Ero sivun ”Nainen on valttia” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Selaa historiaa interaktiivisesti
[katsottu versio][katsottu versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
Drefer (keskustelu | muokkaukset)
seulojat
11 691 muokkausta
Kritiikki oikeaan paikkaan ja imperfektiin.
Abc10 (keskustelu | muokkaukset)
seulojat
97 925 muokkausta
kh
Rivi 6: Rivi 6:
| ohjaaja = [[Ansa Ikonen]]
| ohjaaja = [[Ansa Ikonen]]
| käsikirjoittaja = [[Mika Waltari]]
| käsikirjoittaja = [[Mika Waltari]]
| tuottaja = [[Toivo Särkkä]]
| tuottaja = [[Toivo Särkkä|T. J. Särkkä]]
| säveltäjä = [[Heikki Aaltoila]]
| säveltäjä = [[Heikki Aaltoila]]
| kuvaaja = [[Armas Hirvonen]]
| kuvaaja = [[Armas Hirvonen]]
Rivi 14: Rivi 14:
| maa = [[Suomi]]
| maa = [[Suomi]]
| tuotantoyhtiö = [[Suomen Filmiteollisuus|Suomen Filmiteollisuus SF Oy]]
| tuotantoyhtiö = [[Suomen Filmiteollisuus|Suomen Filmiteollisuus SF Oy]]
| ensi-ilta = [[13. elokuuta]] [[1944]]
| ensi-ilta = 13. elokuuta [[1944]]
| kesto = 99 minuuttia
| kesto = 99 minuuttia
| kieli = [[Suomen kieli|suomi]]
| kieli = [[Suomen kieli|suomi]]
| ikäraja = 3
| budjetti =
| budjetti =
| tuotto =
| tuotto =
Rivi 25: Rivi 24:
| kotisivut =
| kotisivut =
| imdb =
| imdb =
| elonet = ek2ljn
| elonet = 121235
| amg =
| amg =
}}
}}
'''''Nainen on valttia''''' on [[Ansa Ikonen|Ansa Ikosen]] ohjaama mustavalkoinen suomalainen [[komedia]]elokuva vuodelta [[1944]]. Se jäi näyttelijä Ikosen ainoaksi ohjaustyöksi.
'''''Nainen on valttia''''' on [[Ansa Ikonen|Ansa Ikosen]] ohjaama mustavalkoinen suomalainen [[komedia]]elokuva vuodelta [[1944]]. Se jäi näyttelijä Ikosen ainoaksi ohjaustyöksi.


Elokuva perustuu [[Mika Waltari]]n alkuperäiskäsikirjoitukseen. Kolmen poikamiehen taloon saapuu nuori nainen, joka panee miesten elämän uuteen uskoon. Poliisia pakeneva nainen<ref name=tvm/> on kuulu [[operetti]]tähti Kirsti Kalpa. Hänen onnistuu salata henkilöllisyytensä, mutta vain toistaiseksi.
Elokuva perustuu [[Mika Waltari]]n alkuperäiskäsikirjoitukseen, jonka tarinassa kolmen poikamiehen taloon saapuva nuori nainen panee miesten elämän uuteen uskoon. Poliisia pakeneva nainen<ref name=tvm/> on kuulu [[operetti]]tähti Kirsti Kalpa. Hänen onnistuu salata henkilöllisyytensä, mutta vain toistaiseksi.


Elokuva on kuvattu keskellä jatkosotaa, mutta sota ei kuvastu siitä mitenkään vaan se on läpikotaisin kevyt hupailu. Viiden kuukauden mittaiset kuvaukset on tehty pääosin sisätiloissa.<ref name=rompotti>harrirrompotti, Kultakutri ja kolme sovinistikarhua, Helsingin Sanomat 15.11.2011, sivu D 5</ref>
Elokuva on kuvattu keskellä jatkosotaa, mutta sota ei kuvastu siitä mitenkään, vaan se on läpikotaisin kevyt hupailu. Viiden kuukauden mittaiset kuvaukset on tehty pääosin sisätiloissa.<ref name=rompotti>harrirrompotti, Kultakutri ja kolme sovinistikarhua, Helsingin Sanomat 15.11.2011, sivu D 5</ref>


