Siirry sisältöön

Veijo Baltzar

Wikipediasta
Veijo Baltzar
Veija Baltzar
Veijo Baltzar Rautalammilla vuonna 2016.
Veijo Baltzar Rautalammilla vuonna 2016.
Henkilötiedot
Syntynyt9. kesäkuuta 1942 (ikä 84)
Kuopio
Kansalaisuus Suomi
Ammatti kirjailija, teatteriohjaaja, yhteiskuntavaikuttaja
Lapset Kasimir Baltzar
Kirjailija
Äidinkielisuomi
Tuotannon kielisuomi
Aikakausi 1968–
Esikoisteos Polttava tie
Palkinnot

Vuoden teatteriteko -palkinto (1981)
Kuopion läänin taidetoimikunnan palkinto (1992)
Mikael Agricola -mitali (2008)
Kulttuurineuvoksen arvonimi (2011), peruttu (2025)
Aiheesta muualla
Kotisivut
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Veija Oskari ”Veijo” Baltzar[1] (s. 9. kesäkuuta 1942 Kuopio[2][3]) on suomalainen kirjailija, näytelmäkirjailija, teatteriohjaaja, kuvataiteilija, runoilija sekä kulttuuripoliittinen vaikuttaja. Hän on saanut tuomioita seksuaalirikoksista, törkeästä petoksen yrityksestä ja virkavelvollisuuden rikkomisesta.[4][5][6]

Romaanien lisäksi Baltzar on kirjoittanut näytelmiä, runoja, elokuvakäsikirjoituksia, librettoja ja näyttämörunoelmia. 1960-luvulla alkaneen uransa aikana hän on kirjoittanut 72 kirjallista teosta ja toiminut myös kulttuuripolitiikan alalla. Baltzar on kehittänyt omaa taiteen alan koulutusta ja kokemuslähtöistä pedagogiikkaa. Tasavallan presidentti Tarja Halonen myönsi hänelle vuonna 2011 kulttuurineuvoksen arvonimen, jonka presidentti Alexander Stubb peruutti Baltzarin seksuaalirikostuomion johdosta vuoden 2025 lopulla.[7][8] Näyttelijä Oona-Emilia Enkelsaari on vaatinut häneltä kulttuurineuvoksen arvonimen poistamista perustuen Baltzarin edeltäviin sekä tuoreisiin rikostuomioihin.[9][10][11]

Baltzaria syytettiin seitsemään 1980–2000-luvuilla syntyneeseen naiseen kohdistuneesta ihmiskaupasta, raiskauksista ja seksuaalisesta hyväksikäytöstä.[12] Asian oikeuskäsittely alkoi vuonna 2020.[13] Helsingin käräjäoikeus hylkäsi kaikki syytteet vuonna 2022[14], mutta asian käsittely jatkui Helsingin hovioikeudessa.[15] Hovioikeus tuomitsi keväällä 2025 Baltzarin vuoden ja kymmenen kuukauden ehdottomaan vankeustuomioon kahdesta hyväksikäyttörikoksesta[16]

Ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallinen ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kirjailija Veijo Baltzar (1968)

Baltzarin esikoisromaani oli Polttava tie (1968), joka julkaistiin seuraavana vuonna ruotsiksi nimellä Brännande väg. Suomen ensimmäisenä romanikirjailijana hän sai runsaasti julkisuutta. Tammen mukaan Baltzar on ”antanut kielen romaniyhteisölle ja toiminut välittäjänä kahden kulttuurin välillä”.[17] Baltzar on todennut julkisuudessa, ettei halua kutsuttavan itseään romaniksi vaan nimenomaan mustalaiseksi.[18] Teostensa pääteemoiksi Baltzar katsoo myyttien ja riittien katoamisen ja sen seurauksen sekä jumaltarut.[19]

Baltzarin romaani Sodassa ja rakkaudessa (2008) kuvaa Keski-Euroopan romanien kohtaloa toisessa maailmansodassa.[20]

Suhtautuminen valtaväestön ja romanien keskinäiseen vuorovaikutukseen on Baltzarin kirjallisessa tuotannossa ristiriitainen. Baltzar esittää romanikulttuurin pienenä, mutta voimakkaana vähemmistökulttuurina, joka taistelee alati siitä, kumpi on sen kannalta hedelmällisempi vaihtoehto: eristäytyminen ja tiukka perinnäistavoista kiinni pitäminen vai avautuminen ja joustaminen.[21]

