Minä ja mieheni morsian
| Minä ja mieheni morsian | |
|---|---|
 |
|
| Ohjaaja | Valentin Vaala |
| Käsikirjoittaja |
Usko Kemppi Valentin Vaala |
| Perustuu | Valentin Vaalan ohjaamaan elokuvaan Mieheke (1936 ) |
| Tuottaja | Risto Orko |
| Säveltäjä | Usko Kemppi |
| Kuvaaja | Eino Heino |
| Leikkaaja | Valentin Vaala |
| Lavastaja | Erkki Siitonen |
| Pääosat |
Ruth Johansson Leila Lampi Emma Väänänen Erkki Viljos |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa | Suomi |
| Ensi-ilta | 1955 |
| Kesto | 89 min |
| Alkuperäiskieli | suomi |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
Minä ja mieheni morsian on Valentin Vaalan ohjaama suomalainen mustavalkoelokuva vuodelta 1955. Elokuva perustuu Vaalan jo aiemmin ohjaamaan ja Hilja Valtosen käsikirjoittamaan elokuvaan Mieheke, mutta kaikki roolinimet on vaihdettu.[1]
Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Työpaikkaa hakeva neiti (Ruth Johansson) esiintyy työpaikan saadakseen rouvana, jonka juoneen tarttuu arkkitehti (Erkki Viljos). Arkkitehdilla on jo kuitenkin morsian (Leila Lampi).[2]
Näyttelijät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Ruth Johansson | … | Tuulikki Tenho |
| Leila Lampi | … | Virva Liekki |
| Leila Lampi | … | Mari-Loviisa Pelkonen |
| Emma Väänänen | … | Hanna Perttula |
| Erkki Viljos | … | arkkitehti Yrjö Aaltonen |
| Reino Valkama | … | johtaja Antti Perttula |
| Aku Korhonen | … | Eemeli Perttula |
| Kurt Ingvall | … | Tarmo Perttula |
| Oiva Sala | … | Pierre, manageri |
| Helmi Lehosti | … | taloudenhoitajatar Kyllönen |
| Leo Riuttu | … | Finlandia-Filmin johtaja Ormas |
| Pentti Iivonen | … | tunnistamaton rooli |
| Erkki Ojanen | … | kahvilan vahtimestari |
| Inga Laukka | … | filmisihteeri |
| Einari Ketola | … | laulaja taiteilijakerholla |
| Saara Ranin | … | Madame, Virva Liekin seuraneiti |
| Sven Relander | … | hovimestari |
| Börje Idman | … | portieri |
| Mauno Hyvönen | … | huoltoaseman päivystäjä |
| Pilvikki Schreck | … | tunnistamaton rooli |
| Laila Rihte | … | puhelinkeskuksen hoitaja |
| Varma Lahtinen | … | vihainen nainen |
| Paavo Honkamäki | … | huumorintajuinen mies |
| Helvi Aunio | … | ikäneitokonttoristeja |
| Kerttu Pälvi | … | ikäneitokonttoristeja |
| Anton Soini | … | vahtimestari |
| Armas Jokio | … | muusikkoja |
| Atte Hovimaa | … | muusikkoja |
| Harry Lewing | … | elokuvaaja |
| Pirkko Karppi | … | lelukaupan myyjätär |
Tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Elokuvan kaksoisrooli on Leila Lammen ainoa elokuvatyö Suomessa. Aiemmin hän oli näytellyt roolin ranskalaisessa Fernandel-elokuvassa Boniface somnambule (1951)[1] ja ollut tanssijana toisessa ranskalaiselokuvassa Femmes de Paris (1953).
Vastaanotto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aikalaisarvioissa elokuvaa pidettiin todellisuuspakoisena, ihmisiä taustattomina, Vaalan ohjausta rutiininomaisena, mutta muuten elokuva sai komediallisuudestaan sekä kehuja että kritiikkiä.[3]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Minä ja mieheni morsian Elonet. Taustaa.
- ↑ Pajukallio, Arto: Elokuvat. Helsingin Sanomat 5.7.2011, s. B 11.
- ↑ Minä ja mieheni morsian Elonet. Lehdistöarvio.