Ulkosuomalaisen tarina

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Ulkosuomalaisen tarina
Sarjan alkutunnus
Sarjan alkutunnus
Alkuperämaa Suomi
Verkko Yle TV2
Esitetty marraskuu 2002 –
Tuotantokausia 5 tai 6
Jaksoja 60
Tuotanto
Tuottaja(t) Sari Sirkiä (Yle)
Vastaava(t) tuottaja(t) Antti Välikangas
Ohjaaja(t) Antti Välikangas, Mika Haavisto, Pekka Nurmela, Jari Raitio
Tuotantoyhtiö(t) Filmihalli Oy

Ulkosuomalaisen tarina on Yle TV2 -kanavalla vuoden 2002 syksystä alkaen esitetty televisiodokumenttien sarja, jossa tutustutaan ulkosuomalaisiin eli eri puolilla maailmaa asuviin suomalaissyntyisiin tai -sukuisiin henkilöihin. Sarjaa tuotettiin 60 jaksoa vuoteen 2011 saakka.

Ohjelmasarjan on toteuttanut porilainen Filmihalli Oy yhdessä Siirtolaisuusinstituutin kanssa, ja se on saanut tukea Euroopan aluekehitysrahastolta.[1] Ohjelmasarja on osa opetusministeriön, Satakuntaliiton, Siirtolaisinstituutin, Suomi-Seuran, Suomen ulkoministeriön, Ulkosuomalaisparlamentin sekä Yleisradion Ulkosuomalaisuus-projektia[2]. Ohjelmasarjan kaikki kuvattu materiaali, noin 1 500 tuntia ja tuhansia valokuvia, sekä asiakirjoja ja muistiinpanoja on Siirtolaisuusinstituutin kokoelmissa[3][4]. Materiaalista koottiin Suomen itsenäisyyden 90-vuotisjuhlavuonna 2007 näyttely, joka oli esillä ensin Satakunnan museossa ja sitten Ulkosuomalaisparlamentin istunnon yhteydessä Finlandia-talossa syyskuussa 2007[5].

Sarjaa on esitetty myös muissa Pohjoismaissa ja TV Finland -kanavalla sekä seurattu internetitse ympäri maailmaa. Suosituinta jaksoa ”Paraguayn viidakkosuomalaiset” seurasi 743 000 katsojaa, ja yhteensä sarjan kerrottiin vuoteen 2010 mennessä saaneen uusintoineen yli miljoonaa katsojakertaa.[2].[4][6].

Filmihalli Oy[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Filmihalli Oy:n toimitusjohtaja Antti Välikangas sanoo kiinnostuneensa ulkosuomalaisista oman isänsä kautta, joka muutti paremman elämän perässä Australiaan. Ulkosuomalaisen tarina oli hänen tuotantoyhtiönsä merkittävin tuotanto vuosituhannen vaihteen jälkeen. Hän kertoo haastatelleensa sarjaa tehdessään yli tuhatta ihmistä eri puolilla maailmaa. Sarjan teossa on työskennellyt myös hänen vaimonsa Pirjo Välikangas sekä kuvaaja ja leikkaaja Pekka Nurmela. Kuvausmatkoilla on käytetty myös freelancekuvaajia.[2][6]

Filmihalli Oy asetettiin konkurssiin kesällä 2011.[2] Antti Välikangas sai samana vuonna Siirtolaisuusinstituutin perustaman, amerikansuomalaisen John Mortonin mukaan nimetyn ja tuolloin ensi kertaa jaetun tunnustuspalkinnon.[3] Vuonna 2017 Siirtolaisuusinstituutti julkaisi Antti Välikankaan toimittaman kirjan Sydän Suomessa, joka sisältää 14 ulkosuomalaisen haastattelut[7].

Ohjelman jaksoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet: [8][9][10][11]

