Verkkourkinta

Verkkourkinta eli tietojenkalastelu (myös engl. phishing, suomeksi käytössä termi kalastelu) on tietotekniikassa rikollista toimintaa, jolla pyritään saamaan haltuun luottamuksellisia tietoja, kuten henkilö- tai tilitietoja, esiintymällä tiedon saantiin oikeutettuna tahona. Haluttua tietoa ovat erityisesti salasana- tai luottokorttitiedot, joita käyttämällä hyökkääjä voi päästä huomattaviin taloudellisiin voittoihin; jo muutama huijaukseen langennut uhri voi tehdä rikollisesta toiminnasta kannattavaa. Urkinta tapahtuu yleensä sähköpostin tai pikaviestimen avulla. Huijausviesti pyrkii näyttämään mahdollisimman aidolta ja luotettavan tahon lähettämältä.

Huijarit käyttävät hyväksi ihmisten luottamusta ja voivat tekeytyä esimerkiksi poliisiksi tai pankin virkailijaksi. Rikolliset kertovat henkilön rahojen olevan uhattuna ja pyytävät sillä verukkeella huijattua lähettämään verkkopankkitunnuksensa, tilitietonsa tai luottokortin numeronsa. Tämän jälkeen rikolliset tyhjentävät uhrin pankkitilin kokonaan. Huijarit voivat myös tekeytyä pankin virkailijoiksi ja pyytää tietoja jotta voivat korjata virheellisen laskun tililtä. Oikeasti pankki ja poliisi ei koskaan kysy näitä tietoja.^[1]

Monesti myös huijarit lähettävät viestin, jossa on valmis linkki aidolta näyttävälle valesivulle, josta pankkitunnukset varastetaan.^[1]

Tietämättömiä auttaa huijaamaan sähköpostiviestien aukkoisuus ulkomuodoltaan. Viesti, jonka lähettäjäksi ilmoitetaan support@yritys.fi, ei ole välttämättä millään tavalla sidoksissa yritys.fi-palvelimeen. Otsikkotiedoista yleensä on nähtävissä se miltä palvelimelta viesti on peräisin.^[2] Eräät sähköpostipalvelut, kuten Gmailin selainversio, huomauttavat asiakkaalle viestin tullessa eri palvelimelta kuin lähettäjäosoitteessa on ilmoitettu.