Ari-Pekka Nikkola

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Mitalit
Maa: Suomen lippu Suomi
Mäkihyppy
Olympiarenkaat Olympialaiset
Kultaa Kultaa Calgary 1988 joukkuemäki
Kultaa Kultaa Albertville 1992 joukkuemäki
MM-kilpailut
Kultaa Kultaa Oberstdorf 1987 joukkuemäki
Kultaa Kultaa Lahti 1989 joukkuemäki
Kultaa Kultaa Thunder Bay 1995 joukkuemäki
Kultaa Kultaa Trondheim 1997 joukkuemäki
Hopeaa Hopeaa Lahti 1989 normaalimäki
Hopeaa Hopeaa Val di Fiemme 1991 joukkuemäki
Pronssia Pronssia Val di Fiemme 1991 normaalimäki

Ari-Pekka Nikkola (s. 16. toukokuuta 1969 Kuopio) on mäkihypyn olympiavoittaja ja maailmanmestari. Kilpauransa lopetettuaan hän on toiminut mäkihyppyvalmentajana.

Nikkola osallistui neljiin olympialaisiin vuosina 1988–1998 ja voitti kahdesti joukkuemäen olympiakultaa. MM-kilpailuissa hän voitti neljä joukkuemäen maailmanmestaruutta. Lisäksi hän sai MM-hopeaa kerran normaalimäessä ja kerran joukkuemäessä sekä yhden MM-pronssin normaalimäessä. Maailmancupin kokonaiskilpailun hän voitti kaudella 1989–1990. Seuratasolla hän edusti Puijon Hiihtoseuraa.

Nuorten kilpailuista nuoreksi maailmanmestariksi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ari-Pekka Nikkola sijoittui vuonna 1983 nuorten Hopeasompa-kilpailun mäkihypyssä viidenneksi. Vuonna 1984 hän voitti Hopeasommassa 16-vuotiaiden mäkihypyn ja sijoittui yhdistetyssä kolmanneksi. Vuonna 1985 hän voitti jälleen ikäluokkansa mäkihyppymestaruuden ja sijoittui yhdistetyssä seitsemänneksi. Tämän jälkeen hän keskittyi mäkihyppyyn.[1]

Kaudella 1985–1986 Nikkola osallistui ensi kerran Keski-Euroopan Mäkiviikolle ja sijoittui ensimmäisessä osakilpailussa Oberstdorfissa 13:nneksi. Muissa osakilpailuissa hän sijoittui 34:nneksi, 37:nneksi ja 40:nneksi. Mäkiviikon loppupisteissä hän oli yhdeksästoista.[2] Tammi-helmikuun vaihteessa 1986 Lahdessa käydyissä SM-kilpailuissa Nikkola sijoittui aikuisten normaalimäen kilpailussa neljänneksi ja oli 18-vuotiaiden kilpailussa ylivoimainen ykkönen.[3] Nuorten MM-kilpailuissa Lake Placidissa Nikkola sijoittui henkilökohtaisessa kilpailussa parhaana suomalaisena viidenneksi.[4] Maailmancupkauden viimeisenä viikonloppuna Planicassa hän sijoittui normaalimäessä yhdeksänneksi.[5]

Kaudella 1986–1987 Nikkola oli mukana maailmancupissa jo Thunder Bayn avauskilpailussa, jossa hän heikosti menneen normaalimäen kilpailun jälkeen sijoittui suurmäessä yhdeksänneksi.[6] Keski-Euroopan mäkiviikolla parhaaksi saavutukseksi jäi Innsbruckin 13. sija, ja viikon kokonaispisteissä hän oli 31:s.[7] Muutaman päivän päästä maailmancup jatkui Strebske Plesossa, jossa Nikkola oli suurmäen kilpailussa yhdeksäs epäonnistuttuaan toisessa hypyssään mutta saavutti normaalimäen kilpailussa ensimmäisen maailmancupin palkintosijansa, kun vain Norjan Vegard Opaas ja Itävallan Andreas Felder keräsivät enemmän pisteitä.[8] Suomen-mestaruudet ratkaistiin yhtenä tammikuun viikonloppuna Lahdessa ja Kouvolassa, ja 17-vuotias Nikkola voitti suurmäen mestaruuden neljän pisteen erolla Jari Puikkoseen sekä normaalimäen mestaruuden 4,3 pisteen erolla Tuomo Ylipulliin. Joukkuemäessä Nikkolan edustama Puijon Hiihtoseura jäi niukasti hopealle.[9]