Teatteriura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Drom-teatterin näytelmä "Musta ruoska", 1981-1982. Käsikirjoitus ja ohjaus: Veijo Baltzar. Vuoden Teatteriteko-palkinto 1981.[22]

Baltzar perusti vuonna 1976 Teatteri Baltzarin, jonka nimeksi tuli myöhemmin Drom. Teatteri sai alkunsa Teatterikorkeakoulun romaniteatterikurssista, jonka myötä toiminta vakiintui ja sai ammattiteatterin statuksen. Drom-teatteri muodosti taustan ja juuret samana vuonna Baltzarin perustamalle Drom-yhdistykselle.[23]

Teatterikeskus myönsi Dromille Teatteriteko-palkinnon vuonna 1981[24]. Teatteri esiintyi eri puolilla Suomea sekä ulkomailla. Baltzar käsikirjoitti näytelmät ja toimi teatterin opettajana, johtajana ja ohjaajana. Vierailevina ohjaajina teatteri Dromissa ovat toimineet Ilkka Vanne ja Liisa Isotalo. Musiikin sävellyksistä on vastannut Toni Edelmann.

Drom-teatteri toi romanikulttuuria näkyväksi ja tunnetuksi valtaväestölle taiteen keinoin, samalla nostaen ja kehittäen romanien tietoisuutta omista juuristaan ja henkisistä lähtökohdistaan.[25] Baltzarin Kuopion ylioppilasteatterille käsikirjoittamansa ja ohjaamansa Jumalten paratiisi sai Kuopion läänin taidepalkinnon 1992. Baltzarin Imatralla ohjaama, kansanliikkeeksi muodostunut monivuotinen mytologinen kansanooppera Orli esitettiin Finlandia-talossa vuonna 1997.[26] Kansanoopperassa esiintyi muun muassa entinen kansanedustaja Kimmo Tiilikainen.[27]

Drom ry:n strategisen ohjausryhmän jäseninä ovat toimineet entinen pääministeri Paavo Lipponen, MEP Liisa Jaakonsaari, kansanedustaja Pekka Haavisto (vihr.) ja kansanedustaja Ilkka Kanerva (kok.), kansanedustaja Outi Alanko-Kahiluoto (vihr.), monikulttuurisuuskasvatuksen professori Fred Dervin, nuorisoasiainneuvos Olli Saarela sekä Aleksanterin teatterin johtaja Reima Jokinen.[28][29]

Baltzarin näyttely "Miranda - mustalaisten holokausti" käynnisti maailmankiertueensa 11. toukokuuta 2017 Tallinnassa Virossa.[30]

Baltzar on toiminut useita kertoja opettajana Teatterikorkeakoulussa. Hänet erotettiin vuonna 1998 näyttelijätyön peruskurssin johtajan määräaikaisesta virasta, sillä häntä epäiltiin virkavelvollisuuden rikkomisesta[31]. Baltzar sai teosta tuomion vuonna 1999.[4]

Baltzarin Botox-näytelmä tuli ensi-iltaan keväällä 2009[32] ja Jeesuksen ristiinnaulitsemisesta nykypäivän kontekstissa kertova Jumala on suuri -musiikkinäytelmä syksyllä 2011 Temppeliaukion kirkossa.[33][34][35] Vuodesta 2013 Baltzar on johtanut Integraatioteatteri Baltzaria Helsingin Aleksanterin teatterissa (teatteri- ja konserttiproduktiot Seitsemän kielen kitaralla 2014, Synti 2016, Linnuntietä taivaaseen 2018), joka kunnioittaa "Drom-teatterin perintöä ja jonka ohjaus perustuu 'monikulttuuriseen tunneälyyn'".[36][37]

Kuvataide

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Baltzar on tehnyt kuvataidetta vuodesta 1968 lähtien. Baltzarin ja Drom ry:n tuottama romanien joukkotuhosta toisessa maailmansodassa kertova näyttely Miranda – mustalaisten holokausti on kiertänyt Suomen kaupunkeja vuodesta 2012. Näyttely oli esillä Suomen kansallismuseossa 2013–2014. Miranda käynnisti maailmankiertueensa helmikuussa 2017, ja vuosina 2017–2018 se kiersi 20 Euroopan maassa.[38]