Ohjausta tarjosi Ikoselle T. J. Särkkä, mutta alkuun Ikosen on sanottu olleen epävarma kyvyistään, sillä hän pelkäsi esimerkiksi etteivät miehet suostu naisen ohjaukseen. Tekniikassa Ikonen sai apua kuvaaja Armas Hirvoselta. Aikalaiskritiikki ei kuitenkaan tyrmännyt ohjausta, pikemminkin ongelmien katsottiin liittyvän Waltarin käsikirjoitukseen, yksityiskohtien huolimattomuuteen; Waltari oli tuolloin jo menestyskirjailija, mutta tehtaili elokuvakäsikirjoituksia ahkerasti. Elokuvan asenteet todettiin pölyttyneiksi.<ref name=rompotti/>
Ohjausta tarjosi Ikoselle [[T. J. Särkkä]], mutta Ikosen on sanottu olleen alkuun epävarma kyvyistään, sillä hän pelkäsi esimerkiksi, etteivät miehet suostu naisen ohjaukseen. Tekniikassa Ikonen sai apua kuvaaja Armas Hirvoselta. Aikalaiskritiikki ei kuitenkaan tyrmännyt ohjausta, pikemminkin ongelmien katsottiin liittyvän Waltarin käsikirjoitukseen, yksityiskohtien huolimattomuuteen; Waltari oli tuolloin jo menestyskirjailija, mutta tehtaili elokuvakäsikirjoituksia ahkerasti. Elokuvan asenteet todettiin pölyttyneiksi.<ref name=rompotti/>


''Nainen on valttia'' esitettiin televisiossa ensi kerran 13. helmikuuta 1966. [[Finnkino]] Oy on julkaissut sen myös [[DVD]]:nä.
''Nainen on valttia'' esitettiin televisiossa ensi kerran 13. helmikuuta 1966. [[Finnkino]] Oy on julkaissut sen myös [[DVD]]:nä.
Rivi 65: Rivi 64:


==Juoni==
==Juoni==
Paroni Heimonheimo ([[Ture Junttu]]) koettaa saada kihlattunsa Kirsti Kalvan ([[Ansa Ikonen]]) luopumaan laulajan urastaan. Kirsti kyllästyy sulhasensa temppuihin ja lavastaa [[itsemurha]]nsa merenrannalle. Ruumista ei löydy ja poliisi alkaa tutkia tapausta katoamisena. Passipoliisi kiinnostuu puistossa maleksivasta Kirstistä. Tämä pakenee erään professorin taloon. Professori asuu poikamiestaloudessa palvelijansa Kallen ja säveltäjä Rantamaan kanssa. Kun Kirsti kohtaa professorin, hän sanoo olevansa tyttö maalta ja on erehtynyt talosta. Professorin ja Rantamaan johtoajatuksena on ollut, että heidän taloonsa ei naisia tuoda. Kalle palaa kotiin tapelleena ja juopotelleena. Kirsti pääsee hänen suosioonsa, ja Kalle palkkaa laulajattaren kotiapulaiseksi professorin suostumuksella. Rantamaa on Kirstiä vastaan, mutta kun viranomainen tulee utelemaan Kirstin perään, juuri hän pelastaa tytön kiipelistä. Poliisi nimittäin epäilee Kirstiä rikollisliigan jäseneksi!
Paroni Heimonheimo ([[Ture Junttu]]) haluaa kihlattunsa Kirsti Kalvan ([[Ansa Ikonen]]) luopuvan laulajan urastaan. Kirsti kyllästyy sulhasensa temppuihin ja lavastaa [[itsemurha]]nsa merenrannalle. Ruumista ei löydy, ja poliisi alkaa tutkia tapausta katoamisena. Passipoliisi kiinnostuu puistossa maleksivasta Kirstistä. Tämä pakenee taloon, jossa asuu professori poikamiestaloudessa palvelijansa Kallen ja säveltäjä Rantamaan kanssa. Kirsti sanoo professorille olevansa tyttö maalta ja erehtyneensä talosta. Professorin ja Rantamaan johtoajatuksena on ollut, että heidän taloonsa ei naisia tuoda. Kalle palaa kotiin tapelleena ja juopotelleena. Kirsti pääsee hänen suosioonsa, ja Kalle palkkaa laulajattaren professorin suostumuksella kotiapulaiseksi. Rantamaa on Kirstiä vastaan, mutta viranomaisen udellessa Kirstistä juuri hän pelastaa tytön kiipelistä. Poliisi nimittäin epäilee Kirstiä rikollisliigan jäseneksi.


