Vapaaehtoinen lapsettomuus

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Vapaaehtoinen lapsettomuus tarkoittaa tietoista päätöstä jäädä lopullisesti lapsettomaksi. Vapaaehtoisesti lapseton kokee elämäntapansa olevan tärkeä osa omaa identiteettiään ja minäkuvaansa.[1][2] Vapaaehtoisesti lapsettomat eivät useinkaan koe valintaansa valinnaksi, vaan pitävät sitä synnynnäisenä ominaisuutena ja itsestäänselvyytenä.[3]

Osa vapaaehtoisesti lapsettomista hankkii sterilisaation.[4] Vapaaehtoinen lapsettomuus on melko harvinaista, mutta on yleistynyt viime aikoina.[5][6]

Nimitykset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vapaaehtoisesti lapsettomasta käytetään nimitystä vela; lyhenne tulee sanoista vapaaehtoisesti lapseton.[4][3]

Englannin kielessä vastaava ilmaisu on childfree.[7] Tällöin tarkoituksena on korostaa, ettei lapsettomilta puutu mitään, vaan he ovat vapaita lapsista.[8] Englanninkielisen termin otti ensimmäisenä käyttöön National Organization for Non-Parents -järjestö vuonna 1972.[9]

Vapaaehtoisesti lapsettomien osuus väestöstä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Väestöliiton tekemän tutkimuksen mukaan vapaaehtoisesti lapsettomina itseään pitää noin 3–5 prosenttia suomalaisista, miehistä hiukan useampi kuin naisista.[10][5] Vuonna 2015 tehdyn tutkimuksen mukaan luku oli 14 prosenttia 20–34-vuotiaista.[11] Vuoden 2018 perhebarometrissä nollaa lasta ihanteinaan pitävien luku oli 12,3 prosenttia.[12] Vuonna 2018 20-29 vuotiaista lapsettomista 24 prosenttia piti ihanteenaan nollaa lasta.[12]

Vapaaehtoisesti lapsettomat ovat tavallista useammin perheen esikoisia tai ainoita lapsia.[13] Vapaaehtoinen lapsettomuus on yleisempää kaupungeissa ja pääkaupunkiseudulla.[14] Vapaaehtoinen lapsettomuus on yleisempää ei-parisuhteessa elävien keskuudessa, mutta parisuhteessa elävistä kahdeksan prosenttia ei aio tehdä lapsia.[6]

Vapaaehtoisen lapsettomuuden syitä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vapaaehtoinen lapsettomuus on monipuolinen ilmiö ja päätöksen teon taustalla olevien tekijöiden kirjo on laaja.[15][16] Osa vapaaehtoisesti lapsettomista tietää varmaksi, ettei koskaan tule haluamaan lasta jo lapsuudestaan tai nuoruudestaan saakka.[2][17]

Vapaaehtoisesti lapsettomien on havaittu perustelevan lapsettomuuden valintaansa kahdesta näkökulmasta: joko lapsettomuus nähtiin vetovoimaisena tai äitiys luotaantyöntävänä.[18]

Ihminen voi valita lapsettomuuden esimerkiksi, koska ei tahdo parisuhdetta, lasta, ekologisista syistä, tai koska vastustaa ydinperhemallia.[19][20] Vapaaehtoisesti lapseton voi kokea lapsiperhe-elämän vastenmieliseksi.[21] Osa voi kokea ajatuksen lapsen hoidosta liian raskaaksi.[22][23] Hän voi kokea tiedossaan olevien perheellisten parisuhteet onnettomiksi ja kammoksua lapsiin liittyviä huolen tunteita.[21]

Lapsuudessa koettu perheväkivalta voi olla myös yksi syy.[24][25] Koulukiusaaminen voi myös vaikuttaa.[26] Ihminen voi katsoa, ettei itse sovi vanhemmaksi.[27] Osa sanoo syyksi sen, etteivät ole keksineet syytä sille miksi lapsia kannattaisi hankkia.[28]

Muita syitä lapsettomuuteen voivat olla perinnölliset terveysongelmat.[29] Feminististen näkemysten on todettu laskevan syntyvyyttä.[30] Vastenmielisyyden tunne lapsia kohtaan ja raskauden pelko voivat olla syynä vapaaehtoiseen lapsettomuuteen.[31]

Valintaan voi vaikuttaa työttömyys tai sen uhka.[32] Urasuuntautuminen voi olla yksi syy.[33] Merkityksellistä saattaa olla myös henkilön matala koulutustaso tai huono palkka.[34] Osa nuorista aikuisista voi kokea, ettei ole valmis vanhemmuuteen vaikka omistusasunto, vakituinen työ ja parisuhde olisikin.[27]

Vapaaehtoisesti lapseton voi myös katsoa lisääntymisen olevan itsekästä, ja he voivat kokea vanhemmuuden sosiaalisesti ja emotionaalisesti rajoittavana tekijänä.[27]

Vapaaehtoinen lapsettomuus voi kuulua individualistiseen elämäntapaan. Henkilökohtainen vapaus ja itsenäisyys koetaan tärkeiksi, eikä vapaaehtoisesti lapseton välttämättä koe tarvitsevansa lasta tullakseen onnelliseksi. Osa vapaaehtoisesti lapsettomista kokee tarvitsevansa paljon omaa aikaa, rauhaa, hiljaisuutta ja viihtyvänsä paremmin itsekseen, mutta toiset haluavat matkustaa ja katsovat, että lapsi estäisi sen.[35]

Vapaaehtoisesti lapseton voi kokea niin sanotun vauvakuumeen täysin itselleen vieraaksi asiaksi.[17] Vapaaehtoisesti lapseton ei välttämättä koe minkäänlaista hoivaviettiä vauvoja ja lapsia kohtaan, eikä pidä niitä söpöinä.[36][37] Osa vapaaehtoisesti lapsettomista suuntaa hoivaviettinsä lemmikkeihin ja monet ovatkin eläinrakkaita.[38]

Vapaaehtoisen lapsettomuuden taustalla ei yleensä ole lapsiin kohdistuva viha, vaan monet ovat tekemisissä lasten kanssa joko työn, sukulaisten tai ystävien perheen kautta.[39][26] Vapaaehtoisesti lapseton voi kokea lapsen enemmänkin uhkana sekä rajoitteena elämälleen, ja erityisesti naiset voivat kokea lapsen uhkaksi identiteetilleen; miehet taas ajattelevat lapsen olevan taakka, joka pitää elättää ja joka sitouttaa kielteisessä mielessä kotiin.[40]