Helmikuun 1987 alussa nuorten MM-kilpailuissa Asiagossa Suomen mäkijoukkue sai pronssia Ari-Pekka Nikkolan hypättyä päivän pisimmän hypyn.[10] Kolme päivää myöhemmin hän voitti henkilökohtaisen maailmanmestaruuden hypättyään molemmilla kierroksilla pisimmän hypyn, mikä toi voiton 14,4 pisteen erolla Itä-Saksan Mike Arnoldiin.[11] Jo seuraavana viikonloppuna Nikkola kilpaili aikuisten MM-kilpailuissa Oberstdorfissa. Suomalaiset kävivät keskenään kovaa kilpailua neljästä edustuspaikasta ja suurmäen kilpailun ulkopuolelle jäänyt Jari Puikkonen päätti lähteä saman tien kisoista kotiin. Nikkola sijoittui suurmäessä 11:nneksi edellään suomalaisista kuudenneksi sijoittunut Pekka Suorsa ja kymmenenneksi sijoittunut Tuomo Ylipulli.[12] Joukkuemäen kilpailussa Nikkola oli paras suomalainen. Hän hyppäsi jo koekierroksella pisimmälle, 116 metriin, ja kilpailuhypyt Suomen toisena hyppääjänä kantoivat 111,5 ja 116 metriä. Suomi voitti kultaa 36,1 pisteen erolla Norjaan. Suomen muut hyppääjät olivat Matti Nykänen, Tuomo Ylipulli ja Pekka Suorsa.[13] Normaalimäen kilpailussa Nikkola sijoittui kuudenneksi kahden pisteen päässä mitalisijasta Matti Nykäsen tuodessa Suomeen hopeamitalin.[14]

Salpausselän Kisoissa 1987 Nikkola otti normaalimäessä ensimmäisen maailmancupin voittonsa. Seuraavan päivän suurmäen kilpailukin jouduttiin kovan tuulen vuoksi siirtämään normaalimäkeen mutta tällä kertaa Nikkola jäi 19:nneksi.[15] Maailmancup-voittajaksi hän palasi kolme päivää myöhemmin Örnsköldsvikissä, jossa maailmanmestari Andreas Felder hävisi hänelle 0,4 pistettä.[16] Falunin kisoissa Nikkola sijoittui neljänneksi Nykäsen ja Suorsan tuodessa Suomelle kaksoisvoiton.[17] Holmenkollenin kisoissa Nikkola sijoittui normaalimäessä kuudenneksi ja suurmäessä toiseksi hävittyään Felderille heikompien tyylipisteidensä takia.[18] Maailmancupin loppupisteissä Nikkola sijoittui kymmenenneksi, suomalaisista edellään vain Nykänen.[19] Rukalla Nikkola voitti ylivoimaisesti ja hyppäsi mäkiennätyksen 128 metriä.[20]

