Georg Magnus Sprengtporten

Wikipedia

Sprengtporten ruotsalaisena suuruuden aikanaan. Rinnassa Miekkaritariston kunniamerkki.

Kreivi Georg (Göran) Magnus Sprengtporten (suomennettuna Yrjö Maunu) (16. joulukuuta 1740 Gammelbackan kartano, Porvoo – 13. lokakuuta 1819 Pietari, Venäjä^[1]) oli Ruotsin ja Venäjän poliikassa vaikuttanut hahmo, Suomen ensimmäisen kadettikoulun isä sekä autonomisen Suomen ensimmäinen, mutta lyhytaikainen kenraalikuvernööri. Hän oli Jacob Magnus Sprengtportenin nuorempi veli. Historiassa Sprengtporten muistetaan ehkä ennen kaikkea tavoitteestaan luoda itsenäinen Suomen valtio Venäjän tuella.

Georg Magnus Sprengtporten on Suomen historiassa kiistelty ja ristiriitainen hahmo, jota on luonnehdittu niin maanpetturiksi kuin kansallissankariksikin. Sprengtportenia on yleisesti pidetty hankalana persoonana, joka suututti ihmisiä äkkiväärällä käytöksellään. Hän oli myös kunniankipeä ja kateellinen. Myös Sprengtportenin Suomen itsenäistymispyrkimysten motiiveista vallitsee epäselvyys: oliko kyseessä puhdas isänmaallisuus vai halu kostaa Ruotsin kuninkaalle ja päästä itse Suomen kenraalikuvernööriksi.^[2]

Sprengportenin suomalaiset etunimet "Yrjö Maunu" on otettu käyttöön 1920–30-lukujen suomalaiskansallisessa historiankirjoituksessa. Sprengtportenin aikalaiset eivät käyttäneet näitä nimiä.^lähde?

[muokkaa] Upseerisuvun vesa

Sprengtporten liittyi armeijaan ja ylennettiin kapteeniksi Pommerin sodan aikana. Hän avusti veljeään vuoden 1772 vallankumouksessa ja ylennettiin 1775 everstiksi ja vasta muodostetun Savon prikaatin komentajaksi. Sprengtporten koulutti upseereita aluksi omilla varoillaan ja perusti 1779 Haapaniemen Sotakoulun (Haapaniemen kadettikoulu, vuodesta 1809 lähtien Haapaniemen Kenttämittauskoulu, aloitti Kuopiossa 1. elokuuta 1780 ja vappuna 1781 se sijoitettiin Haapaniemen tilalle Rantasalmen pitäjään^[3]), joka toimi vuoteen 1819 saakka vallanpitäjän vaihdoksesta huolimatta. Sprengtporten otti käyttöön uuden, liikkuvan sodankäyntitavan, johon hän oli saanut vaikutteita Pommerin sodasta. Hän opetteli myös suomen kielen.

Haapaniemen toiminnan perusteella Sprengtportenia on pidetty suomalaisen sotilaskorkeakoulutuksen perustajana.

[muokkaa] Ranska ja Benjamin Franklinin tasavaltalaisihanne

Pian Sprengtporten tuli kuitenkin siihen johtopäätökseen, ettei hänen palveluksiaan arvostettu. Vieraillessaan Venäjän keisarillisessa hovissa Pietarissa vuonna 1779 hänet toivotettiin lämpimästi tervetulleeksi, ja hänen tyytymättömyytensä Ruotsin kuningasta vastaan nousi edelleen. Sprengtporten erosi Ruotsin armeijasta toimien kaksi seuraavaa vuotta Ranskassa, jossa hän tapasi Benjamin Franklinin ja ihastui syvästi tämän tasavaltalais- ja itsenäisyysaatteisiin, mutta Franklin piti Sprengtportenin pyrkimyksiä epärealistisina. Sprengtporten palasi Suomeen 1781.

Valtiopäivillä 1786 hän vastusti avoimesti Kustaa III:n valtaa ja kävi venäläisten ministerien kanssa salaisia neuvotteluja ajatuksestaan irrottaa Suomi Ruotsista asevoimin.

[muokkaa] Poliittisena upseerina Venäjän armeijassa

Seuraavana vuonna Sprengtporten liittyi Katariina II:n kutsusta Venäjän palvelukseen. Vuosien 1788—1790 sodassa hän oli mukana Venäjän armeijassa sotimassa Ruotsia vastaan. Omaa joukko-osastoa Sprengtportenille ei annettu, vaan hän toimi eräänlaisena "poliittisena upseerina".

Hän ei ollut osallistunut itse Anjalan liittoon tai Liikkalan nootin valmisteluun, mutta rohkaisi Katariinaa tukemaan sitä. Sprengtportenin omat taivuttelut eivät tuottaneet tulosta Kustaan III:n kukistettua kapinayrityksen, eikä hän pystynyt sotimaankaan enää tehokkaasti haavoituttuaan pahasti Porrassalmen taistelussa 1789. Katariina II lahjoitti hänelle tuhat kultadukaattia, kartanon ja viisisataa maaorjaa.

