Ajoterveys

Näöntarkkuus voidaan mitata erilaisilla kaukonäkötauluilla visus-asteikolla; Suomessa kevyiden ajoneuvojen (ryhmä 1) kuljettajilta on vaadittu yhteisnäön tarkkuutta 0,5 tai enemmän.

Ajoterveys tarkoittaa toimintakykyä liikenteessä toimimiseen, mihin vaikuttavat eniten näköaistiin, tiedonkäsittelyyn ja liikkumiseen liittyvät ongelmat. Tiedonkäsittelyssä tärkeitä ovat muun muassa toiminnanohjaus ja tarkkaavaisuuden säätely, visuaalinen hahmottaminen, vireys ja tajunnantaso sekä käyttäytymisen säätely sosiaalisissa tilanteissa.

Ajoterveyden arvioinnissa tulee huomioida laajasti toimintakykyyn vaikuttavia ja siitä kertovia tekijöitä. Terveyden arvioinnin lisäksi potilaan ajokyvystä voidaan tehdä suorempia havaintoja esim. selvittämällä aiemmat liikennerikkomukset ja -vahingot tai tekemällä ajokoe, ajonäyte lisälaitteiden käytöstä, vapaaehtoinen ajokyvyn testaus tai ajosimulaatiotesti nukahtamistaipumuksen arvioimiseksi.

Vaatimukset

Ajoterveys on tärkeää yleisen liikenneturvallisuuden kannalta, joten siitä on oma lainsäädäntö. Esimerkiksi Suomessa lakeihin kuuluvat Ajokorttidirektiivi, Ajokorttilaki ja Tieliikennelaki. Jokaisella kuljettajalla on velvollisuus ajaa ajokykyisenä, ja tämän lisäksi poliisi valvoo, että kuljettajien ajoterveys on lain vaatimusten mukainen, ja terveydenhuollon ammattilaiset (yleensä lääkärit) tekevät ajoterveyden arviointia. Terveydenhuollon ammattilaisilla on yleensä lain määräämä velvollisuus ilmoittaa suoraan poliisille liikenneturvallisuutta vakavasti vaarantavista tekijöistä. Esimerkiksi Suomessa lääkärin on lain mukaan ilmoitettava suoraan poliisille, jos ajoterveystarkastuksen perusteella potilas on ajokyvytön vähintään 6 kuukauden ajan (muuten riittää suullinen ajokielto sairauskertomusmerkinnöin). Myös hoitajilla on laillinen oikeus salassapitovelvollisuutta rikkomatta ilmoittaa suoraan poliisille, jos potilas ei täytä vaatimuksia jatkuvan päihteiden käytön vuoksi.

Eri ajoneuvojen kuljettajille ja liikenneammattilaisille on yleensä erilaiset ajoterveysvaatimukset. Esimerkiksi Suomessa on ns. ryhmän 1 ajokortit (koodeilla AM/120, AM/121, A1, A2, A, B, BE, T), joilla saadaan lupa ajaa liikenteessä traktoria, mopoa, moottoripyörää, alle 3500 tonnin autoja ja henkilöautovetoista yhdistelmää. Ryhmään 2 kuuluu siten yli 3500 tonnin ajoneuvot, kuorma- ja linja-autot ja näiden vetämät yhdistelmät (koodeilla C, CE, C1, C1E, D, DE, D1, D1E). Poikkeuksena taksinkuljettajilta ja liikenneopettajilta vaaditaan aina ryhmän 2 ajoterveysvaatimukset. (Tien ulkopuolella käytettävät ajoneuvot eivät ole osa liikennettä, mutta voivat luonnollisesti muodostaa esim. työterveysongelman.)

Tietyissä tilanteissa kuljettaja voi vakuuttaa itse täyttävänsä hakemaansa ajokorttiin liittyvät vaatimukset. Esimerkiksi Suomessa näin tehdään haettaessa ensimmäistä kertaa tiettyä ryhmän 1 ajokorttia ja tämän jälkeen kunnes ajokortin voimassaolo päättyy 70-vuotiaana tai poliisi määrää ajoterveystarkastuksen.