Olympiavuosi ja Lahden MM-kisat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kauden 1987–1988 ensimmäiset maailmancupin osakilpailut Thunder Bayssa ja Lake Placidissa menivät Nikkolalta heikosti.[21] Sveitsin mäkiviikolla tammikuun jälkipuoliskolla hänen paras sijoituksensa oli yhdeksästoista.[22] Taivalkosken SM-kilpailuissa Nikkolan esitykset näyttivät jo paremmilta ja hän voitti Puijon Hiihtoseuran nelikossa joukkuemäen mestaruuden sekä sijoittui normaalimäen kilpailussa toiseksi edellään vain ylivoimainen Matti Nykänen.[23] Nikkola valittin Calgaryn olympialaisiin, jossa hän sijoittui normaalimäessä 15:nneksi ja suurmäessä 16:nneksi.[24] Ensi kertaa olympialaisten ohjelmaan kuuluneessa joukkuemäessä Nikkola hyppäsi Suomen ensimmäisenä hyppääjänä hyvin ja Suomi voitti olympiakultaa 8,9 pisteen erolla Jugoslaviaan. Suomen muut hyppääjät olivat kaikki kolme kilpailua voittanut Matti Nykänen, Tuomo Ylipulli sekä Jari Puikkonen.[25]

Olympialaisten jälkeen Salpausselän Kisoissa Nikkola sijoittui normaalimäessä kuudenneksi ja suurmäessä neljänneksi.[26] Holmenkollenilla hän oli yhden kierroksen kilpailuksi tuulen takia kutistuneessa normaalimäessä kahdeksastoista sekä suurmäessä yhdestoista.[27] Maailmancupin loppupisteissä Nikkola sijoittui 19:nneksi mutta oli kuitenkin Nykäsen jälkeen toiseksi paras suomalainen.[28] Huhtikuun alussa kilpailtiin vielä suurmäen Suomen-mestaruudesta Rukalla, jossa Nikkola saavutti SM-hopeaa 12,3 pistettä Nykäselle hävinneenä.[29]

Maailmancupkauden 1988–1989 Nikkola aloitti viikko ennen joulua Sapporossa, jossa hän oli normaalimäen kilpailussa kahdestoista sekä suurmäessä V-tyylillä hypänneen ruotsalaisen Jan Boklövin takana toinen.[30] Nikkolan alku Keski-Euroopan mäkiviikolla oli vaatimaton sijoituksin 21 ja 74 mutta Innsbruckissa hän oli toinen edellään jälleen Boklöv ja päätösosakilpailussa Bischofshofenissa myöskin toinen häviten vain Yhdysvaltain Mike Hollandille. Risto Laakkonen voitti mäkiviikon kokonaiskilpailun ja Nikkola oli kolmaskymmenes.[31] Liberecin kilpailussa Nikkola oli kolmas mutta Harrachovissa vasta 29:s.[32] Oberhofin ja Chamonix'n kilpailuihin suomalaiset eivät osallistuneet[33] vaan kilpailivat MM-katsastuksissa ja SM-kilpailuissa, ja Liedossa Puijon Hiihtoseura voitti ylivoimaisesti joukkuemäen Suomen-mestaruuden ja Nikkola saavutti normaalimäessä SM-pronssia.[34]

Lahden MM-kilpailujen ensimmäinen mäkikilpailu oli suurmäki, jota siirrettiin tuulen takia päivällä alun perin suunnitellusta.[35] Nikkola sijoittui neljänneksi 3,5 pistettä pronssimitalisti Matti Nykäselle ja 17,0 pistettä maailmanmestari Jari Puikkoselle hävinneenä.[36] Joukkuemäen kilpailussa ensimmäisenä suomalaisena hypännyt Nikkola oli joukkueensa paras 114 ja 114,5 metrin hypyillään ja Nikkola, Puikkonen, Nykänen ja Laakkonen voittivat MM-kultaa 19 pisteen erolla Norjaan.[37] Normaalimäen kilpailuakin tuuli häiritsi. Toinen hyppykierros keskeytettiin ja siirrettiin seuraavalle päivälle, mutta kun tuona kisojen viimeisenäkin päivänä tuuli rajusti, jaettiin mitalit yhden kierroksen perusteella. Näin Nikkola sai MM-hopeaa 3,8 pistettä Itä-Saksan Jens Weißflogia heikompana.[38]

MM-kisojen jälkeen jatkuneessa maailmancupissa Nikkola sijoittui Holmenkollenilla kuudenneksi, Örnsköldsvikissä Jens Weißflogin jälkeen toiseksi sekä Planicassa kolmanneksi ja neljänneksi. Maailmancupin loppupisteissä hän oli parhaana suomalaisena viides.[39] Kaipolasta Rukalle siirretyssä suurmäen SM-kilpailussa Nikkola voitti kultaa 26,5 pisteen erolla Vesa Hakalaan, ja SM-kisan ulkopuolella hypännyt Jan Boklövkin hävisi Nikkolalle.[40]

Maailmancupin voitto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nikkola aloitti maailmancupkauden 1989–1990 Thunder Bayssa suurmäen kolmannella ja normaalimäen seitsemännellä sijalla. Lake Placidissa hän sijoittui suurmäessä kahdeksanneksi ja voitti normaalimäen kilpailun.[41] Sapporossa suomalaiset eivät menestyneet ja Nikkolan sijoitukset olivat 34 ja 15. Keski-Euroopan mäkiviikolla Nikkola hyppäsi Oberstdorfissa viidenneksi, Garmisch-Partenkirchenissä kahdeksanneksi, Innsbruckissa voittoon puoli pistettä Jens Weißflogia parempana sekä Bischofshofenissa yhdeksänneksi, mikä tiesi sijoittumista mäkiviikon kokonaiskilpailussa parhaana suomalaisena viidenneksi.[42] Tammikuun puolivälin kilpailut Harrachovissa, Liberecissä ja Zakopanessa toivat Nikkolalle sijat 40, 15 ja 11, ja kahdessa jälkimmäisessä hän oli paras suomalainen.[43]

Tammi-helmikuun vaihteen molemmin puolin ratkaistiin Suomen-mestaruudet. Jyväskylän Laajavuorella Nikkola sai suurmäen SM-hopeaa 6,1 pistettä kotimäessään hypänneelle Matti Nykäselle hävinneenä. Harjavallassa Puijon Hiihtoseuran nelikko (Mika Kojonkoski, Mika Laitinen, Risto Laakkonen, Ari-Pekka Nikkola) voitti joukkuemäen kultaa mutta normaalimäen mestaruus meni isäntäseuran edustajalle, Harjavallan Jymyn Vesa Hakalalle, jolle SM-hopeaa saanut Nikkola hävisi tasan kaksi pistettä.[44]

Maailmancup jatkui Sveitsin mäkiviikolla, jonka kolmesta osakilpailusta kaksi parasta laskettiin mukaan kunkin hyppääjän cuppisteisiin. Sankt Moritzissa Nikkola oli seitsemäs ja Gstaadissa kolmas. Engelbergissä Nikkola jakoi voiton tasapisteisiin päätyneen jugoslavialaisen Franci Petekin kanssa ja kaksi seuraavaa hyppääjää hävisivät kärkikaksikolle vain puoli pistettä. Mäkiviikon loppupisteissä Nikkola oli kolmas edellään kaksi osakilpailua voittanut Tšekkoslovakian František Jež ja Itävallan Heinz Kuttin.[45] Predazzossa kilpailtiin MM-esikisojen merkeissä, ja tuulen pahasti haittaamissa kilpailuissa Nikkola sijoittui normaalimäessä 11:nneksi ja suurmäessä neljänneksi, molemmissa parhaana suomalaisena.[46]

