Väkivalta

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Väkivalta on vallan tai ruumiillisen voiman tahallista käyttöä tai sillä uhkaamista, joka kohdistuu ihmiseen itseensä, toiseen ihmiseen tai ihmisryhmään tai yhteisöön ja joka johtaa tai joka voi hyvin todennäköisesti johtaa kuolemaan, ruumiillisen tai henkisen vamman syntymiseen, kehityksen häiriytymiseen tai perustarpeiden tyydyttymättä jäämiseen (Maailman terveysjärjestön määritelmä)[1].

Kielitoimiston sanakirjan mukaan väkivalta on ruumiillista koskemattomuutta, oikeuksia tai etuja loukkaavaa tai vahingoittavaa voimakeinojen käyttöä[2].

Väkivalta erotellaan yleensä henkiseen väkivaltaan, ruumiilliseen väkivaltaan ja seksuaaliseen väkivaltaan. Todellisuudessa käsitteet voivat olla päällekkäisiä. Useimmiten sanalla ”väkivalta” viitataan nimenomaan ruumiilliseen voimankäyttöön. Väkivalta voi olla taloudellista väkivaltaa, jos tekijä hyväksikäyttää eli riistää, tuhoaa tai kontrolloi kohteena olevan henkilön taloudellisia voimavaroja.

Henkisellä väkivallalla viitataan toisen ihmisen loukkaamiseen tai pelotteluun esimerkiksi sanallisesti. Henkiseen väkivaltaan kuuluu myös esimerkiksi uhkaava ruumiinkieli (äkkinäiset liikkeet, äänen korotus, epämiellyttävä lähestyminen) jonka uhri voi kokea erittäin pelottavana, vaikkei varsinaista fyysistä kontaktia tapahtuisikaan.

Rakenteellinen väkivalta tarkoittaa epäsuoraa väkivaltaa, jossa pysyvähköt käyttäytymistä ohjaavat rakennelmat (esim. eduskunta ja sosiaaliset rakenteet kuten oikeus, politiikka, uskonto, kasvatus) vahingoittavat ihmisryhmiä estämällä perustarpeiden, kuten ravinnon, terveyden tai suojan, täyttymistä. Rakenteellisella väkivallalla on yhteys ilman välivaiheita tapahtuvaan suoraan väkivaltaan, koska rakenteellinen väkivalta usein altistaa fyysiselle väkivallalle.[3] On myös puhuttu kulttuurisesta väkivallasta, joka viittaa kaikkeen sellaiseen kulttuurissa esiintyviin asioihin, jotka antavat syyn väkivallan käyttöön. Nykyään käytetään myös käsitettä digitaalinen väkivalta, jolla viitataan digitaalisin teknologioin tai netin välityksellä tehtyihin väkivallantekoihin.[4]

Vihan yhteys väkivaltaan

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Väkivalta liittyy useissa tapauksissa läheisesti aggression ja aggressiivisuuden käsitteisiin. Esimerkiksi Hannu Lauerman ja Kirsti Lagerspetzin mukaan[5][6]: Aggressio ei itsessään ole hyvä eikä paha asia, vaan syvällä biologiassa oleva reagointitapa. Kyky aggressioon on ihmisissä synnynnäinen, perinnöllinen ja lajityypillinen piirre. Aggressio on elintärkeä voima, jota on tarvittu saalistamiseen, puolustautumiseen ja ryhmien ja laumojen sisäisen arvojärjestyksen säätelyyn. Parhaimmillaan aggressio on hyvää aikaansaava ja energiaa antava tekijä. Ihmisellä on kuitenkin evoluution seurauksena myös valmius sellaiseen kilpailullisuuteen ja aggressiivisuuteen, jonka hallitseminen nykykulttuurissa on vaativaa. Aggression ilmenemät voidaan nähdä vahvasti biologiaan ankkuroituvan ontogeneettisen tason pohjalta kehittyvinä kulttuurisesti kehittyvän psyykkisen minuuden ja kulttuurin vuorovaikutuksen värittäminä ja arvottamina heikkoina kohtina, jotka toisissa oloissa voivat muodostaa vahvuuden. Aggressionhallinta on seurausta monista tekijöistä, toiset hallitsevat aggressionsa huonommin kuin toiset. Osa syistä liittyy myös perimään. Miehen ja naisen aggressiot ilmenevät osin erilaisin tavoin, millä lienee jossain määrin evolutiivinen taustansa.

