Baruch Samuel Blumberg

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Baruch Samuel Blumberg
Baruch Samuel Blumberg vuonna 1999.
Baruch Samuel Blumberg vuonna 1999.
Syntynyt 28. heinäkuuta 1925
Brooklyn, New York, Yhdysvallat
Kuollut 5. huhtikuuta 2011 (85 vuotta)
Mountain View, Kalifornia, Yhdysvallat
Kansallisuus yhdysvaltalainen
Tutkimusala biokemia, fysiologia
Instituutti Pennsylvanian yliopisto,
NASA Astrobiology Institute
Tutkinnot Union College,
Balliol College,
Columbia University College of Physicians and Surgeons
Tunnustukset Nobelin lääketieteen palkinto (1976)

Baruch Samuel ”Barry” Blumberg (28. heinäkuuta 1925 Brooklyn, New York, Yhdysvallat5. huhtikuuta 2011 Mountain View, Kalifornia, Yhdysvallat) oli yhdysvaltalainen lääkäri ja biokemisti. Hänet tunnetaan erityisesti hepatiitti B -tutkimuksistaan, joiden ansiosta hänelle myönnettiin Nobelin lääketieteen palkinto vuonna 1976. Blumberg toimi urallaan muun muassa Oxfordin yliopiston Balliol Collegen rehtorina ja NASAn astrobiologian instituutin ensimmäisenä johtajana.

Nuoruus ja opiskeluaika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Baruch Samuel Blumberg syntyi kolmilapsiseen perheeseen Brooklynissä vuonna 1925. Hän kävi koulunsa Queensissa ja sai high schoolissa tiedepalkinnon rakennettuaan toimivan jäähdyttimen romuosista. Toisessa maailmansodassa hän palveli laivastossa maihinnousualuksilla.[1]

Sodan jälkeen 1946 Blumberg Union Collegessa suoritti loppuun alemman korkeakoulututkinnon fysiikasta.[2] Jatko-opinnot hän aloitti matematiikassa Columbian yliopistossa, mutta vaihtoi pian lääketieteen opintoihin Columbia University College of Physicians and Surgeonsiin, josta valmistui lääketieteen tohtoriksi 1951.[3] Viimeisenä opiskeluvuotenaan Blumberg kirjoitti ensimmäisen julkaistun tutkimuksensa. Hän asui syrjäisessä Moengon kaivoskaupungissa Alankomaiden Guayanassa ja havaitsi, että moskiittojen levittämä Wuchereria bancrofti -loinen tarttui helpommin afrikkalaistaustaisiin kuin indonesialaisiin tai kiinalaisiin.[1] Seuraavat neljä vuotta Blumberg työskenteli Columbia Presbyterian Medical Centerissä, ensin lääkäriharjoittelijana ja sitten kliinisiä opintoja suorittavana lääkärinä.[3] Vuonna 1957 hän sai Balliol Collegessa valmiiksi väitöskirjansa, joka käsitteli hyaluronaanin fyysisiä ja biokemiallisia ominaisuuksia.[1]

Ammatillinen ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hepatiitti B -tutkimus ja Nobel-palkinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Saatuaan väitöskirjansa valmiiksi Blumberg palasi Yhdysvaltoihin ja liittyi National Institutes of Healthin henkilökuntaan. Hän johti laitoksen maantieteelliseen lääketieteen ja genetiikan osastioa 1960–1964.[1][2] Vuonna 1964 Blumberg aloitti Philadelphian Fox Chase Cancer Centerin kliinisen tutkimuksen apulaisjohtajana. Hän jatkoi siellä aiemmin aloittamiaan tutkimuksiaan, jotka johtivat hepatiitti B -viruksen löytämiseen.[1]

Blumberg oli jo 1950-luvulla alkanut kerätä ja analysoida verinäytteitä ympäri maailmaa. Hän tutki etnisten ryhmien altiutta eri sairauksilla ja toivoi selvittävänsä, miksi esimerkiksi afrikkalaiset sairastuvat helpommin sirppisoluanemiaan. Blumberg oli jo vuonna 1963 vahingossa löytänyt Australian aboriginaalin verestä oudon aineen, joka aiheutti reaktion yhdysvaltalaisen verenvuototautia sairastaneen henkilön verinäytteessä. Kolme vuotta myöhemmin hän havaitsi, että tätä ainetta löytyi hepatiitti B:tä sairastavien verestä, ja se oli hepatiitti B -viruksen antigeeni. Blumbergin löytöä kutsuttiin ”Australia-antigeeniksi” ja sen avulla hän pystyi kollegoidensa avulla kehittämään hepatiitti B:n tunnistavia testejä.[1] Vuonna 1969 hän onnistui ryhmänsä kanssa kehittämään virukselle rokotteen.[4] Alkuun Blumbergillä oli vaikeuksia saada tutkimuksiaan julkaistuksi, sillä virologit pitivät häntä vain biokemistina, ja esimerkiksi Annals of Internal Medicine -lehti hylkäsi ensimmäisen tutkimusraportin 1967.[1] Hän jakoi vuonna 1976 työstään tartuntatautien ja varsinkin hepatiitti B:n parissa Nobelin lääketieteen palkinnon Daniel Carleton Gajdusekin kanssa.[2]

Myöhempi ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Blumberg Nasan seminaarissa 2007.

