Fuzhou

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee Fujianin maakunnan kaupunkia. Myös Jiangxissa on Fuzhou.
Fuzhou
(福州)

Fuzhou

Koordinaatit: 26°04′34″N, 119°18′23″E

Valtio Kiina
Maakunta Fujian
Hallinto
 – Hallinnon tyyppi Prefektuuritason kaupunki
Pinta-ala
 – Kokonaispinta-ala 12 177 km²
Väkiluku (2010) 7 115 370
 – Tiheys 584 as./km²

Fuzhou (福州, pinyin Fúzhōu) on Fujianin maakunnan pääkaupunki Kiinassa. Kaupunki on ollut merkittävä satamakaupunki Tang-dynastia ajalta 600-luvulta saakka. Fuzhou oli yksi viidestä niin sanotusta sopimussatamasta, jotka avattiin ulkomaisille kauppiaille Nanjingin sopimuksella vuonna 1842.[1] Fuzhou Changlen kansainvälinen lentoasema palvelee aluetta.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Fuzhouta piirroksessa 1850-luvun paikkeilta.

Arkeologien ja historioitsijoiden mukaan nykyisen Fuzhoun paikalla on ollut kaupunkiasutusta jo Minyuen kuningaskunnan ajoilta lähtien. Minyuen kuningaskuntaa seurasi Qin-dynastia 200-luvulla eaa. jolloin paikallinen hallintojärjestelmä kiinalaistui. Fuzhoun ensimmäinen kaupunginmuuri rakennettiin vuonna 202 eaa. Han-dynastian perustajan Liu Bangin valtakaudella. Tuolloin Liu antoi luvan Minyuen kuningas Wuzhulle perustaa pääkaupunkinsa Yen nykyisen Fuzhoun paikalle. Song-dynastian (960–1279 jaa.) valtakaudella kaupunki alkoi ottaa osaa kansainväliseen kauppaan. Marco Polon sanotaan vierailleen kaupungissa ja hän hämmästeli kaupungin suurta ulkomaalaisten ja etenkin eteläaasialaisten kauppiaiden joukkoa. Kaupan ohella Fuzhou oli yksi buddhalaisuuden keskuksista ja kaupungissa on edelleen jäljellä useita vanhoja temppeleitä ja pagodeja.

Fuzhoun nykyhistorian voidaan katsoa alkaneen vuodesta 1842, jolloin kaupungista tuli yksi sopimussatamista, jotka avattiin ulkomaalaisille kauppiaille Kiinan häviämän ensimmäisen oopiumisodan jälkeen. Kaupunki vaurastui ja siitä tuli myös Kiinan nykyaikaistamisen keskus. Vuonna 1867 perustettiin Fuzhoun telakka. Sen yhteydessä toimi laivastoakatemia, jossa opiskeltiin länsimaista teknologiaa ja eurooppalaisia kieliä. Eräs laitoksen opiskelija oli Yan Fu, joka toi sittemmin darwinismin Kiinaan. Fuzhou säilyi sittemmin taloudellisena keskuksena 1950-luvulle saakka ja kaupungin nopea teollistuminen alkoi vuodesta 1958. Vuonna 2004 kaupungista tehtiin erikoistalousalue.[2]

Kulttuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Taijiangin kaupunginosaa valokuvassa.

uhoun murre, jota kutsutaan joskus nimellä hokchiew, on yksi min-kiinan itäisistä murteista. Kielitieteilijöiden mukaan murre on saanut vaikutteita Minyuen kuningaskunnassa aikanaan puhutusta kielestä ja siinä on myös säilynyt joitakin vanhoja kiinan kielen piirteitä. 1800- ja 1900-luvuilla maastamuuttajat veivät murteen mukanaan ja sitä puhutaan edelleen osissa Kaakkois-Aasiaa ja muuta maailmaa. Kouluissa opiskellaan nykyisin mandariinikiinaa ja murteen säilymisestä on esitetty huolia. Min-keittiötä Fuzhoussa pidetään yhtenä kahdeksasta suuresta keittiöstä Kiinassa.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Ellegard, Peter; Kinnunen, Noora (käänt.): Kiina, s. 162. Helsinki: Tammi, 2008. ISBN 978-951-31-4100-4.
  2. a b David Pong: Encyclopedia of Modern China, s. 101-102. Osa 2: F-M. Charles Scribner’s Sons, 2009. ISBN 978-0-684-31566-9. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]