Ero sivun ”Raskausmyrkytys” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Selaa historiaa interaktiivisesti
[katsottu versio][katsottu versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
Paj (keskustelu | muokkaukset)
seulojat
3 250 muokkausta
siirto ja viite
Paj (keskustelu | muokkaukset)
seulojat
3 250 muokkausta
jatkoa johdantoon
Rivi 7: Rivi 7:


Yleinen käsitys raskausmyrkytyksestä on, että se on vain loppuraskausajan vaiva, joka aiheuttaa lähinnä [[verenpaine]]en kohoamista ja virtsan proteiinien lisääntymistä. Sairauden kehittymistä ei osata kunnolla ennakoida tai estää, ja ainoa tehokas hoito on raskauden päättäminen joko keisarileikkauksella tai käynnistämällä synnytys. Pre-eklampsia aiheuttaakin noin kuudenneksen ennenaikaisista synnytyksistä.<ref>http://savotta.helsinki.fi/halvi/tiedotus/lehti.nsf/e1e392ad852e72f5c225680000404fa8/05de4e84ff999987c22579e6003f4046?OpenDocument</ref>
Yleinen käsitys raskausmyrkytyksestä on, että se on vain loppuraskausajan vaiva, joka aiheuttaa lähinnä [[verenpaine]]en kohoamista ja virtsan proteiinien lisääntymistä. Sairauden kehittymistä ei osata kunnolla ennakoida tai estää, ja ainoa tehokas hoito on raskauden päättäminen joko keisarileikkauksella tai käynnistämällä synnytys. Pre-eklampsia aiheuttaakin noin kuudenneksen ennenaikaisista synnytyksistä.<ref>http://savotta.helsinki.fi/halvi/tiedotus/lehti.nsf/e1e392ad852e72f5c225680000404fa8/05de4e84ff999987c22579e6003f4046?OpenDocument</ref>

<!-- Estäminen ja hoitotoimet-->
Estolääkityksenä käytetään vaikeissa tapauksissa [[asetyylisalisyylihappo|asperiini]]a sekä [[kalsium]]lisää niille, jotka saavat sitä liian vähän. Jo aiemmin
alkanutta verenpainetaudin lääkehoitoa jatketaan.<ref name=WHO2011/><ref name=Hend2014>{{cite journal|last1=Henderson|first1=JT|last2=Whitlock|first2=EP|last3=O'Connor|first3=E|last4=Senger|first4=CA|last5=Thompson|first5=JH|last6=Rowland|first6=MG|title=Low-dose aspirin for prevention of morbidity and mortality from preeclampsia: a systematic evidence review for the U.S. Preventive Services Task Force.|journal=Annals of internal medicine|date=May 20, 2014|volume=160|issue=10|pages=695–703|pmid=24711050|doi=10.7326/M13-2844}}</ref> Raskausmyrkytyksen tehokas hoito on sekä sikiön että istukan syntyminen.<ref name=WHO2011/> Synnytyksen ajankohdan määrittämiseen vaikuttavat raskausmyrkytyksen vakavuus sekä raskauden kesto.<ref name=WHO2011/> Verenpainelääkkeitä, kuten [[labetaloli]]a voidaan käyttää kohentamaan äidin tilaa ennen synnytystä.<ref name=Aru2013/> [[Magnesiumsulfaatti]]lääkitystä voidaan käyttää vakavissa tapauksissa estämään [[raskauskouristus|kouristuksia]].<ref name=WHO2011/> Vuodelepo tai suolan käytön rajoittaminen eivät ole osoittautuneet tehokkaiksi raskausmyrkytyksen hoitona tai sen estäjänä.<ref name=ACOG2013/><ref name=WHO2011/>

<!-- Levinneisyys ja ennuste -->
Raskausmyrkytys vaikuttaa maailmanlaajuisesti 2–8 prosenttiin raskauksista.<ref name=WHO2011>{{cite book|title=WHO recommendations for prevention and treatment of pre-eclampsia and eclampsia.|year=2011|isbn=978-92-4-154833-5|url=http://whqlibdoc.who.int/publications/2011/9789241548335_eng.pdf}}</ref> Korkeaan verenpaineeseen liityvät raskaushäiriöt, joihin raskausmyrkytyskin kuuluu, ovat yksi yleisimmistä äitiyskuolemien syistä.<ref name=Aru2013>{{cite journal|last=Arulkumaran|first=N.|author2=Lightstone, L.|title=Severe pre-eclampsia and hypertensive crises|journal=Best Practice & Research Clinical Obstetrics & Gynaecology|date=December 2013|volume=27|issue=6|pages=877–884|doi=10.1016/j.bpobgyn.2013.07.003}}</ref> Vuonna 2013 ne aiheuttivat maailmassa 29 000 kuolemaa, kun vastaava luku oli 37 000 vuonna 1990.<ref>{{cite journal|last1=GBD 2013 Mortality and Causes of Death|first1=Collaborators|title=Global, regional, and national age-sex specific all-cause and cause-specific mortality for 240 causes of death, 1990-2013: a systematic analysis for the Global Burden of Disease Study 2013.|journal=Lancet|date=17 December 2014|pmid=25530442|doi=10.1016/S0140-6736(14)61682-2}}</ref> Raskausmyrkytys ilmenee yleensä viikon 32 jälkeen. Jos se ilmenee aikaisemmin, hoitotulokset ovat usein huonommat.<ref name=Aru2013/> Raskausmyrkytystä poteneilla naisilla on korkeampi riski saada [[sydäntauti]] ja [[aivoverenkiertohäiriö]]itä myöhemmin elämässään.<ref name=Lancet2010>{{cite journal|last=Steegers|first=Eric AP|coauthors=von Dadelszen, Peter; Duvekot, Johannes J; Pijnenborg, Robert|title=Pre-eclampsia|journal=The Lancet|date=August 2010|volume=376|issue=9741|pages=631–644|doi=10.1016/S0140-6736(10)60279-6|pmid=20598363}}</ref> Sana eklampsia on alunperin kreikkaa ja tarkoittaa "salamaa".<ref name=Em2006/> Raskausmyrkytyksen ensimmäinen kuvauksen laati [[Hippocrates]] 400-luvulla e.a.a.<ref name=Em2006>{{cite book|author1=Emile R. Mohler|title=Advanced Therapy in Hypertension and Vascular Disease|date=2006|publisher=PMPH-USA|isbn=9781550093186|pages=407–408|url=https://books.google.ca/books?id=sCgURxhCJ-8C&pg=PA407}}</ref>