Talon kolme poikamiestä arvelevat Kirsin olevan pohjimmiltaan hyvän tytön, jonka olosuhteet ovat pakottaneet varkaiden kelkkaan. Kirsti on erinomainen kotiapulaisena. Rantamaa on edelleen Kirstiä vastaan, mutta vähitellen [[musiikki]] yhdistää säveltäjän ja Kirstin, jonka kannustamana Rantamaa säveltää lauluja, jotka [[Yleisradio]] suostuu ottamaan ohjelmistoonsa. Rantamaa haluaa Kirstin esittämään teoksiaan. Hän pitää tätä poikkeuksellisena luonnonlahjakkuutena! Kirsti suostuu radioesiintymiseen, kuuluttaja esittelee hänet "tuntemattomana laulajana". Heimonheimo kuitenkin tunnistaa Kirstin äänen ja ottaa selvää säveltäjä Rantamaan asuinpaikasta. Ravintolassa eräs sanomalehtitoimittaja tunnistaa Kirstin, ja jymyuutinen on valmis.
Talon kolme poikamiestä arvelevat Kirsin olevan pohjimmiltaan hyvän tytön, jonka olosuhteet ovat pakottaneet varkaiden kelkkaan. Kirsti on erinomainen kotiapulaisena. Rantamaa on edelleen Kirstiä vastaan, mutta vähitellen [[musiikki]] yhdistää säveltäjän ja Kirstin, ja Kirstin kannustamana Rantamaa säveltää lauluja, jotka [[Yleisradio]] suostuu ottamaan ohjelmistoonsa. Rantamaa haluaa Kirstin esittämään teoksiaan, sillä hän pitää tätä poikkeuksellisena luonnonlahjakkuutena. Kirsti suostuu radioesiintymiseen, kuuluttaja esittelee hänet "tuntemattomana laulajana". Heimonheimo kuitenkin tunnistaa Kirstin äänen ja ottaa selvää säveltäjä Rantamaan asuinpaikasta. Ravintolassa eräs toimittaja tunnistaa Kirstin, ja jymyuutinen on valmis.


Heimonheimo saapuu poikamiesten taloon, jossa hän kohtaa professorin ja Kallen sekä Kirstin ja Rantamaan. Hän myöntää Kirstille olevansa rakastunut erääseen toiseen naiseen. Kirsti ilahtuu tiedosta. Heimonheimon ja Kirstin [[kihlaus]] puretaan tuota pikaa. Toisiinsa korviaan myöten rakastuneet Rantamaa ja Kirsti eivät kuitenkaan saa toisiaan aivan muitta mutkitta, vaan ensin säveltäjä suuttuu laulajattarelle. Seuraavana päivänä Kirsti joutuu jälleen pakenemaan poliisia poikamiesten taloon. Tällä kertaa Rantamaa ei salli Kirstin enää lähtevän ja rakkaus voittaa!
Heimonheimo saapuu poikamiesten taloon, jossa hän kohtaa professorin ja Kallen sekä Kirstin ja Rantamaan. Hän myöntää Kirstille olevansa rakastunut erääseen toiseen naiseen. Kirsti ilahtuu tiedosta. Heimonheimon ja Kirstin [[kihlaus]] puretaan tuota pikaa. Toisiinsa korviaan myöten rakastuneet Rantamaa ja Kirsti eivät kuitenkaan heti saa toisiaan , vaan ensin säveltäjä suuttuu laulajattarelle. Seuraavana päivänä Kirsti joutuu jälleen pakenemaan poliisia poikamiesten taloon. Tällä kertaa Rantamaa ei salli Kirstin enää lähteä, ja rakkaus voittaa.


