George Granfelt

George Granfelt

Georg (George) Fredrik Granfelt (19. kesäkuuta 1865 Turku – 5. elokuuta 1917 Naantali) oli suomalainen hovioikeudenneuvos, lakitieteen tohtori ja valtiopäivämies, joka toimi RKP:n kansanedustajana 1900-luvun alussa.

Henkilöhistoria

Granfeltin vanhemmat olivat hovioikeuden varapresidentti Otto Fabian Nimrod Granfelt ja Fanny Karolina Georgine de Besche. Hän pääsi ylioppilaaksi 1885 ja valmistui filosofian kandidaatiksi 1888 ja maisteriksi 1890. Granfelt suoritti lakitieteen kandidaatin tutkinnon 1893, sai varatuomarin arvon 1896 ja vuonna 1900 hänestä tuli lakitieteen lisensiaatti ja tohtori.

Granfelt oli Valtionarkiston ylimääräisenä amanuenssina 1886, senaatin ylimääräisenä kopistina 1896–1898 ja Vaasan osakepankin johtokunnan jäsenenä 1900–1906. Hän toimi senaatin lainvalmistelukunnan vanhempana jäsenenä 1907–1915, Viipurin hovioikeuden asessorina 1908–1914 ja viimeksi Turun hovioikeuden hovioikeudenneuvoksena 1914–1917.

Granfelt osallistui aatelissäädyssä sukunsa edustajana valtiopäiville 1891, 1894, 1897, 1899, 1900, 1904–1905 ja 1905–1906. Hän oli kansanedustajana 1908–1909, 1910–1911 sekä 1912–1914 edustaen Vaasan läänin pohjoista vaalipiiriä 1908–1909 ja Vaasan läänin eteläistä vaalipiiriä vuodesta 1910. Viimeiselle edustajakaudelleen Granfelt tuli RKP:n Ivar Nordlundin tilalle 19. huhtikuuta 1912. Granfelt kuului myös Ruotsalaisen kansanpuolueen keskushallitukseen ja hän toimi Suomen taloudellisen seuran puheenjohtajana.

George Granfelt oli naimisissa vuodesta 1904 Brita Sofia von Julinin kanssa.

Granfelt heraldikkona

Työskennellessään Valtionarkistossa Granfelt sai tehtäväkseen esittää Suomen aateliston vaakunat, jotka julkaistiin teoksessa Finlands ridderskaps och adels vapenbok (suom. Suomen ritariston ja aateliston vaakunakirja) vuonna 1888.

Granfelt julkaisi vuonna 1892 teoksen Finlands städers vapenbok (suom. Suomen kaupunkien vaakunakirja), joka sisälsi piirroksia Suomen suuriruhtinaskunnan silloisten kaupunkien vanhoista sineteistä ja Granfeltin esitykset kaupunkien vaakunoista. Esityksissään Granfelt pyrki säilyttämään vanhojen sinettien aiheet, pitäytyen kuitenkin heraldiikan käytännöissä. Tätä ennen kaupunkien heraldiset aiheet olivat pääasiassa esiintyneet vain kaupunkien sineteissä, joista useat oli aikojen saatossa korvattu epäheraldisin tunnuksin. Granfeltin vaikutuksesta Suomen kaupunkien käyttöön vakiintuivat varsinaiset vaakunat, joista monet ovat yhä käytössä.

Otoksia Granfeltin heraldisista teoksista

• 
  Aminoff-aatelissuvun vaakuna Finlands ridderskaps och adels vapenbok -teoksesta.
• 
  Von Numers -aatelissuvun vaakuna.
• 
  Wrede af Elimä -aatelissuvun vaakuna.
• 
  Helsingin vaakuna Finlands städers vapenbok -teoksesta.
• 
  Raahen vaakuna.
• 
  Tornion vaakuna.
• 
  Uudenkaupungin vuoden 1617 sinetti Finlands städers vapenbok -teoksesta.

Lähteet

• George Granfelt Suomen kansanedustajat. Eduskunta.
• Jussi Iltanen: Suomen kuntavaakunat, s. 81. Karttakeskus, 2013.