Eiffel-torni
Sivulta puuttuu Koordinaatit:
| Eiffel-torni | |
 |
|
| Tiedot | |
|---|---|
| Sijainti | Pariisi, Ranska |
| Tila | Valmis |
| Rakennettu | 1887–1889 |
| Avajaiset | 31. maaliskuuta 1889 |
| Käyttötarkoitus | näköalatorni, radiotorni |
| Korkeus | |
| Antenni | 324 m |
| Kattokorkeus | 300,65 m |
| Kustannukset | 7,8 miljoonaa frangia |
| Yritykset | |
| Arkkitehti | Stephen Sauvestre |
| Insinööri | Gustave Eiffel |
| Urakoitsija | Gustave Eiffel & Cie |
| Omistaja | Pariisin kaupunki (100%) |
Eiffel-torni eli Eiffelin torni (ransk. La Tour Eiffel [la tuʀ ɛfɛl]) on Ranskan pääkaupungissa Pariisissa sijaitseva torni. Rakentajansa Gustave Eiffelin mukaan nimetty torni on Pariisin kaupungin symboli, Euroopan kuuluisimpia nähtävyyksiä ja koko Ranskan suosituin matkailukohde.[1] Torni avattiin yleisölle vuonna 1889, minkä jälkeen siellä on vieraillut yli 220 miljoonaa kävijää. Torni sijaitsee Champ de Mars-nimisellä puistoalueella Seinen vasemmalla eli etelärannalla (Rive gauche).
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Perustietoja
Eiffel-torni on televisioantenni mukaan lukien 324 metrin korkuinen. Ylin ravintolakerros on 300 metrin korkeudessa: tämä oli suunnitteluvaiheessa tärkeä symbolinen mittaennätys, joka tuli saavuttaa.[2] Kolmas kerros on 275 metrin ja toinen 115 metrin korkeudella. Ensimmäinen sijaitsee 57 metrin korkeudella. Tornin takorautainen runko painaa 7 300 tonnia, kokonaispaino on 10 100 tonnia: betoniset perustukset on laskettu kahden metrin syvyyteen. Runko on rakennettu kokonaisuudessaan takorautaisena kehärakenteena levyistä ja profiileista, jotka niitattiin yhteen 3,5 miljoonalla niitillä. Suunnittelijoina olivat Eiffelin toimistossa työskentelevät Maurice Koechlin ja Émile Nouguie, sekä Stephen Sauvestre, joka teki kaksikon alkuperäissuunnitelmaan merkittäviä muutoksia.[3]
Valmistuttuaan torni oli 40 vuoden ajan maailman korkein rakennelma, kunnes menetti tittelin vuonna 1930 New Yorkiin rakennetulle, 319-metriselle Chrysler Buildingille.[4]
Eiffel-torni on jaettu kolmeen kerrokseen, joista ensimmäinen sijaitsee noin 60 metrin korkeudessa. Ensimmäisessä kerroksessa sijaitsevat matkamuistomyymälät sekä postitoimisto, josta voi lähettää Eiffel-tornin leimalla varustettuja postikortteja. Toinen kerros on 120 metrin korkeudessa ja kolmas melkein huipulla 280 metrin korkeudessa. Huipulta avautuu selkeällä säällä näköala 30 kilometrin päähän. Tornissa toimii hissejä, joilla matkustetaan joka vuosi arviolta 100 000 kilometriä.[5] Yleisen uskomuksen mukaan Eiffelin tornissa olisi 1 792 porrasta, mutta todellisuudessa portaiden lukumäärä on 1 665.[1]
Tornissa toimii kaksi ravintolaa: ensimmäisessä kerroksessa sijaitseva Altitude 95 ja toisessa kerroksessa sijaitseva Jules Verne. Yhdellä Michelin-tähdellä palkitulla Jules Vernellä on maine erittäin kalliina ravintolana, jossa työskentelee muun muassa maailmankuulu ranskalaiskokki Alan Ducasse.
Torni on huomattava tulonlähde Pariisin kaupungille. Suuren suosionsa takia Eiffel-torniin on vilkkaimpina turistikausina yleensä hyvin pitkät jonot, joten torniin pääsemistä joutuu odottamaan useita tunteja. Tornissa vieraili 6 719 200 kävijää vuonna 2006.[5] Eiffel-tornin pinnat maalataan käsin seitsemän vuoden välein.[6] Tornin ensimmäisen kerroksen parvekkeen ulkopuolella on 72 ranskalaisen tiedemiehen ja insinöörin sukunimet.
[muokkaa] Historia
[muokkaa] Rakennustyöt
Eiffel-torni rakennettiin vuosien 1887 ja 1889 välisenä aikana juhlistamaan 1889 Pariisin maailmannäyttelyä. Pariisin kaupunki nimitti arkkitehdiksi sillanrakennusinsinööri Gustave Eiffelin ja suunnittelijaksi Eiffelin assistentin Maurice Koechlinin. Tornin rakentajiksi värvättiin 300 ranskalaista työmiestä, jotka joutuivat urakoimaan miltei kahden ja puolen vuoden ajan. Eiffel-tornin rakentaminen maksoi Pariisin kaupungille 7 800 000 frangia.[5]
Koska Eiffel-torni oli suunniteltu maailman korkeimmaksi rakennukseksi, monet pariisilaiset pitivät rakennustöitä liian riskialttiina ihmisille. Onnettomuusriski oli suuri, sillä torni oli pelkkä avonainen kehikko, jossa ei ollut kahta välitasoa lukuun ottamatta lainkaan kerroksia. Eiffel kuitenkin ymmärsi rakennustöiden vaarallisuuden ja käytti lukuisia turvamenetelmiä, kuten ikkunoita, turvakaiteita ja siirrettäviä telineitä. Turvatoimien takia ainoastaan yksi rakennusmies kuoli hissien asentamisen yhteydessälähde?, mikä oli aikoinaan merkittävä saavutus, ottaen huomioon 1800-luvun työturvallisuuden.