==Kuvausaika ja -paikat==
==Kuvausaika ja -paikat==
Teosta ''Nainen on valttia'' kuvattiin tammikuusta 1944 kesäkuuhun 1944. Ulkokuvia otettiin [[Helsinki|Helsingissä]] (muun muassa [[Alppila]]) ja [[Vantaa|Helsingin maalaiskunnassa]] ([[Helsinki-Malmin lentoasema|Malmin lentoasema]]). Professorin residenssiä esitti Armas Siitosen suunnittelema, vuonna 1920 valmistunut Edelfeltintie 13 [[Eira]]ssa.<ref>[http://www.korttelit.fi/rakennus.php/id/1343 Korttelit.fi]</ref> Studiona oli SF-studio 1.<ref>Suomen kansallisfilmografia 3, sivu 324</ref>
Elokuvaa ''Nainen on valttia'' kuvattiin tammikuusta 1944 kesäkuuhun 1944. Ulkokuvia otettiin [[Helsinki|Helsingissä]] (muun muassa [[Alppila]]) ja [[Vantaa|Helsingin maalaiskunnassa]] ([[Helsinki-Malmin lentoasema|Malmin lentoasema]]). Professorin residenssiä esitti Armas Siitosen suunnittelema vuonna 1920 valmistunut Edelfeltintie 13 [[Eira]]ssa.<ref>[http://www.korttelit.fi/rakennus.php/id/1343 Korttelit.fi]</ref> Studiona oli SF-studio 1.<ref>Suomen kansallisfilmografia 3, sivu 324</ref>


==Arviot==
==Arviot==
Aikalaiskriitikot ottivat Ikosen ensiohjauksen varovaisen myönteisesti vastaan. [[Helsingin Sanomat|Helsingin Sanomien]] kriitikko iloitsi Ikosen debytoinnista elokuvaohjaajana ja piti hänen työtään varsin laadukkaana, mutta teilasi elokuvan aiheeltaan "mitättömäksi ja vanhentuneeksi". Tamperelaisen [[Aamulehti|Aamulehden]] kriitikko kirjoitti: "''Nainen on valttia'' on syyskauden sopiva kevyt alkupala ennen talvikauden arvokkaampaa ohjelmistoa." [[Uutispäivä Demari|Suomen Sosialidemokraatissa]] kriitikko katsoi, että Ikonen onnistui saamaan "harvinaisen paljon" irti Waltarin käsikirjoituksesta. Ikosen näyttelijäntyö arvioitiin mukiinmeneväksi. Korhosen ja Laakson roolityöt keräsivät erityistä kiitosta.<ref>Suomen kansallisfilmografia 3, sivut 326 ja 327</ref>
Aikalaiskriitikot ottivat Ikosen ensiohjauksen varovaisen myönteisesti vastaan. Helsingin Sanomien kriitikko [[Paula Talaskivi]] iloitsi Ikosen debytoinnista elokuvaohjaajana ja piti hänen työtään varsin laadukkaana, mutta teilasi elokuvan aiheeltaan "mitättömäksi ja vanhentuneeksi". Tamperelaisen [[Aamulehti|Aamulehden]] [[Olavi Vesterdahl]] kirjoitti: "''Nainen on valttia'' on syyskauden sopiva kevyt alkupala ennen talvikauden arvokkaampaa ohjelmistoa." [[Uutispäivä Demari|Suomen Sosialidemokraatissa]] Toini Aaltonen katsoi, että Ikonen onnistui saamaan "harvinaisen paljon" irti Waltarin käsikirjoituksesta. Ikosen näyttelijäntyö arvioitiin mukiinmeneväksi. Korhosen ja Laakson roolityöt keräsivät erityistä kiitosta.<ref>Suomen kansallisfilmografia 3, sivut 326 ja 327</ref>