Baltzarin kuvataidenäyttelyn Pohjoinen tango avasi Tšekin apulaisulkoministeri Petr Drulák Prahassa joulukuussa 2014.[39]

Pedagogiikka

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Teoksessaan Kokemuspohjainen filosofia (ntamo, 2012) Baltzar kritisoi länsimaista yhteiskuntaa vähemmistöjen ja nuorten polkemisesta. Hän pitää tärkeänä siirtymistä teoreettispainotteisesta koulutuksesta kulttuurienväliseen kokemuspohjaiseen kasvatukseen.[40] Humanistinen ammattikorkeakoulu (Humak) tutki menetelmää vuonna 2012 opetus- ja kulttuuriministeriön toimeksiantona ja päätyi suosittelemaan, että menetelmä ei sovellu korkeakoulutasoisen opetuksen pohjaksi.[41]

Yhteiskunnallinen toiminta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Veijo Baltzar Tampereen kirjamessuilla 2009.

Baltzar oli jo vuoden 1968 kunnallisvaaleissa liberaalien ehdokkaana Helsingissä.[42] Vuoden 1995 vaaleissa Baltzar pyrki eduskuntaan vihreiden listalta.[43]

Baltzar perusti 2002 Kansainvälisen Romanikirjailijaliiton (IRWA) ajamaan romanikirjailijoiden yhteisiä etuja ja toimi sen puheenjohtajana vuosina 2002–2005[44].

Baltzar järjesti keväällä 2014 eduskunnan Pikkuparlamentissa kansainvälisen ministeritason konferenssin Euroopan omatunto (18.–19. maaliskuuta 2014), jossa hän julkisti Euroopan komissiolle esittämänsä 24 lakialoitetta Euroopan unionin monikulttuurisuuspolitiikan uudistamiseksi.[45]

Baltzar pyrki eduskuntaan 2015 vaaleissa Uudenmaan vaalipiirissä SDP:n ehdokkaana, mutta ei tullut valituksi 194 äänellä.[46] Baltzarin vaalislogan oli ”Tunneälyä ja ihmisenä olemisen arvoa”.[47] Baltzarin laajaan tukijajoukkoon kuuluivat muun muassa Antti Rinne, Paavo Lipponen, Liisa Jaakonsaari, Ralf Friberg ja Seela Sella.[43]

Näkemyksiä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Baltzarin mielestä vähemmistöt voivat selvitä valtakulttuurin keskellä vain pitämällä kiinni omista myyteistään, riiteistään ja tavoistaan.[48]

Näyttelijä Enkelsaari sanoi haastattelussa, että Baltzar käytti valkolainen-sanaa halventavassa merkityksessä.[9][10]

Rikostuomiot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 1998 tuomio virkavelvollisuuden rikkomisesta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Veijo Baltzar tuomittiin vuonna 1998 virkavelvollisuuden rikkomisesta 30 päiväsakkoon. Hän oli yrittänyt houkutella kolmea nuorta naista hotellihuoneeseensa vuonna 1997. Baltzar ja hänen seurassaan ollut mies olivat luvanneet naisille kurssipaikkoja kansainvälisen näyttelijäntyön kursseilla. Vihjailevia puheita sisältävän automatkan jälkeen selvisi, että tytöt yöpyisivät Baltzarin kanssa samassa hotellihuoneessa. Tytöt kieltäytyivät ja tekivät rikosilmoituksen[49]. Baltzar erotettiin teatterikorkeakoulusta tapauksen jälkeen[50]. Korkein hallinto-oikeus totesi potkut annetuksi laittomasti ja tuomitsi Teatterikorkeakoulun maksamaan Baltzarille vuoden palkan.[51]

2000-luvun alun tuomio vakuutuspetoksen yrityksestä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Baltzarin omistama kiinteistö paloi maaliskuussa 2003[52][53]. Baltzar sai tuomion törkeän vakuutuspetoksen yrityksestä.[54][55].

