mutta paikalle saapunut Javert pidättää Thénardierit ja Patron-Minetten lukuun ottamatta Gavrochea, joka ei ole osallinen perheen rikoksiin eikä ole läsnä tapahtumapaikalla. Valjean ehtii paeta hetkeä ennen Javertin saapumista.

Osa IV - Idylli Plumet- ja epopeia Saint-Deniskadun varrella[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Éponine vapautuu vankilasta, koska hän ei ole osallinen perheensä rikoksiin. Tyttö etsii Mariuksen ja kertoo tälle Cosetten osoitteen. Hän vie Mariuksen Valjeanin talolle, jossa Marius tapaa viimein Cosetten ja he tunnustavat rakkautensa. Samalla Cosette kuitenkin kertoo Mariukselle, että hän ja Valjean lähtevät Englantiin viikon sisällä. Samana päivänä, Thénardier ja Patron-Minette onnistuvat vankilapaossaan Gavrochen avulla.

Jean Valjean ja Cosette

Valjean tulee kuitenkin toisiin ajatuksiin muutosta ja kertoo Cosettelle, että he jäävät Pariisin ja muuttavat vain toiseen taloon. Kahden päivän päästä opiskelijat järjestävät mellakan ja valtaavat kadun. Gavroche huomaa piileksivän Javertin ja kertoo Enjolrasille hänen olevan vakooja. Javert tarjoutuu vakoilemaan opiskelijoiden hyväksi, mutta häntä ei uskota. Samana iltana Marius palaa Cosetten ja Valjeanin talolle huomatakseen sen olevan tyhjillään. Marius lähtee barrikadeille. Mariuksen saapuessa barrikadeille mielenilmaus on jo alkanut. Hänen pysähtyessään sotilas ampuu häntä, mutta toinen mies hyppää luodin eteen ja pelastaa Mariuksaen. Sotilaiden lähestyessä barrikadeja Marius nousee pienen barrikadin päälle soihtu kädessään ja uhkaa räjäyttävänsä sen, elleivät sotilaat peräänny.

Sotilaiden peräännyttyä, Marius palaa pienempään barrikadiin, josta hän löytää miehen, joka otti kuolettavan laukauksen Mariuksen puolesta. Mies kutsuu Mariusta nimeltä ja Mariukselle valkenee, että mies on todellisuudessa miehen vaatteisiin pukeutunut Éponine. Kun Éponine kuolee Mariuksen polville, hän tunnustaa, että hän halusi hänen ja Mariuksen kuolevan yhdessä. Seuraavaksi Éponine antaa Mariukselle kirjeen ja pyytää Mariusta suutelemaan häntä otsalle, kun hän on kuollut ja tunnustaa viimeisellä henkäyksellä olleensa "pikkuisen rakastunut" häneen. Marius täyttää Époninen viimeisen toiveen säälistä tyttöä kohtaan ja menee tavernaan lukemaan kirjeen, jonka kirjoittajaksi paljastuu Cosette. Hän saa tietää Cosetten olinpaikan ja kirjoittaa tälle jäähyväiskirjeen ja pyytää Gavrochea toimittamaan sen perille. Gavroche kuitenkin antaa kirjeen Valjeanille, joka saa tietäää, että Cosetten rakastettu on menossa taistelemaan ja on aluksi helpottunut mutta tunnin päästää asia alkaa vaivata häntä ja hän päättää lähteä barrikadeille.

Osa V - Jean Valjean[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valjeanin saapuessa barrikadeille hän ei tiedä pitäisikö hänen antaa Mariuksen kuolla vai suojella tätä. Myöhemmin Valjean pelastaa Javertin opiskelijoiden käsistä ja tarjoutuu tappamaan tämän heidän puolestaan. Valjean kuitenkin päästää Javertin pakoon, minkä jälkeen Valjean löytää tajuttoman ja haavoittuneen Mariuksen ja pakenee tapahtumapaikalta viemäreiden kautta kantaen Mariusta olkapäillään. Poistuessaan viemäreistä Valjean törmää Javertiin ja vakuuttaa poliisitarkastajan antamaan hänelle aikaa, jotta hän voisi pelastaa Mariuksen. Javert suostuu. Tämän jälkeen Valjean pyytää lupaa käydä kotonaan, mihin Javert myöskin suostuu. Javert kertoo odottavansa häntä ulkona mutta, kun Valjean katsoo ulos ikkunastaan, hän huomaa, että Javert on poissa. Javert kävelee yksin katua pitkin ja huomaa olevansa ristiriidassa itsensä kanssa. Hän ei halua enää pidättää Valjeania mutta ei kykene unohtamaan velvollisuuttaan poliisitarkastajana. Lopulta, pystymättä ratkaisemaan asiaa hän tekee itsemurhan heittäytymällä Seineen.

