Härjänoja

Wikipediasta
Tämä on arkistoitu versio sivusta sellaisena, kuin se oli 11. huhtikuuta 2009 kello 19.19 käyttäjän Eetvartti (keskustelu | muokkaukset) muokkauksen jälkeen. Sivu saattaa erota merkittävästi tuoreimmasta versiosta.
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Härjänoja (myös Ojankylä) on kylä Somerniemellä Somerolla. Kylä on tullut tunnetuksi kirjailija Helvi Hämäläisen (1907–1998) "runokylänä", jossa kirjailija työskenteli ja jonka luonnnosta ja ihmisistä hän otti aiheita runoihinsa ja romaaneihinsa.[1]

Sijainti ja palvelut

” Härjänoja, runouteni maisema, on suurten metsien ja pienten peltojen kylä. ”

– Helvi Hämäläinen 1993[2]

Härjänoja sijaitsee Somerniemellä, noin neljän kilometrin päässä Helsinkiin vievältä maantieltä ja Somerniemen kirkolta, hieman syrjässä Somerniemen keskuskylistä, vaikka ei Somerniemen kylistä kaikkein kauimmaisena. Salkolan erämaakylään on Härjänojalta vielä kuusi kilometriä.

Kylällä ei ole koskaan ollut omaa koulua, vaan koulua on käyty naapurikylässä Keltiäisissä ja sittemmin noin kahdeksan kilometrin päässä Oinasjärvellä. Aiemmin kylässä oli myös oma kauppa.[3] Nykyään lähin kauppa, toinen Someron jäljellä olevista kyläkaupoista, on Keltiäisissä noin kilometrin päässä. Kylän pohjoisosassa Heinjärven rannalla on Someron yhteismetsän omistama Heinhovi, jota käytetään pienimuotoisena kokoontumistilana ja metsästysseura Heinjärven eräveikkojen keskuspaikkana.

Luonnonympäristö

” Maa ei kuitenkaan ole hedelmällistä, vaikka näyttää siltä, sillä se on kuivaa nummimaata. ”

– Helvi Hämäläinen 1993[2]

Luonnonmaantieteellisesti Härjänoja sijoittuu laajan ja harvaan asutun Tammelan ylängön reunalle[4][5], ja pohjoiseen, Tammelaan jatkuvat suuret metsät kymmeniä kilometrejä. Kylän luoteispuolitse kulkee Kolmanteen salpausselkään liittyvä reunamuodostuma, ja peltojen maalajina on harjujen lievealueilla yleisesti esiintyvä hieno hieta. Kylän takamaat ovat pääosin kallio- ja moreenimaata, notkoissa myös soita.[6]

Vesistöaluejaossa kylä on vedenjakajalla. Enimmät kylän pelloista ja taloista ovat Paimionjoen vesistöön kuuluvan, Painiojärveen laskevan ojan varrella. Etelässä kylään kuitenkin rajoittuu Karjaanjoen vesistöön kuuluva pitkä ja kapea, 184 hehtaarin laajuinen Arimajärvi, joka on muodostunut Tammelan ylängön reuna-alueille tyypilliseen syvään kallioperän murrokseen.[7] Arimajärveen laskevat Myllyjokea pitkin Härjänojan kylän takamaiden pienet järvet, Myllyjärvi, Vehka-Patamo, Kovelo ja Levo-Patamo sekä vielä Pusulan puolelta Särkijärvi, Patamo ja Kivijärvi.[8] Pohjoisessa, Pusulan Kärkölän rajalla on 153 ha laajuinen karu ja ruskeavetinen Heinjärvi, johon liittyvät pienemmät Heinlammi ja Vahalammi. Se laskee Pusulan suuntaan ja on järviketjunsa latvajärvi, jonka valuma-alue on pieni.[9] Härjänojan järvistä Levo-Patamo on tunnettu punaisista lumpeistaan.[10][11]