Poliisi valvoo ajoterveyttä tyypillisesti ikäperustaisesti, koska toimintakykyä heikentävien sairauksien esiintyvyys kasvaa iän mukana. Esimerkiksi Suomessa vaaditaan lääkärinlausunto, kun uudistetaan määräaikaista ryhmän 2 ajokorttia (45-vuotiaana ja 5 vuoden välein), uudistetaan ennen vuotta 2013 saatua ryhmän 2 ajokorttia (50-vuotiaana ja 5 vuoden välein) tai uudistetaan mikä tahansa ajo-oikeus yli 70 vuoden ikäisenä. Tarkemmin, ryhmässä 1 vaaditaan ns. laajennettu lääkärinlausunto kaikilta yli 70-vuotiailta ja tarkastus toistetaan viiden vuoden välein, ja ryhmässä 2 taas vaaditaan laajennettu lääkärinlausunto 68 ikävuoden jälkeen ja tarkastus toistetaan kahden vuoden välein.

Syyt

Neurologiset sairaudet

Parkinsonin taudissa merkittävä hidasliikkeisyys ja motorinen tilanvaihtelu estävät ajon ainakin tilapäisesti. Yli 6 kuukauden ajokielto on aiheellinen, kun tauti etenee vaiheeseen, jossa reaktionopeus ja kognitiiviset toiminnot heikentyvät merkittävästi. Muistisairauksissa on mahdollista jatkaa ryhmän 1 ajolupaa lievässä tilanteessa seuraamalla ajoterveyttä puolen vuoden välein, mutta muissa tapauksissa yleensä yli 6 kuukauden ajokielto on aiheellinen (huom. etenevät taudit). MS-tauti estää pääsääntöisesti uuden ryhmän 2 ajoluvan saamisen, mutta muissa tapauksissa käytetään tilapäistä ajokieltoa tutkimusten ajaksi, arvioidaan toimintakykyä yksilöllisesti (esim. neurologi) ja toimitaan hoitovasteen mukaan. Epileptinen kohtaus ilman altistavaa sairautta on ryhmän 1 ajoneuvoissa aihe 3 kuukauden ajokiellolle ja ryhmän 2 ajoneuvoissa aihe 5 vuoden ajokiellolle kohtauksettomana ilman lääkehoitoa. Epilepsian tai muun sairauden tapauksessa vaaditaan ryhmän 1 ajoneuvoihin vähintään 1 vuosi kohtauksetonta aikaa ja ryhmän 2 ajoneuvoissa 10 vuotta kohtauksetta ilman lääkehoitoa (uusia ryhmän 2 ajolupia ei myönnetä). Aivovammojen, -tulehdusten ja -leikkausten jälkitilat voivat lisätä riskiä epileptiseen kohtaukseen – riskin suuruus ja sitä mukaa ajokiellon pituus arvioidaan yksilöllisesti. Pääsääntöisesti lievä aivovamma on aihe 1 kuukauden ajokiellolle ja vaikea 6 kuukauden ajokiellolle; vamman jälkeinen ajokyky riippuu esim. haittaluokasta. TIA on aihe ryhmän 1 ajoneuvoissa ainakin 1–3 kuukauden ajokiellolle ja ryhmässä 2 vähintään 6 kuukauden ajokiellolle, mutta uusiutumisriskin mukaan harkitaan pidempää tai pysyvää kieltoa. Uniapnean aiheuttama lievä (ryhmä 2) tai vaikea (ryhmä 1) nukahtamistaipumus on este ajoluvalle ja onnistuneen hoidon jälkeen ajoterveyttä seurataan vähintään vuoden (ryhmä 2) tai 3 vuoden (ryhmä 1) välein. Narkolepsia on este ryhmän 2 ajoluvalle, mutta ryhmän 1 ajoneuvoissa nukahtamistaipumusta arvioidaan yksilöllisemmin.

Neuropsykiatriset sairaudet

Lievä kehitysvammaisuus ei ole itsessään este ryhmän 1 ajoluvalle, mutta muissa tapauksissa ajoterveysvaatimukset eivät täyty – epäselvissä tapauksissa ajokykyä voidaan arvioida moniammatillisesti. Lievää vaikeammat tai huonosti hallinnassa olevat hyperkineettiset ja muut käytöshäiriöt (ml. ADHD) ovat este ainakin ryhmän 2 ajoluvalle.

