Veijo Baltzar

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Veijo Baltzar
Veijo Baltzar Rautalammilla vuonna 2016
Veijo Baltzar Rautalammilla vuonna 2016
Henkilötiedot
Syntynyt 9. kesäkuuta 1942 (ikä 78)
Kuopio
Ammatti kirjailija, teatteriohjaaja, yhteiskuntavaikuttaja
Kirjailija
Äidinkieli suomi
Aikakausi 1968–
Esikoisteos Polttava tie (1968)
Palkinnot

kulttuurineuvos

Aiheesta muualla
Kotisivut
Nuvola apps bookcase.svg
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Veija "Veijo" Oskari Baltzar[1] (s. 9. kesäkuuta 1942 Kuopio[2][3]) on suomalainen kirjailija, näytelmäkirjailija, teatteriohjaaja, kuvataiteilija, runoilija sekä kulttuuripoliittinen vaikuttaja. Romaanien lisäksi hän on kirjoittanut näytelmiä, runoja, elokuvakäsikirjoituksia, librettoja ja näyttämörunoelmia.

1960-luvulla alkaneen uransa aikana hän on kirjoittanut 72 kirjallista teosta ja toiminut myös kulttuuripolitiikan alalla. 

Baltzar on kehittänyt omaa taiteen alan koulutusta ja kokemuslähtöistä pedagogiikkaa. Tasavallan presidentti Tarja Halonen myönsi hänelle vuonna 2011 kulttuurineuvoksen arvonimen.[4]

Baltzar vangittiin marraskuussa 2019 Helsingin käräjäoikeudessa todennäköisin syin törkeästä ihmiskaupasta ja muista rikoksista epäiltynä.

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallinen ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Baltzarin esikoisromaani oli Polttava tie (1968), joka julkaistiin seuraavana vuonna myös ruotsiksi nimellä Brännande väg. Suomen ensimmäisenä mustalaiskirjailijana hän sai runsaasti julkisuutta. Tammen mukaan Baltzar on ”antanut kielen romaniyhteisölle ja toiminut välittäjänä kahden kulttuurin välillä”.[5] Baltzar on todennut julkisuudessa, ettei halua kutsuttavan itseään romaniksi vaan nimenomaan mustalaiseksi.[6]

Baltzarin romaani Sodassa ja rakkaudessa (2008) kuvaa Keski-Euroopan mustalaisten kohtaloa toisessa maailmansodassa.[7]

Suhtautuminen valtaväestön ja mustalaiskansan keskinäiseen vuorovaikutukseen on Baltzarin kirjallisessa tuotannossa ristiriitainen. Baltzar esittää mustalaiskulttuurin pienenä, mutta voimakkaana vähemmistökulttuurina, joka taistelee alati siitä, kumpi on sen kannalta hedelmällisempi vaihtoehto: eristäytyminen ja tiukka perinnäistavoista kiinni pitäminen vai avautuminen ja joustaminen.[8]

Teatteriura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Drom-teatterin näytelmä "Musta ruoska", 1981-1982. Käsikirjoitus ja ohjaus: Veijo Baltzar. Vuoden Teatteriteko-palkinto 1981.[9]

Baltzar perusti vuonna 1976 Teatteri Baltzarin, josta kehittyi Pohjoismaiden ensimmäinen ja ainoa ammattimustalaisteatteri Drom.lähde? Teatterikorkeakoulun mustalaisteatterikurssista käynnistynyt teatteri sai ammattiteatterin statuksen. Teatterikeskus myönsi Dromille Teatteriteko-palkinnon vuonna 1981[10]. Teatteri esiintyi eri puolilla Suomea sekä ulkomailla. Baltzar käsikirjoitti näytelmät ja toimi teatterin opettajana, johtajana ja ohjaajana. Muita ohjaajia teatteri Dromissa olivat Ilkka Vanne ja Liisa Isotalo, musiikin sävellyksistä vastasi Toni Edelmann. Drom-teatteri loi mustalaisille oman näkökulman ja toi mustalaiskulttuuria näkyväksi ja tunnetuksi valtaväestölle taiteen keinoin, samalla nostaen ja kehittäen mustalaisten tietoisuutta omista juuristaan ja henkisistä lähtökohdistaan.[11] Drom-teatteri muodosti taustan ja juuret nykyään aktiiviselle Drom-yhdistykselle[12]. Drom ry:n strategisen ohjausryhmän jäseninä ovat olleet entinen pääministeri Paavo Lipponen, MEP Liisa Jaakonsaari, kansanedustaja, nykyinen ulkoministeri Pekka Haavisto (vihr.) ja kansanedustaja Ilkka Kanerva (kok.), kansanedustaja Outi Alanko-Kahiluoto (vihr.), monikulttuurisuuskasvatuksen professori Fred Dervin, nuorisoasiainneuvos Olli Saarela sekä Aleksanterin teatterin johtaja Reima Jokinen.[13][14]