Eräs aggression motivoiman käyttäytymisen johdannaisista on väkivalta, jota paheksutaan ja kammoksutaan samalla kun sen viihteellinen, stimuloiva merkitys on populaarikulttuurin keskeinen osa. On muun muassa mediakasvatuksellisesti mielenkiintoista, että väkivallalla ja väkivaltaviihteellä ei ole rajoittajanaan samanlaista tabuluonnetta kuin seksillä, vaan kulttuurimme on sen kyllästämää lasten sotaisista leluista alkaen. Pienen lapsen ei kuitenkaan tarvitse oppia väkivaltaa sosiaalisten konfliktien ratkaisumallina, vaan se on eräs kasvusuunnan potentiaali ihmisen myötäsyntyisessä käyttäytymisvalikossa. Sosiaalistumisen eräänä keskeisenä osana onkin aggressiokasvu ja -kasvatus, oppia säätelemään aggressioitaan ja aggressiivisuuteen ohjaavia sisäisiä yllykkeitään hyvinkin monimutkaisen sääntöverkoston, rangaistuksen pelon, empatian ja yhteishengen määrittelemällä tavalla. Parhaimmillaan aggressio voi tällöin kesytettynä ja muuntuneena voimana palvella hyvinkin erityyppisiä päämääriä. [7]

Syyt

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

On arvosteltukenen mukaan?, että ihmisen mieltä tutkimalla ei voi ratkaista yhteisöille ja niiden jäsenille pahimmillaan tuhoisan käyttäytymisen, kuten väkivallan tai laajemmin rikollisuuden olemusta tai muitakaan yhteiskunnallisia ongelmia. Erityisesti 1990-luvulla onkin kritisoitu sitä, että poliittisia ja yhteiskunnallisia virtauksia on pyritty selittämään vain yksityisten ihmisten henkisillä erityispiirteillä. Siitä huolimatta väkivallan hyvin merkittäviä yksittäisiä taustasyitä ovat väkivaltaisten miesten ja naisten lapsuudenkohtelu, kasvatus ja perintötekijöistä johtuvat alttiudet.[8][9][10][11]

Esimerkiksi vähemmän älykkäät käyttäytyvät useammin väkivaltaisesti ja antisosiaalisesti. Tätä ei voi selittää pois sosio-ekonomisella asemalla, etnisyydellä ja vanhempien ominaisuuksilla, ja veljien yhteiset tekijätkin selittivät vai pienen osan tästä efektistä.[12]

Eräs hyvin merkittävä perheväkivallan syy on väkivallan sukupolvinen kierre eli hoivan ja huolenpidon sekä väkivaltaisuuden psykologis-sosiaalis-yhteiskunnallisen periytyminen oppimisen kautta.[13] Tämä pätee paitsi ihmiseen, myös ainakin hiiriin[14] ja useisiin apinalajeihin.[15][16] Kirsti Lagerspetzin kokoaman useiden tutkimusten mukaan sekä väkivaltaan että perheväkivaltaan altistavat seuraavat taustatekijät:[14]

  1. Lapsi on itse joutunut toisten aggressiivisuuden tai väkivallan kohteiksi,
  2. Hän on nähnyt muiden ihmisten, erityisesti läheisten ja hänelle merkityksellisten ihmisten käyttäytyvän aggressiivisesti tai väkivaltaisesti,
  3. Hänellä ei ole ollut lähiympäristössä samastumiskohteina ja sosiaalisen oppimisen malleina aikuisia, jotka ratkaisevat ristiriitatilanteita harkitusti,
  4. Hänen omaa aggressiivisuuttaan ei ole kontrolloitu ja ohjattu ilman väkivaltaa, kuritusta tms. väkivallattomaan konfliktinratkaisuun ja
  5. Näiltä lapsilta on puuttunut lämpöä ja empatiaa sekä riittävän turvallisia kiintymyssuhteita.

Yleensä tällaiset seikat ovat yhteydessä juuri perheväkivaltaan ja perheen sisäisiin ongelmiin, mutta lapsi voi joutua kokemaan niitä myös muun ympäristön taholta. Erityisesti Patricia Crittenden[17] ja James Garbarino[18] ovat puhuneet muun muassa väkivaltaisista ympäristöistä (slummit, sota-alueet, konfliktipesäkkeet) väkivaltaisesti myrkyllisinä ympäristöinä. Myös median mallien on todettu vaikuttavan erityisesti lapsiin, joilta puuttuu väkivallattomuuteen ohjaavia vastavoimia. Väkivallan sukupolvien kierteen takia juuri lasten kokemaan ja näkemään perheväkivaltaan tulisi kyetä puuttumaan erityisen hyvin.[8][15][16][19][11]

