Citroën

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Automobiles Citroën S.A.

Citroën logo.svg

Yritysmuoto Osakeyhtiö
Perustettu 1919
Perustaja André Citroën
Avainhenkilöt Linda Jackson, toimitusjohtaja (6 / 2014-)[1]
Kotipaikka Pariisi, Ranska[2]
Toiminta-alue Globaali
Toimiala Autoteollisuus
Tuotteet Henkilöautot, hyötyajoneuvot
Emoyhtiö PSA Peugeot Citroën
Kotisivu http://www.citroen.com
Citroënin tunnus kautta aikain.

Citroën on ranskalainen ajoneuvovalmistaja ja automerkki. Vuodesta 1976 lähtien yhtiö on ollut osa PSA-konsernia.

Ranskalaisen teollisuusmies André-Gustave Citroënin (1878–1935) vuonna 1919 perustama autotehdas oli ensimmäinen tuotantolaitos USA:n ulkopuolella, joka valmisti autoja liukuhihnaa hyödyntäen.[3] Citroën myös loi mallin nykyaikaiselle konseptille, jossa autojen myynti ja huolto toimivat saman verkoston alla.[4] Kahdeksassa vuodessa Citroën kasvoi Euroopan suurimmaksi, ja maailman neljänneksi suurimmaksi henkilöautojen valmistajaksi.

Vuonna 1924 Citroën toi markkinoille B10:n, Euroopan ensimmäisen sarjavalmisteisen täysteräskorisen automallin.[3] Vuonna 1934 markkinoille tuodun Traction Avant -mallin myötä Citroën sementoi maineensa ennakkoluulottomana ja innovatiivisena autojen valmistajana. Malli oli ensimmäinen sarjavalmisteena tuotettu etuvetoinen auto ja lisäksi eräs ensimmäisistä itsekantavaa koria käyttäneistä autoista.[3]

Vuonna 1954 Citroën esitteli maailman ensimmäisen, itsetasaavalla kaasunestejousituksella valmistetun auton ja vuonna 1955 vallankumouksellisen DS:n, joka oli myös ensimmäinen eurooppalainen sarjatuotantomalli, joka oli varustettu levyjarruilla.[5] Vuonna 1967 Citroën esitteli auton ohjauksen mukaan kääntyvät ajovalot, jotka paransivat liikenneturvallisuutta etenkin mutkaisilla teillä ajettaessa. Historiansa aikana Citroënin autot on palkittu useilla teknologia- ja muotoilupalkinnoilla ja merkki on voittanut kolmeen otteeseen "Vuoden Auto Euroopassa" -tittelin.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alkutaival[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Citroën Type A:n kalanruoto-hammaspyörillä toteutettu vetopyörästö.

Vuosi 1900 oli yksi André Citroënin elämän tärkeistä merkkipaaluista. Hän vieraili tuolloin äitinsä kotimaassa Puolassa, ja tutustui siellä teollisessa käytössä olleeseen kalanruoto-hammaspyörään, jonka patenttioikeudet hän sai ostettua varsin edukkaasti.

Vuonna 1906 André Citroën palkattiin autoja valmistaneen Mors-yhtiön johtajaksi. Tässä toimessa hän työskenteli vuoteen 1914, eli Suuren sodan alkuun asti.

Vuosi 1912 tuli olemaan eräs kenties merkittävimmistä vuosiluvuista, sekä André Citroënin elämän, että hänen teollisen tuotantonsa kannalta. Citroën vieraili tuolloin Yhdysvalloissa, teollisuusmies Henry Fordin luona, tutustumassa tämän teollisuuslaitoksiin ja ajatusmaailmaan. Samana vuonna hän perusti Citroën, Hinstin et Cie. -nimisen yhtiön, joka valmisti sarjatyönä kalanruoto-hammaspyöriä teollisuuteen ja mm. Mors-autojen vetopyörästöihin. Pian hän muutti yhtiönsä nimeksi Société anonyme des engrenages Citroën (Citroën-vaihteet Oy), jonka tunnukseksi otettiin kalanruoto-hammaspyörien muodon mukainen kuvio. Euroopan teollisen kasvun myötä Citroënin hammaspyöriä tuottavan yhtiön tuotanto moninkertaistui ja hänet itsensä nimitettiin ranskalsten ajoneuvojen tuotantoa ja patenttioikeuksia valvoneen syndikaatin johtoon.[6].

