Hiihdon maailmanmestaruuskilpailut 1985

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Vuonna 1985 hiihdon MM-kilpailut järjestettiin Seefeldissä, Itävallassa 17. - 27. tammikuuta.[1] Kisaohjelmaan kuului neljä miesten ja neljä naisten maastohiihtolajia, kolme mäkihyppykilpailua ja kaksi yhdistetyn kilpailua. Kisojen menestynein maa oli Norja, joka saavutti niin kultaa, hopeaa kuin pronssiakin viisi kappaletta. Kaksinkertaisia maailmanmestareita olivat Ruotsin Gunde Svan, Norjan Anette Bøe ja Länsi-Saksan Hermann Weinbuch.[2]

Maastohiihdossa perinteistä nopeampi luistelutyyli oli yleistynyt ja sillä menestyttiin myös MM-kilpailuissa, joissa luistelu oli kiellettyä vain viimeisellä 200 metrillä sekä viestien alussa ja vaihtoalueella.[3]

Miesten hiihto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

15 km[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sija Maa Kilpailija Aika
1 Suomen lippu Kari Härkönen 40.42,7
2 Ruotsin lippu Thomas Wassberg 40.56,0
3 Italian lippu Maurilio De Zolt 41.27,2
4 Italian lippu Giorgio Vanzetta 41.33,2
5 Ruotsin lippu Gunde Svan 41.47,4
6 Suomen lippu Harri Kirvesniemi 41.57,4

Päivämäärä: 22. tammikuuta
Ensimmäisellä väliaikapisteellä Kari Härkönen oli kärjessä noin viisi sekuntia Thomas Wassbergia edellä. Seuraavalla tarkkailupisteellä kärkikaksikon keskinäinen ero oli vajaat yhdeksän sekuntia ja Maurilio De Zolt ja Giorgio Vanzetta hiihtivät edelleen seuraavina. Maaliin Härkönen saapui lähes minuutin ja 15 sekuntia siihen saakka johtanutta Harri Kirvesniemeä nopeampana. Gunde Svanin perässä maaliin tuli Vanzetta mutta De Zolt alitti heidän loppuaikansa. Viimeisenä kärkimiehistä maaliin tuli Wassberg, joka hävisi Härköselle yli 13 sekuntia ja sai hopeaa. Aki Karvonen pääsi loppumatkan hiihtämään Wassbergin peesissä ja sijoittui 12:nneksi.[4][5]


30 km[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sija Maa Kilpailija Aika
1 Ruotsin lippu Gunde Svan 1.18.24,1
2 Norjan lippu Ove Aunli 1.18.49,1
3 Suomen lippu Harri Kirvesniemi 1.19.00,2
4 Ruotsin lippu Thomas Wassberg 1.19.03,3
5 Suomen lippu Kari Härkönen 1.19.04,4
6 Suomen lippu Aki Karvonen 1.19.42,9

Päivämäärä: 18. tammikuuta
Ensimmäisellä väliaikapisteellä 4,5 kilometrin kohdalla Harri Kirvesniemi johti ja suomalaisista myös Kari Härkönen ja Aki Karvonen olivat kärkipäässä. Toisella väliaikapisteellä 9,7 kilometrin kohdalla Kirvesniemi johti Härköstä ja Karvosta 18 sekunnilla ja ruotsalaiset Thomas Wassberg ja Gunde Svan olivat seuraavina vajaan kymmenen sekunnin päässä suomalaiskaksikosta. Suomalaisilla oli edelleen selvä kolmoisjohto 19,7 kilometrin kohdalla. Kärkihiihtäjistä ensimmäisenä maaliin tuli Wassberg, jolle Härkönen hävisi 1,1 sekunnilla. Svan hiihti viimeisen kympin nopeiten ja oli maalissa lähes 40 sekunnin erolla Wassbergia parempi. Karvonen ja Kirvesniemi tulivat maaliin lähes peräkkäin ja heistä Kirvesniemi sijoittui paremmin mutta oli viimeisellä kympillä lähes minuutin ja 20 sekuntia Svania hitaampi. Norjalainen Ove Aunli nousi vielä Kirvesniemen ohi hopealle. Sijat 7–10 menivät keski- ja eteläeurooppalaisille ja paras neuvostoliittolainen oli vasta neljästoista.[6][7]


