Mellakka
Mellakka tarkoittaa väkijoukon suorittamaa väkivaltaa, joka on yleensä mielipiteenilmaus tai reaktio johonkin epämiellyttävään tapahtumaan. Mellakoiden mahdollisia syitä voivat esimerkiksi olla hallitusvallan toimet kuten verotus tai asevelvollisten kutsunnat, uskonnolliset erimielisyydet tai urheilutapahtumat. Mielenosoitus saattaa kärjistyessään muuttua mellakaksi.
Suomen rikoslain 17 luku kieltää mellakan, väkivaltaisen mellakan sekä väkivaltaisen mellakan johtamisen. Rikoslain 17 luvun 2 §:n mukaan ”joka väkijoukon selvästi aikoessa käyttää henkilöön kohdistuvaa väkivaltaa tai aiheuttaa omaisuuteen kohdistuvaa huomattavaa vahinkoa osallistuu teoillaan väkijoukon toimintaan ja jättää tällöin noudattamatta toimivaltaisen viranomaisen laillisessa järjestyksessä antaman hajaantumiskäskyn, on tuomittava mellakasta sakkoon tai vankeuteen enintään yhdeksi vuodeksi.” Väkivaltaisesta mellakasta tuomitaan sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi ja väkivaltaisen mellakan johtamisesta vankeuteen enintään neljäksi vuodeksi. Osallistuminen teoilla väkijoukon toimintaan siis on riittävä peruste syyllistymiselle rikosnimikkeeseen. Tavallisia poliisivoimia ei lähetetä hajottamaan mellakkaa vaan mellakan purkaa raskaammin varustautuneet mellakkapoliisit.
Mellakoiden syyt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
 |
Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty parannettavaksi, koska se ei täytä Wikipedian laatuvaatimuksia. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia tai merkitsemällä ongelmat tarkemmin. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. Tarkennus: Kenen mukaan -muoto puuttuu tekstistä (pov on Liberalismiwikin). Viitteet eivät ole mallineissa. |
Tohtori Denise DiPasqualen ja Harvardin professori Edward L. Glaeserin tutkimuksen mukaan mellakoinnin määrän ratkaisevat yksilölliset kannustimet kuten kiinnijäämisriski, rangaistuksen ankaruus ja mellakointiin käytetyn ajan vaihtoehtoiskustannus, jota työttömyys laskee (ei ole kannattavampaa käyttöä ajalle).[1]
Yhteisölliset tekijät kuten suhteellinen köyhyys eivät vaikuttaneet mellakointiin lievänä poikkeuksena lähinnä etninen monimuotoisuus, etenkin kaupungistuneimmissa maissa kuten Yhdysvallat ja Intia.[1]
Bruttokansantuotteen korkeampi taso vähentää mellakointia. Mellakointia lisäävät ei-valkoisen yhteisön työttömyys ja koko. Julkisen sektorin koko lisää mellakointia, ehkä siksi, että mellakointi voi tuottaa enemmän julkisen sektorin rahaa jaettavaksi alueelle.[1]
Rotusegregaatio vähentää hieman mellakoinnin intensiteettiä, ehkä siksi, että rotuväkivallalle löytyy vähemmän kohteita.[1]
Professori Glaeserin mukaan mellakoinnin laajentuessa kiinnijäämisriski pienenee, mikä houkuttelee lisää mellakoitsijoita jne. Tämä johtaa negatiiviseen kierteeseen. Tällainen saa alkunsa helposti jaetun vihan tilanteissa, joissa yhden aloittaessa voi luottaa muidenkin mellakoivan.[2]
Rangaistusten ankaruus tepsii sekin mutta kiinnijäämisriski on tehokkaampi.[2]
Mellakointi loppuu tyypillisesti vasta, kun kiinnijäämisriski kasvaa, esimerkiksi poliiseja on riittävästi. Yhdysvalloissa tämä on yleensä tarkoittanut sotilaiden tuomista paikalle, kun taas yritys lakkauttaa mellakat liian vähin voimin voi johtaa pahempiin väkivaltaisuuksiin poliisien joutuessa ahdinkoon, Glaeser kirjoittaa.[2]
Glaeserin mukaan silloinkin, kun mellakoinnille on ymmärrettäviä syitä, mellakat aiheuttavat suurta vahinkoa, etenkin köyhimmille asukkaille.[2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d The L.A. Riot and the Economics of Urban Unrest (Arkistoitu – Internet Archive), Denise DiPasquale, Edward L. Glaeser, NBER Working Paper No. 5456, February 1996. Abstract and pages 3-4
- ↑ a b c d How Riots Start, and How They Can Be Stopped: Edward Glaeser, Edward Glaeser, Bloomberg.com, Aug 12, 2011
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Mellakka Wikimedia Commonsissa
