Suomen urheilu 1985
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
Suomen urheilu 1985 käsittelee vuoden 1985 merkittäviä uutisia ja tapahtumia suomalaisessa urheilussa.
Vuoden urheilija[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Urheilutoimittajain Liiton Vuoden urheilija -äänestyksessä kymmenen parhaan joukkoon sijoittuivat:
| Sija | Urheilija | Urheilumuoto |
|---|---|---|
| 1. | Matti Nykänen | Mäkihyppy |
| 2. | Pertti Karppinen | Soutu |
| 3. | Kari Härkönen | Hiihto |
| 4. | Timo Salonen | Autourheilu |
| 5. | Kari Sallinen | Suunnistus |
| 6. | Pekka Vehkonen | Moottoripyöräily |
| 7. | Jari Kurri | Jääkiekko |
| 8. | Marja-Liisa Kirvesniemi | Hiihto |
| 9. | Keke Rosberg | Autourheilu |
| 10. | Jari Puikkonen | Mäkihyppy |
| Lähde: [1] | ||
Vuoden parhaaksi naisurheilijaksi valittiin Marja-Liisa Kirvesniemi.[1]
Ammunta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Ilma-aseiden Euroopan-mestaruuskilpailuissa 27.2.–4.3. Varnassa, Bulgariassa Ralf Westerlund voitti kultaa ilmakiväärillä maailmanennätystuloksella 594.[2]
- 300 metrin matkan kiväärilajien Euroopan-mestaruuskilpailuissa 6.–9.6. Zürichissä, Sveitsissä Kalle Leskinen, Mauri Röppänen ja Ralf Westerlund voittivat kultaa vakiokiväärin joukkuekilpailussa maailmanennätystä sivuavalla tuloksella 1709.[3]
Autourheilu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Formula 1:n MM-sarjassa Williamsilla ajanut Keke Rosberg sijoittui kolmanneksi. Hän voitti 23.6. ajetun Detroitin Grand Prix'n ja Adelaidessa 3.11. ajetun Australian Grand Prix'n.[4]
- Rallin maailmanmestaruussarjassa Timo Salonen voitti maailmanmestaruuden. Kauden 12 osakilpailusta hän voitti viisi: Portugalin rallin, Akropolis-rallin, Uuden-Seelannin rallin, Argentiinan rallin ja Jyväskylän suurajot. Muita MM-rallien suomalaisvoittajia olivat MM-sarjassa neljänneksi sijoittunut Ari Vatanen Monte Carlon rallissa ja Ruotsin rallissa sekä viidennen sijan MM-sarjassa jakaneet Juha Kankkunen Norsunluurannikon rallissa ja Safari-rallissa ja Henri Toivonen RAC-rallissa. Salosen mestaruus varmistui 25.8. Jyväskylän suurajojen voitolla samana päivänä, jolloin varmistuivat suomalaisten maailmanmestaruudet moottoripyöräilyssä ja moottoriveneilyssä.[5]
Jalkapallo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Suomen miesten maajoukkue pelasi kymmenen maaottelua. Martti Kuuselan valmentama joukkue valmistautui kauteen pelaamalla tammikuussa Espanjassa, helmikuussa Etelä-Amerikassa ja Meksikossa sekä huhtikuussa Puolassa. Maailmanmestaruuskilpailujen karsintoja Suomi jatkoi toukokuun lopulla Helsingin olympiastadionilla 30 311 katsojan edessä pelaamalla Englannin kanssa tasapelin 1–1, pelasi kesäkuussa samassa paikassa Romanian kanssa myös tasan 1–1, hävisi elokuussa Timișoarassa Romanialle 2–0 ja päätti karsinnat syyskuussa Tampereella voittoon Turkista maalein 1–0. Suomi keräsi kahdeksassa karsintaottelussaan kahdeksan pistettä mutta jäi viiden joukkueen lohkossa neljänneksi. Jari Rantanen ja Mika Lipponen tekivät vuoden maaotteluissa kumpikin kaksi maalia, joista Rantasen molemmat ja Lipposen toinen syntyivät MM-karsinnoissa.[6][7]
- Suomen naisten maajoukkue pelasi neljä maaottelua. Vuoden 1987 Euroopan-mestaruuskilpailujen karsintalohkossaan Kaj Österbergin valmentama Suomi hävisi toukokuussa Kotkassa Tanskalle 0–2 ja voitti lokakuussa Turussa Saksan liittotasavallan 1–0. Elokuussa Porissa Suomi voitti ystävyysottelussa Belgian 1–0.[8]