Vuosien 2004–2019 seksuaalirikokset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Baltzar vangittiin 21. marraskuuta 2019 Helsingin käräjäoikeudessa todennäköisin syin törkeästä ihmiskaupasta, pahoinpitelyistä ja seksuaalisista hyväksikäytöistä epäiltynä.[56] Rikosnimikkeisiin lisättiin esitutkinnan aikana ihmiskauppa, raiskaus ja törkeä raiskaus, törkeä lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö ja laiton uhkaus.[57] Rikoksien epäillään tapahtuneen Helsingissä, Espoossa, Raaseporissa, Suonenjoella ja Kuopiossa 1.8.2004–19.11.2019.[57] Baltzar kiistää syyllisyytensä rikoksiin.[58][59][60] Helsingin Sanomien mukaan rikosepäilyt liittyvät nuorten naisten kultinomaiseen hyväksikäyttöön Drom-teatteriyhteisössä.[61] Rapmuusikko Mercedes Bentso on kertonut kokeneensa Baltzarin toimesta epäasiallista käytöstä vuonna 2011.[62]

Oikeudenkäynti Helsingin käräjäoikeudessa Baltzaria vastaan alkoi valmisteluistunnolla joulukuussa 2020.[63] Baltzar vapautettiin tutkintavankeudesta marraskuussa 2020, mutta hänet vangittiin uudestaan 8. joulukuuta 2020 hänen rikottuaan käräjäoikeuden määräämään matkustuskieltoon sisältyneitä yhteydenpitorajoituksia.[64] Oikeudenkäynti päättyi kesäkuussa 2021 ja syyttäjä vaatii Baltzarille 10 vuoden vankeustuomiota.[65]

Käräjäoikeus hylkäsi kaikki Baltzariin kohdistetut syytteet helmikuussa 2022[66]. Oikeuden mukaan asianomistajat eivät olleet riippuvaisia Baltzarista vaan heillä oli mahdollisuus toimia toisin[66]. Seksuaalirikoksia koskevien syytteiden tueksi ei löytynyt riittävästi näyttöä[66]. Baltzar oli jollain tasolla työaikana säännellyt asianomistajien pukeutumista ja puhelimen käyttöä, sekä joinain vuosina rajoittanut television käyttöä, ja hän oli lyönyt avokämmenellä kerran yhtä asianomistajaa ja toisen kerran toista asianomistajaa, mutta henkisestä väkivallasta tai muusta alistamisesta ei kuitenkaan ollut näyttöä[67][66]. Käräjäoikeus ei pystynyt toteamaan, että vastaaja ja asianomistajat olisivat eläneet "pahamaineisessa kultissa" taikka lahkonomaisissa olosuhteissa[14]. Syyttäjä valitti päätöksestä,[66] ja jutun käsittely jatkui hovioikeudessa tammikuussa 2024.[68]

Helsingin hovioikeus tuomitsi huhtikuussa 2025 Baltzarin vuoden ja 10 kuukauden ehdottomaan vankeuteen ja vahingonkorvauksiin kahdesta seksuaalisesta hyväksikäytöstä, jotka tapahtuivat vuosien 2016–2019 sekä 2017–2019 välillä.[69] Hovioikeuden mukaan Baltzarin teatteritoiminnan ympärille luodussa yhteisössä oli kultinomaisia piirteitä[70], mutta kyse ei ollut rikoslain tunnusmerkistön mukaisesta ihmiskaupasta[6]. Hovioikeus katsoi Baltzarin käyttäneen uhriensa riippuvuussuhdetta törkeästi väärin ja asemallaan taivuttaneen naiset sukupuoliyhteyteen tai muuhun itsemääräämisoikeutta loukkaavaan seksuaaliseen tekoon[70]. Baltzar ei kuitenkaan joutunut vankilaan, sillä hänen tutkintavankeudessa viettämänsä vuosi vähennetään suoritettavasta vankeusajasta, minkä lisäksi hänet katsotaan ensikertalaiseksi, joten kärsittyään jo puolet rangaistuksesta hän pääsee ehdonalaiseen vapauteen[70]. Baltzar velvoitettiin korvaamaan kummallekin uhrille kärsimyksestä 5 000 euroa sekä tilapäisestä haitasta 4 000 euroa korkoineen.[70] Näyttelijä ja tietokirjailija Oona-Emilia Enkelsaari on kertonut olevansa toinen tuomion uhreista vuosien 2017–2019 välisenä aikana. [9][10][11]