Baltzarin näyttely "Miranda - mustalaisten holokausti" käynnisti maailmankiertueensa 11. toukokuuta 2017 Tallinnassa, Virossa.[15]

Baltzar on toiminut useita kertoja opettajana Teatterikorkeakoulussa, mutta erotettiin vuonna 1998 näyttelijätyön peruskurssin johtajan määräaikaisesta virasta, koska hän ei ollut käyttäytynyt asemansa edellyttämällä tavalla[16]. Hän on ohjannut käsikirjoittamiaan teatteriproduktioita ja musikaaleja ympäri Suomea. Hänen Drom-teatterin jälkeinen tuotantonsa on käsitellyt vähemmistöihin ja monikulttuurisuuteen sekä moraalin, kulttuurin ja arvojen murrokseen liittyviä kysymyksiä. Hänen Kuopion ylioppilasteatterille käsikirjoittama ja ohjaama Jumalten paratiisi sai Kuopion läänin taidepalkinnon 1992. Baltzarin Imatralla ohjaama, kansanliikkeeksi muodostunut monivuotinen mytologinen kansanooppera ”Orli” esitettiin Finlandia-talossa vuonna 1997.[17]

Baltzarin Botox-näytelmä tuli ensi-iltaan keväällä 2009[18] ja Jeesuksen ristiinnaulitsemisesta nykypäivän kontekstissa kertova "Jumala on suuri" -musiikkinäytelmä syksyllä 2011 Temppeliaukion kirkossa.[19][20][21] Vuodesta 2013 Baltzar on johtanut Integraatioteatteri Baltzaria Helsingin Aleksanterin teatterissa (produktiot Seitsemän kielen kitaralla 2014 ja Synti 2016), joka kunnioittaa "Drom-teatterin perintöä ja jonka ohjaus perustuu 'monikulttuuriseen tunneälyyn'"[22].

Kuvataide[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Baltzar on tehnyt kuvataidetta vuodesta 1968 lähtien, jolloin hänen teoksiaan oli esillä muun muassa Ateneumin nuorten näyttelyssä.lähde?

Baltzarin ja Drom ry:n tuottama mustalaisten joukkotuhosta toisessa maailmansodassa kertova näyttely Miranda – mustalaisten holokausti on kiertänyt Suomen kaupunkeja vuodesta 2012. Näyttely oli esillä Suomen kansallismuseossa 2013–2014. Kyseessä on kansainvälisesti ainutlaatuinen näyttelykokonaisuus. Miranda käynnisti maailmankiertueensa helmikuussa 2017, ja vuosina 2017–2018 se kiersi 20 Euroopan maassa.[23]

Baltzarin kuvataidenäyttelyn ”Pohjoinen tango” avasi Tšekin apulaisulkoministeri Petr Drulák Prahassa joulukuussa 2014.[24]

Pedagogiikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Teoksessaan Kokemuspohjainen filosofia (ntamo, 2012) Baltzar kritisoi länsimaista yhteiskuntaa vähemmistöjen ja nuorten polkemisesta. Hän pitää tärkeänä siirtymistä teoreettispainotteisesta koulutuksesta kulttuurienväliseen kokemuspohjaiseen kasvatukseen.[25] Kyseessä on Baltzarin vuodesta 1976 kehittämä tunneälyyn perustuvaa opetus- ja ohjausmenetelmä, jota hän on soveltanut omassa työssään.lähde? Humanistinen ammattikorkeakoulu (Humak) tutki menetelmää vuonna 2012 opetus- ja kulttuuriministeriön toimeksiantona ja päätyi suosittelemaan, että menetelmä ei ole soveltuva korkeakoulutasoisen opetuksen pohjaksi.[26]

Yhteiskunnallinen toiminta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 1995 vaaleissa Baltzar yritti eduskuntaan vihreiden listalta.[27]

Baltzar perusti 2002 Kansainvälisen Romanikirjailijaliiton (IRWA) ajamaan mustalaiskirjailijoiden yhteisiä etuja ja toimi sen puheenjohtajana vuosina 2002–2005[28].

