César Milstein

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

César Milstein (8. lokakuuta 192724. maaliskuuta 2002) oli argentiinalainen vasta-ainetutkimukseen keskittynyt biokemisti. Milstein sai Nobelin lääketieteen palkinnon vuonna 1984 yhdessä Niels K. Jernen ja Georges J. F. Köhlerin kanssa töistään immunologian tutkimuksessa ja monoklonaalisten vasta-aineiden tuottamisesta.[1]

Milstein syntyi Bahía Blancassa Argentiinassa juutalaiseen perheeseen. Hän valmistui Buenos Airesin yliopistosta ja sai tohtorin arvon tutkittuaan entsyymi aldehydidehydrogenaasin kinetiikkaa biokemian professori Stoppanin alaisuudessa. Vuonna 1958 hän pääsi Cambridgen yliopiston biokemian osastolle tutkimaan entsyymi fosfoglukomutaasin metalliaktivaation mekanismia Malcom Dixonin alaisuudessa. Sinä aikana hän teki yhteistyötä myös Frederick Sangerin kanssa. Valtaosa Milsteinin tutkimusurasta kohdistui vasta-aineiden rakenteen ja niiden monimuotoisuuden kehittymisen tutkimiseen. Vuonna 1975 hän ja Georges J.F. Köhler, joka oli väitöskirjan jälkeisissä töissä hänen laboratoriossaan, kehittivät hybridoomatekniikan monoklonaalisten vasta-aineiden tuottamiseen. Keksintö johti vasta-ainetekniikan valtaisaan laajentumiseen tieteessä ja lääketieteessä. Milstein teki itse monia parannuksia monoklonaalisten vasta-aineiden teknologiaan – erityisesti keskittyen käyttämään vasta-aineita eri solutyyppien erittelyyn. Hän myös oivalsi yhdistelmä-DNA-teknologian soveltamisen vasta-aineisiin potentiaalisten ligandiin sitoutuvien reagenssien tuottamiseksi.

Milsteinin varhaiset vasta-ainetutkimukset keskittyivät vasta-aineiden aminohappotason monimuotoisuuteen ja vasta-aineiden disulfidisiltoihin. Osan tästä työstä teki hänen vaimonsa Celia. Myöhemmin hänen tutkimuksensa painopiste siirtyi vasta-aineita koodaavaan lähetti-RNA:oon. Hybridoomatekniikan kehittäminen yhdistettynä edistymiseen nukleiinihapposekvensoinnissa antoivat hänelle mahdollisuuden kartoittaa vasta-aineissa tapahtuvia muutoksia niiden sitoutuessa antigeeniin. Hän osoitti immunoglobuliini V:n geenien somaattisen hypermutaation vasta-aineiden affiniteetin eli sitoutumisvoiman kehittymisessä. Tässä prosessissa immunoglobuliinigeenien paikallinen mutaatio mahdollistaa parempien immunoglobuliinien tuotannon, joka suuresti myötävaikuttaa suojaavaan immuniteettiin ja immunologiseen muistiin. Viimeiset tutkimusaikansa hän keskittyi tämän mutationaalisen prosessin karakterisointiin ja mekanismin ymmärtämiseen. Milstein oli vasta-ainetutkimuksen opas ja inspiroija ja omien saavutustensa ohella hän avusti tiedettä ja tieteilijöitä vähemmän kehittyneissä maissa. César Milstein valittiin Royal Societyn jäseneksi vuonna 1975 ja hän sai monia palkintoja ja tunnustuksia urallaan. Hän kuoli 24. maaliskuuta vuonna 2002 Cambridgessä sydänvaivoihinsa.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. The Nobel Prize in Medicine 1984 (elämänkerta, julkaisuluettelo ja palkinnon myöntämispuhe) The Official Web Site of the Nobel Foundation. Viitattu 9.10.2009. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]