Selman Waksman
Selman Abraham Waksman (22. heinäkuuta 1888 – 16. elokuuta 1973) sai lääketieteen Nobelin vuonna 1952, hänen tutkimustyönsä syntyi vuonna 1943. Waksman etsi aktiivisti juuri sellaisia antibiootteja, jotka vaikuttaisivat niin kutsuttuihin gram-negatiivisiin bakteereihin.[1]
Waksman oli amerikanjuutalainen emigrantti, Ukrainasta muuttanut. Waksman kuoli 85-vuotiaana vuonna 1973. Hän oli syntynyt vuonna 1888.
Aikaisemmin mitään vastaavaa ei ollut löytynyt, jota olisi voinut verrata Waksmanin tutkimustuloksiin. Streptomysiini tehosi muiden muassa tuberkuloosi-bakteereihin.
Waksmanin tutkimustyö tuotti tuloksen, sillä ensimmäinen tuberkuloosiin tehoava antibioottinen lääke oli löytynyt. Sitä alettiin käyttää yhdistelmähoitona myöhemmin. Lääke oli nimeltänsä streptomysiini (SM). Sitä yhdisteltiin para-aminosalyyliin (PAS) sekä isoniatsidiin (INH). Isoniatsidi tuli käyttöön viimeisimpänä (1952). Tuota yhdistelmää kutsuttiin niin sanotusti, ensilinjan kemoterapiana tuberkuloosiin. Mikäli se ei tehonnut, taikka potilas ei voinut näitä lääkkeitä sietää, voitiin kombinaatiota muutella.
Lähteet [muokkaa]
J. Wickström: Tarttuvat taudit, SHKS-WSOY, 1970 (laitoksen 5. uudistettu painos - ei ISBN-numeroa, alkuteos ruotsinkielinen: Infektionssjukdomarna, s. 58) Suom. Leena Tuuteri