Vuonna 2025 presidentti Alexander Stubb peruutti Baltzarille vuonna 2011 myönnetyn kulttuurineuvoksen arvonimen.[8]

Yksityiselämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Baltzarin vanhemmat olivat hevosmies Kalle Kusti Baltzar ja käsityöläinen Hilma Johanna Matilda Hagert.[71]

Baltzar meni naimisiin Christina Salingren kanssa vuonna 1969 ja erosi tästä vuonna 1974. Hän on ollut naimisissa myös Kirsi Kettusen kanssa.[71] Näyttelijä Kasimir Baltzar on Veijo Baltzarin poika.[72]

Teokset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Romaanit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Polttava tie (1968)
  • Verikihlat (1969)
  • Mari (1970)
  • Mustan Saaran kristallipallo (1978)
  • Käärmeenkäräjäkivi (1988)
  • Musta tango (1990)
  • Phuro (2000)
  • Sodassa ja rakkaudessa (2008)

Näytelmät

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Musta ruoska (1981)
  • Nälkäkurjet (1982)
  • Taon kivestä hevosen (1983)
  • Rautayöt (1984)
  • Rautaratsut (1986)
  • Jumala on suuri (1991)
  • Jumalten paratiisi (1993)
  • Kaveria ei jätetä (1993)
  • Naisten metsä (1996)
  • Rakkauteni Maria (1997)
  • Orli (1995)
  • Botox (2009)
  • Jumala on suuri moderni versio (2011)
  • Seitsemän kielen kitaralla (2013)
  • Synti (2015)

Muuta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Mustalaisballadi (1974)
  • Vappu (1978)
  • Punainen puutarha (1979)
  • Muistan eläneeni (1979)
  • Tie (1982)
  • Yön kulkijat (1983)
  • Punainen hevonen (1983)
  • Mustat kiharat (1985)
  • Djengiba (1988)
  • Verikihlat (1979)
  • Karma (1994)
  • Orli (1996)
  • Kenen poika (1997)
  • Veren juhlat (1999)
  • Kokemuspohjainen filosofia (2012)
  • Sny/Unelmia Prahan Kansallisteatteri (2012)

Tunnustukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Vuoden teatteriteko -palkinto (1981)
  • Kuopion läänin taidetoimikunnan palkinto (1992)
  • Rautalammin kunnan kulttuuripalkinto (1992)
  • Tunnustuspalkinto kansainvälisessä romanitaiteen Amico Rom -kilpailussa (1999)
  • Arvo Turtiainen -palkinto (2002)
  • Mikael Agricola -mitali (2008)
  • Kulttuurineuvos (2011), peruutettu 2025
  • Kansainvälinen kunniamaininta 50-vuotisesta elämäntyöstä, European Roma Spirit Award -tunnustuspalkinnon finalisti. Bratislava, Slovakia (2016)[73]
  • Taiteilijaeläke ansiokkaasta toiminnasta taiteilijana, Taiteen edistämiskeskus (2017)[74]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Kaikki tulokset, Vaalikone.fi 2015
  2. ↑ Mustalaisen tarina (Archive.org) veijobaltzar.fi. Arkistoitu 24.11.2019. Viitattu 21.5.2017.
  3. ↑ Veijo Baltzar kirja.fi. Viitattu 21.5.2017.[vanhentunut linkki]
  4. 1 2 Ojansivu, Merja: Veijo Baltzar tuomittiin virkavelvollisuuden rikkomisesta Helsingin Sanomat. 22.10.1999. Viitattu 2.10.2025.
  5. ↑ Norokorpi, Kimmo: Kirjailija Veija Baltzar tuomittiin törkeästä petoksen yrityksestä Helsingin Sanomat. 22.1.2005. Viitattu 2.10.2025.
  6. 1 2 Hovioikeus | Veijo Baltzar tuomittiin seksuaalirikoksista Helsingin Sanomat. 29.4.2025. Viitattu 1.5.2025.
  7. ↑ Kirjailija Veijo Baltzarille kulttuurineuvoksen arvonimi Kantti.net. 2.12.2011. Viitattu 5.12.2013.
  8. 1 2 Lehto, Mika: Stubb vei Veijo Baltzarilta arvonimen Ilta-Sanomat. 28.11.2025. Viitattu 1.12.2025.
  9. 1 2 3 “En saanut mennä edes suihkuun ilman lupaa” – Seksuaalisen hyväksikäytön uhri kertoo vuosistaan lahkossa www.iltalehti.fi. Viitattu 27.9.2025.
  10. 1 2 3 Seksuaalisen hyväksikäytön uhri Oona-Emilia kertoo: Näin onnistuin pakenemaan kultista www.iltalehti.fi. Viitattu 27.9.2025.
  11. 1 2 Enbuske, Tuomas & Hörkkö, Panu: Veijo Baltzarin seksuaalisen hyväksikäytön uhri kertoo vuosistaan kohulahkon vankina. Enbuske ja paparazzi Hörkkö - Viihderaamattu. 11.9.2025. Spotify. Viitattu 18.9.2025.
  12. ↑ Veijo Baltzarin puolustus kiisti syytteet kulttilahkosta – epäillyt ihmiskaupan ja seksuaalirikosten uhrit vaativat korvauksia perjantaina Yle Uutiset. 9.12.2020. Viitattu 2.3.2022.
  13. ↑ Helsingin käräjäoikeus hylkäsi kulttuurineuvos Veijo Baltzarin kaikki syytteet – syyttäjä: Aikamoinen yllätys – ”Mitä todennäköisimmin tuomiosta valitetaan” Suomen Uutiset. 27.2.2022. Viitattu 3.10.2025.
  14. 1 2 Käräjäoikeus hylkäsi Veijo Baltzarin syytteet törkeästä ihmiskaupasta ja seksuaalirikoksista – Baltzar on tyytyväinen tuomioon, syyttäjä yllättyi Yle Uutiset. 25.2.2022. Viitattu 2.3.2022.
  15. ↑ Veijo Baltzar kommentoi vihdoin syytteitään Iltalehti. 15.4.2024. Viitattu 3.9.2024.
  16. ↑ Veijo Baltzarille ehdoton vankeustuomio seksuaalirikoksista – puolustus: Vähintäänkin torjuntavoitto Yle Uutiset. 29.4.2025. Viitattu 29.4.2025.
  17. ↑ Kirjailija Veijo Baltzarille Mikael Agricola -mitali 12.9.2008. Tammi. Arkistoitu 5.12.2013. Viitattu 5.12.2013.
  18. ↑ Kulkijamustalaisena kasvanut kirjailija Veijo Baltzar: "Minua ei tarvitse suvaita" Suomenkuvalehti.fi. 18.3.2012. Viitattu 21.5.2017.
  19. ↑ Eteläkarjalaisia kirjailijoita: Baltzar Veijo lappeenranta.fi. Lappeenrannan kaupunki, Kirjasto. Viitattu 25.12.2020.