==Oireet==
==Oireet==

Versio 5. tammikuuta 2016 kello 14.55

Raskausmyrkytys eli pre-eclampsia (aiemmin "toksemia") on raskauden häiriö, jota luonnehtii korkea verenpaine ja virtsan (korkea) valkuaisainepitoisuus.[1][2] Raskaudenaikaiset verenpaineongelmat merkitään ICD-10-tautiluokituksen koodein O10–O14. Vastaava häiriö tunnetaan muillakin nisäkäslajeilla. Eläinten kohdalla puhutaan tiineysmyrkytyksestä.

Raskausmyrkytys alkaa yleensä raskauden viimeisellä kolmanneksella ja etenee raskauden kestäessä.[3][4] Vakaviin tapauksiin voi liittyä punaisten verisolujen hajoamista, liian alhainen verihiutalemäärä, maksan toimintahäiriö, munuaisten toimintahäiriö, turvotusta, hengästyminen keuhkoihin kerääntyneen nesteen vuoksi tai näköhäiriöitä.[3][4] Raskausmyrkytys heikentää sekä äidin että vauvan selviytymismahdollisuuksia.[4] Jos se jätetään hoitamatta, seurauksena voi olla kohtauksia, jotka tunnetaan nimellä raskauskouristus eli eklampsia.[3]

Raskausmyrkytyksen riskitekijöitä ovat: liikalihavuus, aiempi kohonnut verenpaine, äidin ikä ja sokeritauti.[3][5] Se on yleisempi ensimmäisen raskauden aikana tai jos kyseessä on kaksosraskaus.[3] Asiaan vaikuttaviin seikkoihin kuuluu muun muassa tavallisesta poikkeava istukan verisuonitus.[3] Suurin osa potilaista tunnistetaan ennen synnytystä. Raskausmyrkytys voi kehittyä vielä synnytyksen jälkeenkin, mutta se on harvinaista.[4] Vaikka diagnoosiin on perinteisesti riittänyt, että potilaalla on sekä korkea verenpaine että valkuaista virtsassa, mukaan kuuluvat joidenkin määritelmien mukaan myös tapaukset, joissa korkeaan verenpaineeseen yhdistyy minkä tahansa asiaan liittyvän sisäelimen toimintahäiriö.[4][6] Yli 20 viikkoa raskaana olleen naisen verenpainetta pidetään korkeana, kun kahdessa vähintään neljän tunnin välein tehdyssä mittauksessa yläpaine ylittää 140 mmHg tai alapaine 90 mmHg.[4] Raskausmyrkytyksen seulonta kuuluu neuvolan rutiineihin.[7]

Yleinen käsitys raskausmyrkytyksestä on, että se on vain loppuraskausajan vaiva, joka aiheuttaa lähinnä verenpaineen kohoamista ja virtsan proteiinien lisääntymistä. Sairauden kehittymistä ei osata kunnolla ennakoida tai estää, ja ainoa tehokas hoito on raskauden päättäminen joko keisarileikkauksella tai käynnistämällä synnytys. Pre-eklampsia aiheuttaakin noin kuudenneksen ennenaikaisista synnytyksistä.[8]

Estolääkityksenä käytetään vaikeissa tapauksissa asperiinia sekä kalsiumlisää niille, jotka saavat sitä liian vähän. Jo aiemmin alkanutta verenpainetaudin lääkehoitoa jatketaan.[5][9] Raskausmyrkytyksen tehokas hoito on sekä sikiön että istukan syntyminen.[5] Synnytyksen ajankohdan määrittämiseen vaikuttavat raskausmyrkytyksen vakavuus sekä raskauden kesto.[5] Verenpainelääkkeitä, kuten labetalolia voidaan käyttää kohentamaan äidin tilaa ennen synnytystä.[10] Magnesiumsulfaattilääkitystä voidaan käyttää vakavissa tapauksissa estämään kouristuksia.[5] Vuodelepo tai suolan käytön rajoittaminen eivät ole osoittautuneet tehokkaiksi raskausmyrkytyksen hoitona tai sen estäjänä.[4][5]

Raskausmyrkytys vaikuttaa maailmanlaajuisesti 2–8 prosenttiin raskauksista.[5] Korkeaan verenpaineeseen liityvät raskaushäiriöt, joihin raskausmyrkytyskin kuuluu, ovat yksi yleisimmistä äitiyskuolemien syistä.[10] Vuonna 2013 ne aiheuttivat maailmassa 29 000 kuolemaa, kun vastaava luku oli 37 000 vuonna 1990.[11] Raskausmyrkytys ilmenee yleensä viikon 32 jälkeen. Jos se ilmenee aikaisemmin, hoitotulokset ovat usein huonommat.[10] Raskausmyrkytystä poteneilla naisilla on korkeampi riski saada sydäntauti ja aivoverenkiertohäiriöitä myöhemmin elämässään.[7] Sana eklampsia on alunperin kreikkaa ja tarkoittaa "salamaa".[12] Raskausmyrkytyksen ensimmäinen kuvauksen laati Hippocrates 400-luvulla e.a.a.[12]

Oireet

Raskausmyrkytyksen selkein potilaan itse havaittavissa oleva oire on turvotus varsinkin kasvoissa ja muualla ylävartalossa. Turvotus (erityisesti kasvoissa ja käsissä) oli aikaisemmin tärkeä merkki raskausmyrkytysdiagnoosia varten. Se ei kuitenkaan ole kovin käyttökelpoinen tunnusmerkki, sillä turvotus on raskauden aikana yleistä. Kuitenkin sellainen käsien, jalkojen tai kasvojen turvotus, johon jää sormella painettaessa kuoppa, voi olla merkityksellistä ja siitä pitää ilmoittaa neuvolaan.

