Pohjois-Ossetia-Alania

Цæгат Ирыстоны Аланийы Республикæ1 Республика Северная Осетия-Алания2
lippu vaakuna
Motto:  –
Pohjois-Ossetian sijainti Venäjän federaation kartalla
Viralliset kielet	osseetti ja venäjä
Pääkaupunki	Vladikavkaz
Suurin kaupunki	Vladikavkaz
Presidentti Pääministeri	Taimuraz Mamsurov Nikolai Hlyntsov
Pinta-ala  – yhteensä  – vettä	85. suurin 8000 km² 0,2 %
Väkiluku (2010)  – yhteensä  – väestötiheys	700 618 85 / km²
Valuutta	Venäjän rupla (RUB)
Aikavyöhyke  – kesäaika	UTC+3 UTC+4
Muodostuminen  – aut. alue  – ASNT  – tasavalta	7. heinäkuuta 1924 5. joulukuuta 1936 20. kesäkuuta 1990
Kansallislaulu	Pohjois-Ossetia-Alanian kansallislaulu
Kotisivu	http://www.rso-a.ru/
1Osseetinkielinen nimi 2Venäjänkielinen nimi

Pohjois-Ossetia-Alania (oss. Цæгат Ирыстоны Аланийы Республикæ, Căgat Irystony Alanijy Respublikă, ven. Респу́блика Се́верная Осе́тия-Ала́ния, Respublika Severnaja Osetija-Alanija) on Venäjän federaatioon kuuluva tasavalta Pohjois-Kaukasiassa, Venäjän eteläisessä liittopiirissä. Alue käsittää Ossetian pohjoisen osan. Sen rajanaapurit ovat Stavropolin aluepiiri pohjoisessa, lännessä Kabardi-Balkarian tasavalta, idässä Ingušian ja Tšetšenian tasavallat ja etelässä Georgian valtioon kuuluva, käytännössä itsenäinen Etelä-Ossetia.

Historia

Pohjois-Ossetian asukkaiden esi-isät olivat alaaneja, indoeurooppalaista kieltä puhuvia sotaisia paimentolaisia, jotka asettuivat Kaukasiaan 600-luvulla. 800-luvulle mennessä bysanttilaiset lähetyssaarnaajat olivat käännyttäneet alaanien kuningaskunnan kristinuskoon. Länsi-Alaniaan perustettiin arkkihiippakunta Konstantinopolin patriarkan alaisuuteen. Alania vaurastui silkkitien kaupan ansiosta.

Keskiajalla maan jäi useaan otteeseen valloittajien alaisuuteen. Sen valloittivat mongolit ja tataarit 1200-luvulla. Väki tunnettiin nyt osseetteina. Islaminusko tuli alueelle 1600-luvulla. Krimin kaanikunnan ja osmanien hyökkäykset ajoivat osseetit liittoon Venäjän keisarikunnan kanssa 1700-luvulla. Pohjois-Ossetia oli ensimmäinen Venäjän valtaan joutunut alue Kaukasiassa, vuodesta 1774, ja pääkaupunki Vladikavkaz oli ensimmäinen Venäjän tukikohta alueella. Vuoteen 1806 mennessä koko Ossetia siirtyi Venäjän alaisuuteen.

Alue kehittyi nopeasti. Gruusian sotilastie Tbilisin ja Vladikavkazin välille valmistui 1799. 1800-luvulla rakennettiin rautatie Vladikavkazista Rostoviin. Ensimmäiset osseetinkieliset kirjat painettiin jo 1700-luvun lopulla.

Venäjän lokakuun vallankumouksen jälkeen Pohjois-Ossetiasta tuli osa Venäjän federaatioon kuulunutta lyhytaikaista autonomista Vuoristolaisneuvostotasavaltaa (Го́рская АССР), joka perustettiin 20. tammikuuta 1921. Tämä autonominen tasavalta jaettiin Kabardi-Balkariaan, Karatšai-Tšerkessiaan, Tšetšeenien, Inguušien ja Pohjois-Ossetian autonomisiin alueisiin 7. heinäkuuta 1924. Autonomisesta alueesta tuli Pohjois-Ossetian autonominen sosialistinen neuvostotasavalta, osana Venäjän sosialistista federatiivista neuvostotasavaltaa, joulukuussa 1936.