  20. ↑ Veijo Baltzarin kotisivu (Archive.org)
  21. ↑ Riia Marttinen: Baltzar, Veijo (1942– ) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu. 15.1.2010 (päivitetty 14.3.2016). Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
  22. ↑ Musta ruoska drom.fi. Viitattu 21.5.2017.
  23. ↑ Drom drom.fi. Viitattu 20.5.2017.
  24. ↑ Mustalaisteatteri Drom teki vuoden teatteriteon asiakas.kotisivukone.com. 1981.
  25. ↑ Historia drom drom.fi. Arkistoitu 1.12.2017. Viitattu 20.5.2017.
  26. ↑ Teatteri Baltzar drom drom.fi. Arkistoitu 11.11.2017. Viitattu 20.5.2017.
  27. ↑ Mäkilä, Ville: MTV Uutiset mtvuutiset.fi. 1.12.2019. Viitattu 3.10.2025.
  28. ↑ Veijo Baltzar eduskuntaan 2015! (Archive.org) veijobaltzar.fi. Arkistoitu 24.11.2019. Viitattu 4.1.2020.
  29. ↑ Ihmiskaupasta epäillyllä Baltzarilla tiiviit suhteet eturivin poliitikkoihin Ilta Sanomat. 24.11.2019. Viitattu 4.1.2020.
  30. ↑ TME (Archive.org) drom.fi. Viitattu 21.5.2017.
  31. ↑ Baltzar saa tyytyä potkuihinsa Mtv Uutiset. 2.4.199. Viitattu 26.11.2019.
  32. ↑ Botox-teatteriesitys Helsingin kaupungin kulttuuriasiainkeskus. Arkistoitu 20.7.2011. Viitattu 26.3.2009.
  33. ↑ Anu-Elina Lehti: Keitä nykyään ristiinnaulitaan, Veijo Baltzar? Vihreä Lanka. 5.10.2011. Viitattu 5.12.2013.
  34. ↑ Jumala on Suuri -spektaakkeli Suomen ev.lut. kirkko. Arkistoitu 30.4.2012. Viitattu 5.12.2013.
  35. ↑ Salla Korpela: Nykypäivän sorretut Kirkko & kaupunki. 5.10.2011. Viitattu 5.12.2013.[vanhentunut linkki]
  36. ↑ Integraatioteatteri Baltzar drom drom.fi. Arkistoitu 11.11.2017. Viitattu 20.5.2017.
  37. ↑ Linnuntietä taivaaseen -konsertti Allergia Helsinki. Viitattu 3.10.2025.
  38. ↑ TME drom drom.fi. Arkistoitu 20.9.2019. Viitattu 20.5.2017.
  39. ↑ Veijo Baltzarin näyttely Pohjoinen Tango esillä Prahassa. (Lehtileike) Demokraatti, 2014. Drom/Demokraatti. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 20.5.2017. Arkistoitu 19.9.2018.
  40. ↑ Veijo Baltzar: Kokemuspohjainen filosofia ntamon blogi. 14.3.2012. Viitattu 5.12.2013.
  41. ↑ Paavo Teittinen: Kriittinen arvio ei päättänyt Baltzarin tukia. Helsingin Sanomat, 26.11.2019, s. A 11.
  42. ↑ Ylioppilasryhmän marssi Helsingin valtuustoon. Helsingin Sanomat, 9.10.1968, s. 11. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 8.5.2024.
  43. 1 2 Tarja Halosen kulttuurineuvokseksi nimittämä Veijo Baltzar pyrki eduskuntaan useasti iltalehti.fi. Viitattu 4.1.2020.
  44. ↑ IRWA drom.fi. Arkistoitu 1.12.2017. Viitattu 20.5.2017.
  45. ↑ Nina Castén ja Raakel Koittola: Euroopan omatunto ntamo. Arkistoitu 31.1.2017. Viitattu 20.5.2017.
  46. ↑ Uudenmaan vaalipiiri, ehdokaskohtaiset tulokset tulospalvelu.vaalit.fi. Viitattu 15.4.2024.
  47. ↑ Tarja Halosen kulttuurineuvokseksi nimittämä Veijo Baltzar pyrki eduskuntaan useasti iltalehti.fi. Viitattu 4.1.2020.
  48. ↑ Kari Anttinen: Veijo Baltzar: Sulauttaminen hävittää vähemmistöt Etelä-Suomen Sanomat. 2.11.2013. Viitattu 27.9.2025.
  49. ↑ Vangitulla Veijo Baltzarilla aiempaa rikostaustaa: houkutteli 90-luvulla nuoria tyttöjä kanssaan hotellihuoneeseen ja lupaili paikkaa näyttelijäntyön kurssilla iltalehti.fi. Viitattu 25.11.2019.
  50. ↑ Poliisi avasi tutkinnan Veijo Baltzarista vasta viikko sitten iltalehti.fi. Viitattu 25.11.2019.