Myös huonovointisuus, väsymys, heikko olo, jatkuva päänsärky, verenpaineen kohoaminen ja proteiinin erittyminen virtsaan sekä ylävatsakivut ja mahdolliset näköhäiriöt ovat yleisiä raskausmyrkytyksen oireita. Kaikkia oireita ei kuitenkaan aina ilmene samalla potilaalla. Yleensä yksikään raskausmyrkytyksen tunnusmerkeistä ei ole vain tälle tyypillinen: jopa raskaudenaikaiset kouristukset johtuvat nykyisin todennäköisemmin muusta syystä kuin raskauskouristuksesta (eklampsia). Edelleen, ylävatsan kivut voidaan tulkita närästykseksi. Diagnoosin tekeminen edellyttää useamman samanaikaisen raskausmyrkytyspiirteen löytymistä samanaikaisesti ja lopullinen varmuus saadaan, kun ne hellittävät synnytyksen jälkeen.

Syyt

Raskausmyrkytykselle ei tunneta yhtään aukotonta lääketieteellistä syytä, vaan se liittyy todennäköisesti useaan tekijään. Alla on lueteltu niistä joitakin:[3][7]

  • Epänormaali istukan muodostuminen ja kehittyminen
  • Immunologiset tekijät
  • Raskautta edeltävät tai sen kestäessä ilmenneet seikat — Raskausmyrkytystä tavataan useammin naisilla, joilla on jo ennen raskautta ollut kohonnut verenpaine, reilusti ylipainoa, verenhyytymishäiriöitä, kuten AP-oireyhtymä sekä äideillä, joilla on jo aiemmin ollut raskausmyrkytys.
  • Ruokavalioon liittyvät seikat. Esimerkkinä kalsiumlisä, jonka on näytetty alentavan kalsiumia luontaisesti vähän saavien raskausmyrkytysriskiä.[5]
  • Ympäristöseikat, esimerkiksi ilmansaasteet.[13]

Pitkäaikaista verenpainetautia sairastavien riski saada raskausmyrkytys on 7-8 kertainen verrattuna niihin, joilla tätä tautia ei ole.[14]

Fysiologian suhteen raskausmyrkytys on liitetty seuraaviin muutoksiin: äidin immuunivasteen ja istukan yhteistoiminnan muutokset, istukkavauriot, endoteelisolujen vaurioituminen, muuttunut verisuoniston reaktiivisuus, hapetusstressi, vasoaktiivisten aineiden epätasapaino, alentunut verimäärä suonistossa ja veren hyytyminen pienissä verisuonissa.[7][15]

Vaikka tarkka raskausmyrkytyksen syy onkin epäselvä, on vahvaa näyttöä siitä, että yksi vahvasti altistava tekijä on epänormaalisti kiinnittynyt istukka.[3][7] Sellainen voi johtaa huonoon kohdun ja istukan nestevirtaukseen, josta on seurauksena hapenpuute ja lisääntynyt oksidatiivinen stressi sekä verisuoniston kasvua estävien proteiinien ja tulehdustekijöiden vapautuminen äidin veriplasmaan.[7] Tämän tapahtumaketjun pääasiallinen seuraus on yleistynyt häiriö verisuoniston sisäpinnoilla ja imusuonistossa.[2] Istukan kiinnittymishäiriö saattaa juontua äidin immuunijärjestelmän reaktiosta kehittymässä olevaan istukkaan, erityisesti immuunijärjestelmän puutteellisesta kyvystä sietää raskaus. Verisuoniston sisäpintojen häiriöstä seuraa kohonnut verenpaine ja moni muu raskausmyrkytykseen liitetty oire ja komplikaatio.[3]

Riskitekijät

Tunnettuihin raskausmyrkytyksen riskitekijöihin kuuluvat:[10][16]

Myös pitkä raskauksien väli lähde? ja miehen korkea ikä[21] mainitaan riskitekijöinä. Toisinaan raskausmyrkytyksen saaneella ei entuudestaan ole mitään näistä riskeistä.

Suojatekijät

  • <20 vuoden ikä[17]
  • <20 kg/m2 painoindeksi[17]

Teorioita taudin synnystä ja kehittymisestä

Raskausmyrkytys voi puhjeta milloin tahansa 20. raskausviikon jälkeen, joskus aiemminkin. Valtaosa raskausmyrkytyksistä alkaa vasta 32.-36. raskausviikolla tai vasta lähellä laskettua aikaa.

Todennäköisesti raskausmyrkytys saa alkunsa jo alkuraskaudessa istukan verisuoniston rakentuessa, vaikka oireet puhkeavatkin vasta myöhemmin. Vaikka raskausmyrkytyksen aiheuttamia muutoksia on tutkittu paljon, sairauden tarkka kehittyminen on edelleen epäselvä. Raskausmyrkytyksen arvellaan aiheutuvan epänormaalista istukasta, sillä sen poistaminen useimmiten lopettaa taudin.[3] Normaalissa raskaudessa istukkaan muodostuu verisuonia mahdolistamaan veren virtaamisen äidin ja sikiön välillä.[15] Poikkeava istukan rakenne johtaa huonoon nestevirtaukseen. Raskausmyrkytystä potevien naisten istukka on poikkeava ja tyypillisesti munarakkulan ulkopinta on heikosti kiinnittynyt.[15] Tämän ajatellaan johtavan oksidatiiviseen stressiin, hypoksiaan sekä verisuonten kehittymistä häiritsevien tekijöiden vapautumiseen, tulehdustilaan ja mahdollisesti muihinkin reaktioihin.[2][15][22] Myös äiti voi tulla erittäin sairaaksi.