Kauden 1989–1990 ainoat arvokilpailut olivat lentomäen MM-kilpailut, jotka saatiin järjestettyä pahasta lumipulasta huolimatta. Kunkin kilpailijan kolmesta hypystä laskettiin lopputuloksiin kaksi parasta. Nikkolan hyppyjen pituudet olivat 160, 165 ja 131 metriä, ja hän sijoittui kuudenneksi Matti Nykäsen tuodessa Suomeen MM-hopeaa.[47] Seuraavat maailmancupin kilpailut olivat Lahdessa Salpauselän Kisoissa, joissa Nikkola sijoittui kolmanneksi niin suur- kuin normaalimäessäkin.[48] Örnsköldsvikissä Nikkola oli kuudes ja Sollefteåssa Tšekkoslovakian Pavel Plocin takana toinen. Raufossissa hypättiin lumipulan vaivaaman Holmenkollenin normaalimäen varakisa, jossa Nikkola sijoittui neljänneksi. Holmenkollenin suurmäen kilpailua, jossa Nikkola jäi 29:nneksi, ei päästy hyppäämään riittävän normaaleissa oloissa eikä sitä laskettu mukaan maailmancupin pisteisiin.[49] Maailmancup päättyi Planicaan ja Nikkola varmisti cupvoittonsa sijoittumalla ensimmäisessä kilpailussa toiseksi Italian Roberto Ceconin jälkeen. Kauden päätöskilpailun Nikkola voitti viiden pisteen erolla Länsi-Saksan Dieter Thomaan. Nikkola keräsi maailmancupissa 287 pistettä, toiseksi sijoittunut Itävallan Ernst Vettori 239 ja saman maan Andreas Felder 236 pistettä.[50]

Kahden MM-mitalin talvi ja toinen olympiakulta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maailmancupkauden 1990–1991 alkajaisiksi Nikkola sijoittui Lake Placidin kilpailuissa toiseksi ja kuudenneksi sekä Thunder Bayssa 20:nneksi ja kolmanneksi. Sapporon kilpailut hän jätti väliin.[51] Keski-Euroopan mäkiviikolla hän sijojen 10 ja 24 jatkoksi voitti Innsbruckin kilpailun 2,5 pisteen erolla Jens Weißflogiin, ja Bischofshofenin kolmas sija nosti hänet viikon kokonaispisteissä kuudenneksi.[52] Tammi-helmikuun vaihteessa Nikkola voitti Kaipolassa ja Kouvolassa kaikki kolme Suomen-mestaruutta, normaalimäen, suurmäen ja joukkuemäen.[53]

Vuoden 1991 MM-kilpailuissa Predazzon mäissä hypättiin ensin suurmäen kilpailu, jossa Nikkola jäi sijalle 31.[54] Joukkuemäessä hän hyppäsi ensimmäisenä suomalaisista ja pääsi 113,5 ja 112 metrin hypyillään joukkueestaan pisimmälle. Itävalta jätti Suomen hopealle 4,8 pisteen erolla. Joukkueessa olivat Nikkolan lisäksi Raimo Ylipulli, Vesa Hakala ja Risto Laakkonen.[55] Normaalimäen kilpailussa Nikkola hyppäsi 83,5 ja 92,5 metrin mittaiset hypyt ja sijoittui MM-pronssille 3,3 pistettä Itävallan Heinz Kuttinille sekä 2,4 pistettä Norjan Kent Johanssenille hävinneenä.[56]

Maailmancupin seuraavat kilpailut hypättiin Kulmin lentomäessä. Ensimmäisessä kilpailussa Nikkola sijoittui 168 ja 176 metrin hypyillään kakkoseksi 5,5 pistettä Sveitsin Stephan Zündille hävinneenä. Toisessa kilpailussa Nikkola teki 161- ja 176-metriset hypyt ja sijoittui yhdeksänneksi.[57] Salpausselän Kisoissa Nikkola jäi normaalimäessä 32:nneksi ja suurmäessä Jari Puikkosen uran päätöskilpailussa kahdeksanneksi.[58] Ruotsissa Nikkola sijoittui Bollnäsissä neljänneksi ja Falunissa seitsemänneksi.[59] Norjan puolella Trondheimin Granåsenin mäessä hän oli 21:s ja Holmenkollenilla viides.[60] Nikkola päätti maailmancupkautensa Štrbské Pleson 35. sijaan. Maailmancupin kokonaispisteissä hän sijoittui parhaana suomalaisena viidenneksi.[61]