Marius toipuu hitaasti vammoistaan ja pian hän ja Cosette menevät naimisiin.

Myöhemmin Thénardier lähestyy Mariusta valepukuisena mutta Marius tunnistaa Thénardierin. Thénardier yritää kiristää Mariusta tiedoillaan Valjeanista mutta tehdesään niin Mariukselle selviää, että Valjean on pelastanut hänen henkensä barrikadeilla. Marius ottaa esiin kourallisen seteleitä, 1500 frangia ja kertoo antavansa rahat Thénardierille, jos hän lupaa lähteä eikä enää palata. Thénardier suostuu tarjoukseen. Mariuksen ja Cosetten palatessa Valjeanin talolle, Marius ketoo Cosetelle, että Valjean oli pelastanut hänen henkensä barrikadeilla. He saapuvat kuolemaisillaan olevan Valjeanin luokse. Viimeisinä hetkinään Valjean ymmärtää löytäneensä onnen, paljastaa Cosettelle hänen menneisyytensä ja kuolee onnellisena miehenä.

Tärkeimpiä henkilöitä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Jean Valjean (esiintyy myös nimillä: Monsieur Madeleine, Ultime Fauchelevent, Monsieur Leblanc, Urbain Fabre) – Teoksen keskushenkilö, joka on viettänyt 19 vuotta elämästään vankilassa. Hänet tuomittiin alunperin viideksi vuodeksi varkaudesta, kun hän yritti varastaa leipäpalan sisarensa seitsemälle lapselle mutta tuomio piteni lukuisten pakoyrityksien jälkeen. Hän joutuu riitoihin Javertin kanssa Fantinen rangaistuksesta ja lopulta myös pelastaa Cosetten ja kasvattaa tytön omanaan.
  • Javert - Poliisitarkastaja, teoksen antagonisti.Javert on syntynyt vankilassa. Hän kieltää vanhempansa ja pääsee töihin vanginvartijaksi. Myöhemmin hän liittyy poliisivoimiin ja pidättää Fantinen, jolloin Valjean vaatii vapauttamaan naisen Javertin yksikön edessä. Kostonhaluinen Javert ilmoittaa poliisiasemalla löytäneensä etsintäkuulutetun Jean Valjeanin.
  • Fantine – Pariisitar, jonka hänen rakastajansa Félix Tholomyès hylkäsi. Fantine jättää tyttärensä Cosetten majatalopitäjien Thénardierien luokse, koska uskoo heidän pitävän hyvää huolta Cosettesta. Thénardierien perhe kuitenkin pitää Cosettea vain orjana. Fantine työskentelee Mr. Madeleinen tehtaalla ansaitakseen lisää rahaa Cosetten huolenpitoon. Hän päätyy pian prostituoiduksi ja myy hiuksensa ja hampaansa. Pian Fantine sairastuu, jolloin Valjean saa tietää naisen taakasta ja lähtee hakemaan Cosettea Fantinen luokse. Fantine kuitenkin kuolee näkemättä tytärtään.
  • Cosette - Lempinimeltään Varpunen, Fantinen ja Tholomyèsin tytär. Hän joutuu tekemään raskasta työtä Thénardierin perheen luona kolmevuotiaasta lähtien. Kun Cosetten äiti, Fantine kuolee Valjean lahjoo Thénardierit antamaan tytön hänelle ja kasvattaa Cosetten omanaan. Hän rakastuu Mariukseen.
  • Marius Pontmercy – Toisen sukupolven paroni, joka opiskelee lakitiedettä ja rakastuu Cosetteen.
  • Éponine – Thénardierien vanhin tytär. Häntä hemmotellaan nuorena mutta kasvaessaan hän päätyy kaduille. Hän on rakastunut Mariukseen ja kuolee tämän puolesta.
  • Monsieur Thénardier ja Madame Thénardier - Korruptoitunut majatalonpitäjä ja hänen vaimonsa. Heillä on viisi lasta: Éponine, Azelma, Gavroche ja kaksi nimeämätöntä lasta. He kohtelevat kaltoin Cosettea. He kirjoittavat myös kirjeitä Cosetten äidille, joissa valehtelevat Cosetten hyvinvoinnista ja vaativat lisää rahaa. Pariskunta ajautuu myöhemmin vararikkoon ja päätyy perheineen Pariisiin, jossa he vaihtavat sukunimekseen Jondrette.
  • Enjolras – Opiskelijaliike ABC:n ("Les Amis de l'ABC") johtaja.
  • Gavroche – Thénardierin perheen kuopus. Hän asuu kadulla ja pitää verisiteestä tietämättä huolta kahdesta nuoremmasta veljestään.
  • Piispa Myriel (Charles-François-Bienvenu Myriel, Monseigneur Bienvenu) – Lempeä, vanha pappi, joka ylennetään piispaksi, kun hän tapaa Napoleonin. Valjean varastaa piispalta hopeisen kynttelikön ja aterimia mutta piispa ei anna Valjeanin tulla pidätetyksi teoistaan ja kannustaa Valjeania muuttamaan tapojaan. [2]
Juonipaljastukset päättyvät tähän.