Nimi

Kuten lukuisissa vastaavissa tapauksissa, kylä on saanut nimensä sen alueella sijaitsevan samannimisen vesialueen, tässä tapauksessa ojan mukaan. Monissa vanhoissa kartoissa ja muissa asiakirjoissa nimi on, mahdollisesti tuolloin hallintokielenä olleen ruotsin vaikutuksesta, vääntyneenä virheelliseen Härjenoja-muotoon [12]

Historia

Ensimmäinen asiakirjamaininta Härjänojan kylästä on vuodelta 1509. Vuonna 1539 kylässä on ollut viisi taloa ja vuonna 1702 kuusi. Viimeistään 1700-luvulla talot esiintyvät nimillä Karppi, Kilo, Sarvi, Sirro, Uro ja Verkkala. Vuosilta 1731 ja 1764 olevien karttojen mukaan kylä on ollut 1700-luvulla jakautuneena kahteen osakylään: kylälle nimen antaneen, Painiojärveen laskevan ojan varressa sijainneeseen Alaskylään, johon luettiin Uron, Sirron ja Verkkalan talot, ja ylempänä tienristeyksessä sijainneeseen Yläskylään, johon luettiin Sarven, Karpin ja Kilon talot.[13] Näistä Verkkala on edelleen vanhalla paikallaan, mutta muut ovat siirtyneet eri puolille kylän vanhoja kotitiluksia joko vuosina 1794–1799 toimeenpannun isonjaon seurauksena tai viimeistään 1800-luvun lopulla tai 1900-luvun alussa, Sarvi vuonna 1880, Kilo 1914 ja Karppi 1920-luvulla.[14][15][3]

Isossajaossa, jossa Härjänoja oli omana jakokuntanaan[13], muodostettiin jaossa jääneelle liikamaalle Heinjärven läheisyyteen neljä kruunun uudistaloa: Kauppi, Valkama, Uusitalo ja Taniainen. Näistä Valkama halottiin vuonna 1809 kahtia Valkamaan ja Vahalammiin ja Kauppi vuonna 1852 Ali-Kauppiin ja Yli-Kauppiin.[3] Nykyisissä kartoissa tämän kylän pohjoisosan nimenä on Kaupinkulma. 1800-luvulta alkaen kylään muodostui myös torppia ja niistä tai muuten 1900-luvulla lohkotiloja.[3] 1900-luvun loppupuoliskolla alettiin etenkin järvien rannoilta erottaa myös kesämökkitontteja. Näitä on paljon varsinkin suurimpien järvien Arimaan ja Heinjärven ympäristössä.[15]

Helvi Hämäläinen ja Härjänoja

Tie Härjänojalle

Kirjailija Helvi Hämäläisen äidinpuoleinen suku oli Somerolta, ja kirjailijalla oli sukulaisia etenkin Somerniemellä, missä hänen äitinsä Ida Hämäläisen (o.s. Mikkelsson, 1880–1951) isä Mikko Mikkelsson (1847–1894) oli ollut Palikaisten kartanon puuseppä.[16][17] Ensimmäisen kesänsä Somerniemellä Helvi Hämäläinen vietti äitinsä ja sisarustensa kanssa vuonna 1919 Palikaisissa enonsa Oskari Kortteen luona ja kesät 1921–1922 Ida Hämäläinen lapsineen asui Pusulan Arimaalla sisarensa Sandra Alénin luona.[17] Arimaalle Helvi Hämäläinen palasi vielä kesiksi 1935 ja 1936 ja kirjoitti siellä romaaninsa Katuojan vettä, runonäytelmät Aaverakastaja ja Kuunsokea sekä luonnosteli romaania Tyhjä syli.[18]