Saksalaiset joukot pääsivät toisen maailmansodan aikana myös Pohjois-Ossetiaan. Vladikavkazia kuitenkaan ei pystytty valtaamaan marraskuussa 1942.

Pohjois-Ossetiasta tuli ensimmäinen Venäjän SFNT:n osa, joka julistautui suvereeniksi (20. kesäkuuta 1990). Tästä huolimatta se on edelleen osa Venäjän federaatiota. Osa osseeteista asui Etelä-Ossetiassa, joka oli osa Gruusian sosialistista neuvostotasavaltaa. Gruusian itsenäistyttyä Georgiana 1991 se lakkautti Etelä-Ossetian autonomisen aseman, ja runsaasti osseetteja pakeni rajan yli Pohjois-Ossetiaan. Sadantuhannen osseettipakolaisen virta aiheutti ongelmia etenkin Vladikavkazin esikaupunkipiirin (Prigorodnyi) inguušiväestössä.

Stalin oli siirtänyt osan Prigorodnyista Ingušiasta Pohjois-Ossetiaan 1944, karkottaessaan inguušit Keski-Aasiaan. Vaikka väki sai myöhemmin palata kotiinsa, alue jäi edelleen kuulumaan Pohjois-Ossetiaan. Etelä-Ossetian pakolaisvirran aiheuttaman konfliktin aikana monet inguušit pakenivat Ingušiaan, eikä riitaa tasavaltojen välillä ole vielä sovittu. Pohjois-Ossetia on saanut myös osansa autonomisten naapuritasavaltojen kriiseistä, verisin tapahtuma oli syyskuun 2004 alussa tšetšeenien suorittaman Beslanin koulukaappaus, jossa 335 siviiliä, monet lapsia saivat surmansa.

Hallinnollinen jako

Pohjois-Ossetian kartta

Pohjois-Ossetiassa on Vladikavkazin kaupunkipiirin lisäksi kahdeksan muuta kunnallispiiriä, jotka edelleen jakautuvat kuntiin (piirin perässä piirikeskuksena toimiva kaupunki):

• Alagirin piiri (Алагирский район): hallintokeskus Alagir
• Ardonin piiri (Ардонский район): Ardon
• Digoran piiri (Дигорский район): Digora
• Irafin piiri (Ирафский район): Tšikola (kylä)
• Kirovin piiri (Кировский район): Elhotovo (kylä)
• Mozdokin piiri (Моздокский район): Mozdok
• Pravoberežjen piiri (Правобережный район): Beslan
• Vladikavkazin esikaupunkipiiri (Пригородный район): Oktjabrskoje (kylä)

Väestö

Vuonna 2002 Pohjois-Ossetia-Alanian väestöstä oli osseetteja 445 310 (62,70 prosenttia), venäläisiä 164 734 (23,19 prosenttia), inguušeja 21 442 (3,02 prosenttia), armenialaisia 17 147 (2,41 prosenttia), kumykkeja 12 659 (1,78 prosenttia) ja georgialaisia 10 803 (1,52 prosenttia).

Osseetit ja venäläiset ovat pääasiassa ortodoksikristittyjä, mutta osa osseeteista sekä suurin osa inguušeista ja kumykeista on muslimeita. Virallisia kieliä ovat osseetti ja venäjä.

Pohjois-Ossetia-Alanian hallinnollinen jako

Vladikavkazin kaupunkipiiri
Alagirin piiri | Ardonin piiri | Digoran piiri | Irafin piiri | Kirovin piiri | Mozdokin piiri | Pravoberežjen piiri | Vladikavkazin esikaupunkipiiri