50 km[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sija Maa Kilpailija Aika
1 Ruotsin lippu Gunde Svan 2.10.49,9
2 Italian lippu Maurilio De Zolt 2.11.52,6
3 Norjan lippu Ove Aunli 2.12.37,7
4 Suomen lippu Kari Härkönen 2.13.17,0
5 Tšekkoslovakian lippu Miloš Bečvář 2.13.33,5
6 Ruotsin lippu Torgny Mogren 2.13.34,4
7 Suomen lippu Harri Kirvesniemi 2.13.47,2

Päivämäärä: 27. tammikuuta
Neuvostoliiton Vladimir Sahnov johti kilpailua alusta saakka ja oli vielä puolimatkassa kärjessä 1,7 sekuntia Gunde Svania, 11 sekuntia Maurilio De Zoltia ja 12 sekuntia Kari Härköstä edellä. Svan oli hiihtänyt 1,5 minuuttia aiemmin matkaan lähteneen Thomas Wassbergin kiinni. Vähän 31 kilometrin jälkeen Svan johti jo yli puolella minuutilla toiseksi noussutta Ove Aunlia Sahnovin pudottua lähes minuutin päähän kärjestä. Loppumatkasta De Zolt ohitti Aunlin ja Sahnov putosi kahdeksanneksi.[8][9]


4 x 10 km viesti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sija Maa Kilpailijat Aika
1 Norjan lippu Arild Monsen
Pål Gunnar Mikkelsplass
Tor Håkon Holte
Ove Aunli
1.52.21,0
2 Italian lippu Marco Albarello
Giorgio Vanzetta
Maurilio De Zolt
Giuseppe Ploner
1.52.27,5
3 Ruotsin lippu Erik Östlund
Thomas Wassberg
Thomas Eriksson
Gunde Svan
1.52.40,4
4 Suomen lippu Aki Karvonen
Veijo Hämäläinen
Harri Kirvesniemi
Kari Härkönen
1.53.01,8
5 Sveitsin lippu Konrad Hallenbarter
Giachem Guidon
Joos Ambühl
Andreas Grünenfelder
1.53.57,7
6 Neuvostoliiton lippu Aleksandr Batjuk
Nikolai Zimjatov
Vladimir Smirnov
Juri Burlakov
1.54.29,7

Päivämäärä: 24. tammikuuta
Ensimmäisen osuuden jälkeen kärkiryhmässä olivat Neuvostoliitto, Suomi ja Ruotsi. Toisessa ryhmässä olivat Italia, joka jäi alkumatkalla kärjestä Marco Albarellon katkaistua sauvansa, Sveitsi ja Norja. Toisella osuudella Ruotsin Thomas Wassberg karkasi muilta parin kilometrin jälkeen ja tuli vaihtoon noin puoli minuuttia Suomen Veijo Hämäläisen edellä. Italia, Norja ja Sveitsi olivat lähellä Suomea mutta Neuvostoliitto oli jäänyt taakse. Kolmannen osuuden puolivälissä Ruotsi saatiin kiinni. Osuuden lopussa Norja ja Italia karkasivat Suomelta Harri Kirvesniemen kaaduttua. Viimeisessä vaihdossa Suomi oli jäänyt kärkikaksikosta 32, Neuvostoliitto 48 ja Ruotsi 49 sekuntia. Ankkuriosuudella Suomen Kari Härkönen pääsi kärjestä kymmenen sekunnin päähän mutta väsyi sitten ja joutui päästämään Ruotsin Gunde Svaninkin ohitseen. Norjan Ove Aunli pudotti Italian Giuseppe Plonerin peesistään kilometri ennen maalia ja toi Norjan voittajana maaliin.[10][11]


Naisten hiihto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

5 km[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sija Maa Kilpailija Aika
1 Norjan lippu Anette Bøe 15.14,8
2 Suomen lippu Marja-Liisa Kirvesniemi 15.25,1
3 Norjan lippu Grete Ingeborg Nykkelmo 15.26,6
4 Norjan lippu Berit Aunli 15.33,5
5 Norjan lippu Anne Jahren 15.34,1
6 Tšekkoslovakian lippu Věra Klimková 15.36,7

Päivämäärä: 21. tammikuuta
Kilpailun puolivälissä Anette Bøe johti Marja-Liisa Kirvesniemeä 2,2 sekunnilla ja Grete Ingeborg Nykkelmota 4,1 sekunnilla. Järjestys oli myös maalissa sama ja Bøe kasvatti eron muihin yli kymmeneen sekuntiin. Kaikki viisi norjalaista olivat seitsemän parhaan joukossa. Suomalaisista 19-vuotias Marjo Matikainen sijoittui 11:nneksi.[12][13]


10 km[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sija Maa Kilpailija Aika
1 Norjan lippu Anette Bøe 30.54,8
2 Suomen lippu Marja-Liisa Kirvesniemi 30.56,2
3 Norjan lippu Grete Ingeborg Nykkelmo 30.58,0
4 Neuvostoliiton lippu Raisa Smetanina 31.05,4
5 Norjan lippu Anne Jahren 31.19,1
6 Norjan lippu Berit Aunli 31.19,4

Päivämäärä: 19. tammikuuta
Kilpailun puolivälissä Anette Bøe johti, Raisa Smetanina oli noin kolmen sekunnin päässä, Grete Ingeborg Nykkelmo noin viiden sekunnin päässä ja Marja-Liisa Kirvesniemi neljäntenä runsaat 12 sekuntia kärkeä jäljessä. Maalissa Nykkelmo sai pitää johtopaikkaa runsaan viiden minuutin ajan kunnes Bøe ohitti hänet 3,2 sekunnin erolla. Kirvesniemi oli jälkimmäisen puoliskon nopein mutta hävisi Bøelle 1,4 sekunnilla. Kuuden parhaan joukkoon sijoittui neljä norjalaista ja pitovoiteilla hiihtänyt Brit Pettersen oli heikäläisistä ainoa kauemmaksi kärjestä jäänyt sijalla 13.[14][15]


20 km[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sija Maa Kilpailija Aika
1 Norjan lippu Grete Ingeborg Nykkelmo 59.19,1
2 Norjan lippu Brit Pettersen 59.37,5
3 Norjan lippu Anette Bøe 59.43,5
4 Norjan lippu Berit Aunli 1.00.05,8
5 Neuvostoliiton lippu Anfisa Romanova 1.00.22,1
6 Ruotsin lippu Marie Risby 1.00.40,6

Päivämäärä: 26. tammikuuta
Viiden kilometrin kohdalla johdossa oli Grete Ingeborg Nykkelmo, toisena Anfisa Romanova, sitten kolme norjalaista ja kuudentena Marja-Liisa Kirvesniemi 16 sekuntia kärkeä hitaampana. Puolimatkassa Norjalla oli neloisjohto ja Kirvesniemi oli jäänyt Nykkelmosta lähes minuutin päähän. Nykkelmo johti edelleen 15 kilometrin kohdalla. Brit Pettersen oli hänestä jäljessä noin kolme sekuntia, Berit Aunli noin yhdeksän sekuntia ja Anette Bøe noin 12 sekuntia mutta eroa norjalaisista Romanovaan oli jo lähes puoli minuuttia. Lähtönumerolla 2 hiihtänyt Nykkelmo kasvatti lopussa eron Petterseniin yli 18 sekunnin suuruiseksi, Bøe nousi pronssille ja Aunli varmisti Norjan neloisvoiton. Neuvostoliittolaiset olivat sijoilla 5, 7, 8, 9 ja 13. Kirvesniemi sijoittui 12:nneksi 2.43,4 voittajalle hävinneenä.[16][17]


4 × 5 km viesti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sija Maa Kilpailijat Aika
1 Neuvostoliiton lippu Tamara Tihonova
Raisa Smetanina
Lilija Vasilitšenko
Anfisa Romanova
1.04.50,1
2 Norjan lippu Anette Bøe
Anne Jahren
Grete Ingeborg Nykkelmo
Berit Aunli
1.04.58,8
3 Itä-Saksan lippu Manuela Drescher
Gaby Nestler
Antje Misersky
Ute Noack
1.05.57,0
4 Suomen lippu Pirkko Määttä
Jaana Savolainen
Marja-Liisa Kirvesniemi
Marjo Matikainen
1.06.32,0
5 Tšekkoslovakian lippu Dagmar Švubová
Alžbeta Havrančíková
Věra Klimková
Gabriela Svobodová
1.07.02,2
6 Sveitsin lippu Karin Thomas
Annelies Lengacher
Martina Schönbächler
Evi Kratzer
1.07.50,2

Päivämäärä: 23. tammikuuta
Anette Bøe vei Norjan ensimmäisellä osuudella lähes puolen minuutin johtoon. Sveitsi ja Neuvostoliitto olivat seuraavina ja Suomi vasta kahdeksantena. Toisen osuuden jälkeen Norja johti Neuvostoliittoa noin 20 sekunnilla muiden jäätyä kauemmas. Suomi nousi seitsemänneksi. Kolmannella osuudella Norjan johto kaventui kahdeksaan sekuntiin ja vaihdossa Berit Aunlin sauva katkesi sen jäätyä Grete Ingeborg Nykkelmon suksien alle, joten Neuvostoliitto sai eron heti kiinni. Kolmannen osuuden nopein oli Marja-Liisa Kirvesniemi, joka nosti Suomen viidenneksi. Ankkuriosuudella Neuvostoliiton Anfisa Romanova peesasi Berit Aunlia kolmen kilometrin verran ja hiihti sitten karkuun. Suomen Marjo Matikainen nosti Suomen neljänneksi ohi Tšekkoslovakian.[18][19]


Yhdistetty[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Normaalikilpailu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sija Maa Kilpailija Pisteet
1 Länsi-Saksan lippu Hermann Weinbuch 410,10
2 Norjan lippu Geir Andersen 399,84
3 Suomen lippu Jouko Karjalainen 396,60
4 Itä-Saksan lippu Heiko Hunger 391,75
5 Sveitsin lippu Fredy Glanzmann 390,32
6 Itä-Saksan lippu Uwe Dotzauer 386,88

Päivämäärä: 18.19. tammikuuta
Mäkiosuuden paras oli itäsaksalainen, vuoden 1983 nuorten maailmanmestari Heiko Hunger, joka sai 86 ja 90 metrin pituisista hypyistään 221,0 pistettä. Länsi-Saksan Hubert Schwarz sai 204,1 pistettä ja Norjan Geir Andersen 198,9 pistettä. Hungerin etumatka hiihdossa oli Schwarziin lähes kaksi minuuttia, Anderseniin 2.28 minuuttia, kuudenneksi mäkiosuudella sijoittuneeseen Jukka Ylipulliin 3.14 minuuttia ja 19:ntenä mäessä olleeseen Jouko Karjalaiseen 4.36 minuuttia. Hiihto-osuus suoritettiin Gundersen-menetelmällä, jota ei aiemmin ollut käytetty arvokisojen henkilökohtaisessa kilpailussa. Andersen ohitti puolimatkassa Hungerin mutta vähän myöhemmin kärkeen nousi mäkiosuudella seitsemänneksi sijoittunut Hermann Weinbuch, joka oli hiihto-osuudella yli kaksi minuuttia Andersenia nopeampi. Karjalainen oli hiihto-osuudella kolmanneksi nopein ja ohitti Hungerin kilometri ennen maalia nousten pronssille. Hiihdon toiseksi nopein vain viisi sekuntia Weinbuchia hitaampana oli Sveitsin Fredy Glanzmann, joka nousi mäkiosuuden 26. sijalta lopputuloksissa viidenneksi.[20][21] Muista suomalaisista Jukka Ylipulli oli kilpailun yhdestoista (376,85), Sami Leinonen 20:s (359,78) ja Jyri Pelkonen 23:s (351,75).[22]


Joukkuekilpailu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sija Maa Kilpailija Pisteet
1 Länsi-Saksan lippu Thomas Müller
Hubert Schwarz
Hermann Weinbuch
1276,90
2 Norjan lippu Geir Andersen
Espen Andersen
Hallstein Bøgseth
1256,02
3 Suomen lippu Jyri Pelkonen
Jukka Ylipulli
Jouko Karjalainen
1202,60
4 Neuvostoliiton lippu Aleksandr Prosvirnin
Allar Levandi
Aleksandr Majorov
1199,34
5 Itä-Saksan lippu Oliver Warg
Heiko Hunger
Uwe Dotzauer
1174,58
6 Puolan lippu Tadeusz Bafia
Karol Koltas
Janusz Gunka
1166,58

Päivämäärä: 24.25. tammikuuta
Tuulen ja lumisateen häiritsemä mäkiosuus keskeytyi moneen otteeseen ja tietokonejärjestelmäkin meni epäkuntoon niin, että tulokset saatiin selville vasta pari tuntia kilpailun jälkeen. Mäkiosuuden paras oli Länsi-Saksa, jolle Itä-Saksa hävisi noin 20 pistettä ja Norja 25 pistettä. Hiihtoajoissa erot olivat 1.38 minuuttia ja 2.08 minuuttia. Suomi oli seitsemäntenä lähes 70 pistettä Länsi-Saksaa jäljessä. Hiihto-osuudella Länsi-Saksa säilytti kärkipaikkansa vaikeuksitta ja Norja nousi varhaisessa vaiheessa toiseksi. Suomen Jyri Pelkonen nosti Suomea lähemmäksi mitalikamppailua ja toisella osuudella Jukka Ylipulli ohitti pian Itä-Saksan, Itävallan ja Puolan. Viimeisessä vaihdossa Neuvostoliitto oli runsaan minuutin Suomea edellä mutta Jouko Karjalainen sai Aleksandr Majorovin kiinni pari kilometriä ennen maalia. Neuvostoliitto teki kilpailun jälkeen protestin Jyri Pelkosen sääntöjen vastaisista luistelupotkuista lähtöalueella. Suomi vastasi tähän tekemällä protestin Allar Levandin luistelupotkuista vaihtoalueella. Neuvottelujen tuloksena molemmat joukkueet vetivät protestinsa pois.[23][24]


Mäkihyppy[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Normaalimäki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sija Maa Kilpailija Pisteet
1 Itä-Saksan lippu Jens Weißflog 225,3
2 Itävallan lippu Andreas Felder 216,0
3 Norjan lippu Per Bergerud 214,6
4 Itä-Saksan lippu Manfred Deckert 212,8
5 Itävallan lippu Ernst Vettori 212,5
6 Itä-Saksan lippu Klaus Ostwald 211,2
7 Suomen lippu Jari Puikkonen 210,9

Päivämäärä: 26. tammikuuta
Ensimmäisellä kierroksella Tšekkoslovakian Miroslav Polakin hypättyä 90 metriä päätettiin lähtölavaa alentaa ja 30 ensimmäistä hyppääjää joutuivat tekemään suorituksensa uusiksi. Kilpailun kuluessa sää heikkeni ja tuuli vaikutti hyppyihin vaihtelevasti. Jens Weißflog hyppäsi 91-metrisen hypyn ja johti 113,6 pisteellä. Ernst Vettori oli toisena 105,7 pisteellä ja 86,5 metriä hypännyt Jari Puikkonen kolmantena 103,9 pisteellä. Toisella kierroksella Weißflog hyppäsi 89,5 metriä ja voitti selvästi. Andreas Felder nousi 90,5 metrin hypyllään kahdeksannelta sijalta toiseksi ja Per Bergerud 89,5 metrin hypyllään seitsemänneltä sijalta kolmanneksi. Puikkosen toinen hyppy oli pituudeltaan 87,5 metriä ja hän putosi tuloksissa seitsemänneksi.[25][26] Matti Nykänen sijoittui 11:nneksi (206,4 p). Pentti Kokkonen oli 15:s (197,5 p) ja Tuomo Ylipulli 36:s (175,0 p).[27]


Suurmäki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sija Maa Kilpailija Pisteet
1 Norjan lippu Per Bergerud 224,2
2 Suomen lippu Jari Puikkonen 223,0
3 Suomen lippu Matti Nykänen 221,7
4 Tšekkoslovakian lippu Jíři Parma 220,6
5 Itävallan lippu Ernst Vettori 219,0
6 Jugoslavian lippu Primoz Ulaga 216,9

Päivämäärä: 20. tammikuuta
Ensimmäisellä kierroksella pisimmälle hyppäsivät Per Bergerud, joka sai 110 metrin hypystään 115,9 pistettä, ja Ernst Vettori, joka hyppäsi 109 metriä ja sai 114,5 pistettä. Seuraavina olivat Jari Puikkonen ja Matti Nykänen, jotka molemmat saivat 108-metrisistä hypyistään 110,1 pistettä. Pentti Kokkonen oli jaetulla kuudennella sijalla. Toisella kierroksella Nykänen hyppäsi 108 metriä ja Puikkonen 107,5 metriä mutta jälkimmäinen sai paremmat tyylipisteet ja nousi Nykäsen ohi. Vettori jäi kotiyleisön edessä 104 metriin ja putosi mitalisijojen ulkopuolelle. Bergerud hyppäsi 106 metriä ja vei voiton 1,2 pisteen erolla Puikkoseen.[28][29] Pentti Kokkonen sijoittui kahdeksanneksi (215,3 p). Tuomo Ylipulli oli 25:s (180,0 p) ja Markku Pusenius 35:s (165,6 p).[27]


Joukkuekilpailu (suurmäki)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sija Maa Kilpailijat Pisteet
1 Suomen lippu Tuomo Ylipulli
Pentti Kokkonen
Matti Nykänen
Jari Puikkonen
583,0
2 Itävallan lippu Andreas Felder
Armin Kogler
Günther Stranner
Ernst Vettori
579,2
3 Itä-Saksan lippu Frank Sauerbrey
Manfred Deckert
Klaus Ostwald
Jens Weißflog
550,8
4 Tšekkoslovakian lippu Martin Svagerko
Miroslav Polak
Jíři Parma
Pavel Ploc
531,0
5 Yhdysvaltain lippu Nils Stolzlechner
Rick Newborn
Mark Konopacke
Michael Holland
500,6
6 Japanin lippu Yataro Watase
Akihiro Sato
Shiharu Nishikata
Masahiro Akimoto
484,4

