Renato Dulbecco
Wikipedia
Renato Dulbecco (s. 22. helmikuuta 1914) on italialaissyntyinen virologi, joka sai vuonna 1975 Nobelin lääketieteen palkinnon. Hän jakoi palkintonsa yhdessä David Baltimoren ja Howard Teminin kanssa.
Dulbecco syntyi Catanzarossa calabrialaiselle äidille ja ligurialaiselle isälle. Hän lähti Torinon yliopistoon, jossa hän vahvasta fysiikkaan ja matematiikkaan kohdistuneesta mielenkiinnostaan huolimatta päätti suuntautua lääketeiteeseen. Hän haavoittui toisessa maailmansodassa.
Dulbecco on Nobelinsa lisäksi saanut Columbian yliopiston Louisa Gross Horwitz -palkinnon vuonna 1973. Hän on asunut vuodesta 1993 synnyinmaassaan Italiassa, mutta kuuluu yhä virallisesti myös Salk Institute for Biological Studiesin henkilökuntaan. Hän on Royal Societyn ulkomaalaisjäsen ja kuulunut vuodesta 1961 Yhdysvaltain Kansalliseen tiedeakatemiaan.
1951: Theiler | 1952: Waksman | 1953: Krebs, Lipmann | 1954: Enders, Weller, Robbins | 1955: Theorell | 1956: Cournand, Forssmann, Richards | 1957: Bovet | 1958: Beadle, Tatum, Lederberg | 1959: Ochoa, Kornberg | 1960: Burnet, Medawar | 1961: Békésy | 1962: Crick, Watson, Wilkins | 1963: Eccles, Hodgkin, Huxley | 1964: Bloch, Lynen | 1965: Jacob, Lwoff, Monod | 1966: Rous, Huggins | 1967: Granit, Hartline, Wald | 1968: Holley, Khorana, Nirenberg | 1969: Delbrück, Hershey, Luria | 1970: Katz, Euler, Axelrod | 1971: Sutherland | 1972: Edelman, Porter | 1973: Frisch, Lorenz, Tinbergen | 1974: Claude, Duve, Palade | 1975: Baltimore, Dulbecco, Temin
Nobelin lääketieteen palkinto 1976–2000 | Nobelin lääketieteen palkinto 2001-