Elbogenin ja Johnsonin[20] tekemän tutkimuksen mukaan väkivaltaisen käytöksen riskiä ennustavat Yhdysvalloissa tilastollisesti merkitsevästi nuori ikä, aikaisemmat väkivallanteot, miessukupuoli, joutuminen nuorisorangaistuslaitokseen, viimeisen vuoden aikana koettu avioero, pienituloisuus, masennus yhdessä päihteiden väärinkäytön tai riippuvuuden kanssa, vanhempien väkivaltatausta, kaksisuuntainen mielialahäiriö yhdessä päihteiden väärinkäytön tai riippuvuuden kanssa, työttömyys, rikoksen uhriksi joutuminen, piilotettujen uhkien havaitseminen muiden sanoissa tai teoissa, vanhempien välisen väkivallan todistaminen ja päihteiden väärinkäyttö tai riippuvuus. Näistä muuttujista koostetun mallin selitysaste on kuitenkin vain 0,24.

Suomi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen korkea henkirikollisuuden taso selittyy pitkälti keski-ikäisten työttömien miesalkoholistien rikoksilla. Muissa ryhmissä ei juuri poiketa muusta läntisesta Euroopasta.[21] Suomi on maailman turvallisimpia maita naisille (4.), kertoi Georgetownin yliopiston Women, Peace and Security (GIWPS) -indeksi vuonna 2023.[22]

Väkivaltaisuudelle altistavia henkisiä piirteitä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Väkivaltaan voivat altistaa tietyt persoonallisuuden piirteet. Tämä pitää paikkansa sekä miehillä että naisilla. Näitä ovat muun muassa antisosiaalinen persoonallisuushäiriö, sekä erityisesti psykopatian piirteet ja varsinainen psykopatia. Voimakas päihteiden käyttö lisää väkivaltaisuuden riskiä huomattavasti. Väkivaltaa käyttäville on myös ominaista empatiakyvyn puute. Monet väkivaltaa käyttävät ovat tunne-elämältään epävakaita ja ihmissuhteissaan epäonnistuneita.

Väkivaltaisuudelle altistavia aineenvaihdunnan piirteitä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Osalla ihmisistä lihasten verensokeri laskee tavallista matalammalle tasolle. Heillä saattaa olla tällöin muita suurempi taipumus käyttäytyä väkivaltaisesti etenkin jos he ovat nauttineet alkoholia.[23]

Henkinen väkivalta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Henkinen väkivalta

Henkinen väkivalta on tahallisesta henkisesti satuttavaa kohtelua. Se on yleensä toistuvaa. Henkistä väkivaltaa voi olla vaikea tunnistaa ja nimetä väkivallaksi, minkä takia siihen ei aina haeta apua.[24] Se ei myöskään jätä ulkoisia tuntomerkkejä, vaan kaihertaa sisältä päin mielenterveyttä. Henkinen väkivalta voi yhdistyä myös digitaaliseen väkivaltaan.

Ruumiillinen väkivalta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Fyysisen väkivallan piiriin kuuluva voimankäyttö voi tapahtua pelkkien raajojen varassa, tai siihen voidaan käyttää apuvälineitä (puukepeistä ydinaseisiin). Väkivaltaisen käytöksen motiivina voi olla melkein mikä tahansa. Äärimmäistä väkivaltaa esiintyy sodissa. Myös kulttuurissa esiintyy hallittuja väkivallan ilmiöitä, kuten erilaiset urheilulle sukua olevat kamppailut tai vaikka härkätaistelut. Väkivaltaa voidaan kulttuurista ja yksilöstä riippuen joko ihannoida tai sitä voidaan paheksua. Länsimaisessa kulttuurissa väkivalta näkyy myös toimintaelokuvissa.

Ruumiillinen väkivalta, valtio ja yhteiskuntajärjestys

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ruumiillisella väkivallalla on perustavanlaatuinen merkitys yhteiskunnan toiminnassa ja vallankäytössä. Max Weberin yhä suosittu määritelmä valtiolle on, että valtio on taho, jolla on yksin oikeutus käyttää väkivaltaa tietyllä alueella. Ajatus on sukua Thomas Hobbesin näkemykselle siitä, että luonnontilassa ei ole valtioita, vaan vallitsee väkivaltainen tila, kaikkien sota kaikkia vastaan ja vahvimman oikeus. Hobbesin teoriassa yksilöt sitten sopivat valtion perustamisesta päästäkseen eroon mielivaltaisesta väkivallasta. Weberin näkemykseen liittyen voidaan myös katsoalähde?, että korkein valta yhteiskunnassa perustuu aina viime kädessä väkivallan hallintaan, vaikka tämä väkivalta olisi vain potentiaalista. Esimerkiksi jos joku ei suostu maksamaan laskua, rahat viedään häneltä lopulta vaikka väkivalloin. Samoin kansainvälisissä suhteissa peitetty mahdollisuus väkivallan käyttöön on erittäin suuressa roolissa.

