Alkusuiset
Wikipedia
| Alkusuiuset | ||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
 |
||||||||
| Karibianseepia (Sepioteuthis sepioidea) | ||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||
|
||||||||
| Katso myös | ||||||||
 Alkusuiset Wikispeciesissä |
Alkusuiset eli protostomit (Protostomata) ovat kaksikylkisten (Bilateria) eläinten ryhmä, joilla alkionkehityksessä ensimmäisestä aukosta eli blastoporista (varhaisen ruoansulatuskanavan aukko) kehittyy suu (alkusuu) ja peräaukoksi kehittyvä aukko syntyy myöhemmässä vaiheessa. Kaikilla alkusuisilla eläimillä on ruumiinontelo (kolme solukerrosta) ja ne ovat kaikki selkärangattomia. Esimerkiksi eläinkunnan pääjaksoista nivelmadot, nilviäiset ja niveljalkaiset kuuluvat tähän ryhmään. Ruumiinonteloiset jaetaan alkusuisten ohella jälkisuisiin eli deuterostomeihin (Deuterostomata), joilla blastoporista kehittyy peräaukko ja suu kehittyy myöhemmin.[1]
Eläinten jakoa alkusuisiin ja jälkisuisiin ehdotti ensimmäisenä saksalainen biologi Karl Grobben vuonna 1908. Hän ei ollut kuitenkaan ensimmäinen, joka tunsi tämän eroavaisuuden ruumiinonteloisten alkiokehityksessä, mutta ymmärsi ennen kollegoitaan tämän erottavan piirteen eläinten välillä.[1]
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Piirteet
Blastoporin kehityksen ohella alkusuiset ja jälkisuiset eroavat toisistaansa muutamalla muulla tavalla. Ensinnäkin alkusuisten alkion vakoutuminen eli hedelmöittyneen munasolun jakautuminen moniksi tytärsoluiksi on spiraalimainen ja determinatiivinen eli sen solujen erikoistuneisuus määräytyy jo varhaisessa vaiheessa, jolloin yhdenkin blastomeerin irtoaminen johtaa epänormaaliin kehitykseen. Spiraalinen jakautuminen taas tarkoittaa sitä, että vakoutumisessa syntyneet solut kerääntyvät päällekäin noin 45 asteen kulmassa, jolloin alkio kehittyy kierreportaiden nousun tapaisesti. Kulma johtuu mitoosisukkulan järjestäytymisestä uudelleen alkion kehityksen alussa, jolloin solut jakaantuvat epätasaisesti. Jälkisuisilla taas vakoutuminen on määräämätöntä (mahdollisuus geneettisiin kaksosiin) ja säteittäistä eli jakaantuneet solut muodostavat suoran kulman toisiinsa nähden.[1]
Mesodermi-solukerroksen kehityksessäkin on selvä poikkeama. Mesodermi on alkionkehityksessä se solukerros (ekto- ja endodermin välissä), josta lopulta kehittyy sydän, verisuonet, selkäjänne (tai selkäranka) ja verisolut. Mesodermin muodostuminen alkaa alkusuisilla niin sanoutuista mesentoblasteista (eli 4d-soluista), jotka sijaitsevat blastoporin molemmilla puolilla erikseen, jolloin ruumiin ontelotkin kehittyvät erikseen (engl. schizocoely). Jälkisuisilla mesodermi kehittyy varhaisen ruoansulatuskanavan (engl. archenteron) ympäröimän endodermin osasta (ruumiinontelon muodostuminen: engl. enterocoelous).[1]
Nykytutkimus on alkanut kyseenalaistaa alkusuisten asemaa monofyleettisenä taksona (takso, joka sisältää yhteisen esi-isän ja kaikki sen jälkeläislajit), sillä vain osalla alkusuisiin luetelluista lajeista on yllä kuvailtuja piirteitä. Esimerkiksi niveljalkaisista vain siimajalkaisilla ja joillakin leukakoukullisilla on spiraalinen vakoutuminen. Myös kehitykselliset piirteet poikkeavat monilta osin eri pääjaksojen välillä. Ongelmaa on pyritty korjaamaan jakamalla alkusuiset kahteen ryhmään (Aguinaldo et al., 1997): Lophotrochozoa (’värekarvalliset eläimet’) ja Ecdysozoa (’nahkansa luovat eläimet’). Alkusuiset–jälkisuiset-jaon rinnalle on jo pitkään kehitetty vastaankaltaisia kahtiajakoja monisoluisille eläimille.[2]
[muokkaa] Lähteet
- Craig, Sean F.: Grzimek Animal Life Encyclopedia: Volume 2 Protostomes (2. painos). Gale, 2004. ISBN 0-7876-5778-6.
[muokkaa] Viitteet
[muokkaa] Aiheesta muualla
- Alkusuisten ja jälkisuisten eroja selventävä kuva
