Hissi

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Hissejä, Ottawa, Kanada

Hissi on rakennukseen kiinteästi asennettu, lähes aina sähköllä toimiva kuljetusväline, jolla siirretään ihmisiä ja tavaroita pystysuunnassa kerroksesta toiseen. Niitä käytetään asuinkerrostaloissa sekä useampikerroksisissa liike- ja toimistorakennuksissa.

Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nykyaikaisen hissin isänä voitaneen pitää amerikkalaista Elisha Graves Otisia, joka vuonna 1854 esitteli New Yorkin Kristallipalatsissa hissin, joka sisälsi tarrainlaitteen. Tarrainlaite estää hissiä putoamasta alas vaikka hissin nostoköydet pettäisivät tai nostokoneisto pettäisi. Se teki mahdolliseksi korkeiden rakennusten rakentamisen.

Alkuaikojen hissit olivat rakenteeltaan yleensä varsin avoimia ja saivat käyttövoimansa esimerkiksi jatkuvasti pyörivästä, höyrykoneen käyttämästä valta-akselista.

Hydrauliset hissit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hissitekniikan alkuaikoina myös hydrauliset hissit olivat varsin yleisiä. Käyttövoimana oli tavallisesti painevesi, joka otettiin kaupungin vesijohtoverkosta tai kehitettiin höyrypumpulla. Nostoelimenä oli maahan upotettu sylinteri tai lyhytiskuinen sylinteri ja köysipyörästö, jolla liike moninkertaistettiin.

Nykyaikainen hydraulihissi ottaa aina käyttövoimansa sähköverkosta. Käyttömoottorina on oikosulkumoottori, joka pyörittää öljypumppua hissin kulkiessa ylöspäin. Ajo alaspäin tapahtuu tavallisesti vain venttiileillä ilman, että moottori käy. Modernit hydrauliventtiilistöt ovat elektronisesti ohjattuja jolloin saavutetaan energiatehokas ja tarkka käyttö. Sylinteri tai sylinterit sijoitetaan useimmiten kuiluun korin sivulle. Tämä on tehty mahdolliseksi käyttämällä köysivälitystä (2:1), joka tarkoittaa sitä, että sylinterin isku ja nopeus ovat puolet hissin matkasta ja nopeudesta.

Hydraulihissejä on toteutettu paljon myös ns. suoraan nostavina (1:1), joissa nostosylinteri on suoraan kiinnitetty hissin korin kehysrakenteeseen. Rakennetta on käytetty etenkin suurissa tavarahisseissä, joiden nostokyky on useita, mahdollisesti jopa kymmeniä tonneja.

Hydraulihissin eräs etu köysihissiin verrattuna on, että konehuone on helpompi sijoittaa. Se voidaan hyvin sijoittaa esimerkiksi kellarikerrokseen, missä rakennustila on vähemmän arvokasta kuin ylempänä. Konehuoneen ei myöskään tarvitse olla kuilun välittömässä läheisyydessä. Toinen etu on se, että korin ja kuorman paino siirtyy sylinterin kautta suoraan kuilun pohjaan rasittamatta kuilun seinää. Tämä tarkoittaa sitä, että hydraulihissi on usein paras vaihtoehto olemassa oleviin rakennuksiin tehokkaan tilankäytön sekä tekniikan äänettömyyden vuoksi.

Telahissi - vetopyörähissi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tyypillinen kerrostalon henkilöhissin vetopyörähissin koneisto 1960-luvulta.

Valtaosassa hisseissä käytetään kannatuseliminä teräsköysiä. Alkuaikoina köydet kelattiin suurelle telalle, mutta 1900-luvun alkupuolella telan syrjäytti kitkaan perustuva vetopyörä, jonka yli köydet kulkevat kerran tai kahdesti. Telahissin haittana on telan suuri koko, koska koko nostokorkeutta vastaava köysimäärä on voitava varastoida telalle yhteen kerrokseen. Vetopyörähissi kehitettiin poistamaan tätä haittaa. Hissin koneisto voidaan sijoittaa kuilun yläpuolelle, alapuolelle, kuilun ylä- tai alasivulle. Kuilun yläpuolelle sijoitettu konehuone on yksinkertaisin ja halvin vaihtoehto, koska tässä vältytään taittopyörien käytöltä.

