Siirry sisältöön

Hiihdon maailmanmestaruuskilpailut 1991

Wikipediasta

Vuoden 1991 hiihdon maailmanmestaruuskilpailut järjestettiin Val di Fiemmessä Italiassa 7.–17. helmikuuta 1991.

Miesten maastohiihto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

10 km (p)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sija Maa Kilpailijat Aika
1 Norja Terje Langli 25.55,0
2 Ruotsi Christer Majbäck 25.57,1
3 Ruotsi Torgny Mogren 26.01,5
4 Norja Vegard Ulvang 26.06,7
5 Tšekkoslovakia Luboš Buchta 26.13,9
6 Suomi Harri Kirvesniemi 26.16,1

Päivämäärä: 11. helmikuuta
Laji oli ensimmäistä kertaa mukana MM-kilpailujen ohjelmassa. Vegard Ulvang johti alkukilometrit mutta voittoon hiihti hänen maanmiehensä Terje Langli. Harri Kirvesniemi pääsi mukaan viidentenä suomalaisena perinteisen tyylin 15 kilometrin hallitsevana maailmanmestarina ja oli parhaana suomalaisena kuudes.[1][2]

Muista suomalaisista Mika Kuusisto oli kilpailussa 19., Jari Isometsä 24., Seppo Rantanen 25. ja Mika Myllylä 39:s.

15 km (v)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sija Maa Kilpailijat Aika
1 Norja Bjørn Dæhlie 36.57,2
2 Ruotsi Gunde Svan 37.05,6
3 Neuvostoliitto Vladimir Smirnov 37.07,8
4 Italia Giorgio Vanzetta 37.31,3
5 Italia Maurilio De Zolt 37.32,8
6 Ruotsi Jan Ottosson 37.54,8

Päivämäärä: 9. helmikuuta
Bjørn Dæhlie johti kilpailua alusta saakka. Gunde Svan oli puolimatkassa kärkeä jäljessä 1,5 sekuntia mutta maalissa eroa oli jo 8,4 sekuntia.[1][3]

Suomen Jari Räsänen oli kilpailussa 12.,[1][3] Jari Isometsä 16., Timo Kuorelahti 18. ja Kari Ristanen 41:s.

30 km (p)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sija Maa Kilpailijat Aika
1 Ruotsi Gunde Svan 1.16.12,4
2 Neuvostoliitto Vladimir Smirnov 1.16.17,3
3 Norja Vegard Ulvang 1.16.32,8
4 Norja Terje Langli 1.16.40,8
5 Suomi Harri Kirvesniemi 1.17.31,6
6 Itävalta Alois Stadlober 1.17.41,5

Päivämäärä: 7. helmikuuta
Vladimir Smirnov johti suurimman osan matkasta mutta hävisi lopulta Gunde Svanille 4,9 sekunnin erolla. Svan saavutti jo seitsemännen maailmanmestaruutensa.[3][4]

Suomen Jari Räsänen oli kilpailussa 17., Seppo Rantanen 22. ja Mika Kuusisto 24:s.

50 km (v)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sija Maa Kilpailija Aika
1 Ruotsi Torgny Mogren 2.03.31,6
2 Ruotsi Gunde Svan 2.03.48,8
3 Italia Maurilio De Zolt 2.04.01,7
4 Norja Bjørn Dæhlie 2.04.52,0
5 Tšekkoslovakia Pavel Benc 2.06.20,1
6 Neuvostoliitto Aleksei Prokurorov 2.06.41,4

Päivämäärä: 17. helmikuuta
Torgny Mogren nousi kärkeen puolimatkan paikkeilla ja saavutti uransa ensimmäisen henkilökohtaisen arvokilpailuvoiton 17,2 sekunnin erolla maanmieheensä Gunde Svaniin.[5][6]

Suomen Jari Räsänen oli kilpailussa 26.,[5][6] Seppo Rantanen 30., Kari Ristanen 37. ja Timo Kuorelahti 40:s.

