Ero sivun ”Toivo Mäkelä” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p w-fix & typo-fix
p w
Rivi 3: Rivi 3:
Ennen elokuvauraansa Mäkelä näytteli teatterissa, muun muassa Kotkan teatterissa, jossa hän tapasi tulevan ja sittemmin elinikäisen puolisonsa [[Irma Seikkula]]n. Ensimmäisen elokuvaroolinsa Mäkelä näytteli [[Wilho Ilmari]]n ohjaamassa [[Jalmari Finne]] -filmatisoinnissa ''Pitkäjärveläiset'' ([[1951]]) ollessaan tuolloin jo 42-vuotias. Tämä ei haitannut hänen urakehitystään ja Mäkelä esiintyi aktiivisesti elokuvissa ja tv-rooleissa kuolemaansa saakka vuoteen 1979.
Ennen elokuvauraansa Mäkelä näytteli teatterissa, muun muassa Kotkan teatterissa, jossa hän tapasi tulevan ja sittemmin elinikäisen puolisonsa [[Irma Seikkula]]n. Ensimmäisen elokuvaroolinsa Mäkelä näytteli [[Wilho Ilmari]]n ohjaamassa [[Jalmari Finne]] -filmatisoinnissa ''Pitkäjärveläiset'' ([[1951]]) ollessaan tuolloin jo 42-vuotias. Tämä ei haitannut hänen urakehitystään ja Mäkelä esiintyi aktiivisesti elokuvissa ja tv-rooleissa kuolemaansa saakka vuoteen 1979.


Mäkelä muistetaan erityisesti persoonallisesta, tiettyjä maneereja hyväksi käyttävästä näyttelijätyylistään. Elokuvayleisölle hän tuli tunnetuksi [[Matti Kassila]]n draamojen ja [[Aarne Tarkas|Aarne Tarkaksen]] komedioiden luottonäyttelijänä. Tunnetuimmat roolinsa hän tekikin edellisen ohjaamissa elokuvissa ''[[Elokuu (elokuva)| Elokuu]]'' ([[1956]]) ja ''[[Kaasua, komisario Palmu!]]'' ([[1962]]). Ensimmäisessä hän näyttelee juoppoa kanavanvartijaa ja jälkimmäisessä hieman homssuista tuomaria. Muistettava on myös pääministerin rooli Spede-elokuvassa ''[[Pähkähullu Suomi]]'' ([[1967]]). Viimeiseksi suureksi elokuvarooliksi jäi (taas kerran) alkoholisoituneen valokuvaajan rooli [[Rauni Mollberg]]in lämminhenkisessä komediassa ''[[Aika hyvä ihmiseksi]]'' ([[1977]]) Irma Seikkulan esittäessä hänen vaimoaan. Elokuva toi Mäkelälle hänen ainoan [[Jussi (palkinto)|Jussi-patsaansa]].
Mäkelä muistetaan erityisesti persoonallisesta, tiettyjä maneereja hyväksi käyttävästä näyttelijätyylistään. Elokuvayleisölle hän tuli tunnetuksi [[Matti Kassila]]n draamojen ja [[Aarne Tarkas|Aarne Tarkaksen]] komedioiden luottonäyttelijänä. Tunnetuimmat roolinsa hän tekikin edellisen ohjaamissa elokuvissa ''[[Elokuu (vuoden 1956 elokuva)| Elokuu]]'' ([[1956]]) ja ''[[Kaasua, komisario Palmu!]]'' ([[1962]]). Ensimmäisessä hän näyttelee juoppoa kanavanvartijaa ja jälkimmäisessä hieman homssuista tuomaria. Muistettava on myös pääministerin rooli Spede-elokuvassa ''[[Pähkähullu Suomi]]'' ([[1967]]). Viimeiseksi suureksi elokuvarooliksi jäi (taas kerran) alkoholisoituneen valokuvaajan rooli [[Rauni Mollberg]]in lämminhenkisessä komediassa ''[[Aika hyvä ihmiseksi]]'' ([[1977]]) Irma Seikkulan esittäessä hänen vaimoaan. Elokuva toi Mäkelälle hänen ainoan [[Jussi (palkinto)|Jussi-patsaansa]].