Taustalla voi myös olla joutuminen uskonnon uhriksi.[37] Vapaaehtoisesti lapsettoman oma uskonnollisuus voi olla vähäinen.[41] Joissain tapauksissa kyse on kuitenkin vahvasta uskonnollisuudesta, jolle omistaudutaan uskonnollisesti suuntautuneen työn kautta ja vahvistusta lapsettomuuteen haetaan uskonnollisista teksteistä.[42]

Vapaaehtoisesti lapsettomien persoonallisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tutkittaessa vapaaehtoisesti lapsettomien persoonallisuutta, he saivat sovinnollisuudessa ja ulospäinsuuntautuneisuudessa matalammat pisteet kuin ne jotka halusivat tai joilla oli jo lapsia. Itsenäisyyden piirteissä vapaaehtoisesti lapsettomat saivat korkeammat pisteet kuin vertailuryhmä. Vapaaehtoista lapsettomuutta on perusteltu persoonallisuuden piirteillä, kuten ahdistuneisuudella, introversiolla, herkkyydellä ja perfektionismilla sekä kärsimättömyydellä, joita ei ole pidetty vanhemmille sopivina piirteinä.[43]

Tutkimus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ulkomainen tutkimus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Norjalaistutkimus vuodelta 2012 toteaa, että lapseton on usein varsin onnellinen yksilö.[44][45] Mielenterveysongelmien ei ole todettu tanskalaisessa tutkimuksessa vuonna 2012 olevan sen yleisempiä lapsettomilla kuin lapsen saaneillakaan, mutta lapsettomuuden on todettu lisäävän kuolleisuutta.[46]

Yhdysvaltalaisessa tutkimuksessa vuonna 2017 vapaaehtoisen lapsettomuuden on todettu herättävän amerikkalaisissa voimakkaita ennakkoluuloja.[47][48]Yhdysvalloissa vuonna 2005 julkaistun haastattelututkimuksen mukaan miehet mainitsivat naisia useammin lapsettomuuden syyksi myös lasten hankkimisen vaatimat taloudelliset ja muut uhraukset.[49] Ulkomaisissa tutkimuksissa korkean koulutuksen ja lapsettomuuden välillä on todettu olevan yhteys.[50]

Psykologi Satoshi Kanazawa London School of Economicsista esitti vuonna 2013, että vähäinen äidinvaisto on yhteydessä korkeaan älykkyysosamäärään.[51]

Saksassa vuonna 2016 tehdyssä tutkimuksessa todetaan, että keski-ikäisillä lapsettomilla on enemmän ystäviä, kuin samanikäisillä lapsia saaneilla henkilöillä ja lapsettomien ystävyyssuhteet myös säilyvät paremmin iän karttuessa.[52]

Lundin yliopiston tutkimus vuodelta 2017 toteaa lapsen tekemättä jättämisen olevan merkittävin yksilötason ekoteko erityisesti suuren hiilijalanjälken maissa.[29][53][54]

Suomalainen tutkimus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa vapaaehtoista lapsettomuutta on tutkittu vähän.[55] Tutkimuksessa on yleensä kiinnitetty huomiota vain joihinkin vapaaehtoisen lapsettomuuden puoliin ja se on keskittynyt suurimmalta osin lääketieteeseen, jossa lapsettomuus on perinteisesti nähty vain hoitoa vaativana ongelmana.[55]

Väestöliiton tutkimuksen mukaan vapaaehtoiseen lapsettomuuteen vaikuttavat sopivan kumppanin puute, epävarmuus tulevaisuudesta ja pitkät opiskeluajat.[30] Useiden tutkijoiden ja myös Väestöliiton kanta on se, että valtio ei voi eikä sen pidä puuttua ihmisten perhesuunnitelmiin.[51] Väestöliitosta on arveltu että ympäristösyyt toimivat ikään kuin hyvänä selityksenä vapaaehtoiselle lapsettomuudella.[56]

Suomalaisessa aikuisuutta koskeneessa tutkimuksessa vapaaehtoista lapsettomuutta on hiukan käsitelty yhtenä aikuisuuden piirteenä vuonna 2015.[57] Suomalaistutkimuksen mukaan vapaaehtoisesti lapsettomien ja lapsen tehneiden arvomaailmalla ei ole juurikaan eroa ja ajatus vapaaehtoisesti lapsettomasta itsekkäänä uraohjuksena on myytti.[58] Suomalaisten tutkimusten mukaan lapsettomuuden on todettu olevan yleisempää pienituloisten keskuudessa.[59]

Suomessa vapaaehtoisesta lapsettomuudesta on hakupalvelu Finnan mukaan valmistunut yliopistoista ainakin seitsemäntoista pro gradu-tutkielmaa, joista verkosta löytyy neljätoista pro gradu-työtä sosiologian[60][61][62][19][63] yhteiskuntapolitiikan[64], kasvatustieteen [65][66][67][68], etnologian[69] kotitaloustieteen[70] ja sosiaalitieteiden[71][72] aloilta sekä kaksi ammattikorkeakoulun opinnäytetyötä sosiaalialalta.[73][74]

Näiden lisäksi vapaaehtoista lapsettomuutta on käsitelty myös folkloristiikan pro gradu -työssä, joka käsittelee lapsettomuutta yleisellä tasolla.[75] Vapaaehtoista lapsettomuutta on sivuttu myös gradussa, joka käsittelee yhteiskunnallisia tekijöitä lasten hankinnassa.[76]

Vapaaehtoisen lapsettomuuden eräitä perusteluita Agrillon & Nelinin katsauksen (2008) mukaan[77]
Perustelu Tutkimuksen tiedot
Vapaus lastenhoidon vastuusta, itsensä toteuttaminen, helpompi liikkuminen Houseknecht 1987, katsaus 29:sta eri tutkimuksesta[78]
Enemmän vapaa-aikaa ja resursseja käytössä May 1995[79]
Epäitsekkäät, kollektiiviset motiivit: huoli väestönkasvusta, epäilykset omista kyvyistä vanhempana, huoli lapsista jne. Houseknecht 1987[78]
Raskauteen ja synnytykseen liittyvät pelot Hird & Abshoff 2000[80]
Kulttuuri tukee naisten mahdollisuuksia eri rooleihin ja itsensä toteuttamiseen ISTAT Survey of Family and Social Subjects (2003)[81]

Järjestöt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vapaaehtoisesti lapsettomille on perustettu vuonna 2012 oma yhdistys, Vapaaehtoisesti Lapsettomat ry.[82]