Vetopyörähissin koneistot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koneisto jakaantuu karkeasti neljään osaan, jotka ovat käyttömoottori, jarru, vaihde ja vetopyörä.

Käyttömoottori[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hissien moottoreina käytetään sekä oikosulkumoottoreita että tasavirtamoottoreita. Kestomagneettimoottorit ovat lisääntyneet voimakkaasti viime vuosina. Tasavirtakäyttö on yleinen nopeissa hisseissä (yli 2,0 m/s). Tasavirtamoottorilla on hissikäytössä erinomaiset nopeudensäätömahdollisuudet, mutta näiden hyväksikäyttö vaatii moottorin ohjausta syöttöjännitteen avulla. Tästä syystä kunkin moottorin virtalähteen jännitettä on voitava säätää portaattomasti täydestä arvosta nollaan ja jonkin verran sen alapuolellekin. Tavallisesti virtalähteet rakennetaan symmetrisiksi niin, että säätöalue on plusmerkkisestä täydestä jännitteestä miinusmerkkiseen vastaavaan. Tällöin moottorin pyörimissuuntaakin voidaan ohjata virtalähteen kautta. Aikaisemmin virtalähteenä käytettiin oikosulkumoottorin pyörittämää tasavirtageneraattoria, mutta generaattorin ovat nykyään korvanneet staattiset tyristorimuuttajat.

Suomessa oikosulkumoottorin käyttö hississä on varsin yleinen ratkaisu. Nostokorkeudet ovat pieniä, joten tarvetta nopeisiin hisseihin ei niinkään ole. Halvin käyttöjärjestelmä on yksinopeuksinen oikosulkumoottori ja pysäytys työjarrulla. Tämä ei kuitenkaan täytä nykypäivän laatu- ja käyttömukavuusvaatimuksia pysähtymistarkkuuden suhteen, joten tämänkaltaisia ratkaisuja käytetään hyvin vähän uusissa hisseissä. Kahden nopeuden oikosulkumoottorikäytöllä saavutetaan parempi käyttömukavuus. Käyntiinlähtö ja ajo tapahtuvat yleensä suuren nopeuden käämillä, mutta ennen lopullista pysäytystä nopeus hidastetaan moottorin pienen nopeuden käämillä sopivaan arvoon, joka on useimmiten noin 1/4 täydestä nopeudesta. Nykyisin taajuusmuuttajat ohjaavat hissin oikosulkumoottoreja. Taajuutta ja jännitettä muuttamalla saadaan hissi liikkeelle pehmeästi ja pysähtymistarkkuus saadaan tarkaksi kuormasta riippumatta.

Jarrut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hissin jarru tehdään aina niin, että se sulkeutuu itsestään, kun sitä auki pitävä sähkövoima häviää, olipa syy mikä tahansa. Tavallisesti jarrun avaa sähkömagneetti ja sulkee jousi. Turvallisuuden vuoksi yleensä käytetään kahta jousta, joilla saa olla yhteisinä osina enintään magneettikela ja jarrupyörä. Hissin jarru voi toimia joko työjarruna tai pidätysjarruna. Taajuusmuuttajakäytössä jarru toimii pidätysjarruna, eli se sulkeutuu vasta, kun hissi on ensin pysäytetty sähköisen jarrutuksen avulla. Tällaisen jarrun etu on jarrupintojen hitaampi kuluminen. Vanhemmissa hisseissä työjarru on varsin yleinen, joten huollon yhteydessä tarkastetaan aina jarruhihnat, jotka uusitaan tarvittaessa.

Vaihde[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hissikoneistossa käytetään lähes yksinomaan kierukkavaihteita, koska muita vaihdetyyppejä on vaikea saada käymään tarpeeksi värinättömästi. Nopeudesta 2,5 m/s alkaen käytetään kuitenkin yleensä kokonaan vaihteettomia koneistoja, joissa vetopyörä on suoraan hidaskäyntisen moottorin akselilla. Kestomagneettimoottoriin perustuvat koneistot ovat tyypillisesti vaihteettomia.

