Rengas (ajoneuvo)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Ponssen metsätyökoneen peräkärryn renkaat pitoketjuineen.

Renkaita, jotka on yleensä valmistettu kumista, käytetään ajoneuvoissa pyörän suojana ajotien epätasaisuudesta aiheutuvien iskujen vaimentamiseen ja kitkan avulla pyörän akselin vääntö­momentin välittämiseen tienpintaan.

Suomalaisessa arkikäytössä autonrenkaiden päätyypit ovat kesärenkaat ja talvirenkaat. Talvirenkaiden päätyypit ovat kitkarengas ja nastarengas. Autojen ohella renkaita käytetään myös monissa muissa ajoneuvoissa kuten traktorit ja muut työkoneet, moottoripyörät, mopot, polkupyörät jne.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rengasteollisuuden alkuna voidaan pitää ilmatäytteisen renkaan keksimistä. Keksinnön sai nimiinsä John Boyd Dunlop vuonna 1888. Ilmatäytteinen rengas on joustavampi kuin täyskuminen ja sen ajomukavuus on parempi. Ilmatäytteinen on myös kevyempi kuin täyskuminen.

Alkujaan renkaisiin käytettiin vain luonnonkumia. Autojen merkityksen kasvaessa luonnonkumista tuli tärkeä kauppatavara, jolle alettiin 1930-luvulla kehittää synteettistä korvaavaa materiaalia. Toisen maailmansodan aikana käynnistyi synteettisten kumien teollinen tuotanto. Nykyään renkaisiin käytettävästä kumista hieman yli puolet on luonnonkumia.

Autojen renkaat ovat kehittyneet rakenteellisesti kapeista, nykyisiä polkupyörän renkaita muistuttavista renkaista leveiksi. Niissä käytetään kumin lisäksi myös muita materiaaleja, kuten teräsvanteita (vyörenkaat) ja kudosvahvisteita. Erillisen sisärenkaan käytöstä on luovuttu, jos rengas pystytään kiinnittämään ilmatiivisti vanteeseen.

Renkaiden valmistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Autonrenkaat valmistetaan kokoamalla erillisistä komponenteista (kuten innerliner, kaapelit, tekstiilikoordi, teräsvyö, JLBselvennä, sivupinnat) rengasaihio, joka vulkanoidaan paineen alla muotissa. Tämä valmistustapa antaa mahdollisuuden käyttää eri kumiseoksia renkaan kyljissä (sivupinta), rungossa ja kulutuspinnassa.

  1. Materiaalien sekoitus: Luonnonkumin ja synteettisen kumin seokseen lisätään nokea, rikkiä ja kemikaaleja, jotta se täyttää kumiseokselle asetetut vaatimukset. Massaa sanotaan pääeräksi. Se leikataan määrämittoihin ja sen jälkeen jäähdytetään. Osaa kumista työstetään lisää ja pääerä menee pursotusvaiheeseen.
  2. Pintakumin pursotus: Kuumuus tekee kumista joustavaa, jolloin siitä voidaan muotoilla pursotuskoneella haluttuun muotoon kahta erilaista kumiseosta sekä renkaan pintakumiksi että kylkiosiin. Pursotuskone tuottaa kumilevyä, joka sitten jäähdytetään ja leikataan määrämittaan.
  3. Runkokoordin teko: Koordilaadut, kuten rayon, nylon ja polyester kalanteroidaan samaan aikaan kun kuitukangas kumitetaan. Kun tämä on tehty, kumitettu koordi leikataan oikeassa kulmassa määräpituuteen ja -leveyteen käytettäväksi runkokoordina.

Renkaiden käytöstä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ilmatäytteisiä renkaita on ajoneuvoissa, kuten autoissa, polkupyörissä ja moottoripyörissä. Renkaita on erityyppisiä, kuten traktorinrenkaita, monster truckin-renkaita, polkupyöränrenkaita, autonrenkaita, kilparenkaita (esimerkiksi moottoriurheilussa käytettyjä) sekä solukumitäytteisiä puhkeamattomia renkaita, joita käytetään sotilasajoneuvoissa. Tavallisesti autoissa käytetään ilmatäytteisiä renkaita, joihin täytyy laittaa sopivat rengaspaineet.

Rengaspaineet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Henkilöauton rengaspaineiksi suositellaan usein ilmanpainetta 1,8–2,7 baaria etupyörille ja 1,8–3,0 baaria takapyörille.[1] Mitä suurempi massa henkilöautolla on kuljetettavana, sitä korkeampi täytyy rengaspaineen olla. Polkupyörällä painesuositus vaihtelee 2:n ja 15 baarin välillä.

Liian korkea tai matala rengaspaine voi aiheuttaa renkaan epätasaista kulumista. Vanhanaikaiset ristikudosrenkaat kuluvat keskeltä, jos paine on liian korkea, ja reunoilta, jos paine on liian matala.[2][3] Nykyaikaisissa teräsvyörenkaissa liian pieni rengaspaine kuluttaa rengasta keskeltä ja liian suuri paine reunoilta.[4][5][6][7][8] On tärkeää, että rengaspaineita tarkkaillaan ja että ne pidetään oikeina riippuen kuormasta ja rengastyypistä.

Henkilöautoissa rengaspaineiden ohjearvot löytyvät auton ohjekirjasta. Talvella renkaiden painetta kannattaa nostaa 0,2 baaria korkeammaksi kuin ohjekirja suosittaa, jos ohjekirjassa ei erikseen anneta talvirengaspainesuositusta.[9][10]

Matkustajalentokoneissa renkaat voidaan paineistaa 200 psi:n paineeseen (noin 12 baaria).[11]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]