Yhdistyksen tarkoituksena on antaa vertaistukea toisille veloille, lisätä julkista keskustelua asiasta, edistää vapaaehtoisesti lapsettomien asemaa ja tasa-arvoa yhteiskunnassa ja laajentaa käsitystä perinteisestä perhemallista.[82] Yhdistys haluaa tehdä asiastaan hyväksytyn ja julkisen, väheksymättä perinteisiä perhemalleja, vihaamatta tai arvostelematta ketään.[83][84]

Yhdistys on koettu vapaaehtoisesti lapsettomien keskuudessa tärkeäksi.[85] Tästä huolimatta yhdistyksen jäsenluku ei ole kovin korkea ja suurin osa vapaaehtoisesti lapsettomista kokee valintansa henkilökohtaisena, eikä näe tarvetta järjestäytyä sen takia.[86]

Yhdistyksen toiminta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2013 Vapaaehtoisesti Lapsettomat ry vaati julkisessa kannanotossa steriloimislain ikärajan laskemista 25 vuoteen, kuten muissa Pohjoismaissa.[87] Steriloimislain muuttamisesta aloitettiin keväällä 2017 kansalaisaloite "Steriloimislain ikäraja pohjoismaiseksi eli 25 vuotta ja lapsiluvuksi kaksi lasta", jossa edustajina oli Vapaaehtoisesti Lapsettomat ry:n jäseniä.[88] Se ei saanut juuri huomiota mediassa, ja kannatusilmoituksia kertyi vain 2 723 puolen vuoden aikana.

Yhdistys ajaa lapsettomien etua asuntopolitiikassa.[51] Se on kiinnittänyt huomiota myös lapsettomien kohteluun sosiaaliturvan piirissä.[89]

Vapaaehtoisesti Lapsettomat ry toteutti vuonna 2012 Tunti vanhukselle -kampanjan, joka sai jonkin verran huomiota mediassa.[90][91] Kampanjalla pyrittiin vähentämään vapaaehtoisesti lapsettomiin kohdistuvia ennakkoluuloja, mutta sillä haluttiin myös kannustaa viettämään aikaa yksinäisten vanhusten luona.[91][92]

Ehkäisy[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vapaaehtoisesti lapsettoman tiedot ehkäisystä ovat usein hyvät.[93] Osa vapaaehtoisesti lapsettomista on kokenut abortin, osa suhtautuu aborttiin kielteisesti uskonnollisin perustein, ja osalle abortin tekeminen olisi itsestäänselvyys, mikäli tulisi raskaaksi.[94]

Sterilisaatio[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Sterilointi

Osa vapaaehtoisesti lapsettomista hankkii sterilisaation. Vapaaehtoisesti lapsettomien syyt sterilisaation hankintaan ovat yleensä vahva sitoutuminen päätökseen tai tunteeseen, että henkilö ei tule haluamaan lapsia.[95] Sterilisaatio voidaan nähdä ratkaisuna vuosia jatkuneeseen ja elämänlaatua heikentäneeseen raskauden pelkoon.[96] Syynä saattaa olla myös uskonnollinen vakaumus.[97]

Suomessa ikäraja on kolmekymmentä vuotta, toisin kuin muissa Pohjoismaissa, joissa se on 25 vuotta, paitsi Tanskassa voi saada sterilisaation 18-24-vuotiaana kuuden kuukauden harkinta-ajan jälkeen.[98] [99] Vapaaehtoisesti lapsettomat katsovat Suomen lainsäädännön sterilisaatiota kohtaan olevan vanhanaikaista ja itsemääräämisoikeutta rajoittavaa.[100]

Politiikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yksittäiset poliitikot ovat satunnaisesti painostaneet ihmisiä lapsentekoon.[101] Heitä ovat olleet keskustan Matti Vanhanen, Eeva-Maria Maijala ja Liisa Hyssälä sekä SDP:n Antti Rinne.[34][102][103][104] Vapaaehtoisesti lapsettomat ovat pitäneet lastentekoon kehottamista loukkaavana.[105][101]

Yhteiskunta kannustaa lasten tekoon erilaisin poliittisin tukitoimin ja samalla normalisoi lapsiperheen yhteiskunnan perusyksikkönä, jolloin vapaaehtoisesti lapsettomatkin osallistuvat tukitoimiin verovaroin.[106]

Myös rakennuspolitiikan kohdalla on nähty ongelmia, mikä on käytännössä tarkoittanut sitä, että perheasuntoja väitetään rakennettavan liikaa.[10][107]

Vapaaehtoisesti lapsettomat ovat usein arvomaailmaltaan liberaaleja ja pitävät ympäristö- sekä eläinoikeusasioita tärkeinä.[108]

Asenteista[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Asenteet vapaaehtoiseen lapsettomuuteen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lasten hankinta näyttäytyy useimmille ihmisille asiana, jota ei edes osata kyseenalaistaa ja tämän vuoksi lapsettomaksi jäämistä ei edes ymmärretä ajatella vaihtoehtona. Tästä johtuu, että vapaaehtoinen lapsettomuus aiheuttaa toistuvasti ihmettelyä: muut voivat stigmatisoida vapaaehtoisen lapsettomuuden, sillä tätä valintaa ei pidetä sosiaalisen normin mukaisena.[109]

Vapaaehtoisesti lapsettomat ovat kohdanneet vähättelyä elämäntapansa vuoksi, yleensä se on ilmennyt siinä, että heidän oletetaan muuttavan mielensä.[10] Usein väitetään, että sopivan puolison löytyessä muuttuu mieli myös lastenteon suhteen.[110]

Vapaaehtoisesti lapsettomat joutuvat muita useammin perustelemaan omaa valintaansa.[19] Vapaaehtoisen lapsettomuuden on katsottu olevan enemmän naisia koskeva kysymys, koska äitiys ja naiseus liitetään mielikuvissa voimakkaasti toisiinsa.[111] Vapaaehtoisesti lapsettomien naiseus on kiistetty ja on syytetty, että he eivät ole oikeita naisia.[110] Vapaaehtoisesti lapseton nainen saa usein osakseen enemmän vihaa, kuin vapaaehtoisesti lapseton mies.[112] Vapaaehtoisesti lapsettomat joutuvat joskus myös häirinnän, syyllistämisen, painostuksen ja vihapuheen kohteeksi.[19][4]

