Iskemia
Wikipedia
Iskemia (kreik. ισχαιμία, ischaemia, sanoista isch- eli rajoitus ja hema tai haema eli veri) tarkoittaa paikallista hapen tai veren puutetta kudoksessa eli kudoksen paikallista verettömyyttä. Tällöin veritulppa tai muu tukos on tukkinut verenkierron tehden siitä riittämätöntä.
Sydänlihaskudoksen pitkäaikainen hapenpuute on iskeeminen sydänsairaus. Se voi ilmetä esimerkiksi sydäninfarktina tai rasitusrintakipuna, jota iskeemisen sydänsairauden yhteydessä kutsutaan nimellä angina pectoris. Iskeeminen sydänsairaus voi olla muun muassa sepelvaltimotautiin aiheuttama.[1]
Pitkäaikaisen iskeemisen sydänsairauden takia sairaalahoidossa oli Suomessa vuonna 2002 yhteensä kaikkiaan 9 632 potilasta, mikä on verenkiertoelinten sairauksista neljänneksi eniten. Hoitopäiviä sairaalassa kertyy pitkäaikaisen iskeemisen sydänsairauksen tapauksessa kuitenkin vähemmän. Vuonna 2002 se ei ollut viiden eniten hoitopäiviä vaatineiden verenkiertosairauksien joukossa.[2]
[muokkaa] Lähteet
- ↑ Iskeeminen sydänsairaus Terveyskirjasto.fi. Viitattu 14.10.2008.
- ↑ Somaattinen erikoissairaanhoito 2002 (Tilastotiedote 4/2004, s. 2) 9.3.2004. Stakes. Viitattu 14.10.2008.
