Hypoglykemia

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Hypoglykemia on lääketieteellinen termi matalalle verensokerille. Oireita ilmaantuu yleensä kun verensokeritaso laskee alle 3 mmol/litra. Oireita ovat muun muassa heikkous, uneliaisuus, sekavuus, hikoilu, tärinä, nälkä, ahdistus, kärsimättömyys, huimaus tai aggressiivisuus. Pahimmassa tapauksessa matalan verensokerin aiheuttama tajuttomuus tai šokki johtaa hoitamattomana kuolemaan.

Hypoglykeemisen henkilön tulisi heti nauttia hiilihydraattipitoista ravintoa veren glukoosipitoisuuden nostamiseksi. Jos henkilö on jo tajuton, ensiapuna voi sivellä suun limakalvoille esimerkiksi hunajaa tai sokeria. Ihmisillä on hyvin yksilöllisiä tapoja reagoida matalaan verensokeriin, ja siksi onkin tärkeää, että jokainen tunnistaa omat oireensa.

Diabeetikon hypoglykemian syynä on tavallisesti insuliinin liian suuri vaikutus. Hypoglykemiaa saattavat aiheuttaa myös diabeteslääkkeistä sulfonyyliureat ja glinidit.[1]

Hypoglykemian määritelmä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mitään yksittäistä tarkkaa verensokeriarvoa ei ole hypoglykemian rajana. Autonomisten oireiden esiintyessä verensokeri on tyypillisesti 2,5–4,0 mmol/l ja neuroglykopeenisten oireiden esiintyessä alle 2,5 mmol/l. Jos diabetes on huonossa hoitotasapainossa, hypoglykemiaoireita voi esiintyä vaikka verensokeriarvo olisi varsin korkea.[2]

Autonomisia oireita ovat vapina, hikoilu ja huimaus. Neuroglykopeenisiä (hermoston glukoosinpuutteeseen liittyviä) oireita ovat harkintakyvyn heikkeneminen, näköhäiriöt (tyypillisesti kaksoiskuvat), aggressiivisuus ja tajuttomuus.[2]

Hoito ja ennaltaehkäisy[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hypoglykemian hoito sisältää verensokerin välittömän noston normaaliksi. Hyviä vaihtoehtoja, joista saa 20 g nopeasti imeytyvää sokeria, ovat mm. 1–2 rlk hunajaa tai rusinoita, lasillinen sokeripitoista virvoitusjuomaa tai 1–2 hedelmää.[3] Tämä nostaa yleisesti verensokeriarvoja (1-2 mmol/l) 5-10 minuutissa.

Kun hypoglykemiapotilas ei ole tajuissaan ja yhteistyökykyinen, annetaan ensisijaisesti suonensisäisesti glukoosia. Mikäli suoniyhteyttä ei saada avattua tai paikalla ei ole ammattilaisia, jotka sen voisivat tehdä, voidaan antaa glukagonia pistoksena lihakseen.[4]

Hypoglykemian toistumisen estäminen riippuu sen syistä. Terveellisen ja säännöllisen ruokavalion vaikutus on kuitenkin kiistaton. Verensokerin tasapainon suuria vaihteluita pitäisi pyrkiä välttämään ja syödä normaalia terveellistä ruokaa sopivin tasaisin väliajoin.

Diagnosointi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hypoglykemia voidaan diagnosoida helpoiten tapahtumahetken verensokeriarvosta, ennen hoitotoimenpiteitä. Muuten se on vaikeasti havaittavissa.

Mittausmenetelmät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nykyiset sormenpäästä mittaavat laitteet on tyypillisesti kalibroitu 15% tarkkuuteen, kotioloissa laitteet saattavat kuitenkin näyttää liian pieniä arvoja.lähde? Usein mittarit on vielä kalibroitu suuremmille arvoille, tyypillisesti 800 mg/dL. Sitä vastoin hypoglykemia vaatisi tarkkuutta pienillä arvoilla.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Diabetes. Käypä hoito 15.9.2009. Suomalainen Lääkäriseura Duodecim. Viitattu 9.2.2010.
  2. a b Diabeteksen Käypä hoito -työryhmä: Hypoglykemioiden jaottelu 15.9.2009. Kustannus Oy Duodecim. Viitattu 9.2.2010.
  3. Hypoglykemia Diabetesliitto. Viitattu 9.2.2010.
  4. Diabeteksen Käypä hoito -työryhmä: Hypoglykemian hoito 15.9.2009. Kustannus Oy Duodecim. Viitattu 9.2.2010.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]