Vapaaehtoinen lapsettomuus voi vaikeuttaa parisuhteen muodostamista.[113] Vapaaehtoinen lapsettomuus voi johtaa etääntymiseen sukulaisista, jos sukulaiset eivät ymmärrä ottaa valintaa tosissaan.[114] Joskus vanhemmat kuvittelevat tyttärensä lapsettomuuden johtuvan huonosta kasvatuksesta ja epäonnistumisestaan äitinä, mutta omien vanhempien suhtautuminen saattaa olla kuitenkin myönteisempää, kuin muiden sukulaisten.[115] Vapaaehtoinen lapsettomuus voi vaikeuttaa ystävyyssuhteita tai katkaista niitä.[116]

Yleisin vapaaehtoisesti lapsettomia vastaan esitetyn kritiikin sisältö on se, että he eivät tuota lisää veronmaksajia, heidän väitetään vihaavan lapsia ja olevan itsekkäitä.[4][117] Vapaaehtoista lapsettomuutta pidetään luonnottomuutena, tunteettomuutena, outona tai kypsymättömyytenä.[118] Heidän väitetään katuvan valintaansa myöhemmin.[119] Suhtautuminen on joissain tapauksissa ollut ihailevaa tai kadehtivaa silloin, kun vapaaehtoiseen lapsettomuuteen on liitetty huolettomuus ja päätös vapaaehtoisesta lapsettomuudesta hyväksytään herkemmin, jos vapaaehtoisesti lapsettoman katsotaan olevan hieman erilainen ihminen, jonka elämä on tavallisesta poikkeavampaa tai merkityksellisempää.[120]

Vapaaehtoisesti lapsettomia on leimattu myös mielenhäiriöisiksi.[121] Heitä on pidetty myös kylminä ja oletetaan, että he viettävät holtitonta bile-elämää.[122] Yleinen kysymys on myös se, kuka heitä hoitaa, kun he ovat vanhoja.[91][114]Vapaaehtoisesti lapsettoman syliin saatetaan nostaa väkisin lapsi tai selityksiä lapsettomuuteen voidaan tivata aggressiivisesti.[123] Vapaaehtoisesti lapsettomien seksuaalisuudesta ja seksielämästä kysellään ja sitä arvostellaan.[122]

Vapaaehtoisesti lapsettomille tarjotaan yhteiskunnan suunnalta vain kahta roolia, surijan ja itsekkään.[124] Sen on todettu ärsyttävän myös ihan tuntemattomia.[108]

Toisaalta tutkimusten mukaan näyttää siltä, että suomalaiset suhtautuvat suvaitsevaisesti vapaaehtoiseen lapsettomuuteen.[125] Kuitenkin noin 70 % pitää vapaaehtoisesti lapsettomien parien yleistymistä huonona asiana.[126]

Asenteet työpaikoilla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Työpaikoilla suhtautuminen vapaaehtoiseen lapsettomuuteen on usein myönteistä ja vapaaehtoisesti lapsettomia pidetään joustavina ja ahkerina työntekijöinä, jotka ovat vähän poissa.[127] Ongelmaksi on koettu, että joillain työpaikoilla äidit ja isät saavat valita loma-aikansa ensin ja lapsettomia pyydetään jäämään ylitöihin.[122][113]Työnantajat ovat joissain tapauksissa kyselleet mahdollisesta lastenteosta ja kun vastaus on ollut kielteinen, siihen on suhtauduttu epäuskoisesti.[128]

Päivähoitoalalla on esiintynyt suoranaista syrjintää työnantajan pitäessä saman koulutuksen omaavia perheellisiä työntekijöitä pätevämpinä kuin lapsettomia ja lastensuojetyössä on tullut vastaan tilanteita, joissa perhe on kyseenalaistanut työntekijän ammattitaidon lapsettomuuden perusteella huostaanoton yhteydessä.[129] Lapsettomiin on kohdistunut syrjintää siltä osin, ettei aikataulutus jousta heidän vuokseen.[130]

Lääkäreiden asenteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lääkärit suhtautuvat joskus kielteisesti vapaaehtoisesti lapsettomien sterilisaatioaikeisiin.[131] Joissain tapauksissa lääkäri on ollut asiaton tai kieltäytynyt täysin kirjoittamasta lähetettä.[132]

Jotkut lääkärit ovat vaatineet sterilisaatiota haluavalta naiselta aviomiehen suostumusta toimenpiteeseen ja joskus siviilisäädylläkään ei ole ollut lääkäreille niin väliä, vaikka laissa puhutaan nimenomaan aviopuolisoista.[132] Yhteiskunnallinen näkemys naisten luontaisesta taipumuksesta äitiyteen on muotoutunut pitkälti lääketieteellisten käsitysten pohjalta.[133]

Osa lääkäreistä nostaisi 30 vuoden ikärajaa ylemmäksi ja vetoaa vaatimuksessaan katumisriskiin.[2] Jotkut lääkärit vastustavat sterilisaatiolain ikärajan laskua.[134]

Toisinaan lääkäri ainoastaan kysyy, että ymmärtääkö potilas toimenpiteen lopullisuuden.[135]

Kansainväliset asenteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suhtautumisen on todettu olevan myönteisintä Skandinaviassa sekä Länsi-Euroopassa, mutta kielteisintä se on Itä-Euroopassa. [136] EU-maissa keskimäärin neljä prosenttia miehistä ja kolme prosenttia naisista piti lapsettomuutta ihanteenaan.[137]

Britanniassa syntyi pääministerikilpailun loppuvaiheilla poliittinen kohu pääministeri Theresa Mayn lapsettomuudesta.[124] Venäjällä vapaaehtoinen lapsettomuus on haluttu kieltää lainsäädännöllä.[138] Kiinassa vapaaehtoinen lapsettomuus on harvinaista ja perheen ydin muodostuu lapsista.[139]

Vapaaehtoisesti lapsettomien oma asennoituminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vapaaehtoisesti lapsettomat kokevat ympäristön asenteet ja toistuvat kyselyt lapsista usein kielteisesti. Vapaaehtoisesti lapsettomat ovat usein väsyneitä toistuviin kyselyihin, joutumiseensa selittelemään valintaansa, kyllästyneitä lapsenteon luonnollistamiseen ja siihen, että joutuivat jatkuvasti painottamaan päätöksensä pysyvyyttä. He kokevat kyselyt valintojensa väheksymisenä ja aliarvioimisena.[140][106]

