Venäjän kenttälinnoitukset Suomessa ensimmäisen maailmansodan aikana
Venäjän kenttälinnoitukset Suomessa ensimmäisen maailmansodan aikana muodostavat osan Pietarin turvallisuusjärjestelyjä ensimmäisen maailmansodan aikana, minkä syy liittyi saksalaisten pelättyyn maihinnousuun Suomessa Pietaria vastaan oletetun hyökkäyksen suorittamiseksi.
Venäjän ensimmäisinä toimina Suomen suuriruhtinaskunnan puolustuksen vahvistamiseksi oli ollut uusien kasarmialueiden rakentamisen aloittaminen 1910-luvulla sekä meripuolustuksen vahvistaminen.
Kenttälinnoituksissa otettiin huomioon puolustuksen syvyys, minkä vuoksi kenttälinnoitukset perustettiin kolmeksi koillisesta lounaaseen kulkevan linjan muodossa. Tarkoituksena oli viivyttää niin kauan, että Pietarin sotilaspiiristä olisi kyetty kokoamaan riittävän suuri määrä joukkoja torjuntaan.
Ensimmäinen puolustuslinja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ensimmäinen puolustuslinja kulki Pohjois-Karjalan Nurmeksesta Pohjois-Savon Kuopion kautta Keski-Suomen ja Ähtärin kautta Tampereen suuntaan. Tampereelta linja jatkui Urjalan kautta Lohjalle. Tampereen ja Lopen välillä linja oli vahvin.
Toinen puolustuslinja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ensimmäisen puolustuslinjan itäpuolella kulki toinen puolustuslinja linjalla Eno-Joensuu-Savonlinna-Mikkeli, josta se jakautui läntiseen Mäntyharjun kautta Elimäelle ja Kotkaan kulkevaan linjaan sekä itäisempään Ristiinan-Savitaipaleen-Luumäen-Ylämaan-Säkkijärven linjaan.
Kolmas ja viimeinen kenttälinnoitettu puolustuslinja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kolmas linja oli viimeinen ja viimeistään sen tasalla olisi pitänyt venäläisten joukkojen kyetä lyömään kohti Petrogradia etenevät Pohjanmaalla maihinnousseet saksalaiset. Se kulki linjalla Ihalanjoki-Elisenvaara-Jääski-Juustila (Lappeenranta) - Viipurin maalinnoitus. Vuoteen 1917 mennessä ehdittiin kuitenkin kenttälinnoittaa kolmannesta puolustuslinjasta vain Jääsken ja Juustilan välinen osa.
Siltä varalta, ettei kolmas linjakaan olisi suunnitelmista huolimatta kestänyt hyökkäystä, oli vielä linja Vuoksi-Heinjoki-Viipuri ja Salmenkaitajoki-Muolaanjärvi-Kuolemanjärvi-Humaljoki linnoitettu.
Joitain Pirkanmaalle rakennettuja asemia käytettiin punaisten puolustustaisteluissa 1918 suojeluskuntia vastaan, mutta itäisemmät linjat jäivät tarkoitukseensa käyttämättä.
Kaikki linnoitustyöt yhteensä toivat Suomeen työvoimapulan. Linnoitustöissä oli kaiken kaikkiaan 100 000 henkeä, joista osa kiinalaisia. Suomeen tuli sekä ensimmäisen maailmansodan aiheuttaman metalliteollisuuden kysynnän että Suomessa suoritettavien puolustusasemien rakentamisen vuoksi korkeasuhdanne 1914-1916.