Eurooppa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Ranska 1-1: Pariisin taivaan alla. Muusikko Valto Laitinen.
  • Yhdistynyt kuningaskunta 1-2: Lontoon mitalla. Toimittaja Ossi Laurila.
  • Ruotsi 1-5: Lentävä autokauppias. Autokauppa- ja lentokouluyrittäjä Reijo Waaranmaa, Tukholma.
  • Venäjä 1-6: Wladimir Kokko Inkerinmaalla. Inkerinsuomalainen mies Venäjällä.
  • Italia 1-7: Per Amore, rakkauden tähden. Neljä suomalaisnaista Riminillä.
  • Espanja 1-9: Muuttolinnut. Espanjan aurinkorannikolla asuu jo yli 20 000 suomalaista.
  • Venäjä 1-10: Vieras joukko. Eila Lahti-Argutina, Venäjä.
  • Norja 1-12: Ruijanmaan rannalla. Olavi Hoikka Pohjois-Norjassa.
  • Tanska 2-2: Lätkässä Tanskaan. Jukka Vilander jääkiekkovalmentajana Tanskan Esbjergissä.
  • Liettua 2-3: Vilnalainen sortimentti. Sisustussuunnittelija Riina Ailio Liettuassa.
  • Saksa 2-4: Arjen aktivisti. Päivi Oksi-Walter, Saksa.
  • Islanti 2-5: Piilokansan maa. Marjatta Päivätie, Islanti.
  • Portugali 2-6: Algarven suomalaisia. Mm. päätoimittaja Raili Tavela ja taiteilija Maija Karhumaa.
  • Sveitsi 2-8: Vuorten viemä. Martti Strang, Sveitsi.
  • Itävalta 3-4: Kellarimaailma. Hotelliyrittäjä Tuula Nidetsky Itävallan Langenloisissa.
  • Norja 3-5: Elämyksiä Huippuvuorilla. Priitta Pöyhtäri ja Eero Lindberg matkailuyrittäjinä Huippuvuorilla.
  • Belgia 3-6: Kitara ja kirkonkellot. Brysselin suomalainen pappila.
  • Irlanti 3-10: Olutta ja musiikkia. Muusikko JP Kallio Dublinissa.
  • Kreikka 5-2: Suomalainen Kreikassa. Marko Suomalainen, Tessaloniki.
  • Viro 5-9: Saarenmaan rannalla. Viron Saarenmaan suomalaisia, mm. Matti ja Salme Rinne sekä Harri ja Mirja Väre.
  • Alankomaat 5-10: Lentävä suomalainen. Tapio Vilpponen KLM:n lentäjänä Alankomaissa.
  • Unkari 2012: Kiikkerän kiven päällä. Suomen kielen lehtori Outi Karanko-Pap, Unkari.

Pohjois-Amerikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Yhdysvallat 2-1: Kameran takana Harry Manner. Uutiskuvaaja Harry Manner Yhdysvalloissa.
  • Yhdysvallat 2-10: Kalevan kansa. Matti Kurikan Sointula tänään.
  • Yhdysvallat 3-3: Avaruusmies. Kimmo Nieminen Houstonin avaruustutkimuskeskuksessa Texasissa.
  • Grönlanti 3-5: Liisa Ihmemaassa. Liisa Holm ja Säde Pedersen Grönlannissa.
  • Yhdysvallat 3-12: Suomi kutsuu - Finland calling. Carl Pellonpää, Michigan.
  • Yhdysvallat 5-7: Kuningaskalastaja. Eläkkeellä oleva maalari Teuvo Soulio, Alaska.
  • Yhdysvallat 2011?: Tangoa vai hula-hulaa? Minna-Mari Lehti ja Göran Streng, Havaiji.

Etelä-Amerikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kuuba 1-12: Kuubalainen serenadi. Muusikko Peter Loman.
  • Yhdysvallat 2-7: Penedon paratiisi. Toivo Uuskallion Brasiliaan vuonna 1929 perustama ihanneyhteiskunta.
  • Paraguay 2-11: Paraguayn viidakkosuomalaiset. Suomalaisten vegetaristien 1920-luvulla perustaman Alboradan kolme suomenkielistä miestä.
  • Argentiina 2-12: Tangoa ja politiikkaa. Taloustieteilijä Pertti Mustonen, Buenos Aires.
  • Argentiina 3-8: Colonia Finlandesa Argentiinassa, mm. opettaja Graciela Niskanen.
  • Paraguay 6-1: Viidakkosuomalaisten testamentti. Manuel Holopainen ja Iikka Laulaja, Paraguay.
  • Uruguay 2011: El Cartano. Don Björkström ja Tarja Laaksonen, Uruguay.
  • Paraguay: Suomi sydämessä. Kolme Paraguayn viidakkosuomalaista.