Vapaaehtoisesti lapsettomilla itsellään on todettu olevan kaksi strategiaa selviytyä ihmisten suhtautumisesta johtuvista tilanteista, jotka ovat erilaisuuden kieltäminen ja erilaisuuden hyväksyminen. Erilaisuutensa kieltäjät voivat lykätä lastenhankintaa antaen toisten kuvitella, että he joskus hankkivat lapsia. He voivat myös kieltää ympäristöstä heijastuvat syytökset itsekkyydestä ja siitä, että he eivät pidä lapsista. Erilaisuutensa hyväksyjät taas näkevät oman erilaisuutensa etuna suhteessa niihin, joilla on lapsia. Lastenhankinta voi heidän näkemyksensä mukaan näyttäytyä alistumisena sosiaalisille normeille. He saattavat myös pitää vanhempia onnettomina ja ajatella heidän kielteisen suhtautumisen vapaaehtoista lapsettomuutta kohtaan johtuvan kateudesta.[141]

Heillä on todettu myös kolme strategiaa, joilla he ylläpitävät myönteistä identiteettiä: stigmojen vastustus, minimointi ja välttely. Vastustus viittaa vapaaehtoisesti lapsettoman statuksen esittämisen ihailtavana, mimimointi viittaa selityksiin, joilla kavennetaan poikkeamista ja välttely ilmenee selittelyä vaativien tilanteiden karttamisena.[142]

Median vaikutus asenteisiin[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vapaaehtoinen lapsettomuus on saanut mediassa näkyvyyttä, mutta media välittää perhe-elämästä edelleenkin kuvaa sosiaalisena normina. Media on keskittynyt tuomaan vapaaehtoista lapsettomuutta esiin erilaisuutena sen sijaan, että se nähtäisiin vain yhtenä ihmisen ominaisuutena. TV-sarjoissa ja elokuvissa nähdään usein juoni, jossa nuoren naisen on mahdollista poiketa yhteiskunnan normeista, kunhan hän lopulta palaa valtavirtaan eli menee naimisiin ja saa lapsia.[143]

Paine lasten tekoon on suurempi median ja yhteiskunnan, kuin oman perheen puolelta.[144] Journalismi, jossa ollaan huolissaan syntyvyyden laskusta ja kansantaloudesta, on ollut nousussa.[144] Kärjistämällä saa vetäviä otsikoita, mutta samalla sen on todettu lisäävän syyttelyä lapsettomia kohtaan.[145]

Yleisesti ottaen vapaaehtoiseen lapsettomuuteen liittyvät julkaisut ovat usein epävirallista materiaalia, kuten blogeja tai tarinajournalismia.[146]

Uskonnollisten yhteisöjen asenteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Evankelis-luterilaisen kirkon materiaalit eivät sisällä juuri mitään vapaaehtoisesta lapsettomuudesta, mikä on herättänyt myös kritiikkiä.[147]

Nuorisoliikkeiden asennoituminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen partio kehitti ympäristöpelin, jossa vapaaehtoinen lapsettomuus on yksi vaihtoehto.[148][149] Asiasta nousi kohu, koska sen koettiin kannustavan vapaaehtoiseen lapsettomuuteen.[148][149]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Jouhkimo, Toni & Kokki, Ruut: Diskurssianalyysi vapaaehtoisesti lapsettomasta elämänpolitiikasta. Sosiologian pro gradu, Jyväskylän yliopisto. Jyväskylä: Toni Jouhkimo & Ruut Kokki, 2000. Teoksen verkkoversio (PDF).
  • Huhtala, Taru: Vapaaehtoinen lapsettomuus sosiaalialalla työskentelevien naisten kokemana. Sosiaalialan opinnäytetyö, Tampereen ammattikorkeakoulu. Tampere: Taru Huhtala, 2015. Teoksen verkkoversio (PDF).
  • Salo, Anne: Lapsettomuus naisen tietoisena valintana. Yhteiskuntapolitiikan pro gradu, Jyväskylän yliopisto. Jyväskylä: Anne Salo, 2001. Teoksen verkkoversio (PDF).
  • Lemmettylä, Arja: Yhteiskunnallisten tekijöiden merkitys lasten hankinnassa. Sosiaalipolitiikan pro gradu, Kuopion yliopisto. Kuopio: Arja Lemmettylä, 2009. Teoksen verkkoversio (PDF).
  • Uotila, Hannele: Vapaaehtoinen lapsettomuus- perinteet vastaan yksilöllistyminen. Kasvatustieteen pro gradu, Jyväskylän yliopisto. Jyväskylä: Hannele Uotila, 1998. Teoksen verkkoversio (PDF).
  • Ervasti, Anniina: Vapaaehtoinen lapsettomuus ja sterilisaatio. Sosiaalialan opinnäytetyö, Diakonia-ammattikorkeakoulu. Anniina Ervasti, 2018. Teoksen verkkoversio (PDF).
  • Ykspetäjä-Remes, Terhi: Kirjoittaen kerrottu lapsettomuus. Folkloristiikan pro gradu, Turun yliopisto. Turku: Terhi Ykspetäjä-Remes, 2017. Teoksen verkkoversio (PDF).
  • Kuivalainen, Laura: Kun haikaraa ei kutsuta kylään. Sosiologian pro gradu, Jyväskylän yliopisto. Jyväskylä: Laura Kuivalainen, 2014. Teoksen verkkoversio (PDF).
  • Autio, Laura: ”Lasten tekeminen olisi vienyt minulta mahdollisuuden elää haluamaani elämää”: tarinoita vapaaehtoisesta lapsettomuudesta. Kasvatustieteen pro gradu, Jyväskylän yliopisto. Jyväskylä: Laura Autio, 2018. Teoksen verkkoversio (PDF).
  • Karppinen, Maria: Paras tapa olla nainen: vapaaehtoisesti lapsettomien naisten puheenvuoroja. Sosiologian pro gradu, Jyväskylän yliopisto. Jyväskylä: Maria Karppinen, 2011. rajoitettu pääsy, vaatii kirjautumisen (PDF).
  • Laakkonen, Erja: Aikuisuuden kulttuuriset kuvat: 25–35-vuotiaiden naisten haastattelupuheissa ja naistenlehtiteksteissä. Publications of the University of Eastern Finland – Dissertations in Education, Humanities, and Theology – No 69. Joensuu: Erja Laakkonen, 2015. ISBN 978-952-61-1776-8. Teoksen verkkoversio (PDF).
  • Viherä, Siiri: Vapaaehtoisen lapsettomuuden perusteluja internetkeskusteluissa. Sosiologian pro gradu. Tampere: Siiri Viherä, 2010. metadata.
  • Väkeväinen Nina. Lapseton mieli, lapseton ruumis. Etnologian maisterivaiheen työ, Jyväskylän yliopisto 2019 Teoksen verkkoversio