Raskausmyrkytyksen merkit liitetään yleistyneeseen verisuonten sisäkerrosten toimintahäiriöön, mukaan lukien verisuonten supistuminen ja iskemia raajojen ääripäissä.[15] Tähän voi sisältyä myös verisuonten uudismuodostusta edistävien ja sitä estävien tekijöiden epätasapaino.[3] Sekä verenkierron että istukan sFlt-1 –tasot ovat korkeampia raskausmyrkytystä potevilla äideillä kuin normaalin raskauden kuluessa.[15] Liukeneva Flt-1 eli sFLT-1 on verisuoniston uudismuodotusta vastustava valkuaisaine, joka vastustaa verisuoniston endoteelin kasvutekijää ja istukan kasvutekijää, jotka molemmat edistävät verisuoniston uudiskasvua.[7] Myös liukenevan solupintojen glykoproteiinin (sEng) tasojen on todettu olevan koholla raskausmyrkytyspotilailla ja tällä aineella on paljolti samanlaiset vaikutukset kuin sFlt-1:llä.[15]

Sekä sFlt-1 että sEng erittyvät jonkin verran runsaammin kaikilla raskaana olevilla, ja tämä sopii ajatukseen siitä, että raskaudenaikainen verenpaineen nousu on normaali raskaussopeuma, joka on joutunut raiteiltaan. Koska luonnolliset tappajasolut kuuluvat läheisesti istukan muodostumiseen ja se taas vaatii jonkin verran sietokykyä äidin immuunipuolustukselta. Vaikuttaa siis luontevalta, että äidin puolustusjärjestelmä voi tietyissä oloissa reagoida jyrkemmin joihinkin istukka-aiheisiin, kuten sellaisiin, jotka kiinnittyvät kohtuun tavallista syvemmin. Torjuntareaktio munarakkulan ulkopintaa kohtaan raskauden alkuvaiheessa saattaa aiheuttaa huonosti muovautuneen suonituksen kohdun limakalvolle niissä tapauksissa, joissa raskausmyrkytys liittyy liian kevyeeseen istukan kiinnittymiseen. Tämä johtaa vuorostaan sikiön hapenpuutteeseen ja äidin oireiden kehittymiseen sFlt-1- ja sEng-erityksen kiihdyttyä.

Puutteellisen hapetuksen aiheuttama stressitila voi myös olla tärkeä osa raskausmyrkytyksen syntymistä. Tärkein reaktiivisten happiradikaalien lähde on ksantiinioksidaasi ja tämä entsyymi esiintyy pääasiallisesti maksassa. Eräs tutkimusoletus on, että istukan hapenpuutteen johdosta lisääntynyt virtsahappojen hajoaminen kiihdyttää äidin maksassa reaktiivisten happiradikaalien tuotantoa ja niiden pääsy verenkiertoon aiheuttaa endoteelisolujen tuhoutumista.[23]

Äidin immuunijärjestelmän poikkeavuudet ja sen raskaudentilaan kohdistuvat puutteet näyttävät olevan tärkeitä osia raskausmyrkytyksen kehittymisessä. Yksi tärkeimmistä eroista raskausmyrkytyksessä on siirtyminen kohti auttaja T-solu -reaktioita ja gammainterferonin (IFN-γ) eritystä. Gammainterferonin alkuperää ei ole täysin selvitetty. Se voisi olla kohdun tappaja T-solu, istukan dendriittisolujen aiheuttama muutos auttaja-T –solujen vasteeseen, säätäjämolekyylien muodostumisen tai vasteen muutos tai säätäjä-T –solujen toiminnan muutos raskauden aikana.[24]

Raskausmyrkytystä edistävät harhautuneet immuunireaktiot voivat myös aiheutua tulehdustekijöistä tai sikiön muuntuneesta kyvystä erottaa omat ja vieraat solut toisistaan.[24] Raskausmyrkytystä potevien äitien verenkierrossa on raportoitu toisia äitejä enemmän sikiöstä peräisin olevia soluja, kuten tuman sisältäviä punasoluja ja solujen ulkopuolista sikiön DNA:ta. Nämä löydökset ovat antaneet aiheen epäillä, että raskausmyrkytys on sairausprosessi, jossa hapenpuutteen kaltainen istukkavaurio mahdollistaa tavallista suuremman sikiölähtöisen materiaalimäärän pääsyn äidin verenkiertoon. Tämä johtaa vuorostaan immuunipuolustusreaktioon ja veri- ja imusuonten sisäseinävaurioihin, raskausmyrkytykseen ja lopulta raskauskouristukseen.