Seksuaalinen väkivalta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Määritelmä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seksuaalista väkivaltaa on teko, jossa tekijä tai tekijät eivät kunnioita uhrin oikeutta päättää itse omasta seksuaalisuudestaan (seksuaalinen itsemääräämisoikeus).[25]. 

Seksuaaliseen väkivaltaan voi kuulua ruumiillista tai henkistä väkivaltaa (pelottelua, kiristystä tai muuta uhkailua, esimerkiksi uhkailua ruumiillisella väkivallalla, työstä erottamisella tai haetun työpaikan saamatta jäämisellä). Henkilön itsemääräämisoikeuden rikkomista on myös se, että teon kohteena oleva henkilö on kykenemätön antamaan suostumustaan esimerkiksi päihtymyksen tai unitilan vuoksi tai jos hän on henkisesti kykenemätön ymmärtämään tilannetta.[26]

Esimerkkejä seksuaalisesta väkivallasta[26][25]:

  • kumppanin tai tuntemattoman henkilön suorittama raiskaus
  • järjestelmällinen raiskaus aseellisen konfliktin aikana
  • epätoivotut seksuaaliset ehdotukset tai seksuaalinen ahdistelu mukaan lukien seksin vaatiminen vastapalveluksi jostakin teosta
  • henkisesti tai ruumiillisesti vammaisten tai vammattomien, aikuisten tai alaikäisten seksuaalinen hyväksikäyttö
  • avioliittoon tai parisuhteeseen pakottaminen, mukaan lukien lasten naittaminen
  • ehkäisyn tai muun sukupuolitaudeilta suojautumistoimen käytön kieltäminen
  • aborttiin pakottaminen
  • seksuaaliseen koskemattomuuteen kohdistuvat väkivallanteot, mukaan lukien sukuelinten silpominen tai leikkaaminen ja väkisin suoritettu neitsyyden tarkistaminen
  • henkilön pakottaminen myymään seksiä ja seksuaaliseen hyväksikäyttöön tähtäävä ihmiskauppa.
  • painostaminen sellaiseen seksiin, jota henkilö ei halua
  • seksin kuvaaminen tai kuvien julkaisu ilman lupaa
  • sammuneeseen tai nukkuvaan kajoaminen

Syyt

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seksuaalinen väkivalta voi johtua siitä että tekijä haluaa a. tyydyttää itsensä seksuaalisesti, b. tuntea hallinnan eli vallan tunnetta alistamalla uhria c. nöyryyttää uhria (myös järjestelmällisenä osana sodankäyntiä) d. rangaista uhria, koska tämä on tekijän mielestä rikkonut sosiaalista tai moraalista sääntöä (esim. ei suostu seksiin, vaikka on parisuhteessa tekijän kanssa, on pettänyt eli "tehnyt aviorikoksen", nähty humalassa tai uhmannut poliisia tai vanginvartijaa, joka haluaa kostaa).[26]

Seuraukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seksuaalinen väkivalta voi aiheuttaa uhrille syvää pahoinvointia, mielen ja ruumiin vammoja, lisätä seksuaali- ja raskausongelmienselvennä todennäköisyyttä joko välittömästi tai kauan teon jälkeenkin. Seksuaalisen väkivallan jälkeiset kuolemantapaukset saattavat olla itsemurhan, hiv-tartunnan tai murhan aiheuttamia. Murhat tapahtuvat joko raiskauksen aikana tai jälkeenpäin ”kunniamurhina”. Seksuaalinen väkivalta voi vaikuttaa syvällisesti uhrien hyvinvointiin: he saattavat joutua perheensä ja yhteisönsä leimaamiksi ja hylkäämiksi.[26]

Rikoksena

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Seksuaalirikos

Seksuaalinen väkivalta voi olla joko laillista tai laitonta. Laiton seksuaalinen väkivalta on seksuaalirikos. Perinteisesti valtiot ovat sallineet suurimman osan seksuaalisesta väkivallasta laillisena. Yleensä lainsäädännöllä on kielletty raiskaaminen, mutta raiskauksen määritelmä on ollut ja on monissa maissa vieläkin hyvin kapea. Esimerkiksi Suomessa seksuaalirikoslainsäädäntö ei ole pysynyt muuttumattomana, vaan seksuaalirikosten määritelmiä on laajennettu ja uusia rikosnimikkeitä lisätty vielä 2010-luvullakin.