  51. ↑ Baltzar vapautui syytteistä Yle Uutiset. Viitattu 1.2.2020.
  52. ↑ Romanikirjailijalle syyte romanikeskuksen palosta Ilta-Sanomat. 28.9.2004. Viitattu 25.11.2019.
  53. ↑ Romanikirjailija Baltzarin epäillään yrittäneen isoa vakuutuspetosta Helsingin Sanomat. 25.7.2003. Viitattu 25.11.2019.
  54. ↑ Baltzar-pedagogiikasta kaavailtiin koulutusvientituotetta Suomen Uutiset. 25.11.2019. Viitattu 25.11.2019.
  55. ↑ Kirjailija Veijo Baltzar kiisti syytteen petoksesta ts.fi. 11.11.2004. Arkistoitu 21.10.2020. Viitattu 25.11.2019.
  56. ↑ Matti Konttinen: Uusia rikosepäilyjä Veijo Baltzar-vyyhdissä Yle Uutiset. 5.12.2019. Viitattu 5.12.2019.
  57. 1 2 Helsingin poliisi sai valmiiksi poikkeuksellisen laajan esitutkinnan: yli 70-vuotiasta miestä epäillään mm. törkeästä ihmiskaupasta, ihmiskaupasta ja seksuaalirikoksista Poliisiuutiset.fi. 15.9.2020. Helsingin poliisi. Arkistoitu 27.9.2020. Viitattu 15.9.2020.
  58. ↑ Kirjailija Veijo Baltzar vangittiin törkeästä ihmiskaupasta epäiltynä Ilkka. I.-Mediat. Viitattu 21.11.2019.
  59. ↑ Merja Niilola: Kulttuurivaikuttaja Veijo Baltzar vangittu epäiltynä törkeästä ihmiskaupasta Yle Uutiset. Viitattu 21.11.2019.
  60. ↑ Antti Halonen: Kirjailija ja kulttuurineuvos Veijo Baltzar vangittu Iltalehti. Viitattu 21.11.2019.
  61. ↑ Veijo Baltzarin kultti Helsingin Sanomat. 24.11.2019. Viitattu 24.11.2019.
  62. ↑ Pitkänen, Eerikki: Muusikko Mercedes Bentso kertoo avoimesti, kuinka joutui Veijo Baltzarin uhriksi 17-vuotiaana – "Hän kutsui rakkaaksi ja houkutteli peiton alle" MTV. 10.12.2019. Viitattu 3.10.2025.
  63. ↑ Kulttuurineuvos Veijo Baltzarin syytteiden käsittely alkaa valmisteluistunnossa Helsingin käräjäoikeudessa Yle Uutiset. Viitattu 4.12.2020.
  64. ↑ Marjatta Rautio: Jättiyllätys kohuoikeudenkäynnin alla: Veijo Baltzar vangittiin uudelleen Yle Uutiset. 8.12.2020. Viitattu 8.12.2020.
  65. ↑ Käräjien yllätyspäätös: Syyttäjä vaatii Veijo Baltzarille vähintään 10 vuotta vankeutta törkeästä ihmiskaupasta ja törkeistä seksuaalirikoksista Yle Uutiset. Viitattu 24.6.2021.
  66. 1 2 3 4 5 Oikeudenkäynnit | ”On jäänyt näyttämättä, että kyse olisi ollut pahamaineisesta kultista” – Kaikki syytteet kirjailija Veijo Baltzaria vastaan hylättiin käräjäoikeudessa Helsingin Sanomat. 24.2.2022. Viitattu 2.3.2022.
  67. ↑ Helsingin käräjäoikeus hylkäsi kaikki Veijo Baltzarin syytteet mtvuutiset.fi. 25.2.2022. Viitattu 12.8.2022.
  68. ↑ Maria Rosvall STT: Veijo Baltzarin ihmiskauppa- ja seksuaalirikosoikeudenkäynti alkaa hovioikeudessa Ilta-Sanomat. 27.11.2023. Viitattu 27.11.2023.
  69. ↑ Kia Kilpeläinen: Veijo Baltzar, 82, joutuu vankilaan Ilta-Sanomat. 29.4.2025. Viitattu 29.4.2025.
  70. 1 2 3 4 Veijo Baltzarille ehdoton vankeustuomio seksuaalirikoksista – puolustus: Vähintäänkin torjuntavoitto Yle Uutiset. 29.4.2025. Viitattu 29.4.2025.
  71. 1 2 Baltzar, Veijo kirjasampo.fi. Viitattu 9.12.2020.
  72. ↑ Veijo ja Kasimir Baltzar: Ihminen on olemassa lapsiaan varten Kodin Kuvalehti. 11.2.2016. Viitattu 26.6.2021.
  73. ↑ Kansainvälistä tunnustusta drom.fi. Arkistoitu 11.11.2017. Viitattu 20.5.2017.
  74. ↑ 61 taiteilijalle ylimääräinen taiteilijaeläke Iltalehti. 30.3.2017. Viitattu 20.5.2017.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Veijo_Baltzar&oldid=24007109”