Hiihdon maailmanmestaruuskilpailut 1991
Vuoden 1991 hiihdon MM-kilpailut järjestettiin Val di Fiemmessä, Italiassa 7. - 21. helmikuuta.
Sisällysluettelo
Miesten hiihto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
10 km (p)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Sija | Maa | Kilpailijat | Aika |
|---|---|---|---|
| 1 | 
|
Terje Langli | 25.55,0 |
| 2 | 
|
Christer Majbäck | 25.57,1 |
| 3 |
|
Torgny Mogren | 26.01,5 |
| 4 |
|
Vegard Ulvang | 26.06,7 |
| 5 | 
|
Lubos Buchta | 26.13,9 |
| 6 | 
|
Harri Kirvesniemi | 26.16,1 |
Päivämäärä: 11. helmikuuta
Laji oli ensimmäistä kertaa mukana MM-kilpailujen ohjelmassa. Vegard Ulvang johti alkukilometrit mutta voittoon hiihti hänen maanmiehensä Terje Langli. Harri Kirvesniemi pääsi mukaan viidentenä suomalaisena perinteisen tyylin 15 kilometrin hallitsevana maailmanmestarina ja oli parhaana suomalaisena kuudes.[1][2]
15 km (v)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Sija | Maa | Kilpailijat | Aika |
|---|---|---|---|
| 1 |
|
Bjørn Dæhlie | 36.57,2 |
| 2 |
|
Gunde Svan | 37.05,6 |
| 3 | 
|
Vladimir Smirnov | 37.07,8 |
| 4 | 
|
Giorgio Vanzetta | 37.31,3 |
| 5 |
|
Maurilio De Zolt | 37.32,8 |
| 6 |
|
Jan Ottosson | 37.54,8 |
Päivämäärä: 9. helmikuuta
Bjørn Dæhlie johti kilpailua alusta saakka. Gunde Svan oli puolimatkassa kärkeä jäljessä 1,5 sekuntia mutta maalissa eroa oli jo 8,4 sekuntia. Paras suomalainen oli 12:nneksi sijoittunut Jari Räsänen.[1][3]
30 km (p)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Sija | Maa | Kilpailijat | Aika |
|---|---|---|---|
| 1 |
|
Gunde Svan | 1.16.12,4 |
| 2 |
|
Vladimir Smirnov | 1.16.17,3 |
| 3 |
|
Vegard Ulvang | 1.16.32,8 |
| 4 |
|
Terje Langli | 1.16.40,8 |
| 5 |
|
Harri Kirvesniemi | 1.17.31,6 |
| 6 | 
|
Alois Stadlober | 1.17.41,5 |
Päivämäärä: 7. helmikuuta
Vladimir Smirnov johti suurimman osan matkasta mutta hävisi lopulta Gunde Svanille 4,9 sekunnin erolla. Svan saavutti jo seitsemännen maailmanmestaruutensa.[3][4]
50 km (v)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Sija | Maa | Kilpailija | Aika |
|---|---|---|---|
| 1 |
|
Torgny Mogren | 2.03.31,6 |
| 2 |
|
Gunde Svan | 2.03.48,8 |
| 3 |
|
Maurilio De Zolt | 2.04.01,7 |
| 4 |
|
Bjørn Dæhlie | 2.04.52,0 |
| 5 |
|
Pavel Benc | 2.06.20,1 |
| 6 |
|
Aleksei Prokurorov | 2.06.41,4 |
Päivämäärä: 17. helmikuuta
Torgny Mogren nousi kärkeen puolimatkan paikkeilla ja saavutti uransa ensimmäisen henkilökohtaisen arvokilpailuvoiton 17,2 sekunnin erolla maanmieheensä Gunde Svaniin. Paras suomalainen oli 26:nneksi sijoittunut Jari Räsänen.[5][6]
4 x 10 km viesti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Sija | Maa | Kilpailijat | Aika |
|---|---|---|---|
| 1 |
|
Øyvind Skaanes Terje Langli Vegard Ulvang Bjørn Dæhlie |
1.39.47,3 |
| 2 |
|
Thomas Eriksson Christer Majbäck Gunde Svan Torgny Mogren |
1.41.39,5 |
| 3 |
|
Mika Kuusisto Harri Kirvesniemi Jari Isometsä Jari Räsänen |
1.42.10,0 |
Päivämäärä: 15. helmikuuta