Ensimmäinen maailmansota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Saksan keisarikunnan julistettua sodan Ranskalle, André Citroën ilmoittauti palvelukseen tykistöupseerina. Sodan alkuvaiheista lähtien hän pani merkille Ranskan tykistön ammusten riittämättömyyden. Tammikuussa 1915 Citroën esitti Ranskan sotaministeriölle ajatuksensa liukuhihnatuotantoon perustuvasta ammusten valmistamisesta. Citroënin sunnitelmille näytettiin vihreää valoa ja rahoituksen järjestyttyä hän pisti muutamassa kuukaudessa pystyyn A-tarvikkeita tuottavan, ultramodernin tehtaan. Tehtaaseen palkattiin työvoimaa 13 000 henkeä ja liukuhihnatuotannon avulla laitos valmisti päivässä 10 000 tykin kranaattia. Tehtaan kokonaistuotantomäärä oli noin 23 miljoonaa ammusta.[6]

André Citroën tähysi kuitenkin jo sodan jälkeiseen aikaan. Vuoden 1916 tienoilla hän palkkasi aiemmin Panhardilla työskennelleen insinööri Louis Dufresnen suunnittelemaan autoa, jonka valmistus aloitettaisiin sodan päätyttyä. Vuonna 1917 hän sai joukkoonsa lisävahvistusta insinööri Jules Salomon'sta, joka oli jo aiemmin ollut mukana pienen Le Zèbre -auton valmistuksessa.

Henry Fordin oppien mukaisesti myös Citroën näki, että pystyäkseen myymään autoja suurille massoille, tuotteen täytyi olla hinnaltaan edullinen ja käytössä riittävän yksinkertainen ja luotettava. Suurten myyntivolyymien ja yksinkertaisen rakenteen ansiosta auton valmistus olisi liukuhihnatyönä nopeaa ja sitä kautta taloudellisesti voitokasta.

André Citroën -aikakausi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eiffel-torni toimi Citroënin mainostauluna vuosien 1925 – 1934 välisen ajan.

Rauhan koitettua vuoden 1918 maraskuussa, monien muiden sotatuotantoa harjoittaneiden yhtiöiden tavoin, Citroënilla oli käsissään nykyaikaisesti varustettu tehdas ja runsaasti työvoimaa, mutta ammustilausten loputtua, ei töitä. Tähän tilanteeseen André Citroën oli kaukoviisaasti varautunut, ja hän esitteli lehdistölle uuden autonsa, Type A:n vain neljä kuukautta aseiden vaikenemisesta, maaliskuussa 1919.[3] Ensimmäinen Type A:n tuotantoversio putkahti tehtaalta toukokuun lopussa. Kesäkuussa auto oli esillä Pariisin Avenue des Champs-Élysées'llä sijaitsevassa näyttely- ja myyntihuoneistossa. Citroën oli saanut tilat käyttöönsä moottoriurheilun pioneeri Fernand Charron'lta, joka oli toiminut jo pitkään autojen valmistuksen saralla. Hänen silloinen yrityksenä valmisti Alda-merkkistä autoa. Muutama vuosi myöhemmin Charron oli eräs Citroënin autotehtaan pääinvestoreista. Heinäkuun 7. päivänä vuonna 1919 ensimmäinen uusi Citroën 10HP "Type A" toimitettiin asiakkaalle.

Amerikkalaisen General Motors-konsernin silloinen varapääjohtaja Alfred P. Sloan kertoo muistelmateoksessaan My Years with General Motors, että André Citroën kävi vuonna 1919 neuvotteluja yrityksensä myymisestä GM:lle, mutta hanke ei lopulta edennyt maaliin asti. Näinollen Citroën pysyi riippumattomana yhtiönä aina vuoteen 1935 saakka.