Poliisille ilmoitetut seksuaaliset väkivaltatapaukset ovat hyvin pieni osa kaikesta seksuaalisesta väkivallasta. Rikosuhritutkimusten ja kansalaisjärjestöjen kautta on saatu selville, että seksuaalinen väkivalta on paljon yleisempää. Rikosuhritutkimustenkaan avulla ei saada selville koko totuutta, koska kaikki eivät kerro väkivallasta tutkijoillekaan. Kun arvioidaan seksuaalisen väkivallan esiintyvyyttä eri puolilla maailmaa, on huomioitava, että eri kulttuureissa on merkittäviä eroja sen suhteen, miten avoimesti tutkijoille puhutaan seksuaalisesta väkivallasta. Useimmissa maailman maissa seksuaalista väkivaltaa oli 2000-luvun alussa tutkittu varsin vähän.[26]

Taloudellinen väkivalta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Taloudellinen väkivalta tarkoittaa vallankäyttöä, jossa toinen osapuoli hallitsee eli kontrolloi, hyväksikäyttää eli riistää, tai tuhoaa toisen henkilön taloudellisia voimavaroja[27][28]. Tekijän tavoite voi olla alistaa, heikentää uhrin taloudellista tilannetta ja hallita eli kontrolloida uhria rahan avulla[29]. Kohde ei saa esimerkiksi itse päättää mihin käyttää rahansa[30].

Esimerkkejä taloudellisesta väkivallasta[30][28][31]:

  • estää kohdetta saamasta omaa rahaa / omia rahojaan
  • estää kohdetta käyttämästä omia rahojaan vapaasti
  • estää kohdetta osallistumasta taloudelliseen päätöksentekoon
  • käyttää kohteen omaisuutta tai hänen rahojaan ilman hänen lupaansa (esimerkiksi nostaa rahaa kohteen pankkitililtä omiin tarpeisiinsa)
  • jättää elatusapua maksamatta
  • kiristää rahaa kohteelta
  • kontrolloi kohteena olevaa taloudellisesti (esim. vaatii tarkat tiedot kohteen menoista ja tuloista[29])
  • painostaa kohde epäedulliseen sopimukseen (esim. painostaa kohde maksamaan koko vuokra yhteisestä asunnosta)
  • painostaa tai pakottaa ottamaan lainaa eli velkaa eli luottoa
  • rajoittaa kohteen pankkitilin tai pankkikorttien käyttöä
  • tuhota kohteena olevan henkilön omaisuutta
  • vaikeuttaa henkilön kouluttautumista, työn saamista tai työpaikan pitämistä, esimerkiksi häiritsemällä[29]
  • valehtelee raha-asioissa
  • tehdä yksin yhteisiä taloudellisia päätöksiä
  • uhata tehdä taloudellista väkivaltaa, esimerkiksi kiristäen

Seuraukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pitkäkestoinen, kontrollointiin tai alistamiseen pyrkivä taloudellinen väkivalta on keino ylläpitää ylivaltaa[29]. Taloudellinen väkivalta heikentää kohteen ruumiillista terveyttä ja henkistä hyvinvointia, huonontaa taloudellista tilannetta ja johtaa toisinaan köyhyyteen. Väkivalta saattaa vaikeuttaa kohteen mahdollisuutta ansaita rahaa ja työllistyä.[29]

Taloudellinen väkivalta aiheuttaa taloudellista epätasa-arvoa. Erot varallisuudessa lisäävät rikoksiksi luokiteltujen tekojen tekemistä, vallan väärinkäyttöä sekä väkivaltaisia yhteenottoja[32] Taloudellinen väkivalta luo turvattoman ympäristön, vaikka ihmisillä on oikeus elää turvallista elämää[33].