Teemat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kurjat on kertomus yhteiskunnan jalkoihinsa polkemista, lain epäoikeudenmukaisuuksista, viattomien kärsimyksistä ja elämän kurjuudesta, mutta myös uhrautumisesta ja velvollisuudentunnosta. Eräs Kurjien tärkeimmistä teemoista on lähimmäisenrakkaus. Tätä puhtaimmillaan edustaa piispa Myriel, joka ohjaa Valjeanin henkiseen kasvuun.[3]

Sovituksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Romaanin pohjalta on tehty Alain Boublilin ja Claude-Michel Schönbergin musikaali Les Misérables ja useita elokuvia, kuten Riccardo Fredan ohjaama Kurjat (I Miserabili, 1948), Jean-Paul Le Chanoisin ohjaama Kurjat (Les Misérables, 1958), Glenn Jordanin TV-elokuva Les Misérables (1978), Robert Hosseinin Les Misérables (1982), Bille Augustin ohjaama Kurjat (Les Misérables, 1998) ja tuoreimpana Tom Hooperin ohjaama musikaalielokuva Les Misérables (2012). [4] [5] Lisäksi aiheesta on tehty useita televisiosarjoja ja myös animesarja. Radiosovituksista tunnetuimpia on Orson Wellesin vuonna 1937 ohjaama versio, jossa Welles myös esittää Jean Valjeanin roolin.

Laitoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kurjat. 1–3. Suomentanut Vihtori Lehtonen. Kansan romaanikirjasto, 1908.
  • Kurjat. 1–5. Suomentanut Eino Voionmaa (1. osan tarkistettu suomennos Vihtori Lehtonen). WSOY, 1927–1931.
  • Kurjat. (Les misérables, 1862.) Lyhennetty suomennos. Suomentanut Eino Voionmaa. 11. painos. WSOY, 1990 (nidottu painos 1998). ISBN 951-0-13171-7.
  • Les Misérables. (Les Misérables, 1862.) Kääntäneet Lee Fahnestock ja Norman MacAfe. Lyhentämätön laitos. Signet Classic, 1987. ISBN 0-451-52526-4. (englanniksi)

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Victor Hugon lyhennelty elämänkerta (englanniksi)
  2. Victor Hugo: Les Misérables. , 2008. (englanniksi)
  3. Shadows of 1789 in Les Miserables (englanniksi)
  4. Minna Karila: Vuoden 1998 Kurjien elokuvaarvostelu 14.05.2002. MTV3. Viitattu 18.12.2012.
  5. Les Misérables (2012) IMDb.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Wikiaineisto
Wikiaineistossa on lähdetekstiä aiheesta:
Les Misérables (ranskaksi)