4 x 10 km viesti

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Päivämäärä: 15. helmikuuta
Norjan Øyvind Skaanes karkasi ensimmäisellä osuudella yli 40 sekunnin päähän Sveitsistä, Itävallasta, Suomesta ja Ruotsista, ja kun muutkin norjalaiset hiihtivät osuuksiensa nopeimmat ajat, voitti Norja ylivoimaisesti. Harri Kirvesniemi nosti Suomen toisella osuudella toiseksi ja kolmannella osuudella Jari Isometsä säilytti kakkossijan peesattuaan Gunde Svania suurimman osan matkasta ja jätettyään hänet lopulta yli kuuden sekunnin päähän. Viimeisellä osuudella Torgny Mogren nosti Ruotsin hopealle ja Jari Räsänen toi Suomen pronssille.[7][8]

Naisten maastohiihto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

5 km (p)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sija Maa Kilpailijat Aika
1 Norja Trude Dybendahl 14.04,2
2 Suomi Marja-Liisa Kirvesniemi 14.09,9
3 Italia Manuela Di Centa 14.24,1
4 Neuvostoliitto Ljubov Jegorova 14.27,3
5 Norja Marianne Dahlmo 14.38,9
6 Suomi Marjut Lukkarinen 14.40,6
6 Norja Inger Helene Nybråten 14.40,6

Päivämäärä: 12. helmikuuta
Voitosta kamppailivat Norjan Trude Dybendahl ja Suomen Marja-Liisa Kirvesniemi, jolla oli vuoden 1989 maailmanmestarina kilpailussa paikka viidentenä suomalaisena. Dybendahl johti koko matkan ajan niukasti ja voitti lopulta 5,7 sekunnin erolla. Kaksi kultaa jo voittanut Neuvostoliiton Jelena Välbe jäi lipsuvilla suksillaan 19:nneksi.[2][9]

Suomen Tuulikki Pyykkönen oli kilpailussa 12., Eija Hyytiäinen 22. ja Pirkko Määttä 24:s.

10 km (v)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sija Maa Kilpailijat Aika
1 Neuvostoliitto Jelena Välbe 28.25,9
2 Ruotsi Marie-Helene Westin 28.59,4
3 Neuvostoliitto Tamara Tihonova 29.06,5
4 Italia Manuela Di Centa 29.08,2
5 Saksa Simone Opitz 29.10,8
6 Saksa Gabriele Heß 29.16,3

Päivämäärä: 10. helmikuuta
Jelena Välbe johti kilpailua alusta saakka.[10][11]

Suomen Marjut Lukkarinen oli kilpailussa yhdeksäs,[10][11] Jaana Savolainen 20., Raili Savolainen 21. ja Erja Kuivalainen 31:s.

15 km (p)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sija Maa Kilpailijat Aika
1 Neuvostoliitto Jelena Välbe 44.58,5
2 Norja Trude Dybendahl 46.02,4
3 Italia Stefania Belmondo 46.31,4
4 Norja Solveig Pedersen 46.40,8
5 Suomi Pirkko Määttä 46.50,6
6 Ruotsi Marie-Helene Westin 47.06,4

Päivämäärä: 8. helmikuuta
Jelena Välbe voitti ylivoimaisesti. Stefania Belmondo saavutti ensimmäisenä italialaisena naishiihtäjänä MM-mitalin.