- Miesten Suomen-mestaruuden voitti Helsingin Jalkapalloklubi, hopeaa sai Tampereen Ilves ja pronssille sijoittui Kemin Palloseura.[9]
- Naisten Suomen-mestaruuden voitti helsinkiläinen Kaunis Nainen Futis, hopeaa sai Helsingin Jalkapalloklubi ja pronssille sijoittui Turun Palloseura.[9]
Jääkiekko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Maailmanmestaruuskilpailuissa 17.4.–3.5. Prahassa, Tšekissä Suomi sijoittui alkusarjan ja putoamissarjan jälkeen kahdeksasta joukkueesta viidenneksi mutta voitti Ruotsin maalein 5–0 ja 6–1 ja jätti tämän kuudenneksi.[10]
- Jari Kurri voitti Edmonton Oilersin joukkueessa toistamiseen Stanley Cupin. Loppuottelusarjan aikana joukkueeseen liittyi myös Esa Tikkanen. Loppuottelut hävinneessä Philadelphia Flyersissä pelasi suomalaisista Ilkka Sinisalo. Kurri oli pudotuspelien paras maalintekijä ja sivusi Reggie Leachin 19 maalin kausiennätystä. Kurri palkittiin Lady Byng Trophylla NHL:n herrasmiespelaajana ja hänet valittiin liigan tähdistöviisikon oikeaksi laitahyökkääjäksi.[11]
- Miesten Suomen-mestaruuden voitti Tampereen Ilves, hopeaa sai kaksi ensimmäistä loppuottelua voittanut mutta kolme seuraavaa hävinnyt Turun Palloseura ja pronssille sijoittui Oulun Kärpät.[12]
- Naisten Suomen-mestaruuden voitti Tampereen Ilves.[13]
Jääpallo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Maailmanmestaruuskilpailuissa 3.–10.2. Norjassa Suomi sijoittui viiden joukkueen turnauksessa kolmanneksi voitettuaan pronssiottelussa isäntämaa Norjan 6–2.[14]
- Miesten Suomen-mestaruuden voitti Porvoon Akilles, joka voitti loppuottelussa Veitsiluodon Vastuksen 5–0, Pronssille sijoittui Oulun Luistinseura.[15]
- Naisten Suomen-mestaruuden voitti Jyväskylän Seudun Palloseura.[16]
Keilailu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Euroopan-mestaruuskilpailuissa 5.–13.7. Wienissä, Itävallassa Suomi voitti neljä kultamitalia, joista Simo Vähäkorpela ja Pekka Lundström olivat hankkimassa kolmea.[17]
Koripallo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Miesten Suomen-mestaruuden voitti Helsingin NMKY, hopeaa sai Kotkan Työväen Palloilijat ja pronssille sijoittui Uudenkaupungin Urheilijat.[18]
- Naisten Suomen-mestaruuden voitti lahtelainen Sampo-Basket, hopeaa sai Helsingin NMKY ja pronssille sijoittui helsinkiläinen Karhun Pojat.[19]
Käsipallo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Miesten Suomen-mestaruuden voitti kolmannen peräkkäisen kerran karjaalainen BK-46, hopeaa sai myös kolmannen peräkkäisen kerran Sjundeå IF ja pronssille sijoittui vantaalaisseura Atlas.[20]
- Naisten Suomen-mestaruuden voitti helsinkiläinen Dicken, hopeaa sai Helsingin IFK ja pronssille sijoittui Atlas.[21]
Lentopallo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Miesten Suomen-mestaruuden voitti helsinkiläisseura Hesa, hopeaa sai Pieksämäen NMKY ja pronssille sijoittui turkulainen Loimu -79.[22]
- Naisten Suomen-mestaruuden voitti toisen peräkkäisen kerran Euran Raiku, hopeaa sai Vaasan Vasama ja pronssille sijoittui Jyväskylän Pesä-Veikot.[23]
Moottoripyöräily[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pekka Vehkonen voitti motocrossin alle 125-kuutioisten maailmanmestaruuden. Mestaruus ratkesi 25.8. viimeisessä osakilpailussa Brasiliassa. Kauden lopputuloksissa Mika Kouki oli seitsemäs ja Arto Panttila yhdeksäs.[24]
- RR-ajon alle 125-kuutioisten MM-sarjassa Jussi Hautaniemi sijoittui kahdeksanneksi ja Johnny Wickström 11:nneksi.[25]