Vuodesta 1939 Hämäläinen työskenteli etenkin kesäisin Somerniemen Härjänojalla ja asui ensin äitinsä ja poikansa Jussi Haapmanin (1932–1985) kanssa serkkunsa Lempi Kreanderin luona. Täällä syntyi muun muassa Hämäläisen pääteos, sivistyneistökuvaus Säädyllinen murhenäytelmä. Vuonna 1941 kirjailija osti kylästä purettavan rakennuksen, josta sai oman mökin. Siellä hän kirjoitti muun muassa romaanit Velvoitus, Hansikas, Kylä vaeltaa, Pouta, Ketunkivi ja Tuhopolttaja sekä runokokoelmat Lapsellinen maa, Voikukkapyhimykset ja Pilvipuku sekä runonäytelmät Viheriä poika ja Pilvi. 1960-luvulla Hämäläinen oleskeli myös siskonsa Taimi Lohmanin luona Härjänojan Mikkolassa, ja 1970-luvulla hänen poikansa ja miniänsä rakensivat lähelle uuden mökin, jonka nimeksi tuli Ketunkivi. Siellä vietettiin muun muassa Helvi Hämäläisen 80-vuotispäiviä vuonna 1987 sekä lukuisia muita juhlia.[19]

Runot

” Olen kylän runoilija. Minä kerään heinää, minäkin olen kerännyt heinää ruskeaksi palaneelta nummelta, kerään heinää unen suurisilmäiselle karjalle, jota ruokin, runoilija kerää heinää tuonen tytön lailla unta varten, unen karjan syödä kultaheinää. ”

– Helvi Hämäläinen 1957[20]

” Onko nummella kulkenut sininen lammas, onko viheriävillainen lammas nummella ollut, onko punavillaisia lampaita ja keltaisia nummella kun näin sinistä näin vihreätä ja keltaista villaa ovat kylän naiset saaneet villatakkeihinsa. Kuin mustikoita, vihreitä lehtiä, punaisia kukkia, onko lammas kasvanut värikästä villaa. ”

– Helvi Hämäläinen 1958[21]

Härjänojan ja Somerniemen luonto ja ihmiset ovat läsnä sekä Hämäläisen runoissa että romaanien maaseutukuvauksissa. Muistelmissaan vuonna 1993 Hämäläinen kertoo, miten "Härjänojan kylä suorastaan tulvi runon aiheita. Asuin keskellä runoa ja tunsin olevani kylän runoilija: toiset tekivät kylässä muut työt, minä runoilijan työt."[22] Tästä kertoo runo "Härjänojankylässä" kokoelmassa Surmayöt (1957), jossa kyläläisten niittäessä heinää niityillä runoilija kerää heinää ruskeaksi palaneelta nummelta unen suurisilmäiselle karjalle.[20] Kokoelmissa Surmayöt (1957) ja Punainen surupuku (1958) rakastettu kylä muuttuu kuitenkin myrkytetyksi viitaksi[23][24], ja myös kylän autioitumista kuvataan useissa runoissa.[25] Runossa "Kuolema nummella" kokoelmasta Sukupolveni unta (1987) kylän nummilla soittaa enää vain kuolema, ei enää ohikulkijana vaan kylän ainoana asukkaana.[25][26]

Romaanit

Ensimmäisiä Hämäläisen proosateoksia, joissa esiintyy somerniemeläisiä aiheita, on pienoisromaani Kylä palaa (1938). Aiheen romaaniin kirjailija sai, kun hänen tätinsä Sandra Alén oli kertonut hänelle vuonna 1898 tapahtuneesta Somerniemen Jakkulan kylän palosta.[27][28] Sittemmin romaanin Hansikas (1943) maaseutukuvauksilla ja romaanin Kylä vaeltaa (1944) eräillä henkilöhahmoilla ja tapahtumilla oli härjänojalaisia esikuvia.[29] Tapahtumiltaan ja ympäristöltään kokonaan Härjänojan kylään sijoitettuja ja siellä kirjoitettuja ovat kirjailijan itsensä mukaan pienoisromaanit Pouta (1946) ja Ketunkivi (1948), ja todellisiin tapahtumiin perustuivat kirjailijan mukaan myös pienoisromaanit Tuhopolttaja (1949) ja Karkuri (1961). Näistä varsinkin kaksi viimeistä johtivat kirjailijan kokemaan vieroksuntaan kyläyhteisössä samaan tapaan kuin Säädyllisen murhenäytelmän henkilöhahmojen tunnistettavat esikuvat aiemmin suhteessa sivistyneistöpiireihin. Tästä hän kirjoitti runossaan "Myrkytetty viitta". Vuonna 1993 Hämäläinen kuvasi suhdettaan kylään sanomalla, että "koko kyläni on noussut taivaaseen".[30]