Päivämäärä: 22. tammikuuta
Kilpailuun osallistui 12 nelimiehistä joukkuetta. Joukkueiden tuloksiin laskettiin molemmilta kierroksilta kolmen parhaan hyppääjän pisteet. Ensimmäisellä kierroksella paras oli Itävalta 295,3 pisteellä, toisena Suomi 288,7 pisteellä ja kolmantena Itä-Saksa 279,8 pisteellä. Itävallan Ernst Vettori jäi tuulen riepottelemana 84 metriin ja oli joukkueensa heikoin. Suomalaisista Matti Nykänen hyppäsi 104 metriä, Jari Puikkonen 100 metriä, Pentti Kokkonen 96 metriä ja Tuomo Ylipulli 95 metriä. Ennen toisen kierroksen viimeisiä hyppyjä Itävalta johti Suomea viiden pisteen erolla. Ylipulli oli hypännyt 86,5 metriä, Kokkonen 95,5 metriä ja Nykänen 107 metriä. Suomen viimeisenä hyppääjänä Puikkonen ylsi 99 metriin ja se riitti nostamaan Suomen voittoon 3,8 pisteen erolla Itävaltaan. Henkilökohtaisissa pisteissä kilpailun paras oli Nykänen 213,7 pisteellä ja seuraavina olivat Itävallan Andreas Felder 209,3 pisteellä ja Itä-Saksan Jens Weißflog 206,6 pisteellä.[30][31]


Mitalitaulukko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sija Maa Kultaa Hopeaa Pronssia Yhteensä
1 Norjan lippu Norja 5 5 5 15
2 Suomen lippu Suomi 2 3 4 9
3 Ruotsin lippu Ruotsi 2 1 1 4
4  Länsi-Saksa 2 0 0 2
5  Itä-Saksa 1 0 2 3
6 Neuvostoliiton lippu Neuvostoliitto 1 0 0 1
7 Italia 0 2 1 3
8 Itävalta 0 2 0 2

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Siukonen, Markku & Ahola, Matti: Urheilujätti 1986, s. 39–43, 182–183, 222, 267. Jyväskylä: Gummerus, 1986. ISBN 951-20-2759-3.
  • Siukonen, Markku & Ahola, Matti: Urheilun vuosikirja 6. Oy Scandia Kirjat Ab, 1985. ISBN 951-9466-41-X.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Siukonen & Ahola 1985, s. 193
  2. Siukonen & Ahola 1985, s. 226–228
  3. Siukonen & Ahola 1985, s. 193, 196
  4. Siukonen & Ahola 1985, s. 200–203, 226
  5. Siukonen & Ahola 1986, s. 40
  6. Siukonen & Ahola 1985, s. 196–200, 226
  7. Siukonen & Ahola 1986, s. 39
  8. Siukonen & Ahola 1985, s. 206–207, 226
  9. Siukonen & Ahola 1986, s. 43
  10. Siukonen & Ahola 1985, s. 203–205, 226
  11. Siukonen & Ahola 1986, s. 40
  12. Siukonen & Ahola 1985, s. 221, 227–228
  13. Siukonen & Ahola 1986, s. 40
  14. Siukonen & Ahola 1985, s. 218–219, 228
  15. Siukonen & Ahola 1986, s. 39
  16. Siukonen & Ahola 1985, s. 222–224, 228
  17. Siukonen & Ahola 1986, s. 40, 43
  18. Siukonen & Ahola 1985, s. 221–222, 228
  19. Siukonen & Ahola 1986, s. 40
  20. Siukonen & Ahola 1985, s. 209–210, 226–227
  21. Siukonen & Ahola 1986, s. 39
  22. Siukonen & Ahola 1986, s. 267
  23. Siukonen & Ahola 1985, s. 210–212, 227
  24. Siukonen & Ahola 1986, s. 40
  25. Siukonen & Ahola 1985, s. 216–217, 227
  26. Siukonen & Ahola 1986, s. 40, 43
  27. a b Siukonen & Ahola 1986, s. 222
  28. Siukonen & Ahola 1985, s. 212–213, 227
  29. Siukonen & Ahola 1986, s. 40
  30. Siukonen & Ahola 1985, s. 215, 227
  31. Siukonen & Ahola 1986, s. 40