Elokuvauransa aikana Mäkelä jatkoi tiiviisti esiintymistä myös teatterin puolella. Elokuva- ja tv-rooleja hänelle kertyi lähes 50 kappaletta. Vuonna [[1960]] hänet palkittiin [[Pro Finlandia]] -mitalilla.
Elokuvauransa aikana Mäkelä jatkoi tiiviisti esiintymistä myös teatterin puolella. Elokuva- ja tv-rooleja hänelle kertyi lähes 50 kappaletta. Vuonna [[1960]] hänet palkittiin [[Pro Finlandia]] -mitalilla.
Rivi 49: Rivi 49:
*37. [[Kuriton sukupolvi (vuoden 1957 elokuva)|Kuriton sukupolvi]] (1957) – Toimittaja Arvo Kääri
*37. [[Kuriton sukupolvi (vuoden 1957 elokuva)|Kuriton sukupolvi]] (1957) – Toimittaja Arvo Kääri
*38. [[Pää pystyyn Helena]] (1957) – Eero Alanen
*38. [[Pää pystyyn Helena]] (1957) – Eero Alanen
*39. [[Elokuu (elokuva)|Elokuu]] (1956) – Kanavanvartija Viktor Sundvall
*39. [[Elokuu (vuoden 1956 elokuva)|Elokuu]] (1956) – Kanavanvartija Viktor Sundvall
*40. [[Villi Pohjola (elokuva)|Villi Pohjola]] (1955) – Valokuvaaja
*40. [[Villi Pohjola (elokuva)|Villi Pohjola]] (1955) – Valokuvaaja
*41. [[Nukkekauppias ja kaunis Lilith]] (1955) – Hovimestari
*41. [[Nukkekauppias ja kaunis Lilith]] (1955) – Hovimestari

Versio 4. huhtikuuta 2011 kello 19.45

Toivo Mäkelä (26. syyskuuta 1909 Loviisassa20. huhtikuuta 1979 Helsingissä) oli suomalainen näyttelijä. Lähinnä elokuvaesiintymistensä ansiosta Mäkelälle on sukeutunut kulttikannatusta.

Ennen elokuvauraansa Mäkelä näytteli teatterissa, muun muassa Kotkan teatterissa, jossa hän tapasi tulevan ja sittemmin elinikäisen puolisonsa Irma Seikkulan. Ensimmäisen elokuvaroolinsa Mäkelä näytteli Wilho Ilmarin ohjaamassa Jalmari Finne -filmatisoinnissa Pitkäjärveläiset (1951) ollessaan tuolloin jo 42-vuotias. Tämä ei haitannut hänen urakehitystään ja Mäkelä esiintyi aktiivisesti elokuvissa ja tv-rooleissa kuolemaansa saakka vuoteen 1979.

Mäkelä muistetaan erityisesti persoonallisesta, tiettyjä maneereja hyväksi käyttävästä näyttelijätyylistään. Elokuvayleisölle hän tuli tunnetuksi Matti Kassilan draamojen ja Aarne Tarkaksen komedioiden luottonäyttelijänä. Tunnetuimmat roolinsa hän tekikin edellisen ohjaamissa elokuvissa Elokuu (1956) ja Kaasua, komisario Palmu! (1962). Ensimmäisessä hän näyttelee juoppoa kanavanvartijaa ja jälkimmäisessä hieman homssuista tuomaria. Muistettava on myös pääministerin rooli Spede-elokuvassa Pähkähullu Suomi (1967). Viimeiseksi suureksi elokuvarooliksi jäi (taas kerran) alkoholisoituneen valokuvaajan rooli Rauni Mollbergin lämminhenkisessä komediassa Aika hyvä ihmiseksi (1977) Irma Seikkulan esittäessä hänen vaimoaan. Elokuva toi Mäkelälle hänen ainoan Jussi-patsaansa.

Elokuvauransa aikana Mäkelä jatkoi tiiviisti esiintymistä myös teatterin puolella. Elokuva- ja tv-rooleja hänelle kertyi lähes 50 kappaletta. Vuonna 1960 hänet palkittiin Pro Finlandia -mitalilla.

Hänet on haudattu Helsinkiin Malmin hautausmaalle vaimonsa Irma Seikkulan kanssa, kortteliin 30-4-125. Mäkelän veli oli näyttelijä Taito Mäkelä.

Elokuvat

Kaskuja

Näyttelijän muisti saattaa joskus pettää sellaisessakin näytelmässä, jota on esitetty jo kymmeniä kertoja. Ihminenhän ei ole mikään kone. Näin kävi Elsa Turakaisellekin kerran hänen ollessaan kiertueella miehensä Artturi Laakson ja Toivo Mäkelän kanssa. He olivat kauan kiertäneet paikasta toiseen näytellen Amerikan Maria, ja Hiitolassa se tapahtui. Turri astui näytelmän ratkaisevassa kohtauksessa näyttämölle ja aloitti:

– Tuomari sanoi – – –

Juuri sillä hetkellä hänet yllätti täydellinen muistinpimennys.

– Tuomari sanoi – – –, tapaili Turri uudelleen, mutta jatko ei tullut mieleen.

– Tuomari sanoi – – – oih, en voi sitä sanoa.

– Yritä edes, auttoi Artturi.

Samaan aikaan kuului verhon takaa Toivo Mäkelän kuiskaus yhä voimakkaampana niin, että se kuului katsomoon:

– Tuomari sanoi – – – tuomari sanoi – – –

– Älä huuda, tuiskahti Turri ja yritti jälleen.

Aika tuntui ikuisuudelta. Lopulta Turri muisti jatkonkin ja pääsi omin avuin eteenpäin, sillä Toivo Mäkelä ei naurultaan päässyt pitemmälle kuin "tuomari sanoi".

Leo Riuttu: Teatteriväen makeimmat naurut. WSOY 1973

Tämä näyttelijään liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.