Muistaminen

Nykyään Helvi Hämäläisen merkitys on Somerolla ja Somerniemellä yleisesti tunnustettu. Runonäytelmä Viheriä Poika (1946) sai kantaesityksensä Somerolla vuonna 1996 osana Someron lukion ilmaisutaidon ryhmän kesänäytelmäkurssia.[31] Helvi Hämäläisen pojan Jussi Haapmanin lanko, kirjallisuudentutkija Esko Rahikainen on kirjoittanut Helvi Hämäläisen suvusta ja vaiheista Härjänojalla kirjat Tie Härjänojaan. Muistiinpanoja kirjailija Helvi Hämäläisen suvun taipaleelta (1987)[32] ja Kylä, kirjailija ja talonemäntä. Muistoja ja muistiinpanoja Helvi Hämäläisestä, Salme Sirrosta ja Somerniemen Härjänojan kylästä (2003), joka ilmestyi Somerniemi-seuran julkaisuna.[33] Vuonna 2003 Somerniemi-seura ja Amanita Oy järjestivät Somerniemellä Helvi Hämäläinen -päivän kirjailijan muiston vaalimiseksi. Kuulijoita paikalla oli yli 400.[34] Esko Rahikaisen kirjoittama esittely Helvi Hämäläisestä Somerniemellä on julkaistu Someron kaupunginkirjaston verkkosivulla.[1]

Härjänoja 2000-luvulla

Esko Rahikainen kuvailee Härjänojaa vuonna 2003 ilmestyneessä kirjassaan Kylä, kirjailija ja talonemäntä. Havaintona oli, että monet kylän vanhoista pientiloista, "paikoista" niin kuin Helvi Hämäläinen pientiloja paikallisessa kielenkäytössä muisti nimitetyn, olivat tyhjillään, ja joidenkin rakennuksista osa oli jo romahtamassa, näin muun muassa Kaapolassa, jonka kauniisti harmaantuneessa pihapiirissä kirjailijan sukulaiset olivat viettäneet kesäjuhlia. Myös monet entiset pienet pellot olivat kasvaneet umpeen. Kylän kantataloissa oli kuitenkin vielä pysyvä asutus, ja monet tiloista säilyivät myös kesäasuntokäytössä. Osa pelloista oli vuokrattu kylän ulkopuolelle, ja töissä saatettiin käydä Somerolla tai jopa Helsingissä. Lehmiä oli enää vain Kaupinkulman Yli-Kaupilla. Myös uusia kesäasuntoja rakennettiin, rantojen täytyttyä nyt myös jo rannattomille metsätonteille, ja vireyttä paikkakunnalle toivat myös lähellä sijaitsevat Ämyrin tanssilava ja Somerniemen kesätori.[35]

