Linnaisten vihreä kamari
Wikipedia
|
|
|
|---|---|
| Ohjaaja | Valentin Vaala |
| Käsikirjoittaja | Usko Hurmerinta |
| Tuottaja | Matti Schreck |
| Säveltäjä | Felix Krohn |
| Pääosat | Rauli Tuomi Regina Linnanheimo Kaija Rahola Paavo Jännes Ture Junttu Reino Valkama Eine Laine |
|
|
|
| Valmistusmaa | Suomi |
| Tuotantoyhtiö | Suomi-Filmi |
| Ensi-ilta | 4. helmikuuta 1945 |
| Kesto | 91 min |
| Alkuperäiskieli | suomi |
| Ikäraja | Suomessa S |
|
|
|
| Elonet | |
Linnaisten vihreä kamari on suomalaisen elokuvan kauhuromanttinen klassikko vuodelta 1945. Elokuva edustaa tyylipuhdasta eskapismia väärinkäsityksineen ja salaisuuksineen. Se perustuu Zacharias Topeliuksen tarinaan Linnaisten kartanon viheriä kamari (Gröna kammarn på Linnais gård, 1859, ensimmäinen suomennos 1881). Suomi-Filmi oli suunnitellut elokuvaa jo 1940 ohjaajana Orvo Saarikivi. Toiseen naispääosaan kaavailtiin Helena Karaa. Saarikivi siirtyi kuitenkin pian kilpailevaan yhtiöön. Jorma Nortimo jatkoi projektia. Hän kaavaili naispääosiin Kaija Raholaa Annaksi ja Hilkka Helinää Ringaksi. Syystalvella 1943 hanke alkoi edetä, ohjaajaksi tuli lopulta Valentin Vaala. Kaija Raholasta tuli Ringa. Annaksi valittiin Regina Linnanheimo.
Elokuva oli vuoden 1945 katsotuin suomalainen ensi-ilta. Sille myönnettiin Jussi-palkinnot miespääosasta, kuvauksesta (Eino Heino) ja lavastuksesta (Roy) Ravintola Adlonissa Helsingissä 6. marraskuuta 1945. Televisiossa sen esitti ensimmäisen kerran TES vuonna 1961.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Henkilöt
[muokkaa] Päähenkilöt
Linnaisten isäntä, paroni Karl Littow (Paavo Jännes), on vanhakantainen patriarkka. Vanhempi tytär, tummahiuksinen Anna Littow (Regina Linnanheimo), on vakavahenkinen nuori aatelisnainen. Hänen pikkusiskonsa, vaaleahiuksinen Ringa Littow (Kaija Rahola), on puolestaan hieman rasavilli. Linnaisten vieraista sankarin osa on arkkitehti Kaarle Lithaulla (Rauli Tuomi). Hän on järkeen luottava, nykyaikainen ei-aatelinen. Sankarin vastapelurina on kreivi Spiegelberg (Ture Junttu), kuurinmaalainen seikkailija.
[muokkaa] Sivuhenkilöt
Pellen rooli on varattu kapteeni Eusebius Winterloolle (Reino Valkama). Hänen äitinsä, hovineuvoksetar Winterloo (Eine Laine), on pinnallisen teatraalinen seurapiirirouva. Taikauskoinen hovimestari Holming (Arvi Tuomi) esittelee Linnaisten salat arkkitehti Lithaulle. Joukkoa täydentävät kaunis sveitsitär Adelaide Triste-Ruban (Mailis Vaaja) ja Karl Littowin Justiina-täti (Henny Waljus).
[muokkaa] Juoni
[muokkaa] Littowin suvun salat
Tapahtumat sijoittuvat syystalveen 1830-luvun lopulla. Arkkitehti Lithau saapuu uudistamaan vanhaa ja epäkäytännöllistä Linnaisten kartanoa, joka on ollut iät ja ajat Littowin suvun hallussa. Tullessaan hän tuo paitsi modernin maailmankatsomuksensa, myös järvenjäälle lumimyrskyssä eksyneen Ringa Littowin. Linnaisiin ovat saapuneet myös Winterloot Syrjäkoskelta, Linnaisten naapurista sekä kreivi Spiegelberg hämärine motiiveineen. Arkkitehti joutuu yöpymään kartanon vihreässä kamarissa, johon liittyviä kummitustarinoita hän pitää huuhaana. Kamarissa tapahtuu kuitenkin yliluonnollisia asioita, joiden myötä Littowin suvun synkät salaisuudet alkavat paljastua arkkitehdille. Myös kreivi Spiegelbergin kyseenalaisia motiiveja vastaan löytyy todiste vihreästä kamarista. Selvittääkseen Littowin ja Lithaun sukujen välistä suhdetta itse Karl Littow yöpyy tuonnempana vihreässä kamarissa.
[muokkaa] Kartanon neitsyet
Linnaisten naimattomat tyttäret ovat monenlaisten romanttisten pyrkimysten kohteina. Kreivi Spiegelberg hamuaa toista itselleen, kuten myös kapteeni Winterloo, jonka hovineuvoksetar Winterloo haluaisi naittaa Littowin sukuun. Arkkitehti Lithau rakastuu toiseen tyttäristä, mutta Karl Littow ei hyväksy epäsäätyistä avioliittoa. Tyttäret eivät tosin ole kunnolla selvillä, kumpaan heistä Lithau on rakastunut. Kapteeni Winterloon sydän alkaa sitä vastoin kallistua kauniin Adelaiden suuntaan, hänen äitinsä kauhistukseksi. Hovineuvoksetar painottaa aatelissäädyn velvoitteita, joista kapteeni taas ei perusta lainkaan.
Arkkitehdin ja Ringan keskeneräinen romanssi on rinnastettu muutostilassa olevaan kartanoon. Rakennuksen vertauskuvallisen tason katsotaan ohittavan sen arkkitehtonisen tason. Linnaisten kartanoa esittää Suitian kartanolinna Siuntiossa. Sen goottilainen julkisivu antaa täydelliset puitteet kauhuromanssille. Elokuvan tunnelmaa tehostavat aavemainen viima ja muut luonnonilmiöt.
Pari avainrepliikkiä; Paroni Littow: "Kaikkein jännittävimpiä tapahtumia ei ole kirjoitettu muistiin, ne elävät näissä vanhoissa seinissä." Arkkitehti Lithau: "Voidakseen unohtaa täytyy ihmisen olla joko hyvin onnellinen tai hyvin onneton. Mutta kumpi minä olen, sitä en vielä tiedä itsekään."
[muokkaa] Lähteet
- Valentin Vaala, SKS, 2004, sivut 178 - 193 (ISBN 951-746-562-9),
- Elonet