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Ilonpilaaja. Ylioppilaslehti
  2. a b c Maria tiesi jo 10-vuotiaana, ettei halua lapsia Yle Uutiset. Viitattu 22.3.2017.
  3. a b Huhtala, 2015, s. 10
  4. a b c d Vapaaehtoisesti lapseton: "Minua on haukuttu itsekkääksi lehmäksi" Helsingin Uutiset. Viitattu 24.1.2017.
  5. a b Väestöliiton blogi
  6. a b Tiina Sormunen: ”Ei lapsielämää ole kaikille tarkoitettu” heili.fi. Viitattu 22.5.2018.
  7. The Childfree Life Time. Viitattu 2.3.2014 2014. (englanniksi)
  8. Kuivalainen, 2014, s. 5
  9. Agrillo, Christian & Nelini, Cristian: Childfree by choice: a review. Journal of Cultural Geography, 2008, 25. vsk, nro 3, s. 347. (englanniksi)
  10. a b c Maria Petterson: "Näin meitä lapsettomia syrjitään" 13.2.2014. Helsingin Sanomat. Viitattu 2.3.2014. (Vain tilaajille)
  11. Lapsiperhearki houkuttelee entistä harvempia Yle Uutiset. Viitattu 16.11.2015.
  12. a b Touko 2018 Tietovuoto vaestoliitto.fi. Viitattu 23.8.2019.
  13. Jouhkimo & Kokki, 2000, s. 10
  14. Vapaaehtoinen lapsettomuus yleistyy Suomessa vaestoliitto.fi. Viitattu 27.11.2016.
  15. ”Et tiedä rakkaudesta mitään ennen lapsia” - vapaaehtoisesti lapseton kuulee karuja kommentteja iltalehti.fi. Viitattu 13.10.2018.
  16. Huhtala, 2015, s. 12
  17. a b Ykspetäjä-Remes, 2017, s. 45
  18. Autio, 2018, s. 8
  19. a b c d Jalagin K. Valinnan vapaus ja yhdenmukaisuuden pakko : vapaaehtoinen lapsettomuus internetkeskusteluissa Pro gradu 2008, University of Helsinki, Department of Sociology
  20. ”Olen aina tiennyt, etten halua lapsia” Yle Uutiset. Viitattu 12.10.2016.
  21. a b Tämän takia en halua lasta – kolme tarinaa Me Naiset. 25.10.2015. Viitattu 25.6.2017.
  22. "Tajusin 10-vuotiaana, ettei lapsia tarvitse hankkia" - Aloite steriloimisiän laskusta kerää nihkeästi kannatusta Kaleva.fi. Viitattu 26.6.2017.
  23. "Minä ja vaimo emme jaksa lastenhoitoa" – sterilisaation helpottamista ajetaan kansalaisaloitteella - Aamulehti Aamulehti. 13.8.2017. Viitattu 14.8.2017.
  24. Heikki Kemppainen: Tutkimus: Isoveli teki lapsettomaksi Lappeenrannan Uutiset. Viitattu 25.6.2017.
  25. Salo, 2001, s. 42
  26. a b Sonja, 34, on päättänyt, ettei koskaan hanki lapsia – yhä useampi suomalaisnainen tekee saman ratkaisun: ”En halua vangiksi elämään, jota en halua” mtv.fi. Viitattu 27.8.2018.
  27. a b c Pirjo Tiihonen: Lykkäystä tai vahva ei: näin yhä useampi suhtautuu lastensaantiin savonsanomat.fi. Savon Sanomat. Viitattu 25.6.2017.
  28. Akateeminen nainen ei halua lapsia kauppalehti.fi. Viitattu 25.6.2017.
  29. a b Lisääntymättä paras? maailmankuvalehti.fi. Viitattu 21.6.2018.
  30. Salo, 2001, s. 29
  31. Uotila, 1998, s. 32
  32. Vauvakaipuu ei kosketa kaikkia vaestoliitonblogi.com. Viitattu 14.3.2016.
  33. Salo, 2001, s. 46
  34. a b Lapsetta Vihreä Lanka. 18.2.2017. Viitattu 25.6.2017.
  35. Kuivalainen, 2014, s. 49–51
  36. Toimittajalta: Lapseton, omasta tahdosta - Lapin Kansa Lapin Kansa. 3.2.2017. Viitattu 25.6.2017.
  37. a b Vanhoillislestadiolaisuuden jättänyt Maria: ”Kun ymmärsin lopulta olevani uskonnon uhri, häpeä hellitti” - Kotiliesi.fi Kotiliesi.fi. 11.6.2017. Viitattu 25.6.2017.
  38. Salo, 2001, s. 61–62
  39. Jouhkimo & Kokki, 2000, s. 72
  40. Uotila, 1998, s. 28
  41. Jouhkimo & Kokki, 2000, s. 11
  42. Salo, 2001, s. 47–48
  43. Autio, 2018, s. 8
  44. ”En ymmärrä, miksi ihmiset tekevät lapsia” – ymmärrätkö sinä? Me Naiset. 28.8.2016. Viitattu 26.11.2016.
  45. Older people just as happy without children sciencenordic.com. Viitattu 26.11.2016. (englanniksi)
  46. Lapsettomat saattavat kuolla nuorempina Yle Uutiset. Viitattu 25.6.2017.
  47. Tutkimus selvitti, millaisiin pariskuntiin kohdistuu eniten vihaa - yllättääkö tulos? Voice.fi. 6.3.2017. Viitattu 26.6.2017.
  48. Study finds participants feel moral outrage toward those who decide to not have children ScienceDaily. Viitattu 26.6.2017. (englanniksi)
  49. Kristin, Park: Choosing Childlessness: Weber’s Typology of Action and Motives of the Voluntarily Childless. Sociological Inquiry, 2005, 75. vsk, s. 372-402. DOI 10.1111/j.1475-682X.2005.00127.x. tiivistelmä verkossa Viitattu 2.3.2014. (englanniksi)
  50. Huhtala, 2015, s. 11
  51. a b c Fiksut naiset eivät halua lapsia – Laskeeko kansakunnan älykkyys, kuka hoitaa vanhukset? Suomenkuvalehti.fi. 12.11.2016. Viitattu 13.11.2016.
  52. Vapaasti lapseton Image/apu.fi. 18.6.2019. Viitattu 24.6.2019.
  53. Lapsen hankkimisen ilmastovaikutuksista puhuminen menee helposti tunteisiin Yle Uutiset. Viitattu 9.9.2019.