Baltzar järjesti keväällä 2014 eduskunnan Pikkuparlamentissa kansainvälisen ministeritason konferenssin Euroopan omatunto (18.–19. maaliskuuta 2014), jossa hän julkisti Euroopan komissiolle esittämänsä 24 lakialoitetta Euroopan unionin monikulttuurisuuspolitiikan uudistamiseksi.[29]

Baltzar pyrki eduskuntaan 2015 vaaleissa Uudenmaan vaalipiirissä SDP:n ehdokkaana,[30] mutta ei tullut valituksi 197 äänellä.[31] Baltzarin vaalislogan oli ”Tunneälyä ja ihmisenä olemisen arvoa”.[32] Baltzarin laajaan tukijajoukkoon kuuluivat silloinen valtiovarainministeri Antti Rinne (sd), entinen pääministeri Paavo Lipponen (sd), entinen kansanedustaja ja euroedustaja Liisa Jaakonsaari, entinen kansanedustaja ja suurlähettiläs Ralf Friberg (sd) ja näyttelijä Seela Sella.[27]

Rikostuomiot ja -epäilyt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 1998 tuomio[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Veijo Baltzar tuomittiin vuonna 1998 virkavelvollisuuden rikkomisesta 30 päiväsakkoon. Hän oli yrittänyt houkutella kolmea nuorta naista hotellihuoneeseensa vuonna 1997. Baltzar ja hänen seurassaan ollut mies olivat luvanneet naisille kurssipaikkoja kansainvälisen näyttelijäntyön kursseilla. Vihjailevia puheita sisältävän automatkan jälkeen selvisi, että tytöt yöpyisivät Baltzarin kanssa samassa hotellihuoneessa. Tytöt kieltäytyivät ja tekivät rikosilmoituksen[33]. Baltzar erotettiin teatterikorkeakoulusta tapauksen jälkeen[34]. Korkein hallinto-oikeus totesi potkut annetuksi laittomasti ja tuomitsi Teatterikorkeakoulun maksamaan Baltzarille vuoden palkan.[35]

2000-luvun alun tuomio[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Baltzarin omistama kiinteistö paloi maaliskuussa 2003[36][37]. Baltzar sai syytteen ja tuomion törkeän vakuutuspetoksen yrityksestä.[38][39].

Vuoden 2019 rikosepäily[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Baltzar vangittiin 21. marraskuuta 2019 Helsingin käräjäoikeudessa todennäköisin syin törkeästä ihmiskaupasta, pahoinpitelystä ja seksuaalisesta hyväksikäytöstä epäiltynä.[40] Rikosnimikkeisiin lisättiin esitutkinnan aikana ihmiskauppa, raiskaus ja törkeä raiskaus, törkeä lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö ja laiton uhkaus.[41] Rikoksien epäillään tapahtuneen Helsingissä, Espoossa, Raaseporissa, Suonenjoella ja Kuopiossa 1.8.2004–19.11.2019.[41] Baltzar kiistää syyllisyytensä rikoksiin.[42][43][44] Helsingin Sanomien mukaan rikosepäilyt liittyvät nuorten naisten kultinomaiseen hyväksikäyttöön Drom-teatteriyhteisössä.[45] Yksi uhreista on rapmuusikko Mercedes Bentso.[46]

Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Romaanit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Polttava tie (1968)
  • Verikihlat (1969)
  • Mari (1970)
  • Mustan Saaran kristallipallo (1978)
  • Käärmeenkäräjäkivi (1988)
  • Musta tango (1990)
  • Phuro (2000)
  • Sodassa ja rakkaudessa (2008)

Näytelmät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Musta ruoska (1981)
  • Nälkäkurjet (1982)
  • Taon kivestä hevosen (1983)
  • Rautayöt (1984)
  • Rautaratsut (1986)
  • Jumala on suuri (1991)
  • Jumalten paratiisi (1993)
  • Kaveria ei jätetä (1993)
  • Naisten metsä (1996)
  • Rakkauteni Maria (1997)
  • Orli (1995)
  • Botox (2009)
  • Jumala on suuri moderni versio (2011)
  • Seitsemän kielen kitaralla (2013)
  • Synti (2015)