Norjan Øyvind Skaanes karkasi ensimmäisellä osuudella yli 40 sekunnin päähän Sveitsistä, Itävallasta, Suomesta ja Ruotsista, ja kun muutkin norjalaiset hiihtivät osuittensa nopeimmat ajat, voitti Norja ylivoimaisesti. Harri Kirvesniemi nosti Suomen toisella osuudella toiseksi ja kolmannella osuudella Jari Isometsä säilytti kakkossijan peesattuaan Gunde Svania suurimman osan matkasta ja jätettyään hänet lopulta yli kuuden sekunnin päähän. Viimeisellä osuudella Torgny Mogren nosti Ruotsin hopealle ja Jari Räsänen toi Suomen pronssille.[7][8]
Naisten hiihto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
5 km (p)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Sija | Maa | Kilpailijat | Aika |
|---|---|---|---|
| 1 |
|
Trude Dybendahl | 14.04,2 |
| 2 |
|
Marja-Liisa Kirvesniemi | 14.09,9 |
| 3 |
|
Manuela Di Centa | 14.24,1 |
| 4 |
|
Ljubov Jegorova | 14.27,3 |
| 5 |
|
Marianne Dahlmo | 14.38,9 |
| 6 |
|
Marjut Lukkarinen | 14.40,6 |
| 6 |
|
Inger Helene Nybråten | 14.40,6 |
Päivämäärä: 12. helmikuuta
Voitosta kamppailivat Norjan Trude Dybendahl ja Suomen Marja-Liisa Kirvesniemi, jolla oli vuoden 1989 maailmanmestarina kilpailussa paikka viidentenä suomalaisena. Dybendahl johti koko matkan ajan niukasti ja voitti lopulta 5,7 sekunnin erolla. Kaksi kultaa jo voittanut Neuvostoliiton Jelena Välbe jäi lipsuvilla suksillaan 19:nneksi.[2][9]
10 km (v)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Sija | Maa | Kilpailijat | Aika |
|---|---|---|---|
| 1 |
|
Jelena Välbe | 28.25,9 |
| 2 |
|
Marie-Helene Westin | 28.59,4 |
| 3 |
|
Tamara Tihonova | 29.06,5 |
| 4 |
|
Manuela Di Centa | 29.08,2 |
| 5 | 
|
Simone Opitz | 29.10,8 |
| 6 |
|
Gabriele Hess | 29.16,3 |
Päivämäärä: 10. helmikuuta
Jelena Välbe johti kilpailua alusta saakka. Parhaana suomalaisena Marjut Lukkarinen oli yhdeksäs.[10][11]
15 km (p)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Sija | Maa | Kilpailijat | Aika |
|---|---|---|---|
| 1 |
|
Jelena Välbe | 44.58,5 |
| 2 |
|
Trude Dybendahl | 46.02,4 |
| 3 |
|
Stefania Belmondo | 46.31,4 |
| 4 |
|
Solveig Pedersen | 46.40,8 |
| 5 |
|
Pirkko Määttä | 46.50,6 |
| 6 |
|
Marie-Helene Westin | 47.06,4 |
Päivämäärä: 8. helmikuuta
Jelena Välbe voitti ylivoimaisesti. Stefania Belmondo saavutti ensimmäisenä italialaisena naishiihtäjänä MM-mitalin. Marja-Liisa Kirvesniemen lupaava alku tyrehtyi kaatumiseen ja hän putosi 12:nneksi. Pirkko Määttä oli puolimatkassa neljäntenä ja sijoittui lopulta parhaana suomalaisena viidenneksi. Marjut Lukkarinen oli ensimmäisessä arvokilpailuhiihdossaan yhdeksäs.[3][12]
30 km (v)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Sija | Maa | Kilpailijat | Aika |
|---|---|---|---|
| 1 |
|
Ljubov Jegorova | 1.20.26,8 |
| 2 |
|
Jelena Välbe | 1.21.02,4 |
| 3 |
|
Manuela Di Centa | 1.21.15,3 |
| 4 |
|
Stefania Belmondo | 1.22.05,9 |
| 5 |
|
Svetlana Nageikina | 1.22.35,9 |
| 6 |
|
Marie-Helene Westin | 1.23.37,4 |
Päivämäärä: 16. helmikuuta
Kultaa voitti rauhallisesti aloittanut Neuvostoliiton Ljubiov Jegorova yli puolen minuutin erolla maannaiseensa Jelena Välbeen. Alkupuoliskon kärkipaikkaa piti Italian Manuela Di Centa, joka sai pronssia. Paras suomalainen oli 17:nneksi sijoittunut Marjut Lukkarinen.[6][13]
4 × 5 km viesti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Sija | Maa | Kilpailijat | Aika |