Citroën panosti runsaasti julkisuuden hankkimiseen autoilleen. Vuosien 1925 – 1934 välisen ajan hän vuokrasi Eiffel-tornin kyljestä tilaa mainokselleen ja piti sillä pitkään hallussaan Guinnessin ennätystenkirjan kärkitilaa maailman suurimman mainostaulun asettajana. Citroën sponsoroi myös kolmea retkikuntaa, näiden Aasiaan (Croisière Jaune), Pohjois-Amerikkaan (Croisière Blanche) ja Afrikkaan (Croisière Noire) suuntautuneilla retkillä. Retkikunnat, joiden ajokkeina toimivat Kégresse-telastolla varustetut Citroën-autot, koostuivat tieteilijöistä ja journalisteista sekä retkueiden toimintaa tukevista henkilöistä, kuten esim. mekaanikot.

Vuonna 1934 Citroën esitteli etuvetoisen mallin 15, jota valmistettiin miltei samanlaisena vuoteen 1957 saakka. Toisen maailmansodan taantuman jälkeen vuonna 1949 Citroën toi markkinoille yleisesti "rättisitikkana" tunnetun mallin 2CV, joka saavutti heti suuren suosion koko Euroopan alueella. Auto oli innovatiivinen, yksinkertainen ja edullinen. Vuonna 1955 tuli markkinoille muotoilultaan melkoista huomiota herättänyt Citroën DS, joka oli tuotannossa vuoteen 1975 saakka.

Vuonna 1976 Citroën joutui konkurssiin ja ostettiin osaksi PSA-konsernia, jonka pohjan muodosti sen pitkäaikainen kilpailija Peugeot. Liittouman tarkoituksena oli vahvistaa ranskalaisen autoteollisuuden kykyä vastata ulkomailta tulevaan kilpailuun ja toistaiseksi hanke onkin onnistunut verrattain hyvin PSA:n tuotteiden ollessa menestyneitä varsinkin kotimaassaan.

Muotoilu ja omintakeisuus ovat olleet merkittävä osa Citroënin vahvaa identiteettiä. Tehtaan autoissa on totuttu näkemään ensimmäisten joukossa sellaisia teknisiä innovaatioita kuten kiinteäkeskiöinen ohjauspyörä (mm. malli C4) ja kaasunestejousitus (mallit DS, ID, SM, GS, BX, CX, XM, Xantia, C5 ja C6). Mukavuus, hyvät ajo-ominaisuudet ja korkea turvallisuus ovat nykyään mallien tunnusominaisuuksia.

Osin omintakeiset ratkaisut, muotoilu, ja identiteetti pitävät Citroënin autoteollisuuden "kapinallisena" vielä nykyäänkin. Valmistajan panostus kehitystyöhön yhdessä Peugeot'n kanssa on tuonut Euroopan teille lukuisia uusia automalleja, joista muutamat, merkittävimpinä C5 ja C4, ovat olleet menestyksiä Euroopan vahvasti kilpailluilla markkinoilla.

Citroën autourheilussa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Citroën on merkittävä kilpailija Rallin maailmanmestaruussarjassa. Citroën voitti valmistajien maailmanmestaruuden vuosina 2003, 2004, 2005, 2008 ja 2009. Vuosina 2004, 2005 ja 2006 ranskalainen kuljettaja Sébastien Loeb voitti kuljettajien maailmanmestaruuden autonaan Citroën Xsara WRC. Vuonna 2007 Loeb voitti maailmanmestaruuden neljännen kerran peräkkäin autonaan uusi Citroën C4 WRC. Vuonna 2008 Loeb voitti ennätyksellisen viidennen perättäisen mestaruutensa, niin ikään Citroën C4 WRC autolla.

Citroën on toistaiseksi ainoa valmistaja, joka on voittanut merkkimestaruuden kolmessa FIA:n hallinnoimassa eri sarjassa: FIA Cross Country Rally World Cup -sarjassa viisi kertaa[7], WRC-sarjassa kahdeksan kertaa [7]) ja WTCC-sarjassa kerran.

Citroën on osallistunut myös Nuorten rallin maailmanmestaruussarjaan JWRC:hen Citroën C2 S1600 -autolla. Kimi Räikkönen ajoi Citroën Junior Team -tallissa, toinen talli on Citroën World Rally Team.

Mallit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nykyiset ja tulevat mallit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1980 Citroën 2CV
2004 Citroën C3
2011 Citroën DS4

Aiemmat mallit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Citroën.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]