Tieliikennelaki

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Tieliikennelaki (ruots. Vägtrafiklag, säädös 3.4. 1981/267) koskee liikennettä tiellä. Laki määrää liikennesäännöt ja on perustana turvalliseen liikkumiseen Suomen teillä poislukien Ahvenanmaa, jolla on oma lakinsa tieliikenteestä. Lain noudattamista yleisesti valvoo poliisi, pysäköintikieltojen osalta myös kunnallinen pysäköinninvalvonta, ja mm. ammattikuljettajien lepoaikojen osalta myös tulli, Rajavartiolaitos ja työsuojeluviranomaiset. Laissa säädetään tienkäyttäjän velvollisuuksista, vastuista, huomioinnista, reagoinnista, itsensä ilmoittamisesta, rangaistuksista sekä oikeuksista. Lisäksi säädetään myös viranomaisten toimivallasta mm. liikennemerkin asettamiseen liittyen.

Eduskunta hyväksyi Suomen ensimmäisen tieliikennelain vuonna 1926. Sen korvasi vuonna 1957 uusi laki. Nykyinen tieliikennelaki ja sitä täydentävä tieliikenneasetus astuivat voimaan huhtikuun alussa 1982. 2013 Liikenne- ja viestintäministeriö aloitti lain kokonaisuudistuksen valmistelun.

1. Luku - Yleisiä säännöksiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Luvussa säädetään, että tieliikennelaki koskee pääasiassa liikennettä tiellä ja ettei sitä sovelleta rautatieliikenteeseen. § 2-3 määritellään ja tarkennetaan mitä kulloisellakin termillä tahdotaan laissa tarkoittaa kuten: ajokaistalla, pihakadulla, tienkäyttäjällä, jalankulkijalla, raitiotiellä..., joita koko tieliikennelaissa tullaan käyttämään. Säädetään tienkäyttäjän yleiset velvollisuudet sekä hierarkia, missä järjestyksessä tulee liikenteenohjausta noudattaa.

2. Luku - Liikennesäännöt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sisältää liikennesäännöt, joita Suomen teillä noudatetaan ja joiden noudattamista poliisi valvoo.

  • Luku 2 alkaa esteettömän kulun antamisesta hälytysajoneuvolle, kulkueelle(...sotilasosaston, saattueen, valvotun lapsiryhmän tai muun järjestäytyneen kulkueen etenemistä...) ja junalle sen § 6 ja 7 mukaan.
  • Tiellä ajaminen ja ajoneuvon sijoittaminen, ajoetäisyys, ryhmittyminen, kääntyminen, väistäminen, kohtaaminen, ohittaminen sekä niihin liittyvät säännöt ja velvollisuudet säädettään § 8-19. Lain mukaan Suomessa on oikeanpuoleinen liikenne, ja risteyksissä on väistettävä oikealta tulevaa, ellei liikennemerkillä ole toisin osoitettu.
  • § 20 ja 21 säädettään siitä, mitä tulee ottaa huomioon, kun ajoneuvoa siirrettään muuhun suuntaan kuin suoraan.
  • Ajonopeuksista säädetään § 23-25.
  • Pysäyttämistä ja pysäköintiä koskevat säännöt ja kiellot: § 26-29.
  • Varovaisuusvelvollisuus kevyttä liikennettä kohtaan, suojatiesäännöt ja jalkakäytävän ylittäminen sekä pysähtyneen raitiovaunun tai linja-auton ohittaminen § 30-32.
  • Muissa paikossa, kuten pihakadulla, kävelykadulla sekä tunnelissa ajamisesta säädetään § 33, § 33a ja § 33b
  • Valoista sekä valo- ja äänimerkeistä § 34-38

Loput luvun 2 pykälät ovat eri osa-alueita käsitteleviä pykäliä § 41-48

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä lakiin tai oikeuteen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.