Eräs oletus raskausmyrkytysalttiuden selittämiseksi on äidin ja sikiön elimistöjen eturistiriita.[25] Raskauden ensimmäisen kolmanneksen päätyttyä tromboplastit tunkeutuvat äidin kohdun limakalvon verisuoniin ja muuttavat niitä niin, että sikiö saa enemmän ravinteita äidin verestä.[25] Toisinaan tämä ei aivan onnistu ja tuloksena on riittämätön istukan suonitus.[25] Kehittyvän sikiön arvellaan erittävän biokemiallisia merkkiaineita, jotka nostavat äidin verenpainetta niin, että sikiö voi hyötyä vaurioituneen istukan läpi virtaavan suuremman verimäärän tuomista ravinteista.[25] Tästä seuraa ristiriita äidin ja sikiön hyvinvoinnin ja terveyden välillä, sillä sikiön etu koskee vain tätä raskautta, kun taas äidille on edullista selviytyä sekä nykyisestä että tulevista raskauksista.[25]

Toinen raskausmyrkytysalttiuden kehittymiseen liittyvä hypoteesi liittyy lapsen vanhempien parisuhteen varmistamiseen sekä isän panostukseen lapseensa.[26] Tutkijat olettavat, että raskausmyrkytys on sopeuma, jolla äiti voisi lopettaa panostuksen sellaiseen lapseen, jonka isä ei olisikaan saatavilla. Isän saatavuuden määrittäisi frekvenssi, jolla äiti on altistunut lapsen isän siemennesteelle.[26] Useissa tutkimuksissa on osoitettu, että kun nainen altistuu useasti partnerinsa siemennesteelle ennen hedelmöitystä, hänen raskausmyrkytysriskinsä on alhaisempi.[26] Seuraavissa raskauksissa riski on pienempi, jos lapsen isä on sama, mutta korkeampi, jos isä on toinen kuin edellisessä raskaudessa.[26]

Taudinmääritys

Diagnostiset kriteerit

Raskausmyrkytysdiagnoosi tehdään, kun naisella on:[27]

  • vähintään 20 raskausviikkoa ja äidin on verenpaine on yläpaine ≥ 140 mm Hg tai alapaine ≥ 90 mm Hg kahdella erillisellä mittauskerralla, jotka on suoritettava vähintään 4-6 tunnin päässä toisistaan ja hänen verenpaineensa on ollut aikaisemmin normaali
  • ennen 20. raskausviikkoa alkanut verenpainetauti ja yläpaineen nousu ≥30mmHg tai alapaineen nousu ≥15mmHg.
  • proteinuria ≥ 0,3 grammaa (300 mg) tai enemmän valkuaista 24-tunnin näytteessä tai kertanäytteen proteiini-kreatiniinisuhde ≥ 0,3 tai liuskatestin lukema 1+ tai suurempi (liuskatestin tuloksia pitäisi käyttää ainoastaan jos muita mittausmenetelmiä ei ole käytettävissä).[4]

Raskausmyrkytysepäily tulisi pitää vireillä jokaisessa verenpaineraskaudessa vaikka valkuaisainetta virtsasta ei löydykään. 10% muita raskausmyrkytyksen oireita saaneista äideistä ja 20% raskauskouristuksen saaneista äideistä oli vailla mitään oiretta virtsan valkuaisesta.[15] Proteinurian puuttuessa hiljattain kohonnut verenpaine ja uutena ilmennyt yksi tai useampi seuraavista voi viitata raskausmyrkytysdiagnoosiin:[4][10]

Raskausmyrkytys on etenevä häiriötila ja nämä merkit elimistön häiriöistä viittaavat vakavaan raskausmyrkytykseen, kuten myös yläpaineen taso ≥160 tai alapaine ≥110 ja/tai proteinuria >5g 24-tunnin näytteessä.[10] Vakavaa raskausmyrkytystä potevat voivat myös kärsiä vatsan oikean yläneljänneksen kivuista, päänsäryistä ja oksentelusta.[10] Vakava raskausmyrkytys on merkittävä kohtukuoleman riskitekijä.

On tärkeä huomata keskimääräisen yläpaineen nousu 30 mmHg tai alapaineen nousu 15 mmHg, vaikka arvoja 140/90 ei tavoitettaisikaan, mutta tätä ei pidetä diagnoosin perusteena.

Ennustettavuus

Raskausmyrkytyksen riski kasvaa iän myötä ja on pienimmillään noin 15 vuoden iässä.[28] Raskausmyrkytystä on melko vaikea ennustaa, koska se vaihtelee yksilöllisesti eikä tehokkaita ennalta ehkäiseviä toimenpiteitä tunneta.

Monia raskausmyrkytyksen ennakoimiseen tarkoitettuja testejä on kokeiltu, vaikka ei ole todennäköistä, että yksikään yksittäinen bioilmaisin riittäisi sellaisenaan ennakoimaan häiriötä.[7] Tässä tarkoituksessa on otettu aiheiksi istukan läpivirtaus, suonistovaste, munuaisten toimintahäiriö, endoteelihäiriö ja hapetusstressi. Huomattavia esimerkkejä ovat:

  • Doppler-ultraäänitutkimus, jolla etsitään kohtuvaltimoista riittämättömän istukan läpivirtauksen merkkejä. Tämän tutkimuksen ennustearvo on vahvasti negatiivinen äideillä, joilla on ollut aikaisemmin raskausmyrkytys.[15]
  • Seerumin virtsahappopitoisuuden kohoaminen (hyperurikemia). Tätä käytetään joskus raskausmyrkytyksen määrityksenä[16]siitä huolimatta, että testin ennustearvo on huono.[15] Kohonneet arvot veressä (hyperurikemia) johtuvat todennäköisesti heikentyneestä virtsahapon erittymisestä, joka on heikentyneen munuaistoiminnan sivuvaikutus.
  • Uusien verisuonten muodostumiseen vaikuttavat proteiinit, kuten VEGF ja istukan kasvutekijä sekä uusien verisuonten kasvua estävät proteiinit, kuten liukeneva Flt-1. Niiden hoitokäytöstä huolimatta nämä merkkiaineet ovat osoittautuneet lupaaviksi mahdollisina raskausmyrkytyksen diagnoosivälineinä.[16]
  • Viimeaikaiset tutkimukset ovat osoittaneet, että erikoistuneiden munuaissolujen löytyminen virtsasta voi mahdollisesti auttaa raskausmyrkytyksen ennustamisessa ja että tätä voitaisiin käyttää raskausmyrkytysdiagnoosin varhaisena merkkinä. [29][30][31]