  54. Seth Wynes, Kimberly A. Nicholas: The climate mitigation gap: education and government recommendations miss the most effective individual actions. Environmental Research Letters, 2017-7, nro 7, s. 074024. doi:10.1088/1748-9326/aa7541. ISSN 1748-9326. Artikkelin verkkoversio. en
  55. a b Jouhkimo & Kokki, 2000, s. 2
  56. Nämä naiset eivät tee lapsia, koska haluavat pelastaa maapallon – “En synnytä yhtään kuluttajaa lisää” Yle Uutiset. Viitattu 12.2.2018.
  57. Laakkonen, 2015, s. 220, 261
  58. Vapaaehtoinen lapsettomuus ei vain valinta – lapsettomuudesta saa kuulla vielä steriloitaessakin mtv.fi. Viitattu 14.4.2018.
  59. Huhtala, 2015, s. 11
  60. Karppinen, 2014, tiivistelmä
  61. Kuivalainen, 2014, s. 2
  62. Jouhkimo & Kokki, 2000, s. 1–4
  63. Viherä, 2010, metadata
  64. Salo, 2001, s. 2
  65. Uotila, 1998, tiivistelmä
  66. Gradu Vapaaehtoinen lapsettomuus ja aikuisuus tampub.uta.fi.
  67. Autio, 2018, s. 2
  68. Pro gradu vapaaehtoinen lapsettomuus parihaastatteluissa. jyx.jyu.fi.
  69. Gradu sterilisaatio jyx.jyu.fi.
  70. Anne Häkkänen: Vapaaehtoinen lapsettomuus - luonnonoikku vai luonteenpiirre? Vapaaehtoisen lapsettomuuden valintaan vaikuttavat tekijät, lähiympäristön suhtautuminen sekä julkinen diskurssi epublications.uef.fi. Viitattu 19.10.2019.
  71. Syntynyt lapsettomaksi. Vapaaehtoinen lapsettomuus luonnollisena valintana. helda.helsinki.fi. 1.12.2016. Viitattu 7.12.2016.
  72. Minusta ei sitten tullut äitiä helda.helsinki.fi.
  73. Huhtala, 2015, s. 2
  74. Ervasti, 2018, tiivistelmä
  75. Ykspetäjä-Remes, 2017, s. 1
  76. Gradu yhteiskunnallisuus ja lasten hankinta. epublications.uef.fi.
  77. Agrillo, Christian & Nelini, Cristian: Childfree by choice: a review. Journal of Cultural Geography, 2008, 25. vsk, nro 3, s. 350-351. (englanniksi)
  78. a b Sussman, M.B. & and Steinmetz, S.K. (toim.): ”Voluntary childlessness (kirj. S.K. Houseknecht)”, Handbook of marriage and the family, s. 369-395. New York: Plenum Press, 1987. (englanniksi)
  79. May, E.T.: Barren in the promised land: childless Americans and the pursuit of happiness. Cambridge: Harvard University Press, 1995. (englanniksi)
  80. Hird, M.J. & Abshoff, K.: Women without children: a contradiction in terms?. Journal of Comparative Family Studies, 2000, 31. vsk, nro 3, s. 347-376. (englanniksi)
  81. Meggiolaro, S. & Ongaro, F.: Choosing to be childfree: individual and contextual factors. Rivista di Studi Familiari, Special Issue: Childfree, 2007, 12. vsk, nro 1, s. 57-70. (englanniksi)
  82. a b Vantaan Sanomat
  83. YleX, yle.fi yle.fi. Viitattu 12.10.2016.
  84. Lapsettomat eivät halua lietsoa lapsivihaa Yle Uutiset. Viitattu 28.11.2016.
  85. Huhtala, 2015, s. 46–47
  86. “Onhan se surullista, jos suomalaiset kuolevat sukupuuttoon, mutta…” – kolme naista kertoo, miksi he eivät halua lapsia Yle Uutiset. Viitattu 15.10.2019.
  87. Härkönen, Simo: Vapaaehtoisesti lapsettomat: Sterilisaation ikärajaa alemmas 2.4.2013. Itä-Savo. Viitattu 2.3.2014.
  88. Kansalaisaloitepalvelu - Steriloimislain ikäraja pohjoismaiseksi eli 25 vuotta ja lapsiluvuksi kaksi lasta Kansalaisaloitepalvelu. Viitattu 22.3.2017.
  89. Ervasti: {{{Nimike}}}, s. 7. , 2018.
  90. Jonna Rusanen: Kampanja auttaa: Näin pääset tervehtimään yksinäistä vanhusta KSML.fi – Keskisuomalainen. Viitattu 25.9.2017.
  91. a b c Lapset eivät tuo vanhuuden turvaa Yle Uutiset. Viitattu 28.11.2016.
  92. toimitus: Kampanja yksinäisten vanhusten hyväksi Seinäjoen Sanomat. Viitattu 25.9.2017.
  93. Jouhkimo & Kokki, 2000, s. 11
  94. Salo, 2001, s. 55–56
  95. Väkeväinen 2019, s. 13
  96. Väkeväinen 2019, s. 77
  97. Väkeväinen 2019, s. 77
  98. Vapaaehtoisesti lapsettoma: Sterilisaation ikäraja on liian korkea. Helsingin Uutiset
  99. Ændrede regler om sterilisation socialmedicin.rm.dk. Viitattu 25.6.2018. (tanskaksi)
  100. Piia Leino, Jessica Suni: Vanhoillislestadiolaisessa perheessä kasvanut Maria: "Tajusin 10-vuotiaana, ettei lapsia tarvitse hankkia" KSML.fi. Keskisuomalainen. Viitattu 26.6.2017.
  101. a b Vapaaehtoisesti lapsettoman mieli ei muutu politiikalla, mutta painostus loukkaa: ”Asenne on, että nainen on nainen vain ollessaan äiti” Aamulehti. 14.4.2018. Viitattu 15.4.2018.
  102. Eeva-Maria Maijala: Oli oikein puhua synnytystalkoista verkkouutiset.fi. 3.8.2018. Viitattu 21.3.2018.
  103. Antti Rinne, 54, kehottaa suomalaisia ”synnytystalkoisiin” – sanavalinta tyrmistyttää ja hävettää demareitakin Helsingin Sanomat. 23.8.2017. Viitattu 23.8.2017. (Vain tilaajille)
  104. Lemmettylä, 2009, s. 6
  105. Sdp:n Antti Rinteen puhe synnytystalkoista loukkasi monia: ”Asiaan liittyy paljon surua, kipua ja toiveita” Ilta-Sanomat. 26.8.2017. Viitattu 27.8.2017.
  106. a b Jouhkimo & Kokki, 2000, s. 59