|---|---|---|---|
| 1 |
|
Ljubov Jegorova Raisa Smetanina Tamara Tihonova Jelena Välbe |
55.36,6 |
| 2 |
|
Bice Vanzetta Manuela Di Centa Gabriella Paruzzi Stefania Belmondo |
56.22,5 |
| 3 |
|
Solveig Pedersen Inger-Helene Nybråten Elin Nilsen Trude Dybendahl |
56.34,5 |
Päivämäärä: 14. helmikuuta
Ensimmäisellä osuudella kärjessä hiihtivät Neuvostoliitto ja Norja, joista Kanada ja Suomi jäivät puolisen minuuttia. Toisen osuuden nopein oli Marja-Liisa Kirvesniemi, joka nosti Suomen kolmanneksi noin 20 sekunnin päähän Norjasta. Kolmannella osuudella Neuvostoliitto nousi kärkeen 20,7 sekuntia edellä Suomea, jonka osuuden toiseksi nopein hiihtäjä Marjut Lukkarinen nosti toiseksi. Neuvostoliitto voitti ylivoimaisesti ja Italia ja Norja nousivat mitaleille ohi Suomen Tuulikki Pyykkösen, joka joutui hiihtämään hänelle heikommin sopivan vapaan tyylin osuuden. Neuvostoliiton Raisa Smetanina voitti uransa seitsemännen arvokisakullan ja kaikkiaan 20. arvokisamitalin.[2][13]
Yhdistetty[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Henkilökohtainen kilpailu (normaalimäki K90 + 15 km hiihto)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Sija | Maa | Kilpailijat |
|---|---|---|
| 1 |
|
Fred Børre Lundberg |
| 2 |
|
Klaus Sulzenbacher |
| 3 |
|
Klaus Ofner |
| 4 |
|
Allar Levandi |
| 5 |
|
Hans-Peter Pohl |
| 6 |
|
Frantisek Maka |
Päivämäärä: 9. helmikuuta
Fred Børre Lundberg voitti ylivoimaisesti kultaa hyvän hiihtonsa ansiosta. Kolme seuraavaa taistelivat mitaleista 0,6 sekunnin sisällä.[3][14]
Joukkuekilpailu (normaalimäki K90 + 3 x 5 km hiihto)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Sija | Maa | Kilpailijat |
|---|---|---|
| 1 |
|
Günther Csar Klaus Ofner Klaus Sulzenbacher |
| 2 | 
|
Francis Repellin Xavier Girard Fabrice Guy |
| 3 | 
|
Reiichi Mikata Masashi Abe Kazuoko Kodama |
Päivämäärä: 13. helmikuuta
Itävalta oli ylivoimainen. Maailmanmestaruutta puolustanut Norja sijoittui viidenneksi ja lähes neljä minuuttia voittajasta jäänyt Suomi kuudenneksi.[2][14]
Mäkihyppy[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Normaalimäki K90[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Sija | Maa | Kilpailija | Pisteet |
|---|---|---|---|
| 1 |
|
Heinz Kuttin | 222,9 |
| 2 |
|
Kent Johanssen | 222,0 |
| 3 |
|
Ari-Pekka Nikkola | 219,6 |
| 4 |
|
Andreas Felder | 218,4 |
| 5 |
|
Kazuhiro Higashi | 216,6 |
| 6 | 
|
Stephan Zünd | 215,7 |
Päivämäärä: 16. helmikuuta
Heinz Kuttin voitti hypättyään toisella kierroksella kilpailun pisimmän, 95-metrisen hypyn. Kazuhiro Higashi johti ensimmäisen kierroksen jälkeen 88,5-metrisellä hypyllään mutta toisen kierroksen 90-metrinen hyppy riitti vain viidenteen sijaan. Risto Laakkonen oli Ari-Pekka Nikkolan jälkeen toiseksi parhaana suomalaisena kahdeksas.[6][15]
Suurmäki K120[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Sija | Maa | Kilpailija | Pisteet |
|---|---|---|---|
| 1 | .svg){kind=small}
|
Franci Petek | 217,5 |
| 2 |
|
Rune Olijnyk | 216,3 |
| 3 |
|
Jens Weißflog | 210,0 |
| 4 |
|
Heinz Kuttin | 205,1 |
| 5 |
|
Stefan Horngacher | 203,4 |
| 6 |
|
André Kiesewetter | 203,0 |