Kiinalaiset siirtotyöläiset Suomessa vuosina 1916–1917[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuonna 1916 Helsingin seudulle tuotiin linnoitustöihin ja niitä tukevaan metsänkaatoon suuri joukko kiinalaisia siirtotyöläisiä. Työläiset olivat ilmeisesti Mantšuriasta kotoisin olleita vankeja, joita kutsuttiin "punaparroiksi" eli hunghuuseiksi. Venäjän kaukoidässä nämä olivat tunnettuja pahamaineisen hurjina junanryöstäjinä ja maantierosvoina.[1] Kiinalaisia työläisiä tuotiin Suomeen yhteensä noin 3 000.[2] Kiinalaisiin turvautumisen arvioidaan johtuneen siitä, että Pietari Suuren merilinnoituksen rakennustöissä suomalaiset siirtotyöläiset olivat osoittautuneet kelvottomiksi.[3] Kiinalaistyövoimaa sijoitettiin muun muassa Espooseen, Kauniaisiin, Vantaalle, Korsoon ja Sipoon Söderkullaan pääasiassa metsänkaatotöihin. Heitä käytettiin myös Kustavissa merilinnoituksen tykkiteiden kivetystöissä sekä eri puolilla maata sekalaisissa töissä. Kiinalaiset majoitettiin usein kylmiin riihiin tai hökkeleihin, joissa ei ollut kunnon tulisijoja. Vaikka työläiset olivat miehiä, monet suomalaiset luulivat heitä naisiksi, sillä heillä oli pitkä niskapalmikko.[3]
Linnoitustöiden ohessa kiinalaiset alkoivat tehdä Suomessa pian myös varkauksia, ryöstöjä, pahoinpitelyjä ja jopa ryöstömurhia.[1] He saattoivat myös pelotella paikallisia asukkaita, jotta nämä lähtisivät ja jättäisivät asuntonsa ryöstettäviksi. Monilla heistä oli myös ikäviä tauteja kuten kuppaa ja syyhyä.[3] Rikollisuus herätti suomalaisväestössä sekä pelkoa että vihaa. Esimerkiksi Akseli Gallen-Kallela ei pystynyt levottomissa oloissa enää työskentelemään Espoon Tarvaspäässä, ja hän päätti paeta puolisoineen Ruovedelle. Espoon alueella kerrotaankin oleskelleen jopa 1 200 kiinalaista.[1] Vuoden 1917 vaihteesta alkaen kiinalaisia ruvettiin passittamaan takaisin Kiinaan. Vallankumouksen jälkeen keväällä 1917 linnoitustyöt lopetettiin ja suurin osa jäljelle jääneistä kiinalaisista poistui Suomesta.[3]
Paikkoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Urjalan Huhdin kylä
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c Harry Halén: Katsaus suomessa toimineen venäjän sotaväen etniseen koostumukseen. Genos 70(1999), s. 26–38, 66–67
- ↑ Lars Westerlund 2004. Kuolleisuus venäläisten linnoitustöissä. Teoksessa Lars Westerlund (toim.), Venäläissurmat Suomessa 1914–22: osa 2.1. Helsinki: Valtioneuvoston kanslia ISBN 952-5354-43-1
- ↑ a b c d Harry Halén 2004. Kiinalaiset linnoitustyöläiset vuosina 1916-1917. Teoksessa Lars Westerlund (toim.), Venäläissurmat Suomessa 1914–22: osa 2.1. Helsinki: Valtioneuvoston kanslia ISBN 952-5354-43-1
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Urjalan kunta: I maailmansodan aikaiset kenttälinnoitukset (Arkistoitu – Internet Archive)
- Yrjö Punkari : Pirkanmaa suurvallan etuvartiona : Linnoittaminen Saksaa vastaan 1914-1917
- Ylen Elävä arkisto: Helsinki linnoitettiin lujasti maailmansotaa varten
- Linnoitettu Suomi : Viipurin maa- ja merilinnoitus
- Mäntyharjua puolin ja toisin : Venäläisten linnoitustyöt Mäntyharjussa
- Ensimmäisen maailmansodan aikaiset linnoitukset Lopen Joentaan kylässä (Arkistoitu – Internet Archive)
- Venäjän patterityöt laiskurien korkeakouluna Suomessa 25 vuotta sitten. Miten "patteritöissä" Suomen työläisiltä tuhottiin työmoraali ja luotiin pohja v. 1917 ja 1918 tapahtumille, Hakkapeliitta, 21.02.1939, nro 8, s. 10, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot