Joni Nyman
| Joni Nyman | |
|---|---|
| Henkilötiedot | |
| Koko nimi | Joni Kalevi Nyman |
| Syntynyt | 5. syyskuuta 1962 Pori |
| Kansalaisuus |
 Suomi |
| Nyrkkeilijä | |
| Pituus | 175 cm |
| Ammattilaistilastot | |
| Ottelut | 22 |
| Voitot | 15 |
| – tyrmäysvoitot | 4 |
| Tappiot | 6 |
| Ratkaisemattomat | 1 |
| Ei tuomiota/ mitätöity |
0 |
| Mitalit | |||
|---|---|---|---|
| Maa: Suomi
| |||
| Miesten nyrkkeily | |||
 Olympialaiset
| |||
 Pronssia |
Los Angeles 1984 | 67 kg | |
| EM-kilpailut | |||
 Hopeaa |
Budapest 1985 | 67 kg | |
Joni Kalevi Nyman (s. 5. syyskuuta 1962 Pori) on uransa lopetanut suomalainen nyrkkeilijä ja olympiamitalisti.[1] Vuosina 1988–1998 Nyman otteli ammattilaisena[1] ja teki paluun kehään huhtikuussa 2005.
Seuratasolla amatöörinä Nyman edusti Porin NMKY:ta, ennen ammattilaiseksi siirtymistään myös Tapanilan Erää.
Ura amatöörinä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Joni Nyman nousi jo juniorina Euroopan huippunyrkkeilijäksi. Hän voitti 18-vuotiaana Suomen miestensarjan mestaruuden jo vuonna 1980. Samana vuonna hän voitti pronssia kevyensarjan nuorten EM-kisoissa Riminissä . Välierissä Neuvostoliiton Vasili Šiševille.
Vuonna 1981 hän voitti toisen Suomen mestaruuden. Samana vuonna hän osallistui ensimmäisen kerran aikuisten EM-kisoihin Tampereella. Ensimmäisessä ottelussaan kevyessä välisarjassa (alle 63,5 kg) hän kohtasi jälleen Vasili Šiševin, jolle hän oli hävinnyt jo nuorten EM-kisoissa ja nyt tuli tappio jälleen samalle miehelle.[2] Šiševistä tuli kisoissa Euroopan mestari.
Vuonna 1982 Suomen mestaruuden jälkeen Nyman nyrkkeili maailmanmestaruuskilpailuissa Münchenissä. Niissä hän voitti siellä pistein mongolilaisen Nerqui Enchbatin ja länsi-saksalaisen Michael Kopzogin tyrmäyksellä 1. kierroksella. Puolivälierissä hän hävisi Jugoslavian Mirko Puzovićille ja putosi jatkosta.[3]
Vuosi 1983 oli suurturnauksien mielessä Nymanille välivuosi. Hän sai voiton Tammer-turnauksessa, mutta hävisi Suomen mestaruuden Keijo Pyykölle. Olympiavuoden 1984 aluksi hän otti Suomen mestaruuden ja valittiin olympiaedustajaksi Los Angelesiin. Nyman eteni välieriin voitoilla Kamerunin Georges Nganguenistä, Irlannin Kieran Joycesta ja Jamaikan Dwight Frazieristä. Välierissä vastaan tuli Etelä-Korean An Young-sua, jolle Nyman koki niukan 2-3 pistetappion. Näin tuloksena oli olympiapronssi.[4]
Vuosi 1985 oli EM-kisavuosi ja EM-nyrkkeilyt käytiin Budapestissä. Vuoden 1985 EM-kisoissa Budapestissa Joni Nyman onnistui hyvin. Hän voitti keskisarjassa vahvat itäeurooppalaiset nyrkkeilijät eli voittamalla Unkarin Tibor Molnarin, Romanian Rudel Obrejan ja Jugoslavian Dragan Vasiljevićin. Loppuottelussa tuli vastaan Neuvostoliiton Israel Akopkohjan, jolle Nyman koki pistetappion eli näin Nymanista tuli EM-hopeamitalisti.[5]
Vuoden 1986 aikana Nyman saavutti Suomen mestaruuden, voiton "Tammer-turnauksesa" voitettuaan loppuottelussa Neuvostoliiton Sergei Sokolovin[6] ja Pohjoismaiden mestaruuden[7]. Seuraavana vuonna Joni Nyman joutui tunnustamaan suomalaisissa nyrkkeilijöissä Vesa Waldenin paremmakseen niin "Gee-Bee"-turnauksessa kuin SM-kisoissakin[8]. Vuodesta 1988 tuli viimeinen amatööriuran vuosi. Hän voitti Suomen mestaruuden 6. kerran ja valittiin olympiaedustajaksi Etelä-Korean Souliin. Olympiaturnauksessa hän voitti kolme ensimmäistä vastustajaansa eli Kanadan Manwy Sobralin, Ruotsin Sören Antmanin ja Sambian Simus Chisalan. Puolivälierässä tuli vastaan Yhdysvaltain Kenny Gould, jonka Nymanin täytyi tunnustaa paremmakseen. Tuloksena oli jaettu 5. sija.[4]
Ammattilaisura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Joni Nyman nyrkkeili ensimmäisen ammattiottelunsa 14. marraskuuta 1988 Helsingissä. Kevääseen 1998 mennessä hän oli otellut 21 ammatilaisottelua. Varsinaisin titeliotekuihin hänen ei onistu nousta. Viimeisen ottelunsa Nyman kävi vielä huhtikuussa 2005. Hänen saldonsa ammattilaisena oli 22 ottelua, joista 15 voittoa ja kuusi tappiota sekä yksi ratkaisematon.
Saavutuksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- olympiapronssia Los Angelesissa 1984 (nyrkkeily, välisarja)[1]
- EM-hopeaa Budapestissa 1985
- SM-kultaa 1980, 1981, 1982, 1984, 1986, 1988[1] ja hopeaa 1983, 1987
- PM-kultaa 1986
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d Siukonen, Markku: Urheilukunniamme puolustajat – Suomen olympiaedustajat 1906–2000, s. 231. Graface Jyväskylä, 2001. ISBN 951-98673-1-7.
- ↑ Nyman rymisteli iskusateeseen. Helsingin Sanomat, 5.5.1981, s. 30. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 5.5.2024.
- ↑ 3.World Championships, Munich, FRG - May 4-15, 1982 strefa.pl. Viitattu 5.5.2024. (englanniksi)
- ↑ a b Joni Nyman olympedia.org. Viitattu 5.5.2024. (englanniksi)
- ↑ 26.European Championships - Sportcsarnok, Budapest, Hungary - May 25 - June 2, 1985 amateur-boxing.strefa.pl. Viitattu 5.5.2024 (englanniksi).
- ↑ Uusivirran suojatti ylitti itsensä Tammer-turnauksen loppuottelussa. Helsingin Sanomat, 20.10.1986, s. 30. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 5.5.2024.
- ↑ Joni Nymanille riitti yksi jalka ja yksi isku PM-loppuottelussa. Helsingin Sanomat, 24.3.1986, s. 32. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 5.5.2024.
- ↑ Waldenille välisarjan valtikka - olympiamitalisti Nymanin pitkä yksinvalta nyrkkikehissä katkesi. Helsingin Sanomat, 17.2.1987, s. 30. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 5.5.2024.