Randy Schekman

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Randy Schekman
Henkilötiedot
Syntynyt30. joulukuuta 1948 (ikä 75)
Saint Paul, Minnesota
Koulutus ja ura
Tutkinnot Kalifornian Los Angelesin yliopisto,
Stanfordin yliopisto
Väitöstyön ohjaaja Arthur Kornberg
Instituutti Kalifornian Berkeleyn yliopisto,
Howard Hughes Medical Institute
Tutkimusalue biokemia, solubiologia
Palkinnot

Louisa Gross Horwitz -palkinto (2002)
Lasker-palkinto (2002)
Nobel-palkinto

Nobelin fysiologian tai lääketieteen palkinto (2013)
Aiheesta muualla
mcb.berkeley.edu/labs/schekman

Randy Wayne Schekman (30. joulukuuta 1948 Saint Paul, Minnesota) on yhdysvaltalainen biokemisti ja solubiologi. Hän on tutkinut erityisesti kalvorakkuloiden toimintaa koodaavia geenejä. Hänet on palkittu työstään muun muassa Lasker- ja Nobel-palkinnoilla, jonka hän jakoi James Rothmanin ja Thomas Südhofin kanssa. Schekman on toiminut lisäksi PNAS- ja eLife-lehtien päätoimittajana.

Elämäkerta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Schekman syntyi Saint Paulissa vuonna 1948 ja opiskeli Kalifornian Los Angelesin yliopistossa ja Stanfordin yliopistossa, josta valmistui tohtoriksi vuonna 1974 vuoden 1959 Nobelin fysiologian tai lääketieteen palkinnon saajan Arthur Kornbergin ohjauksessa.[1]

Schekman kiinnostui siitä, miten proteiinit liikkuvat soluissa tehdessään väitöskirjan jälkeisiä tutkimuksiaan vuosina 1974–1976. Hän aloitti vuonna 1976 Kalifornian Berkeleyn yliopistossa itsenäisenä tutkijana ja päätti tutkia, kuinka hiivoissa proteiineja sisältävät kalvorakkulat siirtyvät soluun sisään ja sieltä ulos. Schekmanin tutkimuksen alkuvaiheissa tieteilijöillä oli vain yleiskuva soluliikenteestä. Schekman on löytänyt 50 geeniä, jotka vaikuttavat kalvorakkulaliikenteeseen. Schekmanin itsensä mukaan tärkein geeneistä on Sec61, joka koodaa kanavaa, jota pitkin valmisteilla olevat erityisproteiinit kulkevat solulimakalvostoon.[2]

Schekmanin työ on tunnustettu useilla palkinnoilla. Vuonna 2002 hän jakoi James Rothmanin kanssa lääketieteellisen perustutkimustyön Lasker-palkinnon soluliikenteen mekanismien selvittämisestä.[3] Vuonna 2013 Schekman ja Rothman olivat jakamassa Thomas Südhofin kanssa Nobelin fysiologian tai lääketieteen palkintoa.[1]

Schekman on toiminut uransa aikana myös tiedelehtien päätoimittajana. Vuodet 2006–2011 hän oli PNAS-lehden päätoimittaja ja sen jälkeen eLife-lehden päätoimittaja.[4]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b The 2013 Nobel Prize in Physiology or Medicine - Press Release Nobelprize.org. Nobel Media AB. Viitattu 7.10.2013. (englanniksi)
  2. Randy W. Schekman, PhD Howard Hughes Medical Institute. Viitattu 7.10.2013. (englanniksi)
  3. Albert Lasker Basic Medical Research Award Lasker Foundation. Viitattu 7.10.2013. (englanniksi)
  4. Randy Schekman, Editor-in-Chief eLife. Arkistoitu 14.12.2013. Viitattu 7.10.2013. (englanniksi)