Kiina[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Hongkong 3-11: Honkkari. Entinen tennisammattilainen Anne Aallonen Hongkongissa.
  • Kiina 4-1: Perunamuusia Pekingissä. Ravintoloitsija Jukka Lukkarinen, arkkitehti Anu Leinonen ja muita Pekingin suomalaisia.
  • Kiina 4-2: Aasiaa valloittamassa. Jere Tala Qatar Airwaysin palveluksessa Shanghaissa.
  • Kiina 4-3: Fuzhoun suomalaiset. Risto Vormala ja Mario Hakulinen, Kiinan Fuzhoussa.
  • Kiina 4-4: Kiinaa suomalaisille. Mikko Rautio.
  • Kiina 4-5: Kaksi tietä Kiinaan. Antti Palonheimo ja Li Quy Cuong, Shanghai.

Muu Aasia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Venäjä 1-4: Siperia opettaa. Suomalaissukuinen Bertta Tshepurnaja.
  • Japani 3-9: Suomalaisena nousevan auringon saarella. Erkki Hietalahti Japanin Osakassa.
  • Nepal 5-1: Maailman katolla. Kirsti Kirjavainen kehitystyöntekijänä Nepalissa.
  • Intia 5-3: Madame Maya. Eeva Schult pitää köyhien lasten koulua Intiassa.
  • Filippiinit 5-4: Saunatehtailijana tropiikissa. Sauna- ja kiuastehtailija Veikko-Matti Kallioniemi Filippiineillä.
  • Thaimaa 5-6: Sukeltajat. Suomalainen sukelluskoulu Thaimaassa.
  • Arabiemiirikunnat 5-12: Raha ratkaisee. Matti ja Eila Ruuskanen, Dubai.
  • Israel 5-8: Pyhällä maalla. Suomalainen Mirka Israelissa.

Afrikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Etelä-Afrikka 1-3: Etelä-Afrikan lämmössä. Rakennusammattilaiset Hannu Ketola, Heikki Järvinen ja Jarmo Savalampi.

Australia ja Oseania[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Australia 1-9: Siellä missä pippuripuu kasvaa. Australian suomalaisten pääsiäisjuhla.
  • Australia 3-1: Finland road. Mikko Hietikko, rakennusarkkitehti Australian Brisbanessa.
  • Uusi-Seelanti 3-2: Maailman äärellä. Ari Hallenberg, Uusi-Seelanti.
  • Cookinsaaret 5-5: Paratiisi. Ari ja Justiina Mustonen lapsineen (ml. jalkapalloilija Paavo Mustonen) Cookinsaarilla.

Muita jaksoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • ? 2-9: Vierivä kivi.
  • Suomi Napit vastakkain.Paluumuuttaja, pastori Susanna Timonen.
  • Suomi 2011: Juuret Suomessa. Ulkosuomalaisia heinäkuussa 2011 Turussa.
  • Suomi 2011: Amerikan laulajat. Amerikansuomalainen mieskuoro Suomessa.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Euroopan aluekehitysrahaston (EAKR) rahoittaman projektin kuvaus Päiväämätön. Euroopan aluekehitysrahasto. Viitattu 6.1.2018.
  2. a b c d Skön, Janina: Ulkosuomalaisen tarina – suunnittelusta toteutukseen, s. 7–9. Opinnäytetyö.. Satakunnan ammattikorkeakoulu, Viestinnän koulutusohjelma, 2012. Teoksen verkkoversio.
  3. a b Siirtolaisuusinstituutille merkittävä lahjoitus Turkulainen. 9.10.2014. Viitattu 6.1.2018.
  4. a b Nisula, Katri: Ulkosuomalaisen tarinat kiinnostavat Sisuradio. 28.5.2010. Sveriges Radio. Viitattu 6.1.2018.
  5. Ulkosuomalaisen tarina – liikkuva visuaalinen näyttely Ulkosuomalaisparlamentin pysyvä sihteeristö, Suomi-Seura. Viitattu 6.1.2018.
  6. a b Viides tuotantokausi Ulkosuomalaisten tarinoita käynnistyi Yle Uutiset. 28.5.2010. Viitattu 6.1.2018.
  7. Suomi sydämessä – Ulkosuomalaisen tarinoita 2+17. Siirtolaisuusinstituutti. Viitattu 6.1.2018.
  8. Ulkosuomalaisen tarina, Ritva-tietokanta. Viitattu 6.1.2018.
  9. Ulkosuomalaisen tarina, Telsu.fi. Viitattu 6.1.2018.
  10. Tuotantokaudet, Ulkosuomalaiset-sivusto 26.10.2011. Internet Archive, viitattu 6.1.2018.
  11. Viimeiset ulkosuomalaisten tarinat vintti.yle.fi. 21.08.2011. Yle Vintti. Viitattu 6.1.2018.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]