Psykiatriset sairaudet

Vakava psykiatrinen sairaus pääsääntöisesti estää ajamisen – kognitiivista toimintakykyä kuitenkin arvioidaan yksilöllisesti. Keskeisiä tekijöitä ovat esim. todellisuudentaju, itsetuhoisuus, arvostelukyky, toiminnanohjaus, tarkkaavaisuus, elämyshakuisuus, impulsiivisuus, aggressiivisuus, sairaudentunto ja hoitovasteettomuus. Esimerkiksi vakavaan antisosiaaliseen persoonallisuushäiriöön liittyy suuri riski, mutta diagnoosi itsessään ei ole yleensä riittävä peruste. Yleensä lievemmissä häiriöissä ei ole aihetta yli 6 kuukauden ajokiellolle.

Päihteiden käyttö

Päihderiippuvuus on este ajoluvalle, jos käytössä ei ole kontrolloitua disulfiraamihoitoa, puhallus- tai laboratoriotestejä, alkolukkoa tai muita seurantatapoja varmistua kyvystä olla ajamatta päihtyneenä. On myös oleellista muistaa, että riski turvallisuutta vaarantavaan liikennekäytökseen voi olla suuri ilman varsinaista riippuvuuttakin. Ajokieltoa voidaan yleensä antaa aluksi 3–6 kuukautta hoidon ajaksi ja sitten palauttaa ajo-oikeus hiljalleen 6–12 kuukaudeksi kerrallaan hoitovasteen mukaan (aikaistettu ajoterveystarkastus). Jos potilas taas on saanut lopetusoireena kouristuskohtauksen, vaaditaan ryhmän 2 ajoluvalle vähintään 5 vuotta kohtauksetonta aikaa ja neurologin arvio epilepsiariskin vuoksi. Uusia ryhmän 2 ajolupia ei pääsääntöisesti myönnetä opioidikorvaushoidossa oleville, mutta vakaassa tilanteessa vaatimukset muuhun voivat täyttyä.

Keskushermostoon vaikuttavat lääkkeet voivat olla este ajoluvalle päihteiden tavoin.

Näkökyvyn häiriöt

Kahtena näkeminen on pääsääntöisesti este, mutta potilaan on joskus mahdollista sopeutua kahtena näkemiseen ja saada ryhmän 1 ajolupa ajokokeen suoritettuaan. Näöntarkkuuden tulee olla molemmin silmin näkötaululla vähintään 0,5 (ryhmä 1) tai 0,8/0,1 (ryhmä 2) ja korjaavien ulkoisten linssien taittokyky tulee olla alle +8 diopteria. Toisen silmän näön menettäminen (visus alle 0,1) on aihe yli 6 kuukauden ajokiellolle, mutta ajolupa voidaan joskus ryhmässä 1 uusia silmälääkärin arvion ja ajokokeen perusteella. Näkökentän tulee olla ryhmässä 1 pääsääntöisesti yhteisnäöllä vaakatasolla 120 astetta ilman 20 asteen keskialueen puutoksia ja ryhmässä 2 vähintään yhteisnäöllä vaakatasossa ainakin 160 astetta ilman 30 asteen keskialueen puutoksia. Neglect-oire on yleensä ajolupaeste.

Verenkiertosairaudet

Huomattavasti kohonnut verenpaine nähdään esteeksi ryhmän 2 ajoluvalle, ja jos tähän liittyy vaikea elinvaurio, myös ryhmän 1 ajoluvalle. Sepelvaltimotaudin aiheuttama rasitusrintakipu vähäisessä rasituksessa estää ryhmän 1 ajoluvan ja tasamaakävelyä vastaavassa rasituksessa ryhmän 2 ajoluvan (äkkikuolemariski) – säännöllinen seuranta on tärkeää. Toistuvat rytmihäiriöt, joilla on merkittävä vaikutus ajokykyyn hoidosta huolimatta, ovat este ajoluvalle. Äkillisen tajunnanmenetyksen (synkopee) syy tulee olla selvinnyt ja potilaan tulisi olla oireeton 3 kuukauden ajan. AICD: asennus tarkoittaa yleensä, että potilaalla on este ainakin ryhmän 2 ajoluvalle. Sydämen vajaatoiminnassa lepo-oireet (NYHA IV) ovat ajolupaeste ryhmässä 1 ja kaikki lievää ejektiofraktion laskua ja rasituskoetulosta vaikeammat vajaatoiminnat ovat este ryhmässä 2. Aivoinfarkti tai -verenvuoto aiheuttaa ryhmässä 1 ainakin 3 kuukauden kiellon ja ryhmässä 2 ainakin 6 kuukauden kiellon – jatko riippuu täysin, ovatko aivohaverin aiheuttamat vauriot lievää vaikeampia ja millainen uusiutumisriski potilaalla on.

