Niskavuoren naiset (vuoden 1958 elokuva)
| Niskavuoren naiset | |
|---|---|
_-elokuvan_juliste.jpg) Elokuvan juliste. |
|
| Ohjaaja | Valentin Vaala |
| Käsikirjoittaja |
Usko Kemppi Valentin Vaala |
| Perustuu | Hella Wuolijoen näytelmään Niskavuoren naiset. |
| Tuottaja | Risto Orko |
| Säveltäjä | Harry Bergström |
| Kuvaaja | Eino Heino |
| Leikkaaja | Armas Laurinen |
| Lavastaja | Oiva Hovi |
| Pääosat |
Teija Sopanen Erkki Viljos Hilkka Helinä Emma Väänänen |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa | Suomi |
| Tuotantoyhtiö | Suomi-Filmi |
| Ensi-ilta | 19. syyskuuta 1958 |
| Kesto | 88 minuuttia |
| Alkuperäiskieli | suomi |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
Niskavuoren naiset on Valentin Vaalan ohjaama suomalainen elokuva vuodelta 1958. Se on väriversio kaksikymmentä vuotta aiemmin valmistuneesta samannimisestä elokuvasta. Molemmat Hella Wuolijoen samannimiseen näytelmään perustuvat elokuvat ohjasi Valentin Vaala. Juoni noudattaa hyvin tarkkaan vuoden 1938 elokuvaa, tapahtumat tosin on siirretty 1950-luvulle.
Sovcolor-menetelmällä kuvattu elokuva sisältää runsaasti punaista ja vihreää, restauroimattomana sen värit ovat pahoin haalistuneet. Monet tunnetut näyttelijät nähdään Niskavuoren naisten toisessa filmatisoinnissa ensimmäisen ja ainoan kerran väreissä. Emma Väänänen sai Jussi-palkinnon parhaasta naispääosasta Loviisana 18. marraskuuta 1958.
Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Hämäläiskylään saapuu uusi opettajatar Ilona Ahlgren. Hänen ja Niskavuoren Aarnen välille roihahtaa rakkaus. Pienessä kyläyhteisössä suhde ei kauaa pysy salassa. Huhumyllyä pyörittää ensi sijaisesti kylän puhelinkeskuksen hoitaja Sandra, joka pitää Aarnen puolison Martan ajan tasalla. Niskavuoren matriarkka Loviisa on jyrkästi Aarnen ja Ilonan suhdetta vastaan. Tilannetta ruoditaan lopulta koko kylän voimin ja Aarne joutuu jättämään kotitilansa ja -kylänsä nuoren ja kauniin Ilonan tähden. Martan elämä järkkyy, mutta yksittäisten ihmiskohtaloiden yläpuolelle nousee Niskavuoren mahtitilan menestys sekä suvun maine ja kunnia.
Näyttelijät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääosat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Emma Väänänen | … | Loviisa Niskavuori |
| Erkki Viljos | … | Aarne Niskavuori |
| Hilkka Helinä | … | Martta Niskavuori |
| Teija Sopanen | … | Ilona Ahlgren |
Sivuosat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Leni Katajakoski | … | Anna-Liisa Niskavuori |
| Pirkko Karppi | … | Salli |
| Heikki Savolainen | … | Simolan isäntä |
| Pia Hattara | … | Sandra Marjanen |
| Elvi Saarnio | … | Serafiina Lundelin |
| Oiva Luhtala | … | Vainio, koulun rehtori |
| Paavo Jännes | … | rovasti |
| Kaija Suonio | … | ruustinna |
| Jalmari Parikka | … | Nikkilän isäntä |
| Ester Lindgren | … | Nikkilän emäntä |
| Kaarlo Halttunen | … | tohtori Varelius |
| Pentti Viljanen | … | apteekkari |
| Armas Jokio | … | pehtoori |
| Inari Koponen | … | Penttilän emäntä |
Tuotanto ja julkaisu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Niskavuoren naisia kuvattiin 11. syyskuuta 1957 – 26. lokakuuta 1957 ja edelleen kevättalvella 1958. Kuvauspaikkoja olivat Orimattilan kirkonkylä, Keimola Helsingin maalaiskunnassa sekä Humallahti ja Herttoniemi Helsingissä.
Jalmari Parikka sai sädehoitoa elokuvan kuvausten aikana ja kuoli kevään 1959 kynnyksellä. Pehtoorin näyttelijä vaihtuu kesken elokuvan Armas Jokiosta Arttu Suuntalaksi. Emma Väänänen mainitsi Loviisan mielenkiintoisimmaksi valkokangastehtäväkseen.[1]
Niskavuoret naisten yleisömenestys kohosi selvästi ensi-iltavuoden keskiarvon yläpuolelle.[1]
Niskavuoren naisten väriversiota on esitetty televisiossa harvemmin kuin Niskavuori-sarjan mustavalkofilmatisointeja. Televisiossa se esitettiin ensi kerran 4. syyskuuta 1967. Tuolloin se keräsi vastaanottimien ääreen noin puolitoista miljoonaa katsojaa. Kolmannella televisioesityskerralla tammikuussa 1981 katsojia oli noin 2,1 miljoonaa.[2]
Suomi-Filmi on julkaissut Niskavuoren naiset myös DVD:nä.[3]
Arviot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aikalaiskritiikki piti väriversiota Niskavuoren naisista turhana toistona Vaalalta, mutta toisaalta uudempi versio on nähty jopa paremmin aiheensa ytimeen osuvana teoksena. Elokuva sijoitettiin valmistumisvuoden aikaiseen nykyhetkeen 1950-luvulle, mitä on pidetty eräänä sen heikkouksista. Kalevan kriitikko kehui Niskavuoren naisia: ”Siinä on käytetty myös ilahduttavassa määrässä hyväksi filmin omia keinoja, jopa niin, ettei sen yhteydessä voida sanottavasti puhua filmatusta teatterista, vaan tosiaan elokuvasta.” Elokuva-Aitan Valma Kivitie puolestaan ylisti Väänäsen Loviisa-tulkintaa. Markku Varjola arvioi 1970-luvun lopulla: ” --- tämä on Vaalan parhaita elokuvia, tekstin läpikotaiseen analyysiin perustuva kristallinkirkas tulkinta, jossa ohjaaja on kyennyt lähes täydellisesti alistamaan välineensä sisäisen vision palvelukseen.”[4]
Erään 2010-luvun televisioesityksen yhteydessä julkaistussa arviossa muuan kriitikko piti teosta ”hyvähenkisenä päivityksenä”.[5]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Suomen kansallisfilmografia 6. ISBN 951-37-0116-6.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Suomen kansallisfilmografia 6, s. 229.
- ↑ Esitystiedot, Elonet.fi.
- ↑ Elonet, Tekijätiedot.
- ↑ Suomen kansallisfilmografia 6, s. 227 ja 228. ISBN 951-37-0116-6.
- ↑ Päivän elokuvia. Tv-maailma 9/2012 s. 12.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Niskavuoren naiset Elonet.