Kun Eiffel-tornin rakennustyöt saatiin viimeisteltyä 31. maaliskuuta 1889, monet Pariisin asukkaista kokivat suuren järkytyksen. Heidän mielestään torni ei sopinut lainkaan Pariisin katukuvaan ja he vaativat tornin välitöntä purkamista, mutta Eiffel oli jo ehtinyt hankkia luvan pitää torni pystyssä 20 vuoden ajan, kunnes vuonna 1909 tornin omistus siirtyisi Pariisin kaupungille. Alkuperäisten kilpailusääntöjen mukaisesti tornin täytyi olla helposti purettavissa, joten myös kaupunki oli jo alun perin suunnitellut hävittävänsä tornin määräajan umpeuduttua.
Tornin vastustajiin kuului myös kirjailija Guy de Maupassant. Kuitenkin hänen kerrotaan käyneen joka päivä lounaalla tornin ravintolassa. Kun häneltä kysyttiin, miksi hän käy vihaamassaan paikassa, hän sanoi "Se on Pariisin ainoa paikka, josta ei näy Eiffel-tornia".
[muokkaa] Tapahtumia
Vaikka Eiffel-tornista ei aluksi pidetty, ajan mittaan pariisilaiset tottuivat siihen. Kun määräaika umpeutui, kaupunki ei enää tahtonut purkaa tornia, koska tornia käytettiin radiolähetyksien lähettämiseen. 12. tammikuuta 1908 maailman ensimmäinen pitkänmatkan radioviesti lähetettiin juuri Eiffel-tornista.
Ensimmäisessä maailmansodassa Ranskan armeija käytti tornia Marnejoen taistelun etulinjaan menevien taksien tiedotusten välittämiseen. Eiffel-tornilla oli myös pieni, mutta huomattava rooli Mata Harin sieppauksessa, sillä tornia käytettiin Mata Harin pidätykseen johtaneen saksalaisten radioviestin sieppaamiseen. Vuonna 1925 tšekkiläissyntyinen huijari Victor Lustig "myi" tornin kaksi kertaa romuraudaksi.[7]
Kun kansallissosialistinen Saksa miehitti Ranskan toisen maailmansodan alkuvaiheessa, isänmaalliset ranskalaiset leikkasivat tornin hissikaapelit poikki, jotta vuonna 1940 Pariisissa vieraillut Adolf Hitler olisi joutunut kiipeämään tornin huipulle portaita pitkin. Hitler ei kuitenkaan noussut torniin. Vuonna 1944 hän määräsi Pariisin kuvernööriksi nimetyn kenraali Dietrich von Choltitzin tuhoamaan Pariisin, mukaan lukien Eiffel-tornin, mutta von Choltitz kieltäytyi tottelemasta Berliinistä saamiaan määräyksiä.
3. tammikuuta 1956 tulipalo vaurioitti tornia. 1959 nykyinen radioantenni asennettiin paikoilleen ja 1964 torni julistettiin kulttuurihistoriallisesti merkittäväksi nähtävyydeksi. Vuonna 2000 torniin asennettiin valoesitysten järjestämistä varten valoheittimiä.[5] 22. heinäkuuta 2003 tornissa syttyi jälleen tulipalo ja radioantenni vaurioitui, mutta ihmishenkiä ei menetetty. Vuoden 2004 joulukuussa torniin avattiin uusi luistelurata.
[muokkaa] Populaarikulttuurissa
Koska Eiffelin torni on maailman kuuluisimpia rakennuksia, se on nähty lukemattomissa elokuvissa, televisiosarjoissa ja videopeleissä. Erityisesti Hollywood-elokuvissa on yleinen klisee, jonka mukaan Eiffel-torni näkyisi jokaisen pariisilaisen rakennuksen ikkunasta, mutta todellisuudesta tornin voi nähdä vain Pariisin korkeimmista kerrostaloista.
[muokkaa] Lähteet
- ↑ a b Eiffel Tower Information Viitattu 14.1.2007. (englanniksi)
- ↑ The Eiffel Tower as a Radio Broadcaster The official site of Tower Eiffel. Tour Eiffel. Viitattu 14.3.2008. (englanniksi)
- ↑ Raudan ja teräksen käytön historia rakennuksissa, Teräsrakentaminen, suunnittelun perusteet. Teräsrakenneyhdistys
- ↑ Tower basics, Great buildings online.
- ↑ a b c d Eiffel Tower FAQ Viitattu 6.8.2007. (englanniksi)
- ↑ Eiffeltorni saa uuden maalipinnan YLE Uutiset
- ↑ Gordon Stuart: Suuri huijausten kirja, s. 210-214. Euroword, 1999. ISBN 951-654-034-1.
[muokkaa] Aiheesta muualla
- Eiffel-tornin virallinen kotisivusto (ranskaksi)
- Great Buildings Online | Eiffel Tower (englanniksi)