Vuonna 2011 eräs kriitikko luonnehti elokuvaa romanttiseksi hupailuksi<ref name=tvm>Päivän elokuvia, Tv-maailma, 45/2011 sivu 17</ref>.
Vuonna 2011 eräs kriitikko luonnehti elokuvaa romanttiseksi hupailuksi<ref name=tvm>Päivän elokuvia, Tv-maailma, 45/2011 sivu 17</ref>.
Rivi 82: Rivi 81:
''Nainen on valttia'' jäi aikakirjoihin toisena suomalaisena kokoillan näytelmäelokuvana, jonka ohjasi nainen. Ensimmäinen on [[Glory Leppänen|Glory Leppäsen]] komedia ''[[Onnenpotku]]'' (1936). Kolmas naisen ohjaama kokoillan suomalainen näytelmäelokuva on [[Ritva Arvelo]]n ''Kultainen vasikka'' vuodelta 1961. [[Brita Wrede]] ohjasi [[Felix Forsman]]in kanssa lyhyen fiktioelokuvan ''Tukkijoella tapahtuu'' vuonna 1950 ja [[Kyllikki Forssell]] yhden jakson episodielokuvaan ''Kolmiapila'' vuonna 1953.<ref name="SF327">Suomen kansallisfilmografia 3, sivu 327</ref>
''Nainen on valttia'' jäi aikakirjoihin toisena suomalaisena kokoillan näytelmäelokuvana, jonka ohjasi nainen. Ensimmäinen on [[Glory Leppänen|Glory Leppäsen]] komedia ''[[Onnenpotku]]'' (1936). Kolmas naisen ohjaama kokoillan suomalainen näytelmäelokuva on [[Ritva Arvelo]]n ''Kultainen vasikka'' vuodelta 1961. [[Brita Wrede]] ohjasi [[Felix Forsman]]in kanssa lyhyen fiktioelokuvan ''Tukkijoella tapahtuu'' vuonna 1950 ja [[Kyllikki Forssell]] yhden jakson episodielokuvaan ''Kolmiapila'' vuonna 1953.<ref name="SF327">Suomen kansallisfilmografia 3, sivu 327</ref>


''Nainen on valttia'' sai keskimääräistä hieman heikomman yleisövastaanoton.<ref name="SF327"/>
''Nainen on valttia'' sai keskimääräistä hieman vähemmän katsojia.<ref name="SF327"/>


==Lähteet ==
==Lähteet ==
*Suomen kansallisfilmografia 3, ISBN 951-37-1019-X
*Suomen kansallisfilmografia 3, ISBN 951-37-1019-X

===Viitteet===
===Viitteet===
{{Viitteet}}
{{Viitteet}}

Versio 20. joulukuuta 2013 kello 08.01

Nainen on valttia
DVD-laitoksen kansi.
DVD-laitoksen kansi.
Ohjaaja Ansa Ikonen
Käsikirjoittaja Mika Waltari
Tuottaja T. J. Särkkä
Säveltäjä Heikki Aaltoila
Kuvaaja Armas Hirvonen
Leikkaaja Armas Vallasvuo
Lavastaja Ossi Elstelä
Pääosat Ansa Ikonen
Aku Korhonen
Uuno Laakso
Unto Salminen
Valmistustiedot
Valmistusmaa Suomi
Tuotantoyhtiö Suomen Filmiteollisuus SF Oy
Ensi-ilta 13. elokuuta 1944
Kesto 99 minuuttia
Alkuperäiskieli suomi
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet

Nainen on valttia on Ansa Ikosen ohjaama mustavalkoinen suomalainen komediaelokuva vuodelta 1944. Se jäi näyttelijä Ikosen ainoaksi ohjaustyöksi.

Elokuva perustuu Mika Waltarin alkuperäiskäsikirjoitukseen, jonka tarinassa kolmen poikamiehen taloon saapuva nuori nainen panee miesten elämän uuteen uskoon. Poliisia pakeneva nainen[1] on kuulu operettitähti Kirsti Kalpa. Hänen onnistuu salata henkilöllisyytensä, mutta vain toistaiseksi.

