Vainoaminen

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli käsittelee yksittäiseen henkilöön kohdistuvaa toimintaa. Ihmisryhmään heidän ominaisuuksiensa vuoksi kohdistuvasta sortamisesta katso vaino.

Vainoaminen on rikos, johon syyllistyy henkilö, joka toistuvasti uhkaa, seuraa, tarkkailee, ottaa yhteyttä tai muulla näihin rinnastettavalla tavalla vainoaa toista. Vainoamisen on oltava sellaista, että se aiheuttaa vainotussa pelkoa tai ahdistusta.[1] Vainoamisesta voidaan tuomita sakko -tai vankeusrangaistukseen enintään kahdeksi vuodeksi.[2]

Vainoamisen tulee olla oikeudetonta, eli teot ovat perusteettomia ja ne tapahtuvat vastoin kohteen tahtoa. Vainotun ei tarvitse sanallisesti ilmaista, että hän ei tahdo yhteydenottoja, vaan tahdonvastaisuus päätellään olosuhteista.[2] Vainoaminen on virallisen syytteen alainen rikos eli syyttäjä nostaa siitä syytteen, vaikka asianomistaja ei vaatisi rangaistusta.[1]

Vainoaminen on melko yleinen ilmiö, joka on viime vuosikymmeninä tullut keskeiseksi aiheeksi oikeuspsykologisessa tutkimuksessa.[3] Se voi olla vaanimista,[4] eli slangissa stalkkaamista (englannin sanasta stalk), joka tarkoittaa jonkun ihmisen ja tämän toiminnan luvatonta seuraamista hyväksikäyttämällä erilaisia teknisiä (tietokone, puhelin, posti, rekisterit, tiedotusvälineet) ja muita keinoja (sosiaaliset verkostot, fyysinen seuranta).

Yhdeksässä muussa EU-maassa on voimassa niin sanottu anti-stalking-laki.[4]

Suomessa vuonna 2010 tehdyn väitöstutkimuksen mukaan vaanija ja uhri tuntevat usein toisensa entuudestaan. Saman tutkimuksen mukaan erityisen alttiita vaanimiselle olivat naisopiskelijat, joiden häiritsijät olivat usein tuttuja miehiä.[4]

Pahimmillaan stalkkerointi johtaa kohteelle tehtäviin uhkauksiin ja väkivallantekoihin. Lievimmillään se voi olla suosikkilaulajan internet-nimimerkin selvittämistä.

Stalkkeri tarkoittaa henkilöä, joka seuraa kohdetta.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Rikoslaki ja vainoaminen Minilex. Minilex Oy. Viitattu 19.5.2020.
  2. a b Vainoaminen koostuu arkipäiväisistä teoista Minilex. Viitattu 19.5.2020.
  3. Helinä Häkkänen: Vainoaminen. Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim, 2008, 124. vsk, nro 7, s. 751-6. Artikkelin verkkoversio (pdf) Viitattu 1.4.2013.
  4. a b c Yle, Uutiset