[muokkaa] Böömin vuodet ja kirjeenvaihto Casanovan kanssa

Sodan päätyttyä hän ajautui epäsuosioon Ruotsin tuomittua hänet petturiksi ja Katariina II:n petyttyä Sprengtportenin kyvyttömyyteen kääntää suomalaiset puolelleen. Seuraavan viiden vuoden ajaksi 1793–1798 hän lähti Venäjältä ja vietti ajan Teplicessä, Böömissä, missä hän oli säännöllisessä yhteydessä kreivi Waldsteinin kirjastonhoitajana toimineen Giacomo Casanovan kanssa.

[muokkaa] Epäonnistumisia, kuolema unohdettuna

Keisari Paavali I tarvitsi jälleen Sprengtportenin palveluksia neuvotteluissa Napoleonin kanssa 1800 koskien Maltan ritarikuntaa ja vankien vaihtoa. Paavalin kuoleman jälkeen hän jäi jälleen hovin epäsuosioon, kunnes hänet kutsuttiin palvelukseen 1808 ennen sodan alkamista Ranskan kanssa.

Äskettäin on väitetty, että Sprengtportenin itsenäisyysajatusten muisto eli Viaporin upseeriston keskuudessa ja siten vaikutti Suomen sodassa linnoituksen antautumiseen.^[4] Perinteisesti antautumisen syinä on kuitenkin pidetty komendantti Cronstedtin tappiomielialaa, Viaporin eristyneisyyttä, upseeriston venäläisiltä saamia lahjuksia ja linnoituksen saamaa värittynyttä informaatiota, jonka mukaan Ruotsin maa-armeija olisi jo tuhoutunut.^[5]

1. joulukuuta 1808 Sprengporten nimitettiin ensimmäiseksi Venäjän kenraalikuvernööriksi Suomeen kreivin arvolla. Hän ei enää saavuttanut suomalaisten suosiota, vaan monet pitivät häntä maanpetturina. Tästä syystä Sprengtporten erosi kenraalikuvernöörin virasta jo seuraavana vuonna. Kreivi Sprengtporten ei koskaan introdusoinut sukuansa Suomen ritarihuoneeseen. Viimeiset kymmenen vuottaan hän vietti eläkkeellä ja kuoli lopulta epäsuosittuna ja unohdettuna Pietarissa.^[6]

[muokkaa] Triviaa

Tämä osio sisältää luettelon nippelitietoa. Voit auttaa Wikipediaa yhdistämällä oleelliset tiedot artikkelin muihin osioihin ja poistamalla merkityksettömät tiedot.

• Sprengtporten laati ensimmäisen hyökkäyssuunnitelman Suomen sotaa varten Suomen valtaamiseksi, mitä pienin muutoksin alettiinkin toteuttaa 21. helmikuuta 1808 alkaen talvihyökkäyksenä.
• Sprengtportenin muistokivet sijaitsevat Kuopion satamapuistossa (ennen Kuopion Tuhkaniemi).

Taiteilija Jaakko Rönkkö suunnitteli vuonna 1993 Sprengtportenin perhepuistoksi nimetyn satamapuiston osan ja muistokiven, jossa lukee: Itsenäisyyden uranuurtaja, Suomen tasavallan ensimmäisen perustuslakiehdotuksen laatija Yrjö Maunu Sprengtporten 16.8.1740 - 13.10.1819.

Satamatoimiston lähellä on toinenkin, Kuopion kadettipiirin vuonna 1980 paljastama muistokivi Sprengtportenin kunniaksi: Suomen ensimmäinen kadettikoulu aloitti toimintansa tällä paikalla Kustaa III:n käskystä 1.8.1780. Constantem decorat honor (myös Kadettioppilaskunnan motto). Kuopion kadettipiiri 1.8.1980.^[7]

[muokkaa] Lähteet

[muokkaa] Kirjallisuutta

• Vainio-Korhonen, Kirsi: Sophie Creutzin aika: Aateliselämää 1700-luvun Suomessa. (keskeinen teema Creutzin suhde Sprengtporteniin). Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2008. ISBN 978-952-222-011-0.
• Saarenheimo, Eero: Casanova ja Sprengtporten. Kirjastonhoitajan ja kenraalin yhteiset vuodet. Jyväskylä: Gummerus, 2006. ISBN 951-31-3571-3.
• Ramel, Stig: Yrjö Maunu Sprengtporten. Maanpetturi ja patriootti. suom. Iiro Kuuranne. Otava, 2005. ISBN 951-1-19074-1.
• Keskinen, Tuomas: Haavekuvani: Yrjö Sprengtportenin elämä 1740-1819. Otava, 1983. ISBN 951-1-07119-X.
• Kuusi, Sakari: Yrjö Maunu Sprengtporten. Gummerus, 1971. ISBN 951-20-0642-1.
• Koskinen, Yrjö: Yrjö Maunu Sprengtporten'ista ja Suomen itsenäisyydestä. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1870.

[muokkaa] Aiheesta muualla

• Sprengtportenin muistokivet (kuvat) Pohjois-Savon muistin sivuilla
• Sprengtporten Kansallisbiografiassa

Edeltäjä: –

Suomen kenraalikuvernööri 1808–1809

Seuraaja: Michael Andreas Barclay de Tolly