Lähteet

  1. ↑ a b Rahikainen, Esko: Helvi Hämäläinen Someron kaupunginkirjasto. Viitattu 17.2.2009.
  2. ↑ a b Haavikko, Ritva & Hämäläinen, Helvi: Ketunkivellä. Helvi Hämäläisen elämä 1907–1954, s. 515. WSOY, 1993. ISBN 951-0-18612-0.
  3. ↑ a b c d Lehtonen, Kaarin: Someron ja Somerniemen kulttuurimaisema ja vanha rakennuskanta, s. 50–57. Turku: Turun maakuntamuseo, 1990. ISBN 951-9125-77-9.
  4. ↑ Liesjärven luonto Luontoon.fi. Metsähallitus. Viitattu 17.2.2009.
  5. ↑ Maisemanhoito. Helsinki: Ympäristöministeriö, 1992. ISBN 951-47-5194-9.
  6. ↑ Geokartta Geologian tutkimuskeskus. Viitattu 17.2.2008.
  7. ↑ Aartolahti, Toive: Die Geomorphologie des Gebiets von Tammela, Südfinnland. Fennia, 1968, 97. vsk, nro 7, s. 13.
  8. ↑ Heinjärvi ja sen eteläpuolella olevat metsäjärvet Someron kalastusalue. Viitattu 17.2.2009.
  9. ↑ Heinjärvi Someron kalastusalue. Viitattu 17.2.2008.
  10. ↑ Levo-Patamon hoitosuunnitelma (pdf) Someron kaupunki. Viitattu 17.2.2009.
  11. ↑ Toivonen, Tauno: Punakukkainen lumme Somerniemellä, s. 91–95. Teoksessa: Koli, Lauri: Someron vedet. Somero: Somerniemi-seura ja Somero-Seura, 1993. ISBN 951-95973-4-4.
  12. ↑ Rippikirja_1839−1846 Suomen Sukuhistoriallinen Yhdistys ry. Viitattu 10.4.2009.
  13. ↑ a b Alanen, Timo: Someron ja Tammelan vanhin asutusnimistö. Nimistön vakiintumisen aika, s. 189–192. Somero: Amanita, 2004. ISBN 952-5330-14-1.
  14. ↑ Lounaispaikan karttapalvelu Lounaispaikka. Viitattu 17.2.2009.
  15. ↑ a b Kansalaisen karttapaikka Maanmittauslaitos. Viitattu 17.2.2009.
  16. ↑ Haavikko & Hämäläinen 1993: 17–20
  17. ↑ a b Rahikainen, Esko: Kylä, kirjailija ja talonemäntä. Muistoja ja muistiinpanoja Helvi Hämäläisestä, Salme Sirrosta ja Somerniemen Härjänojan kylästä., s. 9–14. Somero: Amanita, 2003. ISBN 952-5330-11-7.
  18. ↑ Haavikko & Hämäläinen 1993: 185–195, 212–223
  19. ↑ Rahikainen 2003: 14–19, 58–61
  20. ↑ a b Hämäläinen Helvi: Härjänojankylässä, s. 61–62. Kokoelmasta Surmayöt (1957). Teoksessa: Valitut runot. Porvoo: WSOY, 1981. ISBN 951-0-10777-8.
  21. ↑ Hämäläinen Helvi: Nummella, s. 139. Kokoelmasta Punainen surupuku (1958). Teoksessa: Valitut runot. Porvoo: WSOY, 1981. ISBN 951-0-10777-8.
  22. ↑ Haavikko & Hämäläinen 1993: 534
  23. ↑ Hämäläinen Helvi: Myrkytetty viitta, s. 63–65. Kokoelmasta Surmayöt (1957). Teoksessa: Valitut runot. Porvoo: WSOY, 1981. ISBN 951-0-10777-8.
  24. ↑ Haavikko Hämäläinen 1993: 600–603
  25. ↑ a b Kähkönen, Marjut: Ei kenenkään veli. Naiskirjailijuuden metaforat Helvi Hämäläisen lyriikassa, s. 227–228. Helsinki: SKS. ISBN 951-746-507-6.
  26. ↑ Hämäläinen, Helvi: Kuolema nummella, s. 10. Teoksessa: Sukupolveni Unta. Porvoo: WSOY, 1987. ISBN 951-0-14569-6.
  27. ↑ Haavikko & Hämäläinen 1993: 228–233
  28. ↑ Rahikainen 2003: 14
  29. ↑ Haavikko & Hämäläinen 1993: 498, 560–567
  30. ↑ Haavikko & Hämäläinen 1993: 574–603
  31. ↑ Tapahtumat Kärsälän ruusutila. Viitattu 17.2.2009.
  32. ↑ Rahikainen, Esko: Tie Härjänojaan. Muistiinpanoja kirjailija Helvi Hämäläisen suvun taipaleelta. Espoo: Lintu, 1987. ISBN 951-95401-2-1.
  33. ↑ Rahikainen 2003.
  34. ↑ Mattsson, Ulla: Härjänojalle jäi Hämäläisen sininen varjo. Turun Sanomat, 15.6.2003. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 17.2.2009.
  35. ↑ Rahikainen 2003: 56–92

Aiheesta muualla

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Härjänoja&oldid=6555307”