Vetopyörä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jos köydet yksinkertaisesti johdetaan puolipyöreillä urilla varustetun vetopyörän yli, kitka ei riitä. Riittävän kitkan saavuttamiseksi käytetään seuraavanlaisia uratyyppejä:

  • alileikattu ura
  • kiilaura

Alileikatuilla urilla pyritään siihen, ettei tilanne muuttuisi vetopyörän kuluessa ja köyden painuessa syvemmälle uraan. Kiilauralla köyden kuluminen ei aiheuta muutosta kitkaan, mutta köysien tulee olla läpimitaltaan samankaltaisia toistensa suhteen.

Vastapaino[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vastapainon tarkoituksena on vähentää hissin moottorin tehontarvetta ja siten myös energiankulutusta, kun moottorin ei tarvitse nostaa koko korin painoa. Vastapainon oikea mitoitus on tyhjän korin paino + 50 % nimelliskuormasta. Esimerkiksi neljän hengen hissillä (320 kg) korin painon ollessa 500 kg vastapainon oikea suuruus on 660 kg.

Köydet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Köyden rakenne määräytyy suurelta osalta vetopyörän puristavien urien aiheuttamasta rasituksesta. Hissiköysille tunnusomaista ovat esimerkiksi seuraavat piirteet:

  • paksummat langat kuin esimerkiksi nosturiköysissä
  • sellainen säikeen rakenne, jossa jokainen pintalanka tukee koko pituudeltaan kahteen sisemmän kerroksen lankaan.

Useimmiten 8 säikeisiä, mutta myös 6-säikeisiä köysiä käytetään. Hissiköysi ei paksujen lankojensa vuoksi kestä yhtä pieniä taivutushalkaisijoita kuin nosturiköysi. Useimmissa määräyksissä vaaditaan, että taivutushalkaisijan on oltava 40 kertaa köyden halkaisija. Hissiköyden sydän on tavallisesti orgaanista kuitua. Sydämen tehtävänä on ennen kaikkea tukea terässäikeitä niin, että köysi pysyy pyöreänä ja terässäikeiden välillä on joko pienet raot, tai ne koskettavat toisiaan melko kevyesti. Myös terässydämisiä hissiköysiä käytetään, varsinkin suurilla nostokorkeuksilla. Niiden etuna on ennen kaikkea vähäisempi joustavuus.

Johteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yleisin johdeprofiili on T-kisko, mutta varsinkin aikaisemmin on käytetty paljon myös pyöreitä tankoja. T-johteeseen on helppo kiinnittää erilaisia kuilukojeita. Johteet tulevat työmaalle viiden metrin pituisina pätkinä, joita yhteen liittämällä saavutetaan kulloinkin tarvittava mitta. Johteiden asennus valmisteluineen on tarkkaa puuhaa. Kuiluun pudotetaan luotilangat, joiden avulla lasketaan johteiden oikea paikka eri pysähtymistasojen suhteen. Kun luotilangat ovat oikealla paikalla ne kiinnitetään tukevasti, ja aloitetaan johteiden asennus sekä rihtaus. Johteiden tulee olla suorassa sekä niiden välisen etäisyyden toisistaan tulee olla koko kuilun matkan sama. Johteiden asennuksessa käytettävällä rihtaustyökalulla saadaan myös harjavastakkaisuus kohdalleen. Hissin nimellisnopeuden kasvaessa myös johteille asetettavat vaatimukset kasvavat, usein täytyykin johteet rihdata useammin kuin kerran.

Kori[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hissikorissa on yleensä kaksi pääosaa, kantava kehys ja sen sisällä oleva varsinainen kori. Kori eristetään kehikosta jousilla ja kumeilla. Näin saavutetaan koriin parempi ajomukavuus. Korit ovat nykyään materiaaliltaan metallia mutta puukorit olivat 1950-luvulle saakka varsin yleisiä. Koriin kiinnitetään korikaapelit joiden välityksellä kori on yhteydessä hissin ohjauskeskukseen. Korikaapelit ovat yleensä muodoltaan lattakaapelia ja sisältävät 18 johdinta.