Muuta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Mustalaisballadi (1974)
  • Vappu (1978)
  • Punainen puutarha (1979)
  • Muistan eläneeni (1979)
  • Tie (1982)
  • Yön kulkijat (1983)
  • Punainen hevonen (1983)
  • Mustat kiharat (1985)
  • Djengiba (1988)
  • Verikihlat (1979)
  • Karma (1994)
  • Orli (1996)
  • Kenen poika (1997)
  • Veren juhlat (1999)
  • Kokemuspohjainen filosofia (2012)
  • Sny/Unelmia Prahan Kansallisteatteri (2012)

Tunnustukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Vuoden teatteriteko -palkinto (1981)
  • Kuopion läänin taidetoimikunnan palkinto (1992)
  • Rautalammin kunnan kulttuuripalkinto (1992)
  • Tunnustuspalkinto kansainvälisessä mustalaistaiteen Amico Rom -kilpailussa (1999)
  • Arvo Turtiainen -palkinto (2002)
  • Mikael Agricola -mitali (2008)
  • Kulttuurineuvos (2011)
  • Kansainvälinen kunniamaininta 50-vuotisesta elämäntyöstä, European Roma Spirit Award -tunnustuspalkinnon finalisti. Bratislava, Slovakia (2016)[47]
  • Taiteilijaeläke ansiokkaasta toiminnasta taiteilijana, Taiteen edistämiskeskus (2017)[48]

