Ilja Metšnikov

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Ilja Metšnikov

Ilja Iljitš Metšnikov (ven. Илья́ Ильи́ч Ме́чников, 15. toukokuuta (J: 3. toukokuuta) 1845 Ivanovkan kylä Harkovan lähellä – 15. heinäkuuta (J: 2. heinäkuuta) 1916 Pariisi[1]) oli venäläinen mikrobiologi. Hän teki merkittävää tutkimustyötä immuunijärjestelmän tutkimuksessa. Hän sai Nobelin lääketieteen palkinnon vuonna 1908 työstään fagosytoosin alalla.[2]

Metšnikov syntyi vauraan maanomistajan perheeseen. Hän valmistui vuonna 1864 Harkovan yliopistosta, jatkoi opintojaan Gießenin, Göttingenin ja Münchenin yliopistoissa ja suoritti tutkimustyötä Italiassa. Vuonna 1868 hän väitteli tohtoriksi Pietarin yliopistossa.[1]

Vuosina 1870–1882 Metšnikov toimi Odessan Novorossijskin yliopiston professorina. Hän erosi virastaan protestina hallituksen taantumuksellista koulutuspolitiikkaa vastaan.[3] Vuonna 1886 hän perusti yhdessä Nikolai Gamalejan kanssa Venäjän ensimmäisen bakteriologisen tutkimusaseman. Vuonna 1887 Metšnikov muutti Pariisiin, jossa hän vuodesta 1888 lähtien toimi Pasteur-instituutin laboratorion johtajana ja vuodesta 1905 instituutin varajohtajana.[1]

Metšnikov tutki muun muassa merieläinten alkionkehitystä ja havaitsi fagosytoosia meritähtien toukkavaiheessa.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Entsiklopedija ”Krugosvet” Viitattu 18.3.2010. (venäjäksi)
  2. a b Ilya Mechnikov Nobelprize.org. Viitattu 16.8.2009. (englanniksi)
  3. Bolšaja sovetskaja entsiklopedija Viitattu 18.3.2010. (venäjäksi)


Tämä tieteenharjoittajaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.