  107. Syrjiikö Helsinki lapsettomia? – vuokratonttiarpajaisiin voivat osallistua vain perheet joissa on lapsi HS.fi. Viitattu 29.10.2015. (Vain tilaajille)
  108. a b Vapaaehtoinen lapsettomuus voi ärsyttää jopa tuntemattomia – Moni lapseton väittääkin, ettei pysty saamaan lapsia, jotta ”sun mieli muuttuu” -puheet vähenevät Aamulehti. 14.4.2018. Viitattu 15.4.2018.
  109. Kuivalainen, 2014, s. 33–34
  110. a b Oikeus omaan kehoon – ei lapsia! yle.fi. Viitattu 25.6.2017.
  111. Jouhkimo & Kokki, 2000, s. 14
  112. Toimittajalta: Lapsettomana pysyttelevä nainen herättää raivoa Yle Uutiset. Viitattu 19.11.2018.
  113. a b Vapaaehtoisesti lapseton kertoo: "Sterilisaation jälkeen pidin lapsettomuusjuhlat" Cosmopolitan. 20.4.2017. Viitattu 25.6.2017.
  114. a b Valintana lapsettomuus Anna.fi. 16.1.2007. Viitattu 26.6.2017.
  115. Salo, 2001, s. 66–68
  116. Huhtala, 2015, 39–40
  117. Psykologi: ”Ketään ei tulisi painostaa äitiyteen eikä yksinasuvia parisuhteeseen – toisten valintoja pitäisi yrittää ymmärtää” Kodin Kuvalehti. 3.1.2019. Viitattu 4.1.2019.
  118. Kuivalainen, 2014, s. 33
  119. Salo, 2001, s. 64
  120. Huhtala, 2015, s. 42
  121. Mira TiirikainenPuheenvuoro, Uusisuomi.fi (Internet Archive)
  122. a b c Lapsettomana onnellisempi? - TS Hyvinvointi TS Hyvinvointi. Viitattu 27.9.2017.
  123. Lapsettomuus, downshiftaus, sinkkuus: miksi toisten elämänvalinnat ärsyttävät? Me Naiset. Viitattu 23.2.2016.
  124. a b Paavi Johanna: Maailma tarvitsee myös lapsettomia kirkkojakaupunki.fi. Viitattu 21.3.2018.
  125. Nollan lapsen unelma - Aviisi Aviisi. Viitattu 23.2.2016.
  126. Moni vela elää kaapissa – vapaaehtoinen lapsettomuus on ihmettelyn ja paheksunnan aihe yle.fi. Viitattu 21.12.2018.
  127. Huhtala, 2015, s. 35
  128. Salo, 2001, s. 69
  129. Huhtala, 2015, s. 34–37
  130. Ihminen, joka rikkoo roolit, ansaitsee kärsiä? Tässä syy sille, miksi lapsettomat ihmiset ärsyttävät mtv.fi. Viitattu 11.4.2018.
  131. Sterilisaatiota pitää anoa Kaleva.fi. Viitattu 27.11.2016.
  132. a b Suomi vuonna 2017: Kun nainen haluaa sterilisaation, mieheltä pyydetään suostumus – kolme tarinaa Yle Uutiset. Viitattu 16.7.2017.
  133. Väkeväinen 2019, s. 30
  134. Piia Leino, Jessica Suni: Vanhoillislestadiolaisessa perheessä kasvanut Maria: "Tajusin 10-vuotiaana, ettei lapsia tarvitse hankkia" KSML.fi. Keskisuomalainen. Viitattu 26.6.2017.
  135. Siiri Enoranta teetti sterilisaation heti, kun se oli mahdollista: ”En ymmärrä, miksi 25-vuotias ei ole tarpeeksi kypsä päättämään” Me Naiset. 28.6.2018. Viitattu 29.6.2018.
  136. Kuivalainen, 2014, s. 35
  137. Vapaaehtoinen lapsettomuus ei ole yleistynyt Euroopassa vaestoliitto.fi. Viitattu 26.4.2018. (englanniksi)
  138. "Omavalintainen lapsettomuus" halutaan kieltää Venäjällä Ilta-Sanomat. 18.6.2013. Viitattu 26.6.2017.
  139. “Ilman lapsia ei ole toivoa” – Kiinassa elää yli miljoona perhettä, joiden ainoa lapsi on kuollut Yle Uutiset. Viitattu 7.9.2019.
  140. Huhtala, 2015, s. 39
  141. Kuivalainen, 2014, s. 34
  142. Autio: {{{Nimike}}}, s. 10. , 2018.
  143. Huhtala, 2015, s. 44–45
  144. a b En jaksaisi keskustella hedelmällisyydestäni – Miten yli 30-vuotiaasta lapsettomasta naisesta tuli syyllinen? yle.fi. Viitattu 8.4.2018.
  145. Anne Salomäki / STT: Vapaaehtoisesti lapseton Ester, 31, kohtasi vastustusta: "Ei lapsettomalle sterilointia tehdä" KSML.fi – Keskisuomalainen. Viitattu 2.1.2019.
  146. Ervasti, 2018, 15
  147. Ervasti, 2018, s. 16
  148. a b Kannustaako Suomen Partiolaiset vapaaehtoiseen lapsettomuuteen? - ”Tarkoitettu keskustelunherättäjäksi” www.iltalehti.fi. Viitattu 25.11.2019.
  149. a b Partion ympäristöpelissä vapaaehtoinen lapsettomuus on ilmastoteko – pelin käyttötarkoitus on herättänyt kummastusta www.aamulehti.fi. Viitattu 25.11.2019.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Sonck, Mikaela. Utan om barnslöshet och barnfrihet. Södeström 2011.
  • Daum, Meghan. Selfish, shallow, and self-absorbed : sixteen writers on the decision not to have kids. Picador 2015.
  • Adolfsson, Josefine. Ingens mamma : tolv kvinnor om barnfrihet. Atlas 2013.
  • Day, Jody. Living life unexpected : 12 weeks to your plan B for a meaningful and fulfilling future without children. Bluebird books 2016.
  • Nikkanen Hanna ym. Hyvän sään aikana. Into Kustannus 2017.
  • Malaty Nefertiti. Ei äitimateriaalia. Reuna kustanne 2018.
  • Kontkanen Minna. Vapaaehtoisesti lapsettomat. Karisto 2018.
  • Heti Sheila. Motherhood. Harvill Secker 2018
  • Hooli Niku ja Nieminen Anna-Sofia. Aikuisten perhe: Miksi valitsemme lapsettomuuden?. Kosmos 2019.
  • Maksimainen Heini. Vauvattomuusbuumi: Kun lakkasimme lisääntymästä. Atena 2019.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]