Elokuva on kuvattu keskellä jatkosotaa, mutta sota ei kuvastu siitä mitenkään, vaan se on läpikotaisin kevyt hupailu. Viiden kuukauden mittaiset kuvaukset on tehty pääosin sisätiloissa.[2]

Ohjausta tarjosi Ikoselle T. J. Särkkä, mutta Ikosen on sanottu olleen alkuun epävarma kyvyistään, sillä hän pelkäsi esimerkiksi, etteivät miehet suostu naisen ohjaukseen. Tekniikassa Ikonen sai apua kuvaaja Armas Hirvoselta. Aikalaiskritiikki ei kuitenkaan tyrmännyt ohjausta, pikemminkin ongelmien katsottiin liittyvän Waltarin käsikirjoitukseen, yksityiskohtien huolimattomuuteen; Waltari oli tuolloin jo menestyskirjailija, mutta tehtaili elokuvakäsikirjoituksia ahkerasti. Elokuvan asenteet todettiin pölyttyneiksi.[2]

Nainen on valttia esitettiin televisiossa ensi kerran 13. helmikuuta 1966. Finnkino Oy on julkaissut sen myös DVD:nä.

Näyttelijät

 Näyttelijä … Rooli  
 Ansa Ikonen … Kirsti Kalpa  
 Uuno Laakso … Kalle  
 Aku Korhonen … professori  
 Unto Salminen … säveltäjä Rantamaa  
 Ture Junttu … paroni Heimonheimo  
 Laina Laine … näyttelijätär  
 Pentti Saares … reportteri  
 Veikko Linna … teatterinjohtaja  
 Arvo Kuusla … Eikka, valokuvaaja  
 Ensio Jouko … poliisikomisario  
 Toppo Elonperä … vahtimestari  
 Eino Salmi … teatterin taloudenhoitaja  
 Olavi Saarinen … poliisi  
 Lauri Kyöstilä … tullimies  
 Kyösti Käyhkö … radion vahtimestari  
 Jalmari Rinne … radion musiikkipäällikkö  
 Usko Kantola … operettilaulaja  
 Heikki Aaltoila … Unto Salmisen sijaisnäyttelijä  
 Vilho Kekkonen … radiolainen  
 Heikki Packalén … radiolainen  
 Carl-Erik Creutz … radiokuuluttajan ääni  

Juoni

Paroni Heimonheimo (Ture Junttu) haluaa kihlattunsa Kirsti Kalvan (Ansa Ikonen) luopuvan laulajan urastaan. Kirsti kyllästyy sulhasensa temppuihin ja lavastaa itsemurhansa merenrannalle. Ruumista ei löydy, ja poliisi alkaa tutkia tapausta katoamisena. Passipoliisi kiinnostuu puistossa maleksivasta Kirstistä. Tämä pakenee taloon, jossa asuu professori poikamiestaloudessa palvelijansa Kallen ja säveltäjä Rantamaan kanssa. Kirsti sanoo professorille olevansa tyttö maalta ja erehtyneensä talosta. Professorin ja Rantamaan johtoajatuksena on ollut, että heidän taloonsa ei naisia tuoda. Kalle palaa kotiin tapelleena ja juopotelleena. Kirsti pääsee hänen suosioonsa, ja Kalle palkkaa laulajattaren professorin suostumuksella kotiapulaiseksi. Rantamaa on Kirstiä vastaan, mutta viranomaisen udellessa Kirstistä juuri hän pelastaa tytön kiipelistä. Poliisi nimittäin epäilee Kirstiä rikollisliigan jäseneksi.

Talon kolme poikamiestä arvelevat Kirsin olevan pohjimmiltaan hyvän tytön, jonka olosuhteet ovat pakottaneet varkaiden kelkkaan. Kirsti on erinomainen kotiapulaisena. Rantamaa on edelleen Kirstiä vastaan, mutta vähitellen musiikki yhdistää säveltäjän ja Kirstin, ja Kirstin kannustamana Rantamaa säveltää lauluja, jotka Yleisradio suostuu ottamaan ohjelmistoonsa. Rantamaa haluaa Kirstin esittämään teoksiaan, sillä hän pitää tätä poikkeuksellisena luonnonlahjakkuutena. Kirsti suostuu radioesiintymiseen, kuuluttaja esittelee hänet "tuntemattomana laulajana". Heimonheimo kuitenkin tunnistaa Kirstin äänen ja ottaa selvää säveltäjä Rantamaan asuinpaikasta. Ravintolassa eräs toimittaja tunnistaa Kirstin, ja jymyuutinen on valmis.