Diabetes

Yleisvaatimuksena on, että diabetespotilas tunnistaa oireensa ja sen aiheuttaman riskin liikenteessä ja ajoterveys tarkistetaan säännöllisesti (vähintään 3–5 vuoden välein). Myös hyperglykemiaoireet huomioidaan yksilöllisesti. Ryhmän 2 ajolupaan vaaditaan verensokerin seuraaminen vähintään 2 kertaa päivässä ja ajotilanteisiin liittyen, kun käytössä on hypoglykemiariskiä lisäävä lääkehoito, ja vakavia hypoglykemioita ei pääsääntöisesti saa olla vuoteen. Ryhmässä 1 voidaan hyväksyä yksi vakava hypoglykemia viimeisen vuoden aikana, jos tämän syy on tutkittu ja hoitomuutokset ovat onnistuneet – useampi vakava hypoglykemia vuoteen voi olla aihe ainakin 3 kuukauden ajokieltoon viimeisestä kohtauksesta, ellei erityistä ajo-oikeutta puoltavaa syytä ole. R2-luokan ajoneuvoihin vaaditaan vuosi ilman vakavia hypoglykemioita.

Muut sairaudet

Vaikea krooninen hengitysvajaus voi vaikuttaa vireystilaan ja muistitoimintoihin merkittävästi. Myös vakaa keuhkoahtaumatauti voi heikentää ajoterveyttä, mikä tulee arvioida yksilöllisesti.

Huimaus esim. Ménièren taudin vuoksi voi olla vaikeissa tapauksissa aihe tilapäiselle ajokiellolle. Ryhmän 2 ajoneuvon kuljettajan tulisi kyetä kommunikoimaan ja havaitsemaan ympäristöään kuuloaistin ja mahdollisten apuvälineiden avulla, mutta muita kuulovaatimuksia ajamiseen ei ole.

Muut tekijät

• Tuki-liikuntaelimistön ongelmat
• Oman toimintakyvyn arviointikyky (ml. sairaudentunto)
• Monisairaus
• Monilääkitys
• Hoitomyönteisyys

Tarkastus

Ajoterveystarkastus voidaan aloittaa esitietolomakkeella, jossa kartoitetaan (koetut, epäillyt tai todetut)

• näkö- ja kuulovaikeudet
• sydänsairaudet
• aivoverenkiertohäiriöt
• diabetes
• muistihäiriöt
• unihäiriöt
• mielenterveydenhäiriöt
• päihdeongelmat
• tajunnanhäiriökohtaukset
• aiemmat ajokiellot
• huimausoireet
• rattiin nukahtelu
• pituus ja paino
• tupakointi
• alkoholijuomien keski- ja suurkulutus
• muiden päihteiden käyttö
• kolmen viimeisen vuoden käynnit terveydenhuollossa ja
• nykylääkitys.

Anamneesissa käydään läpi muun muassa

• esitietolomakkeessa olevat epäselvyydet
• esitietolomakkeen löydösten mukaiset tekijät
• aiempien sairauskertomusten mukaiset tekijät ja
• uusia tietojenkäsittelyn heikkenemiseen viittavia tekijöitä, kuten muistamattomuus, eksyminen ja avun tarve.

Statuksessa selvitetään tarkemmin muun muassa

• näöntarkkuus näkötaululla
• näkökenttä sormiperimetrialla
• kontrastinäkö näkötaululla
• puhekuuloetäisyys
• muisti keskustelua havainnoiden ja
• tiedonkäsittelyä kellotaulutehtävällä.

Tutkiminen etenee sairauskohtaisesti niin, että aiemmin tai tarkastuksen seurauksena todetun sairauden vaikeusaste arvioidaan ja sitä verrataan ajoterveysvaatimuksiin.