Moottoriveneily[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Offshore 3A -luokan maailmanmestaruuden 25.8. Ruotsissa voittivat veljekset Juha ja Hannu Ylikorpi.[26]
Nyrkkeily[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Euroopan-mestaruuskilpailuissa 25.5.–2.6. Budapestissa Joni Nyman saavutti hopeaa alle 67-kiloisten sarjassa. Pronssille ylsivät Jarmo Eskelinen alle 54-kiloisten sarjassa, Jari Grönroos alle 57-kiloisissa ja Jose Tuominen alle 60-kiloisissa.[27]
Paini[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Kreikkalais-roomalaisen painin maailmanmestaruuskilpailuissa 8.–12.8. Kolbotnissa, Norjassa Jouko Salomäki saavutti pronssia alle 74-kiloisten sarjassa.[28]
- Euroopan-mestaruuskilpailuissa 23.–28.4. Leipzigissa, Itä-Saksassa Toni Hannula saavutti pronssia alle 90-kiloisten sarjassa.[29]
Pesäpallo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Miesten Suomen-mestaruuden voitti Seinäjoen Maila-Jussit, hopeaa sai Jyväskylän Kiri ja pronssille sijoittui Alajärven Ankkurit.[30]
- Naisten Suomen-mestaruuden voitti Ikaalisten Tarmo, hopeaa sai helsinkiläinen Roihuvuoren Roihu ja pronssille sijoittui tamperelainen Mansen Pesäpallo.[31]
- Naisten Itä–Länsi-ottelun 7.9. Helsingissä voitti Länsi juoksuin 3–10.[32]
- Miesten Itä–Länsi-ottelun 8.9. Helsingin olympiastadionilla voitti Itä juoksuin 12–5.[33]
Pohjoismaiset hiihtolajit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Maailmanmestaruuskilpailuissa Seefeldissä, Itävallassa Suomi saavutti kaksi kultamitalia, kolme hopeaa ja neljä pronssia. Suomi sijoittui mitalitilastossa toiseksi. Kultamitalisteja olivat Kari Härkönen 15 kilometrin hiihdossa ja Suomen mäkihyppääjät joukkuekilpailussa, jossa mestarijoukkueeseen kuuluivat Tuomo Ylipulli, Pentti Kokkonen, Matti Nykänen ja Jari Puikkonen. Suurmäessä Puikkonen saavutti hopeaa ja Nykänen pronssia. Marja-Liisa Kirvesniemi oli hopealla 5 ja 10 kilometrin hiihdoissa. Harri Kirvesniemi sai pronssia 30 kilometrin hiihdossa sekä Jouko Karjalainen yhdistetyn henkilökohtaisessa kilpailussa ja Jyri Pelkosen ja Jukka Ylipullin kanssa joukkuekilpailussa.[34]
- Lentomäen maailmanmestaruuskilpailuissa 15.–17.3. Planicassa, Jugoslaviassa Matti Nykänen voitti kultaa. Hän teki virallisissa harjoituksissa kaikkien aikojen pisimmät hypyt 187 ja 191 metriä ja ylsi vielä ensimmäisellä kilpailuhypylläänkin 190 metriin. Tuomo Ylipulli sijoittui MM-kilpailussa seitsemänneksi.[35]
- Keski-Euroopan mäkiviikon 1984–1985 kokonaiskilpailussa Matti Nykänen sijoittui toiseksi. Hän voitti Innsbruckin osakilpailun.[36]
- Mäkihypyn maailmancupin 1984–1985 kokonaiskilpailun voitti Matti Nykänen.[37]
Soutu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Maailmanmestaruuskilpailuissa 26.8.–1.9. Hazewinkelissä, Belgiassa Pertti Karppinen voitti yksikössä kultaa.[38]
Suunnistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Maailmanmestaruuskilpailuissa 2.–6.9. Bendigossa, Australiassa Kari Sallinen voitti ensimmäisenä miessuunnistajana maailmanmestaruuden. Pekka Nikulainen oli samassa kilpailussa viides. Miesten viestissä Suomi sijoittui viidenneksi ja naisten viestissä kuudenneksi.[39]
- Jukolan viestissä 8.–9.6. Laitilassa Rastikarhut sijoittui parhaana suomalaisena miesjoukkueena neljänneksi. Venlojen viestissä Tampereen Pyrintö sijoittui toiseksi.[40]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pihlaja, Juhani: Urheilun käsikirja. TietoSportti, 1994. ISBN 951-97170-0-5.