Blumberg jatkoi hepatiitti-löydöksen jälkeen Fox Chase Cancer Centerissä, ja vuonna 1977 hänet valittiin Pennsylvanian yliopiston lääketieteen, ihmisgenetiikan ja antropologian professoriksi.[2] Vuodet 1983–1984 hän toimi Balliol Collegen vierailevana professorina. Vuonna 1986 Blumberg nimettiin Fox Chase Cancer Center onkologian väestötutkimuksen varajohtajaksi. Hän palasi vuonna 1988 Balliol Collegeen, kun hänet nimettiin Anthony Kennyn seuraajaksi sen rehtoriksi. Blumberg toimi collegen rehtorina viisi vuotta, ja hänen aikanaan siitä tuli Oxfordin yliopiston ensimmäisiä collegeita, joka aloitti ohjelman rahan keräämiseksi alumnilta, säätiöltä, yrityksiltä ja muilta lahjoittajilta. Blumbergin tavoitteena oli myös tuoda collegen toimintaan takaisin sen entisiä jäseniä.[1]

Vuodet 1999–2002 Blumberg toimi NASAn astrobiologian instituutin ensimmäisenä johtajana. Tuona aikana hän tutki elämän mahdollisuutta mualla maailmankaikkeudessa ja ihmisten mahdollisuutta selviytyä muilla planeetoilla sekä valvoi elämän alkuperää käsitteleviä tutkimuksia. Vuonna 2005 Blumberg nimettiin American Philosophical Societyn johtajaksi.[1] Blumberg kuoli huhtikuussa 2011 Kaliforniassa, minne hän oli matkustanut osallistuakseen NASAn tapaamiseen.[4]

Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Blumberg oli ollut naimisissa Jean Liebesmanin kanssa vuodesta 1954. He saivat neljä lasta: kaksi poikaa ja kaksi tyttöä. Heidän nuorempi tyttärensä Jane on naimisissa BBC:n johtajan ja päätoimittajan Mark Thompsonin kanssa. Blumberg omisti muutaman ystävänsä kanssa maatilan Marylandistä, ja hän piti lannan lapioimista hyvänä vastapainona henkiselle työlle.[1]

Perintö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Blumbergin kehittämä rokote hepatiitti B -virukseen on vaikuttanut miljoonien ihmisten elämään ympäri maailmaa. Se oli myös ensimmäinen rokote, joka tehosi merkittävästi syöpään, sillä hepatiitti B aiheuttaa maksasyöpää.[2] Rokote on pelastanut miljoonat ihmiset ympäri maailmaa syövältä, ja sitä on verrattu Jonas Salkin kehittämään poliorokotteeseen.[5] Hepatiitti B -rokote saapui markkinoille vuonna 1982, ja sen jälkeen se on annettu yli miljardilla ihmiselle. Fox Chase Cancer Center tieteellisen johtajan Jonathan Chernoffin mukaan Blumberg on pelastanut enemmän ihmisiä syöpäkuolemalta kuin kukaan muu.[6]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h i j Professor Baruch Blumberg The Telegraph. 6.4.2011. Telegraph Media Group Limited. Viitattu 4.5.2011. (englanniksi)
  2. a b c d e Union Notable - Baruch Samuel Blumberg Schenectady: Union College. Viitattu 4.5.2011. (englanniksi)
  3. a b Nobel Prize Winner Baruch Blumberg Dies of Apparent Heart Attack 6.4.2011. SpaceRef Interactive. Viitattu 4.5.2011. (englanniksi)
  4. a b Highfield, Roger (New Scientist): The life and times of a vaccine pioneer Short Sharp Science. 6.4.2011. Reed Business Information Ltd. Viitattu 4.5.2011. (englanniksi)
  5. Segelken, H. Roger: Baruch Blumberg, Who Discovered and Tackled Hepatitis B, Dies at 85 NYTimes.com. 6.4.2011. The New York Times Company. Viitattu 5.5.2011. (englanniksi)
  6. Brown, Emma: Nobelist Baruch Blumberg, who discovered hepatitis B, dies at 85 The Telegraph. 7.4.2011. The Washington Post. Viitattu 5.5.2011. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]