Digitaalinen väkivalta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Digitaalinen väkivalta

Digitaalinen väkivalta viittaa väkivallan tekoihin, jotka tapahtuvat netissä tai sosiaalisessa mediassa tai joiden välineenä käytetään uusia teknologioita kuten älypuhelimia, tietokoneita, sähköpostia, paikannuslaitteita, vakoiluohjelmia, pikaviestipalveluita (kuten WhatsApp, Facebook Messenger) tai verkkoon kytkettyjä IoT-laitteita. Digitaalista väkivaltaa on myös salakuuntelu tai salakatselu. Digitaalinen väkivalta ja vaino tarkoittavat monissa tapauksissa laajamittaisia yksityisyyden loukkauksia, jotka murentavat ihmisen turvallisuuden ja elämänhallinnan tunteen. Teknologiavälitteiseen väkivaltaan liittyy usein kokemus siitä, että on jatkuvan tarkkailun alaisena eikä minnekään pääse karkuun.[34]

Digitaalinen väkivalta lähisuhteessa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Digitaalinen väkivalta on yksi lähisuhdeväkivallan muoto. Väkivaltaisessa suhteessa teknologiaa voidaan käyttää esimerkiksi kumppanin tai muun läheisen kontrollointiin, eristämiseen, vakoiluun, häpäisemiseen, mustamaalaamiseen, pelotteluun tai rankaisemiseen. Digitaalista väkivaltaa on myös sähköisen tunnistautumisen tai verkkopankkitunnusten väärinkäyttö. Teknologiaa voidaan käyttää myös niin sanotun gaslightingin välineenä. Digitaalinen väkivalta kuuluu tyypillisesti lähisuhteeseen, jota luonnehtii pakottava kontrolli. Monissa tapauksissa digitaalinen väkivalta jatkuu eron tai välirikon jälkeen ´ digitaalisena vainona.[35]

Digitaalinen vaino

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vainoamiseen syyllistyy henkilö, joka toistuvasti uhkaa, seuraa, tarkkailee, ottaa yhteyttä tai muulla näihin rinnastettavalla tavalla vainoaa toista niin, että se on omiaan aiheuttamaan vainotussa pelkoa tai ahdistusta. Digitaalinen vaino viittaa tekoihin, joiden toteuttamisessa hyödynnetään uusia teknologioita. Digitaalinen vaino voi olla jatkuvia ei-toivottuja yhteydenottoja, tileille murtautumista tai vainon kohteen liikkeiden seuraamista älypuhelimen välittämien sijaintitietojen tai paikannuslaitteen avulla. Vainoaja saattaa myös mustamaalata vainon kohdetta sosiaalisessa mediassa tai levittää hänestä intiimiä kuvamateriaalia nettiin. Vaino voi lisätä väkivallan kohteen ahdistusta, vähentää yksityisyyttä ja aiheuttaa jopa taloudellisia tappioita. Väkivallan kokija voi tuntea itsensä vainoharhaiseksi, sillä hän ei tiedä, miten häntä seurataan. Yksi vainoamisen keino on puhelinterrori, jossa väkivallan tekijä soittelee ja viestittelee ylenmääräisesti. Jatkuvan yhteydenoton avulla tekijä voi pyrkiä kontrolloimaan väkivallan kohdetta. Hän saattaa esimerkiksi kysellä jatkuvasti väkivallan kohteen sijaintia ja henkilöitä, joiden kanssa tämä on. Vainon kohteeksi voivatkin joutua myös ystävät ja sukulaiset. Digitaalinen vaino on yleistä eron jälkeen. Tutkimuksista tiedetään, että eronjälkeinen vaino kestää yleensä kaksi vuotta. [35]

Vainoaja saattaa myös mustamaalata vainon kohdetta sosiaalisessa mediassa tai levittää hänestä intiimiä kuvamateriaalia nettiin. Sexting eli seksiviestittely, intiimien kuvien lähettäminen toisen osapuolen kanssa, on yleistä ja osa monen seksuaalista ilmaisua. Kuvien lähettäminen kolmansille osapuolille on puolestaan rikos, ja aina tekijän vastuulla. Intiimien kuvien tai videoiden luvatta levittäminen on kuviin ja kuvaamiseen liittyvää digitaalista väkivaltaa (engl. image-based abuse). Lähettämisen tai sen uhkaamisen motiivina voi olla esimerkiksi toisen häpäisy tai psyykkinen murtaminen.[35] Kostoporno (engl. revenge porn) on yksi kuviin ja kuvaamiseen liittyvä digitaalisen väkivallan muoto. Siinä väkivallan tekijä jakaa seksuaalista videomateriaaliaa ilman toisen/toisten osapuolien suostumusta.[36] Käsitettä kostoporno on kuitenkin kritisoitu siitä, että porno-sana viittaa seksuaaliseen nautintoon, vaikka kyse on häpäisystä ja väkivallasta. [35] Yksityiselämää loukkaava tiedon levittäminen on Suomen rikoslaissa rangaistava teko. [37] Kuvien tai videoiden levittämisellä uhkaaminen tai pelkkä niiden hallussapito voi olla teon kohteeksi joutuneelle traumatisoivaa.[35]