Erotusdiagnoosi

Raskausmyrkytys voi muistuttaa useita tauteja ja se voidaan sekoittaa niihin, mukaan lukien krooninen verenpainetauti, krooninen munuaistauti, äkilliset aivotoiminnan häiriöt, sappi- ja haimasairaudet, pysyvät tai tilapäiset häiriöt veren hyytymistekijöissä, (esimerkiksi Moschcowich-oireyhtymä ja eli Hughesin oireyhtymä) sekä hemolyyttinen anemia yhdistyneenä äkilliseen munuaishäiriöön. Sitä täytyy pitää aina yhtenä mahdollisuutena, kun potilaan raskaus on ylittänyt 20 viikkoa. Eron löytyminen on erityisen hankalaa, kun taustalla on entuudestaan verenpainetauti.[32]

Myös äkillinen raskaudenaikainen rasvamaksa voi nostaa verenpainetta ja aiheuttaa valkuaisaineen erittymistä virtsaan, mutta ero löytyy maksavaurion laajuudesta. Muita korkeaa verenpainetta aiheuttavia häiriöitä ovat kilpirauhasen liikatoiminta,sympaattisen hermoston kasvain ja huumeidenkäyttö.[10]

Hoito

Suomessa on nykyään hyvin pieni kuolemanriski raskausmyrkytyksen johdosta.[33]Etenkin lievänä se uhkaakin enemmän sikiön kuin äidin terveyttä ja henkeä. Tiedetään myös, että raskauden aikana raskausmyrkytykseen sairastuneilla on kohonnut riski sairastua sydän- ja verisuonitauteihin myöhemmin.

Ainoa varma ja tunnettu keino raskausmyrkytyksen hoitamiseen on lapsen ja istukan synnytys. Sen ajoituksessa tulee löytää tasapaino lapsen hyvän selviytymisen ja äidille koituvan vaaran vähentämisen välillä.[7] Sairauden vakavuusaste ja sikiön kehittyneisyys ovat pääasialliset harkinnan kohteet.[34] Pohdinnat ovat sidoksissa tilanteeseen ja hoitotoimet vaihtelevat tilanteesta, paikkakunnasta ja hoitolaitoksessa toiseen. Toimenpiteet voivat vaihdella raskauden hoitamisesta aina sen pikaiseen päättämiseen joko synnytyksen käynnistämisen tai keisarileikkauksen avulla, lääkehoito mukaan luettuna. On tärkeää arvioita mahdollisuuksien mukaan äidin haavoittumisalttiita elimiä, hoitaa korkeaa verenpainetta sekä ehkäistä ja hoitaa raskauskouristuksia.[7] Suorat lapseen kohdistuvat toimenpiteet voivat myös olla tarpeen.

Lievä raskausmyrkytys eli pre-eklampsia

Lievä raskausmyrkytys ei yleensä vaaranna äidin henkeä. Verenpaine kohoaa vain hieman ja virtsassa on vain vähän valkuaista. Mitä korkeampi verenpaine ja enemmän valkuaista virtsassa, sitä vakavampi tilanne on.[35]

Raskausmyrkytys voi pahentua lyhyen ajan kuluessa, joten on tärkeää pitää oireita tarkoin silmällä. Tila vaatii usein lisäseurantaa, jopa sairaalahoitoa, jossa sikiön vointia voidaan seurata. Tärkein hoito raskausmyrkytyksessä on rauhallinen lepo. Eräitä lääkeaineita kuten verenpainelääkkeitä tai salisylaatteja käytetään myös sairaalahoidossa. Toiset äidit saattavat joutua syömään jopa kymmenkunta pilleriä verenpainelääkettä päivässä. Aina sekään ei auta. Raskausmyrkytystä ei siis varsinaiseti voida hoitaa muulla tavoin kuin raskaudenkeskeytyksellä, joten pahan raskausmyrkytyksen yhteydessä saatetaan synnytys joutua käynnistämään tai päätyä sektioon.

Raskauskouristus eli eklampsia

Oireet voivat ilmestyä hyvinkin äkillisesti ja voimakkaina, pahimmillaan seurauksena on raskauskouristus eli eklapmsia, jossa äidin ja sitä myötä sikiön vointi huononee vakavasti hapenpuutteen takia. Kouristuksen alkaessa synnytyksen käynnistäminen on kuitenkin myöhäistä ja ainoa vaihtoehto on välitön hätäsektio. Näin vaikeat raskausmyrkytykset ovat kuitenkin harvinaisia. Suomessa kouristuskohtauksen saa nykyisin enää 0-2 äitiä vuodessaselvennä. Raskaudenaikainen seuranta ja yleinen äitiysneuvola ovat auttaneet puuttumaan raskausmyrkytykseen ajoissa.

Ennaltaehkäisy seuraavissa raskauksissa

Mikäli raskausmyrkytys on tullut varhain tai erittäin rajuna, pyritään syitä ja riskitekijöitä tutkimaan. Yleensä istukka lähtee patologille tutkittavaksi ja äidille tehdään kattavat tutkimukset verikokeilla. Mikäli kyseessä on ollut kouristuskohtaus tarkistetaan myös munuaiset, keuhkot, kohtu, maksa, perna sekä munasarjat.

Seuraavaan raskauteen on yleensä hoitona verta ohentava lääkitys (Klexane tai muu hepariinivalmiste), jota äidin tulisi piikittää itseensä päivittäin heti positiivisestä raskaustestistä alkaen. Toisena lääkityksenä tämän lisäksi käytetään pientä annosta asetyylisalisyylihappoa päivittäin. Näiden pitäisi ehkäistä infarktien ja tukoksien syntymistä ja täten myös itse raskausmyrkytyksen puhkeamista.

Lievään raskauden loppuajan raskausmyrkytykseen ei yleensä käytetä seuraavassa raskaudessa hoitoja eikä äitiä tutkita.