Tarraaja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Köysien katkeamista ei käytännöllisesti katsoen koskaan tapahdu nykyaikaisessa, huolletussa ja tarkastetussa hississä. Vapaa putoaminen muistakin syistä on hyvin epätodennäköistä. Eräitä tapauksia tiedetään sattuneen siten, että vastapainon päällä olevan taittopyörän (1/2 ripustus) akseli on leikannut kiinni ja akseli katkennut. Myös korin erittäin suuresta ylikuormituksesta saattaisi aiheutua vaaratilanne köysien alkaessa luistaa vetopyörällä. Tilanteissa joissa korin nimellisnopeus ylitetään noin 20 % tulee nopeudenrajoittajan laukaista tarraaja. Tarraajia on kahta eri tyyppiä: salpa- ja luisutarraaja. Edelliset pysäyttävät hissin periaatteessa hetkellisesti, joten se soveltuu ainoastaan hitaisiin hisseihin. Tyypilliseen luisutarraimeen kuuluu kumpaakin johdetta kohti luistava pihti sekä yksi tai kaksi kiilaa. Nopeudenrajoittajan köysi vetää kiilat alustavasti sisään, minkä jälkeen ne hissin liikkeestä johdosta jatkavat matkaa asetettavaan pysäyttimeen asti jännittäen samalla pihtejä. Tämän jälkeen kiilat vastakappaleineen alkavat luistaa johdetta pitkin pysäyttäen korin vähitellen. Luisutarraaja on säädettävä varsin tarkasti, jotta se olisi luotettava ja vaaraton. Liian kova jarrutusvoima saattaa pysäyttää hissin vaarallisen rajusti, jos siinä on kevyt kuorma ja se kiihtyy ylinopeuteen esimerkiksi sähkövian vuoksi. Määräyksissä oleva hidastuvuuden maksimiarvo aiheuttaa sen, että tarraustilanteessa korissa olevan henkilön jalkoihin kohdistuu hänen painonsa noin 3,5-kertaisena. Tarraajat rakennetaan yleensä niin, että ne palautuvat toimintakuntoon koria nostettaessa.

Ovet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hississä on ovet joko vain kuilunovissa tai lisäksi korin kulkuaukossa. Kuilunovien ja niiden lukituksen tulee lähinnä poistaa seuraavat vaarat:

  • Kuiluun putoaminen
  • Leikkautuminen hissin lähtiessä liikkeelle ovet auki
  • Tulipalon leviäminen kerroksesta toiseen, ei tosin avoportaiden yhteydessä.

Vanhoissa asuintalojen hisseissä, jotka on rakennettu 1950-luvulla ja sitä ennen, on usein korissa veräjäovi, joka vedetään sivulle. Näiden jälkeen koreissa ei käytetty useinkaan ovia, mutta 1990-luvulta lähtien on palattu takaisin ovellisiin koreihin turvallisuuden takia.

Nykyiset turvallisuusmääräykset vaativat myös koriin omat ovet. Kääntöovellinen hissi on Suomessa varsin yleinen johtuen hitaissa nopeuksista. Ennen kuin uudet määräykset tulivat voimaan niin korin ovien puuttumisesta aiheutuvia vaaratilanteita pyrittiin vähentämään mm. seuraavilla seikoilla: Kynnysrako saa olla korkeintaan 10 mm, pielirako ja oven/karmin pykältäminen 6 mm, kori varustettiin turvakynnyksellä ja yläsuojalipalla. Jotka pysäyttää hissin jos kynnykseen/lipan ja edustanväliin joutuu jotakin.

Henkilöhissin automaattiovet rakennetaan tavallisesti liukuovina. Ovikoneisto on melkein aina korin katolla ja siten rakennettu, että se käyttää korinovia, ja nämä vuorostaan ottavat mukaansa kuilunovet. Yleisin automaattiovityyppi on keskeltä aukeava kaksipuolinen liukuovi.

Ohjauslaitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hissin ulkopuolella on rakennuksen jokaisessa kerroksessa nappula, jota painamalla hissin saa tulemaan kyseiseen kerrokseen. Nykyaikaisissa liiketaloissa on usein useampia hissejä vierekkäin, mutta hissit on monesti ohjelmoitu niin, että nappia painettaessa paikalle tulee kulloinkin lähimpänä oleva vapaa hissi. Schindler on kehittänyt järjestelmän jossa haluttu kerros valitaan jo tuloaulassa ja järjestelmä ohjaa käyttäjän oikeaan hissiin ja kerrosta ei enää valita hississä. Suomessa tällainen järjestelmä on jokseenkin tarpeeton pienistä liikennemääristä johtuen.

