Christiane Nüsslein-Volhard
| Christiane Nüsslein-Volhard | |
|---|---|
 |
|
| Syntynyt | 20. lokakuuta 1942 Magdeburg, Saksa |
| Asuinpaikka | Saksa |
| Kansallisuus | Saksa |
| Tutkimusala | Biologia |
| Instituutti | European Molecular Biology Laboratory, Kehitysbiologian Max Planck -instituutti |
| Väitöstyön ohjaaja | Heinz Schaller |
| Tunnustukset |  Nobelin lääketieteen palkinto (1995),Gottfried Wilhelm Leibniz -palkinto (1986) |
Christiane Nüsslein-Volhard (s. 20. lokakuuta 1942, Magdeburg) on saksalainen biologi, joka on saanut vuonna 1991 Albert Lasker -palkinnon lääketieteellisestä perustutkimustyöstä. Nüsslein-Volhard sai vuonna 1995 Nobelin lääketieteen palkinnon yhdessä Eric Wieschausin ja Edward B. Lewisin kanssa alkionkehityksen geneettisen kontrollin tutkimuksestaan.
Sisällysluettelo |
"Suurta tiedettä" [muokkaa]
Nüsslein-Volhard ja Wieschaus käynnistivät biologian "big science" -kauden, kun he onnistuneesti suorittivat laajamittaisen mutageneesiprojektin, joka havainnollisti banaanikärpästen (Drosophila melanogaster) alkionkehityksen.
Tuohon aikaan molekyylibiologiaprojektit useimmiten pohjautuivat pienmuotoisten kokeisiin, jotka todistivat periaatteet tai yleisesimerkit. Vain yhden geenin tai proteiinin toiminnan todistavat kokeet olivat normi, kun taas biologisesti monimutkaiset, laajalle ulottuvat kokeet olivat poikkeuksia valtavan työmäärän ja silloisten menetelmien tarvittavan rahoituksen johdosta.
Banaanikärpäset [muokkaa]
Nüsslein-Volhard ja hänen kollegansa saivat Nobelin palkinnon kokeestaan, joka pyrki tunnistamaan banaanikärpäsen alkionkehitykseen vaikuttavat geenit.
Pienen koon ja lyhyen lisääntymisajan takia banaanikärpäset ovat kauan olleet suosittuja geneettisissä kokeissa. Alkionkehitykseen vaikuttavat geenit tunnistettiin aiheuttamalla sattumanvaraisia mutaatioita banaanikärpäsissä ja sitten teettämällä näillä mutatoituneilla yksilöillä jälkeläisiä. Kärpäsen tietyn osan kehityksen häiriintyessä, muuttuessa tai puuttuessa kokonaan, tutkijat pystyivät tunnistamaan tarkkaan, mihin geeniin tai geeneihin mutaatio oli vaikuttanut. Samalla he pystyivät myös tunnistamaan, mitkä geenit olivat ratkaisevassa asemassa. Moni näistä geeneistä sai mielenkiintoisia nimiä, esimerkiksi hedgehog (suom. siili), Gurken (kurkku) ja Krüppel (raajarikko). Näiden mutanttien ja niiden keskinäisen vaikutuksen myöhemmän tutkimuksen takia saatiin uutta tietoa banaanikärpästen varhaiskehityksestä, nimenomaan jaokkeiden asteittaisen kehityksen taustalla olevista mekanismeista.
Nämä kokeet erottuvat joukosta paitsi laajamittaisuutensa takia, myös siksi, että ne olivat tärkeitä muillekin eliöille kuin banaanikärpäsille. Myöhemmin todettiin, että monella näissä kokeissa tunnistetuilla geeneillä on vastineet muissa eliöissä. Esimerkiksi kaikista monisoluisista eläimistä löytyvät homeobox-geenit, ja näillä geeneillä on yleensä samankaltaiset tehtävät jaokkeiden kehityksessä.
Näiden tulosten perusteella oletetaan nykyään, että protostomeilla ja deuterostomeilla lienee ollut varsin hyvin kehittynyt yhteinen esi-isä, jolla on ollut paljon monimutkaisempi ruumis kuin on tähän asti luultu. Sen lisäksi tutkijat ymmärtävät transkription säätelyä ja kehityksen aikaista solujen kohtaloa niiden takia nykyään paremmin.
Nüsslein-Volhard yhdistetään myös toll-geenin löytämiseen, mikä taas johtui toll-reseptorin löytämiseen.[1]
Nykytutkimus [muokkaa]
Vuodesta 1985 Christiane Nüsslein-Volhard on johtanut Tübingenissä sijaitsevaa Kehitysbiologian Max Planck -instituuttia ja sen genetiikkaosastoa. Vuonna 1986 Deutsche Forschungsgemeinschaft myönsi hänelle Gottfried Wilhelm Leibniz -palkinnon, joka on saksalaisen tutkimusalan korkein palkinto. Vuodesta 2001 hän on ollut Saksan Nationaler Ethikratin jäsen. Tämän neuvoston tarkoituksena on biotieteiden uusien kehityssuuntien eettinen arviointi ja niiden vaikutus yksilö- ja yhteiskuntatasolla. Huhtikuussa 2006 ilmestyi Nüsslein-Volhardin peruskirja maalikoille Das Werden des Lebens – Wie Gene die Entwicklung steuern.
Kesäkuussa 2005 Oxfordin yliopisto myönsi Nüsslein-Volhardille kunniatohtorin arvonimen.
Vuonna 1994 Nüsslein-Volhard perusti Christiane Nüsslein-Volhard -säätiön, jonka tavoitteena on lupaavien nuorten perheellisten saksalaisten naistieteilijöiden auttaminen jo olemassa olevien apurahojen ja päivähoidon lisäksi esimerkiksi järjestämällä lastenhoitoa.
Viitteet [muokkaa]
Aiheesta muualla [muokkaa]
- Christiane Nüsslein-Volhardin kotisivu
- Gradients That Organize Embryo Development, (Scientific American, August 1996)
- Nobel-luento
- Smithsonian-lehden haastattelu
- Christiane Nüsslein-Volhard Stiftung (Christiane Nüsslein-Volhard -säätiö)
- Louisa Gross Horwitz -palkinto