Pirkko Määttä oli puolimatkassa neljäntenä ja sijoittui lopulta parhaana suomalaisena viidenneksi. Marjut Lukkarinen oli ensimmäisessä arvokilpailuhiihdossaan yhdeksäs. Marja-Liisa Kirvesniemen lupaava alku tyrehtyi kaatumiseen ja hän putosi 12:nneksi. Tuulikki Pyykkönen keskeytti. [3][12]

30 km (v)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sija Maa Kilpailijat Aika
1 Neuvostoliitto Ljubov Jegorova 1.20.26,8
2 Neuvostoliitto Jelena Välbe 1.21.02,4
3 Italia Manuela Di Centa 1.21.15,3
4 Italia Stefania Belmondo 1.22.05,9
5 Neuvostoliitto Svetlana Nageikina 1.22.35,9
6 Ruotsi Marie-Helene Westin 1.23.37,4

Päivämäärä: 16. helmikuuta
Kultaa voitti rauhallisesti aloittanut Neuvostoliiton Ljubiov Jegorova yli puolen minuutin erolla maannaiseensa Jelena Välbeen. Alkupuoliskon kärkipaikkaa piti Italian Manuela Di Centa, joka sai pronssia.[6][13]

Suomen Marjut Lukkarinen oli kilpailussa 17.,[6][13] Raili Savolainen 31., Eija Hyytiäinen 39. ja Erja Kuivalainen 42:s.



4 × 5 km viesti

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Päivämäärä: 14. helmikuuta
Ensimmäisellä osuudella kärjessä hiihtivät Neuvostoliitto ja Norja, joista Kanada ja Suomi jäivät puolisen minuuttia. Toisen osuuden nopein oli Marja-Liisa Kirvesniemi, joka nosti Suomen kolmanneksi noin 20 sekunnin päähän Norjasta. Kolmannella osuudella Neuvostoliitto nousi kärkeen 20,7 sekuntia edellä Suomea, jonka osuuden toiseksi nopein hiihtäjä Marjut Lukkarinen nosti toiseksi. Neuvostoliitto voitti ylivoimaisesti ja Italia ja Norja nousivat mitaleille ohi Suomen Tuulikki Pyykkösen, joka joutui hiihtämään hänelle heikommin sopivan vapaan tyylin osuuden. Neuvostoliiton Raisa Smetanina voitti uransa seitsemännen arvokisakullan ja kaikkiaan 20. arvokisamitalin.[2][13]

Yhdistetty

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Henkilökohtainen kilpailu (normaalimäki K90 + 15 km hiihto)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Päivämäärä: 9. helmikuuta
Fred Børre Lundberg voitti ylivoimaisesti kultaa hyvän hiihtonsa ansiosta. Kolme seuraavaa taistelivat mitaleista 0,6 sekunnin sisällä.[3][14]

Suomen Pasi Saapunki oli kilpailussa 19., Jukka Ylipulli 23. ja Sami Kallunki 37:s.

Joukkuekilpailu (normaalimäki K90 + 3 x 5 km hiihto)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Päivämäärä: 13. helmikuuta
Itävalta oli ylivoimainen. Maailmanmestaruutta puolustanut Norja sijoittui viidenneksi ja lähes neljä minuuttia voittajasta jäänyt Suomi kuudenneksi.[2][14]

Mäkihyppy

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Normaalimäki K90

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sija Maa Kilpailija Pisteet
1 Itävalta Heinz Kuttin 222,9
2 Norja Kent Johanssen 222,0
3 Suomi Ari-Pekka Nikkola 219,6
4 Itävalta Andreas Felder 218,4
5 Japani Kazuhiro Higashi 216,6
6 Sveitsi Stephan Zünd 215,7

Päivämäärä: 16. helmikuuta
Heinz Kuttin voitti hypättyään toisella kierroksella kilpailun pisimmän, 95-metrisen hypyn. Kazuhiro Higashi johti ensimmäisen kierroksen jälkeen 88,5-metrisellä hypyllään mutta toisen kierroksen 90-metrinen hyppy riitti vain viidenteen sijaan.[6][15]

Suomen Risto Laakkonen oli kilpailussa kahdeksas,[6][15] Vesa Hakala 14. ja Raimo Ylipulli 21:s.