Hissin sisällä on jokaista kerrosta kohti nappi, jossa on kerroksen numero ja jota painettaessa hissi menee kyseiseen kerrokseen. Jos hissin ovi on auki, se ei kuitenkaan lähde liikkeelle. Vanhemmissa hisseissä napin painamisella ei myöskään ole vaikutusta, jos hissi on jo liikkeellä, mutta monissa nykyaikaisissa hisseissä voi painaa useampien kerrosten nappeja peräkkäin, jolloin hissi pysähtyy kaikissa niitä vastaavissa kerroksissa.

Hätätilanteiden varalta hisseissä on yleensä myös pysäytys- ja hälytysnapit.

Hissin turvalaitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hississä on useita turvalaitteita, jotka takaavat matkustajan turvallisuuden.

Nopeudenrajoittaja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nykyisten määräysten mukaan tarraaja saa toimintakäskynsä poikkeuksitta ainoastaan nopeudenrajoittajalta. Nopeudenrajoittaja sijoitetaan yleensä konehuoneeseen. Hissin liike ja toimintakäsky tarraajalle välitetään köyden avulla. Nimellisnopeuden ylittyessä nopeudenrajoittimessa oleva sähköinen kosketin katkaisee hissin ohjauspiirin, joka pysäyttää hissin. Jos kori kuitenkin jatkaa matkaansa alaspäin tai ylöspäin (jotkut nopeudenrajoittajat toimivat myös ylöspäin mentäessä) kiihtyen, nopeudenrajoittaja pysähtyy ja lukittuu paikalleen. Tämä pysäyttää kehällä oleva köyden liikkeen, joka puolestaan vetää tarraimessa kiilat ylös. Nopeudenrajoittajaköyden katkeamista valvotaan kuilun alapäässä sijaitsevaan kiristyspainoon sijoitetulla koskettimella.

Kuilunoven lukitus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jotta sekä leikkautumis-, että putoamisvaara saataisiin todella luotettavasti poistetuksi, täytyy aina ennen hissin liikkeelle lähtöä sähköisesti valvoa, että kaikki ovet ovat kiinni niin, että niitä ei voi käsin avata. Edellinen valvotaan hissin ovissa ns. ovikoskettimien ja jälkimmäinen lukkokoskettimien avulla. Jotta jälkimmäinen ehto saataisiin toteutettua, käytetään liikkuvaa lukkorataa, joka toimii sähkömagneetin avulla. Lukkorata sulkee lukon ennen hissin lähtöä ja vastaavasti avaa oven lukon hissin saapuessa kerrokseen. Turvallisuutta on useissa malleissa parannettu lukon salpaan yhdistetyllä laitteella, joka estää lukkokosketinpiirin sulkeutumisen, ellei salpa ole työntynyt nimenomaan ovessa olevaan koloon. Myös magneeteilla ohjattavia koskettimia käytetään estämään esimerkiksi mahdollisuutta ajaa hissiä ovet auki, koska tästä on aiheutunut tapaturmia. Automaattiovissa ei aina ole erikseen ovi- ja lukkokoskettimia, vaan molemmat toiminnot voidaan yhdistää samaan koskettimeen.

Rajakatkaisija[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rajakatkaisijoiden tulee pysäyttää hissi päätykerroksissa, tulipa normaaleihin pysähtymislaitteisiin minkälainen vika tahansa. Seuraavanlaiset järjestelyt ovat yleisiä: Suoraan korista liikkeensä saavat vivut, joiden liike välitetään konehuoneeseen teräsnauhalla. Nopeudenrajoittimen köyteen kiinnitetyt kumiletkut tms. Nämä laukaisevat konehuoneessa olevan rajakatkaisijan. Itse rajakatkaisijan sijoitus kuiluun, jos se ei katkaise moottorin päävirtaa eikä siis tarvitse paksuja kaapeleita. Nykyisissä määräyksissä ei enää vaadita päävirtakatkaisua, joten rajakatkaisijat sijoitetaan kuiluun ja korissa oleva rata osuessa kytkimeen katkaisee turvapiirin. Poikkeuksena on ns. telahissi jonka telan päässä edellytetään aina, myös peruskorjatussa hississä, päävirtakatkaisua.

Puskuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Puskurien tarkoitus on sekä suojella korin arkoja osia kuten johdinkenkiä että varata korin alle kyyristymistila. Kuilun pohjalla on toisin sanoen oltava tila, joka hätätapauksessa voi pelastaa asentajan hengen. Vanhemmista hisseistä tämä suoja-alue usein puuttuu, koska sen aikaiset määräykset eivät sitä vaatineet. Hitailla hisseillä puskurit voivat ilman suurta vaaraa olla jäykätkin. Nämä ovat materiaaliltaan yleensä teräs-, muovi- tai kumijoustimia. Suuremmilla nopeuksilla puskurit ovat aina hydraulisia, energiaa hävittäviä. Hydraulisen puskurin tulee palautua itsestään toimintakuntoon, kun hissi siirretään puskurilta pois. Puskureihin sijoitetaan myös kosketin, joka valvoo puskurin toimintaa.

Pysäytyslaite korissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hissimääräykset vaativat, ettei hissi pysäytyslaitteen käytön jälkeen saa lähteä itsestään liikkeelle. Tämä on yleensä toteutettu koriin sijoitetulla "seis" -napilla. Napin painamisen jälkeen normaali tilanne palautuu, kun ovi avataan tai jotain korikutsua painetaan.

Automaattiovillisissa hisseissä ei aina ole pysäytysnappia vaan ovien avausnappi, joka luonnollisesti saa toimia vain hissin ollessa kerroksessa.

Liikkuva kynnys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuten jo edellä todettiin, kääntöovellinen hissi varustetaan kynnyksellä joka pysäyttää hissin liikkeen, jos kynnyksen ja seinän väliin joutuu jotain. Kynnys joustaa sisäänpäin ja siihen sijoitettu kosketin katkaisee turvapiirin. Korin katon yläreunaan voidaan myös asentaa yläsuojalevy, joka toimii kuten kynnys.

Hälytyslaitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hissi varustetaan erityyppisillä hälytyslaitteilla takaaman hissiin juuttuneen ihmisen nopean ulospääsyn. Asuintaloissa oletetaan jonkun olevan aina kotona, joten hissit varustetaan korista toimivalla hälytyskellolla. Hissit varustetaan jatkohälytyksellä kuitenkin yhä useammin nykypäivänä. Hälytysnappia painettaessa, kellon soinnin lisäksi hälytys lähtee hälytyspalvelukeskukseen, josta soitetaan hissinhuoltajan päivystykseen. Hissinvalmistajilla on myös tarjolla hälytysjärjestelmiä, jolla korista saadaan suora puheyhteys palvelukeskukseen. Keskuksessa on tietokonejärjestelmä, joka näyttää mistä osoitteessa hälytys on annettu ja korissa olevaa henkilöä voidaan rauhoitella päivystäjän kiiruhtaessa paikalle pelastamaan asiakasta. Sähkökatkosten varalle hissiin asennetaan varavalaistus, jonka avulla näkee painaa hälytysnappia. Varavalaistus ja hälytyskello toimivat sähkökatkosten aikana akkujen avulla. Hissin ohjaustauluissa on nykyään monia turvallisuutta valvovia ominaisuuksia, kuten ajoajan valvonta, vaihevahti, kontaktoreiden valvonta, korivalon valvonta sekä moottorin kuumenemisen valvonta. Nykyään hissistandardi edellyttää että uudet henkilökuljetuksiin käytettävät hissit tulee varustaa kahdensuuntaisella puheyhteydellä.

Konehuoneeton hissi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Konehuoneettomalla hissillä tarkoitetaan rakennetta, jossa hissin nostokoneisto on sijoitettu hissikuiluun ilman, että erillistä konehuonetta tarvitaan. Se on yleistynyt 1990-luvulta alkaen. Konehuoneettomia hissejä on rakenteeltaan useita erilaisia.