Päivämäärä: 10. helmikuuta
Mestaruuden voitti yllättäen 19-vuotias Franci Petek 115,5 ja 117 metrin hypyillään. Myös 114 ja 118 metriä hypännyt norjalainen hopeamitalisti Rune Olijnyk kuului yllättäjiin. Ensimmäisen kierroksen jälkeen johdossa oli japanilainen Kazuhiro Higashi, joka pääsi toisella kierroksella vain 102 metriin ja putosi kymmenenneksi. Parhaat suomalaiset olivat 12:nneksi sijoittunut Risto Laakkonen ja 20:nneksi päätynyt Raimo Ylipulli.[11][16]
Joukkuemäki K 120[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Sija | Maa | Kilpailijat | Pisteet |
|---|---|---|---|
| 1 |
|
Heinz Kuttin Ernst Vettori Stefan Horngacher Andreas Felder |
567,6 |
| 2 |
|
Ari-Pekka Nikkola Raimo Ylipulli Vesa Hakala Risto Laakkonen |
562,8 |
| 3 |
|
Heiko Hunger André Kiesewetter Dieter Thoma Jens Weißflog |
549,4 |
Päivämäärä: 14. helmikuuta
Ensimmäisen kierroksen jälkeen Itävalta johti ja Suomi oli puoli pistettä jäljessä toisena. Suomi johti niukasti vielä ennen toisen kierroksen viimeisiä hyppääjiä mutta Itävallan Andreas Felder hyppäsi 108,5 metriä ja Suomen Risto Laakkonen 103,5 metriä, joten Itävalta voitti kultaa 4.8 pisteen erolla Suomeen. Parhaat henkilökohtaiset pisteet keräsi Norjan Rune Olijnyk ja toiseksi parhaat Suomen Ari-Pekka Nikkola.[2][17]
Mitalitaulukko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Sija | Maa | Kultaa | Hopeaa | Pronssia | Yhteensä |
|---|---|---|---|---|---|
| 1 | Norja
|
5 | 3 | 2 | 10 |
| 2 | Neuvostoliitto
|
4 | 2 | 2 | 8 |
| 3 | Itävalta
|
3 | 1 | 1 | 5 |
| 4 | Ruotsi
|
2 | 5 | 1 | 8 |
| 5 | Jugoslavia
|
1 | 0 | 0 | 1 |
| 6 | Suomi
|
0 | 2 | 2 | 4 |
| 7 | Italia
|
0 | 1 | 4 | 5 |
| 8 | Ranska
|
0 | 1 | 0 | 1 |
| 9 | Saksa
|
0 | 0 | 2 | 2 |
| 10 | Japani
|
0 | 0 | 1 | 1 |
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Siukonen, Markku & Ahola, Matti: Urheilun vuosikirja 12. Spartakus Oy, 1991. ISBN 951-96269-0-5.
- Siukonen, Markku & Ahola, Matti: Urheilun vuosikirja 13. Spartakus Oy, 1992. ISBN 951-96269-2-1.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Siukonen & Ahola 1991, s. 168, 182
- ↑ a b c d e Siukonen & Ahola 1992, s. 61
- ↑ a b c d Siukonen & Ahola 1992, s. 59
- ↑ Siukonen & Ahola 1991, s. 165, 168, 182
- ↑ Siukonen & Ahola 1991, s. 169, 182
- ↑ a b c Siukonen & Ahola 1992, s. 63
- ↑ Siukonen & Ahola 1991, s. 168–169, 182
- ↑ Siukonen & Ahola 1992, s. 61, 63
- ↑ Siukonen & Ahola 1991, s. 176–177, 182–183
- ↑ Siukonen & Ahola 1991, s. 176, 183
- ↑ a b Siukonen & Ahola 1992, s. 60
- ↑ Siukonen & Ahola 1991, s. 173, 176, 183
- ↑ a b Siukonen & Ahola 1991, s. 180, 183
- ↑ a b Siukonen & Ahola 1991, s. 173, 184
- ↑ Siukonen & Ahola 1991, s. 173, 183
- ↑ Siukonen & Ahola 1991, s. 172, 183–184
- ↑ Siukonen & Ahola 1991, s. 172–173, 184
1924 
|
1925 |
1926 |
1927 |
1928 |
1929 |
1930 |
1931 |
1932 |
1933 |
1934 |
1935 |
1936 |
1937 |
1938 |
1939
1941
1948 |
1950 |
1952 |
1954 |
1956 |
1958 |
1960 |
1962 |
1964 |
1966 |
1968 |
1970 |
1972 |
1974 |
1976 |
1978 |
1980 |
1980 |
1982
1984 |
1984
1985 |
1987 |
1989 |
1991 |
1993 |
1995 |
1997 |
1999 |
2001 |
2003 |
2005 |
2007 |
2009 |
2011 |
2013 |
2015 |
2017 |
2019