Heimonheimo saapuu poikamiesten taloon, jossa hän kohtaa professorin ja Kallen sekä Kirstin ja Rantamaan. Hän myöntää Kirstille olevansa rakastunut erääseen toiseen naiseen. Kirsti ilahtuu tiedosta. Heimonheimon ja Kirstin kihlaus puretaan tuota pikaa. Toisiinsa korviaan myöten rakastuneet Rantamaa ja Kirsti eivät kuitenkaan heti saa toisiaan , vaan ensin säveltäjä suuttuu laulajattarelle. Seuraavana päivänä Kirsti joutuu jälleen pakenemaan poliisia poikamiesten taloon. Tällä kertaa Rantamaa ei salli Kirstin enää lähteä, ja rakkaus voittaa.

Kuvausaika ja -paikat

Elokuvaa Nainen on valttia kuvattiin tammikuusta 1944 kesäkuuhun 1944. Ulkokuvia otettiin Helsingissä (muun muassa Alppila) ja Helsingin maalaiskunnassa (Malmin lentoasema). Professorin residenssiä esitti Armas Siitosen suunnittelema vuonna 1920 valmistunut Edelfeltintie 13 Eirassa.[3] Studiona oli SF-studio 1.[4]

Arviot

Aikalaiskriitikot ottivat Ikosen ensiohjauksen varovaisen myönteisesti vastaan. Helsingin Sanomien kriitikko Paula Talaskivi iloitsi Ikosen debytoinnista elokuvaohjaajana ja piti hänen työtään varsin laadukkaana, mutta teilasi elokuvan aiheeltaan "mitättömäksi ja vanhentuneeksi". Tamperelaisen Aamulehden Olavi Vesterdahl kirjoitti: "Nainen on valttia on syyskauden sopiva kevyt alkupala ennen talvikauden arvokkaampaa ohjelmistoa." Suomen Sosialidemokraatissa Toini Aaltonen katsoi, että Ikonen onnistui saamaan "harvinaisen paljon" irti Waltarin käsikirjoituksesta. Ikosen näyttelijäntyö arvioitiin mukiinmeneväksi. Korhosen ja Laakson roolityöt keräsivät erityistä kiitosta.[5]

Vuonna 2011 eräs kriitikko luonnehti elokuvaa romanttiseksi hupailuksi[1].

Huomioita

Nainen on valttia jäi aikakirjoihin toisena suomalaisena kokoillan näytelmäelokuvana, jonka ohjasi nainen. Ensimmäinen on Glory Leppäsen komedia Onnenpotku (1936). Kolmas naisen ohjaama kokoillan suomalainen näytelmäelokuva on Ritva Arvelon Kultainen vasikka vuodelta 1961. Brita Wrede ohjasi Felix Forsmanin kanssa lyhyen fiktioelokuvan Tukkijoella tapahtuu vuonna 1950 ja Kyllikki Forssell yhden jakson episodielokuvaan Kolmiapila vuonna 1953.[6]

Nainen on valttia sai keskimääräistä hieman vähemmän katsojia.[6]

Lähteet

Viitteet

  1. ↑ a b Päivän elokuvia, Tv-maailma, 45/2011 sivu 17
  2. ↑ a b harrirrompotti, Kultakutri ja kolme sovinistikarhua, Helsingin Sanomat 15.11.2011, sivu D 5
  3. ↑ Korttelit.fi
  4. ↑ Suomen kansallisfilmografia 3, sivu 324
  5. ↑ Suomen kansallisfilmografia 3, sivut 326 ja 327
  6. ↑ a b Suomen kansallisfilmografia 3, sivu 327
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Nainen_on_valttia&oldid=13738078”