Kone Oyj toi markkinoille ensimmäisenä hissiratkaisun, jossa hissin nostokoneisto sijoitetaan kuiluun ja ohjaustaulu sijoitetaan ylimmän kerroksen automaattioven viereen lukittavaan kaappiin. Hissiratkaisu on saanut nimekseen MonoSpace™. Koska konehuonetta ei tarvitse rakentaa laisinkaan saadaan hissin rakennuskustannuksia laskettua 25 %:lla. Kuilun ei tarvitse juurikaan olla paljon isompi kuin perinteisessä hississä. Koneen kehittämä EcoDisc™-koneisto sijoitetaan kuilun yläpäähän ja kiinnitetään johteeseen. Koska suurin osa hissin aiheuttamista voimista kohdistuu kuilun pohjalle ja rakennuksen perustuksiin, on tämä ratkaisu omiaan vanhan talon hissiksi. Sen etuna hydrauliseen hissiin nähden on huomattavasti pienempi tehon tarve. Koneisto ei myöskään tarvitse öljyä, joten se on ympäristöystävällisempi kuin hydraulihissi.

Konehuoneettomassa hississä vastapaino sijoitetaan korin sivulle. Korin alla ja vastapainon päällä on taittopyörät, joiden kautta kierrätetään köydet. EcoDisc™-nostokoneisto painaa noin kolmanneksen tavallisen, vaihteellisen hissikoneiston painosta, ja koska se on vaihteeton, saavutetaan erittäin hyvä ajomukavuus. Yleensähän vaihteettomia koneistoja on käytetty vain suurilla nopeuksilla.

Koneen johdattama suuntaus kohti konehuoneettomia hissiä on saanut jatkoa kilpailijoiden taholta. Amerikkalaisen Otiksen versio perustuu uudenlaiseen nostoköyteen tai oikeammin nostovyöhön. Otiksen konehuoneeton hissi on nimeltään Gen2 ja siinä käytetään kolmea nostovyötä välittämään liike. Nostovyöt ovat kolme senttimetriä leveitä ja paksuudeltaan ne ovat kolme millimetriä. Vyön sisällä on ohuita terässäikeitä, joista on punottu pieniä nostoköysiä. Köydet on päällystetty kumilla ja näin ollen vyötä voidaan taivuttaa huomattavasti pienemmällä säteellä kuin perinteistä teräsköyttä. Vetopyörän halkaisija on ainoastaan 10 senttiä. Koneisto on vaihteeton ja siinä on kestomagneettimoottori. Koneisto on sijoitettu kuilun yläosaan korin ja vastapainon "väliin". Vastapaino on korin sivulla. Korin katolla on kaksi taittopyörää ja vastapainon yläpuolella on vastaavasti taittopyörä. Taittopyörät ovat luonnollisesti saman suuruisia kuin vetopyörä. Otis on sijoittanut kojetaulun kuiluun ja ylimmällä tasolla on ainoastaan pieni paneeli, josta huoltomies saa tietoa hissistä ja pystyy hätätilanteessa aloittamaan pelastustoimenpiteet.

Sveitsiläinen Schindler on myös tuonut markkinoille oman ratkaisunsa. Kilpailijoiden tavoin myös Schindler käyttää uutta vaihteetonta kestomagneettimoottoriin perustuvaa koneistoa, joka on sijoitettu kuilun yläpäähän. Schindler on kehittänyt maailman ensimmäisen synteettisen hissinkannatusköyden. Se on muodostettu useista kuiduista, joista on koottu pyöreä kokonaisuus. Köysi sisältää myös sähköä johtavan hiilikalvon, jolla pystytään tarkkailemaan kannatusköyden kuntoa. Köysi taipuu pienellä säteellä, joten vetopyörä saadaan pieneksi ja paremmin sopimaan kuiluun. Synteettistä köyttä ei tarvitse voidella ja se on neljä kertaa kevyempää kuin teräksinen. Köyden keveys vaikuttaa muun muassa siihen, että moottori voi olla pienikokoisempi ja tasausköyttä (kompensointiköysiä) ei tarvita.Nykyään Schindler käyttää hisseissään kannatinelementteinä uritettu hihnaa joka hieman muistuttaa Otiksen vastaavaa, lisäksi Schindler toi markkinoille laitteen(TSD) joka mahdollistaa kilpailijoitaan huomattavasti pienemmän yläsuojatilatarpeen.

Hissejä valmistavia yhtiöitä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Entisiä hissivalmistajia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Vilkko Virkkala, Hissitekniikan perusasioita. 1983
  • Hissiturvallisuusmääräykset 1994
  • Otisin historiasivut

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]