Moottoripyöräily

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Honda CB 550 Four 1970-luvulta.

Moottoripyöräily on ajamista moottoripyörällä ja suosittu vapaa-ajan harrastus. Moottoripyöräilyn harrastajia kutsutaan Suomessa motoristeiksi, mutta englannissa samaa kantaa oleva sana tarkoittaa kuitenkin autoilijoita.

Moottoripyörällä on suosittua ajaa maaseudun mutkateitä rauhallisella nopeudella maisemista ja vapauden tunteesta nauttien. Osa harrastajista pitää suorituskykyisillä ajoneuvoilla ajamisesta. Moottoripyörä on pidetty tähän sopivana välineenä, koska sen hinta on alhainen suhteessa suorituskykyyn. Moottoripyörän ajotaitoa voi kohentaa ja ylläpitää rata-ajolla, jota voidaan harrastaa ratapäivillä. Moottoripyörällä voi tehdä myös matka-ajoa.

Suomessa oli vuonna 2008 yhteensä 203 698[1] rekisteröityä moottoripyörää, josta museorekisteröityjä 9 817[2].

Moottoripyöräilyn turvattomuus ja turvallisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Moottoripyöräilyä ilman suojavarusteita.

Moottoripyöräily on usealla turvallisuusmittarilla mitaten vaarallisimpia liikkumisen muotoja. Kun verrataan liikuttua matkaa, henkilö- ja onnettomuuksien määrää sekä vakavuutta, moottoripyöräilyn onnettomuudet ovat erittäin tuhoisia. Siten moottoripyöräilyn vakuutusmaksut ovat korkeat.

Tekniikan maailma 11/2008 käsitteli artikkelissaan moottoripyöräilyonnettomuuksia. Artikkelin mukaan motoristi pystyy hyvin pitkälle itse määräämään oman turvallisuutensa tason. Ulkopuoliset tekijät muodostavat moottoripyöräilylle pienen uhan: motoristi itse aiheuttaa väärällä toiminnallaan onnettomuuden.

Moottoripyöräilyn turvallisuuteen on pyritty vaikuttamaan mm.

Moottoripyöräilyn aineeton sisältö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Niin kuin kaikessa välineharrastamisessa, myös moottoripyöräilyyn ja moottoripyörien harrastamiseen on haluttu liittää henkisiä arvoja, sisältöä ja tuntemuksia. Moottoripyöräily on halunnut erottautua muusta moottoriurheilusta ja -harrastamisesta. Kari Laine on tiivistänyt moottoripyöräilyä osuvasti sanoin, että "--moottoripyöräilijät ovat suuri veljeskunta, joka tietää jotain, mitä ulkopuoliset eivät tiedä. Ajamisen kokemus on parhaimmillaan täyttymys ja illuusio, jonka saavuttaa vain itse ajamalla. Siksi asiaan vihityt tervehtivät toisiaan kättä nostamalla maasta tai pyörän merkistä riippumatta." [3] Moottoripyöräilyllä tavoitellaan usein vapauden tunnetta. Lisäksi erityisesti kaarreajossa keskipako- ja hyrrävoimien vaikuttaessa koetaan vauhdin tuomaa nautintoa.

Aiemmin moottoripyöräilyyn liitettiin negatiivisia mielleyhtymiä valtaväestön keskuudessa. Motoristit nähtiin kapinallisina tai häirikköinä, ja heidän ajotapaansa ja pukeutumistaan arvosteltiin. Nykyään moottoripyörä on jokaisen ulottuvilla ja harrastuksesta on tullut hyväksytty kaikissa kansankerroksissa. Edelleen jotkin perinteiset moottoripyörämerkit saatetaan rinnastaa järjestäytyneeseen rikollisuuteen. Suomessa toimii myös rikollisia moottoripyöräjengejä, joilla ei ole tekemistä itse moottoripyöräilyharrasteeseen.

Puhtaasti nautintoon liittyvien moottoripyöräilyn arvon lisäksi on moottoripyöräilyyn haluttu liittää myös relatiivisia ympäristönäkökulmia: moottoripyörän valmistaminen verrattuna esim. autojen valmistamiseen kuluttaa vähemmän luonnonvaroja. Painoltaan kevyen moottoripyörän polttoaineen kulutus ja valmistuskulut (voivat olla) pienempiä kuin esim. autoilun vastaavat kulut. Siten moottoripyöräilyllä on pienempi nk. ekologinen jalanjälki verrattuna autoiluun. Motoristi aistii ympäristön tilan, hajut, tuulen, lämpötilan tien muodot, moottorin äänet jne. autoilijoita paremmin. Edelleen, koska moottoripyöräilyonnettomuudet ovat motoristien kannalta usein tuhoisia, lisää moottoripyöräily parhaimmillaan liikenteessä ennakoimista, toisten tienkäyttäjien huomioimista ja siten parantaa liikennekulttuuria. Lisäksi moottoripyörien pysäköinti ja varastointi vaativat vain murto-osan autojen vaatimista pysäköintitiloista ja -paikoista. Koska moottoripyöräily on fyysisempi liikkumisen tapa erotuksena esim. autoilusta tai lentämisestä, lisää moottoripyöräily motoristien tasapainon hallintaa.

Kilpailut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Moottoripyörällä ajamisessa kilpaillaan niin nopeudessa kuin hitaudessa ja taidossa. Erästä kilpalajia ratamoottoripyöräilyä harrastetaan moottoriradoilla. Maastolajeja ovat trial, motocross ja enduro. Stuntriding-lajilta ovat puuttuneet viralliset harjoittelupaikat ja laji on levinnyt yleisille teille. Tilanne on kuitenkin paranemassa. Yleisessä liikenteessä harjoitetaan moottoripyöräsuunnistusta. Drag Racing- kilpailussa kiihdytetään 400 metrin mittaisella asfalttisuoralla mahdollisimman nopeasti. Speedway:ta ajetaan soikion muotoisilla jää- ja maaradoilla. Jäärata-ajo on myös suosittu laji niin harrastajille kuin kilpailijoillekin. Kesäisin järjestetään myös leikkimielinen hidasajo Suomen hitain motoristi. Niin kutsutussa rautaperseajossa motoristit koettelevat omia henkisiä ja fyysisiä rajojaan moottoripyöräilyn matka-ajossa. Motoristien perinteenä on ollut tervehtiä aina vastaantulevaa moottoripyörää.

Kokoontumisajot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Moottoripyöräilijät harrastavat kokoontumisajoja ns. kokkareita. Näihin saavutaan moottoripyörillä pitkienkin matkojen takaa tapaamaan muita motoristeja mukavan yhdessäolon merkeissä. Tunnetuimpia tapahtumia lienevät Kontioralli, Rottaralli ja Hymyilevän Motoristin Kevätpäivä, joilla on jo pitkät perinteet. Lisäksi on Bombereiden Bomber Weekend, Enduroharrastajien Pystymettä ja monia muita.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. AKEn ajoneuvokanta 2008, haettu 29.5.2009
  2. AKEn tiedotteet 2009 (23.1.2009), haettu 29.5.2009
  3. Helsingin Sanomat. Auto. 3.2.2001. Moottoripyöräilijän taivas.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]