Esiintyvyys

Raskausmyrkytys vaikuttaa maailmanlaajuisesti arviolta 2–8%:iin kaikista raskauksista.[2][3][36] Sen esiintyvyys on kasvanut USA:ssa 1990-luvun jälkeen mahdollisesti seurauksena sille altistavien tekijöiden, kuten kroonisen verenpainetaudin, sokeritaudin ja liikalihavuuden yleistymisestä.[7]

Raskausmyrkytys on yksi tärkeimmistä äitien ja vastasyntyneiden vaaratilanteiden ja kuolleisuuden aiheuttajista maailmassa.[2] Lähes joka kymmenes kaikista äitiyskuolemista Afrikassa ja Aasiassa sekä yksi neljäsosa niistä Latinalaisessa Amerikassa liittyy raskaudenaikaisen korkean verenpaineen aiheuttamiin sairauksiin, joihon raskausmyrkytyskin kuuluu.[5]

Raskausmyrkytysta esiintyy selvästi useammin ensiraskauksissa.[37] Jos naisella on todettu raskausmyrkytys yhdessä raskaudessa, hänen todennäköisyytensä kokea se uudelleen seuraavilla kerroilla on muita suurempi.[10] Raskausmyrkytys on yleisempi naisilla, joilla on jo ennestään korkea verenpaine, liikalihavuutta, sokeritauti, autoimmuunitauti, kuten punahukka, erilaisia perinnöllisiä verenhyytymishäiriöitä kuten Factor V Leiden -mutaatio, krooninen munuaistauti, monikkoraskaus (kaksoset), useampia lapsia ennestään, tai korkeampi ikä.[10] Raskausmyrkytyksen esiintyvyyttä eri teollisuusmaissa asuvissa etnisissä ryhmissä on tutkittu. Se on muita yleisempää naisilla, jotka ovat taustaltaan afro-amerikkalaisia tai joiden sukujuuret ovat Saharan eteläpuoleisessa Afrikassa, latinalaisessa Amerikassa, afrikkalaisperäisellä Karibialla tai Filippiineillä.[7][38] Lasten isän vaihtuminen peräkkäisissä raskauksissa on yhdistetty uusiutumisriskiin, paitsi silloin, kun raskausmyrkytykseen on sukurasite.[39]

Raskauskouristus on vakavan raskausmyrkytyksen komplikaatio, joka vaikuttaa kehittyneissä maissa 0,56 naiseen tuhannesta ja 10–30 kertaa niin moneen huonommin toimeentulevissa maissa.[10] On arvioitu, että tähän sairauteen menehtyisi vuosittain maailmassa ainakin 60 000 naista.[40]

