Kuolleeksi julistaminen

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Kuolleeksi julistaminen on oikeudellinen menettely, jossa tuomioistuin voi julistaa kadonneen henkilön kuolleeksi.[1]

Kuolleeksi julistaminen vaikuttaa esimerkiksi seuraavasti:

Henkilö voidaan julistaa kuolleeksi hakemuksesta piankin tämän katoamisen jälkeen, jos hän on kadotessaan ollut välittömän hengenvaaran aiheuttaneessa onnettomuudessa tai muussa katastrofitilanteessa, ja mikäli hänen pelastumistaan ei voida olettaa. Muutoin kuolleeksi julistamista voidaan hakea odotusajan kuluttua, joka Suomessa on yleensä viisi vuotta siitä, kun henkilö on tiettävästi ollut viimeksi elossa. Odotusaika on vain yksi vuosi, jos kadonnut henkilö on ollut hengenvaarallisissa olosuhteissa kadotessaan tai jos muutoin huomioon otettavat seikat viittaavat, henkilön kuolema on ollut erittäin todennäköinen. Hakemus osoitetaan sille käräjäoikeudelle, jonka tuomiopiirissä kadonneen henkilön kotikunta on viimeksi ollut.[2]

Hakemuksen kuolleeksi julistamisesta voi tehdä kadonneen aviopuoliso tai rekisteröidyssä parisuhteessa elänyt partneri, perillinen, tai muu läheinen kuten avopuoliso tai sisarus. Hakemuksen voi tehdä myös muu henkilö, jos hänelle asialla voi olla oikeudellista merkitystä, kuten testamentin tai henkivakuutuksen edunsaaja. Hakijan on esitettävä selvitys kuolleeksi julistamisen edellytyksistä. Velvollisuutta hakea kuolleeksi julistamista ei ole.[2]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Laki kuolleeksi julistamisesta uusittiin Suomessa viimeksi 9. maaliskuuta 2005[2]. Suomessa kuolleeksi julistaminen saattoi aiemmin tyypillisesti tapahtua kymmenen vuoden kuluttua siitä, kun henkilö oli ollut tiettävästi viimeksi elossa.[1] Odotusaika lyheni kolmesta yhteen vuoteen, mikäli henkilö oli kadonnut olosuhteissa, joissa hänen voitiin todeta olleen välittömässä hengenvaarassa.[3]

Esimerkiksi vuoden 2004 Kaakkois-Aasian tsunamikatastrofia pidettiin laissa välittömän hengenvaaran aiheuttaneena onnettomuutena, mikäli asian käsittely tuli oikeuteen uuden lain voimaantulon jälkeen. Mikäli kadonnut henkilö oli hyökyaallon tullessa todistettavasti ollut paikassa, jossa aalto aiheutti välittömän hengenvaaran, eikä ollut syytä olettaa hänen pelastuneen, voitiin henkilö julistaa kuolleeksi ilman odotusaikaa.[3] Esimerkiksi mikäli henkilö oli silminnäkijän mukaan jäänyt hyökyaallon alle tai hänen tiedettiin olleen aallon tullessa tuhoutuneen merenrantahotellin tiloissa, voitiin soveltaa kuolleeksi julistamista ilman odotusaikaa. Esimerkit eivät kuitenkaan ole tyhjentäviä.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Weilin + Göösin tietosanakirja 3, s. 967. Gütersloh: Weilin + Göös, 1993.
  2. a b c d e Oikeusministeriö: Kuolleeksi julistaminen www.om.fi. 10.3.2005. Oikeusministeriö. Viitattu 26.10.2009. [vanhentunut linkki]
  3. a b Oikeusministeriö: Kuolleeksi julistamisen odotusaikoja lyhennetään www.om.fi. 3.3.2005. Oikeusministeriö. Viitattu 26.10.2009. [vanhentunut linkki]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lainsäädäntöä
Oikeuskäytäntöä