Katso myös

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Etienne G. Krug, Linda L. Dahlberg, James A. Mercy, Anthony B. Zwi ja Rafael Lozano: Väkivalta ja terveys maailmassa (pdf) (s. 21) WHO:n raportti. 2005. WHO. Viitattu 8.10.2016. (englanniksi)
  2. ↑ Kielitoimiston sanakirja (Kotimaisten kielten keskuksen julkaisuja) Helsinki: Kotimaisten kielten keskus ja Kielikone Oy.
  3. ↑ Johan Galtung: Violence, Peace, and Peace Research. Journal of Peace Research, 1969, nro 3, s. 167–191. Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
  4. ↑ Louna Hakkarainen: 99&mittarit_1=200283&mittarit_2=200141&vuosi_0=v2017# Digitaalinen väkivalta parisuhteessa ja sen jälkeen https://www.haaste.om.fi/fi/index/lehtiarkisto/haaste1-22020/turvaverkko2.0.html. 2020. Haaste.
  5. ↑ Lauerma, H., Miten ehkäistä väkivaltaa? [Pääkirjoitus]. Suomen lääkärilehti, 2005. 60(45): p. 4597.
  6. ↑ Kirsti Lagerspetz,Naisten aggressio. 1998, Helsinki: Tammi. ISBN 951-31-1303-5
  7. ↑ Lauerma, H., Väkivalta ja sen ymmärtäminen [Pääkirjoitus]. Suomen lääkärilehti, 2004. 59(3): s. 145–148.
  8. ↑ a b Rikoksentorjuntaneuvosto: Lapsi- ja nuorisoväkivallan ehkäisy [työryhmäraportti 24.2.2005]. 2005.
  9. ↑ Survey finds male abuse approval: More than half of women questioned at a Glasgow university said they approved of wives hitting their husbands BBC. 2006. (englanniksi)
  10. ↑ Men are More Likely Than Women to Be Victims in Dating Violence. University of New Hampshire, 2006. (englanniksi)
  11. ↑ a b Douglas, E. M. ja M. A. Straus, Assault and Injury of Dating Partners by University Students in 19 Countries and its Relation to Corporal Punishment Experienced as a Child (Arkistoitu – Internet Archive). European Journal of Criminology, 2006. 3, 293–318. (pdf) (englanniksi)
  12. ↑ Thomas Frisell, Yudi Pawitan ja Niklas Långström: Is the Association between General Cognitive Ability and Violent Crime Caused by Family-Level Confounders? Plos One, 24.7.2012, 7. vsk, nro 7. doi:10.1371/journal.pone.0041783 Artikkelin verkkoversio.
  13. ↑ Lea Pulkkinen, Lapsuusiän kasvatusilmapiiri ja aikuisiän sosiaalinen toimintakyky. Duodecim, 2003. 119(19): s. 1801–1803.
  14. ↑ a b Kirsti Lagerspetz, Miten suhtautua aggressiivisuuden biologisiin selitysmalleihin ja hoitotapoihin. Suomen lääkärilehti, 1994. 49: s. 2180–2185.
  15. ↑ a b Maestripieri, D., Early experience affects the intergenerational transmission of infant abuse in rhesus monkeys. Proceedings of the National Adademy of Sciences of the United States of America, 2005. PNAS published June 27, 2005, 10.1073/pnas.0504122102 (Psychology-Social Sciences). (englanniksi)
  16. ↑ a b Maestripieri, D., Similarities in affiliation and aggression between cross-fostered rhesus macaque females and their biological mothers. Dev Psychobiol., 2003. 43(4): s. 321–327. (englanniksi)
  17. ↑ McKinsey Crittenden, P., Vaarallinen käyttäytyminen ja vaaralliset ympäristöt: 35 vuotta tutkimusta pahoinpitelyn vaikutuksista lapsen kehitykseen. Teoksessa Jari Sinkkonen & Mirjam Kalland (toim.), Varhaiset ihmissuhteet ja niiden häiriintyminen (s. 115–145). Helsinki: WSOY. 2001.
  18. ↑ Garbarino, J. ja K. Kostelny, Child maltreatment as a community problem. Child Abuse & Neglect, 1992. 16(4): s. 455–464.