Suurmäki K120

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sija Maa Kilpailija Pisteet
1 Jugoslavia Franci Petek 217,5
2 Norja Rune Olijnyk 216,3
3 Saksa Jens Weißflog 210,0
4 Itävalta Heinz Kuttin 205,1
5 Itävalta Stefan Horngacher 203,4
6 Saksa André Kiesewetter 203,0

Päivämäärä: 10. helmikuuta
Mestaruuden voitti yllättäen 19-vuotias Franci Petek 115,5 ja 117 metrin hypyillään. Myös 114 ja 118 metriä hypännyt norjalainen hopeamitalisti Rune Olijnyk kuului yllättäjiin. Ensimmäisen kierroksen jälkeen johdossa oli japanilainen Kazuhiro Higashi, joka pääsi toisella kierroksella vain 102 metriin ja putosi kymmenenneksi.[11][16]

Suomen Risto Laakkonen oli kilpailussa 12., Raimo Ylipulli 20.,[11][16] Ari-Pekka Nikkola 30., Jari Puikkonen 34. ja Matti Nykänen 50:s.

Joukkuemäki K120

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Päivämäärä: 14. helmikuuta
Ensimmäisen kierroksen jälkeen Itävalta johti ja Suomi oli puoli pistettä jäljessä toisena. Suomi johti niukasti vielä ennen toisen kierroksen viimeisiä hyppääjiä mutta Itävallan Andreas Felder hyppäsi 108,5 metriä ja Suomen Risto Laakkonen 103,5 metriä, joten Itävalta voitti kultaa 4,8 pisteen erolla Suomeen. Parhaat henkilökohtaiset pisteet keräsi Norjan Rune Olijnyk ja toiseksi parhaat Suomen Ari-Pekka Nikkola.[2][17]

Mitalitaulukko

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sija Maa Kultaa Hopeaa Pronssia Yhteensä
1.  Norja 5 3 2 10
2.  Neuvostoliitto 4 2 2 8
3.  Itävalta 3 1 1 5
4.  Ruotsi 2 5 1 8
5.  Jugoslavia 1 0 0 1
6.  Suomi 0 2 2 4
7.  Italia 0 1 4 5
8.  Ranska 0 1 0 1
9.  Saksa 0 0 2 2
10.  Japani 0 0 1 1

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Siukonen, Markku & Ahola, Matti: Urheilun vuosikirja 12. Spartakus Oy, 1991. ISBN 951-96269-0-5
  • Siukonen, Markku & Ahola, Matti: Urheilun vuosikirja 13. Spartakus Oy, 1992. ISBN 951-96269-2-1

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c Siukonen & Ahola 1991, s. 168, 182
  2. ↑ a b c d e Siukonen & Ahola 1992, s. 61
  3. ↑ a b c d e Siukonen & Ahola 1992, s. 59
  4. ↑ Siukonen & Ahola 1991, s. 165, 168, 182
  5. ↑ a b Siukonen & Ahola 1991, s. 169, 182
  6. ↑ a b c d e f Siukonen & Ahola 1992, s. 63
  7. ↑ Siukonen & Ahola 1991, s. 168–169, 182
  8. ↑ Siukonen & Ahola 1992, s. 61, 63
  9. ↑ Siukonen & Ahola 1991, s. 176–177, 182–183
  10. ↑ a b Siukonen & Ahola 1991, s. 176, 183
  11. ↑ a b c d Siukonen & Ahola 1992, s. 60
  12. ↑ Siukonen & Ahola 1991, s. 173, 176, 183
  13. ↑ a b c Siukonen & Ahola 1991, s. 180, 183
  14. ↑ a b Siukonen & Ahola 1991, s. 173, 184
  15. ↑ a b Siukonen & Ahola 1991, s. 173, 183
  16. ↑ a b Siukonen & Ahola 1991, s. 172, 183–184
  17. ↑ Siukonen & Ahola 1991, s. 172–173, 184
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Hiihdon_maailmanmestaruuskilpailut_1991&oldid=22963962”