Lähteet

  1. ↑ Aila Tiitinen: Raskauden aikainen verenpaineen nousu, Lääkärikirja Duodecim, 24.10.2015. [1] Terveyskirjasto-sivustolla.
  2. ↑ a b c d e Eiland, Elosha (2012). "Preeclampsia 2012". Journal of Pregnancy 2012: 1–7. doi:10.1155/2012/586578. 
  3. ↑ a b c d e f g h i j k l "A brief overview of preeclampsia." (February 2014). Journal of clinical medicine research 6 (1): 1–7. PMID 24400024. 
  4. ↑ a b c d e f g h i "Hypertension in pregnancy. Report of the American College of Obstetricians and Gynecologists’ Task Force on Hypertension in Pregnancy." (Nov 2013). Obstet Gynecol. 122 (5): 1122–31. doi:10.1097/01.AOG.0000437382.03963.88. PMID 24150027. 
  5. ↑ a b c d e f g h i (2011) WHO recommendations for prevention and treatment of pre-eclampsia and eclampsia.. ISBN 978-92-4-154833-5. 
  6. ↑ "Preeclampsia: an update." (2014). Acta anaesthesiologica Belgica 65 (4): 137–49. PMID 25622379. 
  7. ↑ a b c d e f g h i j k l Steegers, Eric AP; von Dadelszen, Peter; Duvekot, Johannes J; Pijnenborg, Robert (August 2010). "Pre-eclampsia". The Lancet 376 (9741): 631–644. doi:10.1016/S0140-6736(10)60279-6. PMID 20598363. 
  8. ↑ http://savotta.helsinki.fi/halvi/tiedotus/lehti.nsf/e1e392ad852e72f5c225680000404fa8/05de4e84ff999987c22579e6003f4046?OpenDocument
  9. ↑ "Low-dose aspirin for prevention of morbidity and mortality from preeclampsia: a systematic evidence review for the U.S. Preventive Services Task Force." (May 20, 2014). Annals of internal medicine 160 (10): 695–703. doi:10.7326/M13-2844. PMID 24711050. 
  10. ↑ a b c d e f g h i j k Arulkumaran, N. (December 2013). "Severe pre-eclampsia and hypertensive crises". Best Practice & Research Clinical Obstetrics & Gynaecology 27 (6): 877–884. doi:10.1016/j.bpobgyn.2013.07.003. 
  11. ↑ "Global, regional, and national age-sex specific all-cause and cause-specific mortality for 240 causes of death, 1990-2013: a systematic analysis for the Global Burden of Disease Study 2013." (17 December 2014). Lancet. doi:10.1016/S0140-6736(14)61682-2. PMID 25530442. 
  12. ↑ a b (2006) Advanced Therapy in Hypertension and Vascular Disease. PMPH-USA, 407–408. ISBN 9781550093186. 
  13. ↑ Jun Wu, Cizao Ren, Ralph J. Delfino, Judith Chung, Michelle Wilhelm, & Beate Ritz: Association Between Local Traffic-Generated Air Pollution and Pre-eclampsia and Preterm Delivery in the South Coast Air Basin of California Environmental Health Perspectives. Viitattu 5.7.2009.
  14. ↑ Bramham, K (Apr 15, 2014). "Chronic hypertension and pregnancy outcomes: systematic review and meta-analysis.". BMJ (Clinical research ed.) 348: g2301. doi:10.1136/bmj.g2301. PMID 24735917. 
  15. ↑ a b c d e f g h i j Mustafa, Reem (2012). "A Comprehensive Review of Hypertension in Pregnancy". Journal of Pregnancy 2012: 1–19. doi:10.1155/2012/105918. 
  16. ↑ a b c al.], [edited by] F. Gary Cunningham ... [et (2010). Williams obstetrics., 23rd, New York: McGraw-Hill Medical. ISBN 978-0-07-149701-5. 
  17. ↑ a b c d e f Luealon P, Phupong V. Risk factors of preeclampsia in Thai women. J Med Assoc Thai. 2010 Jun;93(6):661-6. [2]
  18. ↑ "Gestational Hypertension and Preeclampsia in Living Kidney Donors" (2014). New England Journal of Medicine: 141114133004008. doi:10.1056/NEJMoa1408932. ISSN 0028-4793. 
  19. ↑ van den Boogaard, E; Vissenberg, R; Land, JA (2011). "Significance of (sub)clinical thyroid dysfunction and thyroid autoimmunity before conception and in early pregnancy: a systematic review". Human Reproduction Update 17 (5): 605–19. doi:10.1093/humupd/dmr024. PMID 21622978. 
  20. ↑ Vissenberg, R; van den Boogaard, E; van Wely, M (July 2012). "Treatment of thyroid disorders before conception and in early pregnancy: a systematic review". Human Reproduction Update 18 (4): 360–73. doi:10.1093/humupd/dms007. PMID 22431565. 
  21. ↑ Miscarriage significantly Associated With Increasing Paternal Age Science Daily. 3.8.2006. ”Earlier reserch by the Columbia scientists showed that older men's wives suffer from preeclampsia...” Viitattu 4.1.2016. (englanniksi)
  22. ↑ (2004) Clinical obstetrics and gynecology. Edinburgh ; New York: Saunders, 367–370. ISBN 0-7020-1775-2. 
  23. ↑ McMaster-Fay RA (2008). "Pre-eclampsia: a disease of oxidative stress resulting from the catabolism of DNA (primarily fetal) to uric acid by xanthine oxidase in the maternal liver; a hypothesis.". Bioscience Hypotheses 1: 35–43. doi:10.1016/j.bihy.2008.01.002. 
  24. ↑ a b Laresgoiti-Servitje E, Gómez-López N, Olson DM (April 2010). "An immunological insight into the origins of pre-eclampsia". Hum Reprod Update 16 (5): 510–24. doi:10.1093/humupd/dmq007. PMID 20388637. 
  25. ↑ a b c d e Redman CW, Sargent IL (2005). "Latest Advances in Understanding Preeclampsia". Science 308 (5728): 1592–1594. doi:10.1126/science.1111726. PMID 15947178. 
  26. ↑ a b c d "Female Infidelity and Paternal Uncertainty" (2006): 191. doi:10.1017/CBO9780511617812.010. 
  27. ↑ (2012) Harrison's principles of internal medicine. New York: McGraw-Hill, 55–61. ISBN 978-0-07-174889-6. 
  28. ↑ de Vienne CM, Creveuil C, Dreyfus M. Does young maternal age increase the risk of adverse obstetric, fetal and neonatal outcomes: a cohort study. Eur J Obstet Gynecol Reprod Biol. 2009 Dec;147(2):151-6. [3] [4]
  29. ↑ Craici, IM (Jun 2013). "Podocyturia predates proteinuria and clinical features of preeclampsia: longitudinal prospective study.". Hypertension 61 (6): 1289–96. doi:10.1161/HYPERTENSIONAHA.113.01115. PMID 23529165. 
  30. ↑ "BBC News – Pre-eclampsia predicted using test during pregnancy", 2011-11-12. Luettu 2011-11-22. 
  31. ↑ Mechanisms and Management of Hypertension in Pregnant Women. lib.bioinfo.pl. Viitattu 22.11.2011.
  32. ↑ Pre-eclampsia-Eclampsia Diagnosis and management of pre-eclampsia and eclampsia. Armenian Medical Network. Viitattu 23.11.2005.
  33. ↑ Halmesmäki, Erja: Pre-eklampsia Duodecim-terveyskirjasto. 19. tammikuuta 2009. Viitattu 5. tammikuuta, 2016..
  34. ↑ Obstetrics, Charles R.B. Beckmann ... [et al.] ; American College of; (ACOG), Gynecology (2010). Obstetrics and gynecology., 6th, Baltimore, MD: Lippincott Williams & Wilkins. ISBN 0781788072. 
  35. ↑ http://www.vau.fi/Teemat/Teemakategoriat/Raskausajan-vaivat/Tunnista-raskausmyrkytys/
  36. ↑ World Health Organization (WHO). World health report 2005: make every mother and child count. Geneva: WHO; 2005, page 63
  37. ↑ Robbins and Cotran, Pathological Basis of Disease, 7th ed.
  38. ↑ Malline:Vcite2 journal
  39. ↑ Hjartardottir S, Leifsson BG, Geirsson RT, Steinthorsdottir V (2004). "Paternity change and the recurrence risk in familial hypertensive disorder in pregnancy". Hypertension in Pregnancy 23 (2): 219–25. doi:10.1081/PRG-120037889. PMID 15369654. 
  40. ↑ Ultrasound can identify pregnant women at risk for respiratory failure, research showshttp://www.asahq.org/about-asa/newsroom/news-releases/2014/03/ultrasound-for-pregnant-women-respiratory-failure?page=4

Aiheesta muualla

 

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Raskausmyrkytys&oldid=15436804”