- Siukonen, Markku & Ahola, Matti: Urheilun vuosikirja 6. Oy Scandia Kirjat Ab, 1985. ISBN 951-9466-41-X.
- Siukonen, Markku & Ahola, Matti: Urheilun vuosikirja 7. Gummerus, 1986. ISBN 951-20-2759-3.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Arponen, Antti O.: Visaiset valinnat – Vuoden urheilijat 1947–1996, s. 170. Suomen Urheilumuseosäätiö ja Urheilutoimittajain Liitto ry, 1997. ISBN 951-97170-1-3.
- ↑ Siukonen & Ahola 1986, s. 177
- ↑ Siukonen & Ahola 1986, s. 177–178
- ↑ Siukonen & Ahola 1986, s. 104, 153, 217
- ↑ Siukonen & Ahola 1986, s. 126, 218
- ↑ Eerola, Antti: Punapaidoista Huuhkajiksi – Suomen jalkapallomaajoukkueen historia, s. 244–247. Siltala, 2015. ISBN 978-952-234-250-8.
- ↑ Lautela, Yrjö & Wallén, Göran: Rakas jalkapallo – Sata vuotta suomalaista jalkapalloa, s. 388–389. Teos, 2007. ISBN 978-951-851-068-3.
- ↑ Lautela, Yrjö & Wallén, Göran: Rakas jalkapallo – Sata vuotta suomalaista jalkapalloa, s. 231, 420. Teos, 2007. ISBN 978-951-851-068-3.
- ↑ a b Pihlaja, s. 202
- ↑ Siukonen & Ahola 1986, s. 195–196
- ↑ Siukonen & Ahola 1986, s. 10, 90, 93–94, 100
- ↑ Siukonen & Ahola 1986, s. 197–198
- ↑ Pihlaja, s. 257
- ↑ Siukonen & Ahola 1986, s. 199
- ↑ Siukonen & Ahola 1986, s. 200
- ↑ Pihlaja, s. 270
- ↑ Siukonen & Ahola 1986, s. 204
- ↑ Pihlaja, s. 316
- ↑ Pihlaja, s. 317
- ↑ Pihlaja, s. 329
- ↑ Pihlaja, s. 330
- ↑ Pihlaja, s. 340
- ↑ Pihlaja, s. 341
- ↑ Siukonen & Ahola 1986, s. 126, 219
- ↑ Siukonen & Ahola 1986, s. 126
- ↑ Siukonen & Ahola 1986, s. 126–127
- ↑ Siukonen & Ahola 1986, s. 224–225
- ↑ Siukonen & Ahola 1986, s. 225–226
- ↑ Siukonen & Ahola 1986, s. 226–227
- ↑ Siukonen & Ahola 1986, s. 231–232
- ↑ Siukonen & Ahola 1986, s. 232
- ↑ Siukonen & Ahola 1986, s. 231
- ↑ Siukonen & Ahola 1986, s. 135, 231
- ↑ Siukonen & Ahola 1985, s. 193, 226–228
- ↑ Siukonen & Ahola 1986, s. 63–65, 222
- ↑ Siukonen & Ahola 1986, s. 35,222
- ↑ Siukonen & Ahola 1986, s. 222
- ↑ Siukonen & Ahola 1986, s. 246
- ↑ Siukonen & Ahola 1986, s. 131, 250–251
- ↑ Siukonen & Ahola 1986, s. 252