Muuta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Näyttelijä Kasimir Baltzar on Veijo Baltzarin poika.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Kaikki tulokset, Vaalikone.fi 2015
  2. Mustalaisen tarina veijobaltzar.fi. Viitattu 21.5.2017.
  3. Veijo Baltzar kirja.fi. Viitattu 21.5.2017.
  4. Kirjailija Veijo Baltzarille kulttuurineuvoksen arvonimi Kantti.net. 2.12.2011. Viitattu 5.12.2013.
  5. Kirjailija Veijo Baltzarille Mikael Agricola -mitali 12.9.2008. Tammi. Viitattu 5.12.2013.
  6. Kulkijamustalaisena kasvanut kirjailija Veijo Baltzar: "Minua ei tarvitse suvaita" Suomenkuvalehti.fi. 18.3.2012. Viitattu 21.5.2017.
  7. Veijo Baltzarin kotisivu
  8. Marttinen, Riia: Baltzar, Veijo (1942– ) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu. 15.1.2010 (päivitetty 14.3.2016). Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
  9. Musta ruoska drom.fi. Viitattu 21.5.2017.
  10. Mustalaisteatteri Drom teki vuoden teatteriteon asiakas.kotisivukone.com. 1981.
  11. Historia drom drom.fi. Viitattu 20.5.2017.
  12. Drom drom.fi. Viitattu 20.5.2017.
  13. Veijo Baltzar eduskuntaan 2015! | veijobaltzar.fi www.veijobaltzar.fi. Viitattu 4.1.2020.
  14. Ihmiskaupasta epäillyllä Baltzarilla tiiviit suhteet eturivin poliitikkoihin Ilta Sanomat. 24.11.2019. Viitattu 4.1.2020.
  15. TME drom.fi. Viitattu 21.5.2017.
  16. Baltzar saa tyytyä potkuihinsa Mtv Uutiset. 2.4.199. Viitattu 26.11.2019.
  17. Teatteri Baltzar drom drom.fi. Viitattu 20.5.2017.
  18. Botox-teatteriesitys Helsingin kaupungin kulttuuriasiainkeskus. Viitattu 26.3.2009.
  19. Anu-Elina Lehti: Keitä nykyään ristiinnaulitaan, Veijo Baltzar? Vihreä Lanka. 5.10.2011. Viitattu 5.12.2013.
  20. Jumala on Suuri -spektaakkeli Suomen ev.lut. kirkko. Viitattu 5.12.2013.
  21. Salla Korpela: Nykypäivän sorretut Kirkko & kaupunki. 5.10.2011. Viitattu 5.12.2013.
  22. Integraatioteatteri Baltzar drom drom.fi. Viitattu 20.5.2017.
  23. TME drom drom.fi. Viitattu 20.5.2017.
  24. Veijo Baltzarin näyttely Pohjoinen Tango esillä Prahassa. (Lehtileike) Demokraatti, 2014. Drom/Demokraatti. Artikkelin verkkoversio.
  25. Veijo Baltzar: Kokemuspohjainen filosofia ntamon blogi. 14.3.2012. Viitattu 5.12.2013.
  26. Paavo Teittinen: Kriittinen arvio ei päättänyt Baltzarin tukia. Helsingin Sanomat, 26.11.2019, s. A 11.
  27. a b Tarja Halosen kulttuurineuvokseksi nimittämä Veijo Baltzar pyrki eduskuntaan useasti - tukijoina muun muassa Antti Rinne ja Paavo Lipponen www.iltalehti.fi. Viitattu 4.1.2020.
  28. IRWA drom.fi. Viitattu 20.5.2017.
  29. Nina Castén ja Raakel Koittola: Euroopan omatunto ntamo. Viitattu 20.5.2017.
  30. Veijo Baltzarin verkkosivut
  31. Vaalikone.fi
  32. Tarja Halosen kulttuurineuvokseksi nimittämä Veijo Baltzar pyrki eduskuntaan useasti - tukijoina muun muassa Antti Rinne ja Paavo Lipponen www.iltalehti.fi. Viitattu 4.1.2020.
  33. Vangitulla Veijo Baltzarilla aiempaa rikostaustaa: houkutteli 90-luvulla nuoria tyttöjä kanssaan hotellihuoneeseen ja lupaili paikkaa näyttelijäntyön kurssilla iltalehti.fi. Viitattu 25.11.2019.
  34. Poliisi avasi tutkinnan Veijo Baltzarista vasta viikko sitten iltalehti.fi. Viitattu 25.11.2019.
  35. Baltzar vapautui syytteistä Yle Uutiset. Viitattu 1.2.2020.
  36. Romanikirjailijalle syyte romanikeskuksen palosta Ilta-Sanomat. 28.9.2004. Viitattu 25.11.2019.
  37. Romanikirjailija Baltzarin epäillään yrittäneen isoa vakuutuspetosta Helsingin Sanomat. 25.7.2003. Viitattu 25.11.2019.
  38. Baltzar-pedagogiikasta kaavailtiin koulutusvientituotetta - opetusministeriö mukana Suomen Uutiset. 25.11.2019. Viitattu 25.11.2019.
  39. Kirjailija Veijo Baltzar kiisti syytteen petoksesta ts.fi. 11.11.2004. Viitattu 25.11.2019.
  40. Matti Konttinen: Uusia rikosepäilyjä Veijo Baltzar-vyyhdissä – rikosnimikkeinä pahoinpitely ja seksuaalinen hyväksikäyttö Yle Uutiset. 5.12.2019. Viitattu 5.12.2019.
  41. a b Helsingin poliisi sai valmiiksi poikkeuksellisen laajan esitutkinnan: yli 70-vuotiasta miestä epäillään mm. törkeästä ihmiskaupasta, ihmiskaupasta ja seksuaalirikoksista 15.09.2020 klo 09:01. Helsingin poliisi. Viitattu 15.9.2020.
  42. Kirjailija Veijo Baltzar vangittiin törkeästä ihmiskaupasta epäiltynä Ilkka. I.-Mediat Oy. Viitattu 21.11.2019.
  43. Merja Niilola: Kulttuurivaikuttaja Veijo Baltzar vangittu epäiltynä törkeästä ihmiskaupasta Yle Uutiset. Viitattu 21.11.2019.
  44. Antti Halonen: Kirjailija ja kulttuurineuvos Veijo Baltzar vangittu – epäillään törkeästä ihmiskaupasta Iltalehti. Viitattu 21.11.2019.
  45. Veijo Baltzarin kultti Helsingin Sanomat. 24.11.2019. Viitattu 24.11.2019.
  46. Eerikki Pitkänen: Muusikko Mercedes Bentso kertoo avoimesti, kuinka joutui Veijo Baltzarin uhriksi mtvuutiset.fi. 10.12.2019. Viitattu 11.12.2019.
  47. Kansainvälistä tunnustusta drom.fi. Viitattu 20.5.2017.
  48. 61 taiteilijalle ylimääräinen taiteilijaeläke - Saajien joukossa muusikko Freeman ja kirjailija Veijo Baltzar Iltalehti. 30.3.2017. Viitattu 20.5.2017.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]