  19. ↑ Kansallinen ohjelma väkivallan vähentämiseksi. Rikoksentorjuntaneuvosto, Oikeusministeriö 2005. ISBN 952-466-287-6
  20. ↑ Elbogen, E. ja Johnson, S.: The Intricate Link Between Violence and Mental Disorder. Archives of General Psychiatry, 2009, 66. vsk, nro 2, s. 152-161. Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
  21. ↑ Martti Lehti: Henkirikoskatsaus 2011 (Tiivistelmä ja Taulukko 2 sivulla 6) Verkkokatsauksia 23/2012. Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos.
  22. ↑ Most Dangerous Countries for Women 2024 2024. World Population Review.
  23. ↑ Verensokeri ennustaa tappamisen todennäköisyyden. Yle 21.2.2014.
  24. ↑ Henkinen väkivalta satuttaa sisältäpäin www.mielenterveysseura.fi. Suomen Mielenterveysseura. Arkistoitu 9.10.2016. Viitattu 8.10.2016.
  25. ↑ a b Seksuaalinen väkivalta Naisten Linja. Naisten Linja Suomessa ry. Arkistoitu 19.8.2017. Viitattu 18.8.2017.
  26. ↑ a b c d e toim. Etienne G. Krug, Linda L. Dahlberg, James A. Mercy, Anthony B. Zwi ja Rafael Lozano: Väkivalta ja terveys maailmassa (pdf) (s. 169 (syyt ja seuraukset), s. 170 (määritelmä ja esimerkkejä), s. 171 (yleisyys)) Maailman terveysjärjestön (WHO:n) raportti. 2005. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL). Arkistoitu 11.11.2020. Viitattu 18.8.2017.
  27. ↑ Anniina Kaittila: Rahakonfliktit ja taloudellinen väkivalta parisuhteissa (pdf) (s. 39 (PDF s. 40)) 2017. Turun yliopisto: Sosiaalitiedeiden laitos: Sosiaalityö: Yhteiskunta- ja käyttäytymistieteiden tohtoriohjelma.
  28. ↑ a b Vammaisiin kohdistuvan väkivallan muotoja Vammaispalvelujen käsikirja. 21.1.2016. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Arkistoitu 16.2.2016. Viitattu 25.5.2018.
  29. ↑ a b c d e Taloudellinen väkivalta voi varjostaa parisuhdetta yle.fi. 23.11.2015. Viitattu 25.5.2018.
  30. ↑ a b Taloudellinen väkivalta Naisten Linja. Arkistoitu 26.5.2018. Viitattu 25.5.2018.
  31. ↑ Väkivalta voi olla henkistä tai fyysistä Nollalinja. Viitattu 25.5.2018.
  32. ↑ Oxfam: Maailman varallisuuserot ovat karanneet käsistä Kepa.fi. 30.10.2014. Arkistoitu 26.5.2018. Viitattu 25.5.2018.
  33. ↑ Tietoa väkivaltaa kohdanneille Nettiturvakoti. Viitattu 25.5.2018.
  34. ↑ https://www.haaste.om.fi/fi/index/lehtiarkisto/haaste1-22020/turvaverkko2.0.html[vanhentunut linkki]
  35. ↑ a b c d e Hakkarainen, Louna: Digitaalinen väkivalta parisuhteessa ja sen jälkeen, s. https://www.naistenlinja.fi/digitaalinen-vakivalta-opas/.++Naisten Linja, 2019.
  36. ↑ EIGE Euroopan tasa-arvoinstituutti: Naisiin ja tyttöihin kohdistuva verkkoväkivalta. https://eige.europa.eu/publications/cyber-violence-against-women-and-girls, 2017.
  37. ↑ Suomen tietokirjailijat ry: Kunnianloukkas ja yksityiselämää loukkaavan tiedon levittäminen suomentietokirjailijat.fi.

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Sipilä, Jorma & Arto Tiihonen (toim.): Miestä rakennetaan, maskuliinisuuksia puretaan. Tampere: Vastapaino, 1994. ISBN 951-9066-85-3
  • Turkia, Mika: Toisissa joukoissa. Kertomuksia väkivallasta. Helsinki: Mika Turkia, 2013. ISBN 978-952-67648-5-6 Esittely (viitattu 6.1.2014). (Arkistoitu – Internet Archive)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Väkivalta.

 

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Väkivalta&oldid=22874593”