Maailmancupkauden 1991–1992 ensimmäisessä kilpailussa Thunder Bayn normaalimäessä Ari-Pekka Nikkola sijoittui toiseksi mutta hävisi V-tyylin hyvin omaksuneelle 16-vuotiaalle maanmiehelleen Toni Niemiselle 28,5 pistettä. Suurmäessä Nikkola sijoittui kahdeksanneksi.[62] Keski-Euroopan mäkiviikolla Nikkola oli ylivoimaisen Niemisen takana toiseksi paras suomalainen ja sijoittui Oberstdorfissa yhdeksänneksi, Garmisch-Partenkirchenissä kuudenneksi, Innsbruckissa 26:nneksi ja Bischofshofenissa neljänneksi. Viikon loppupisteissä Nikkola oli kahdeksas.[63] Predazzon henkilökohtaisessa kilpailussa hän jäi 57:nneksi ja oli joukkuekilpailussa hankkimassa kakkossijaa Itävallan takana.[64] Sveitsin Sankt Moritzissa Nikkola sijoittui 14:nneksi ja Engelbergissä 13:nneksi.[65] Lahdessa Nikkola voitti muiden puijolaisten, Janne Väätäisen, Mika Laitisen ja Risto Laakkosen kanssa joukkuemäen Suomen-mestaruuden ja sijoittui suurmäen SM-kilpailussa viidenneksi.[66]

Albertvillen olympialaisten henkilökohtaisissa kilpailuissa Nikkola sijoittui vaatimattomasti 53:nneksi ja 30:nneksi.[67] Joukkuemäessä kilpailu aloitettiin kahdesti uudestaan vauhdinottolavan laskemiseksi ja ensimmäisen kerran näin tehtiin Nikkolan hypättyä 117 metriä eli lähelle kriittistä pistettä. Ensimmäisen kierroksen toisella yrityksellään Nikkola hyppäsi 116 metriä ja toisen kierroksen hypyllään 108,5 metriä. Mika Laitisen ja Risto Laakkosen myös tehtyä toisen kierroksen hyppynsä oli suurena ennakkosuosikkina kilpailuun lähtenyt Itävalta johdossa yli 30 pisteen päässä Suomesta. Toni Niemisen 122-metrinen hyppy nosti kuitenkin Suomen kärkeen, ja suomalaiset voittivat toistamiseen joukkuemäessä olympiakultaa.[68]

Nuoren Toni Niemisen menestys veti Kuopion Puijolle normaalimäen SM-kilpailua seuraamaan noin 15 000 katsojaa. Nikkola saavutti kotimäessään hopeaa mutta hävisi Niemiselle 25,4 pistettä.[69] Salpausselän Kisoissa hypättiin vieläkin suuremman yleisön edessä ja Nikkola sijoittui normaalimäessä 13:nneksi[70] mutta jäi suurmäessä 50:nneksi.[71] Maailmancupin viimeiset kilpailut toivat Nikkolalle kolmannen sijan Trondheimin jälkimmäisessä kilpailussa, 27. sijan Holmenkollenilla, kolmannen sijan Planican joukkuekilpailussa sekä 15. sijan Planican päätöskilpailussa. Maailmancupin pisteissä Nikkola oli kahdestoista Toni Niemisen viedessä ykkössijan.[72]

Kolmannet olympialaiset ja kolmas maailmanmestaruus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kausi 1992–1993 jäi Nikkolalta kansainvälisesti täysin välikaudeksi hänen opetellessaan suureen suosioon noussutta V-tyyliä.[73] Hän osallistui maailmancupin kilpailuihin vain tammikuussa Predazzossa, jossa hän sijoittui 38:nneksi, sekä maaliskuussa Salpausselän Kisoissa, joissa hän oli normaalimäessä 49:s ja suurmäessä 27:s.[74] Hän saavutti Rukalla suurmäen SM-pronssia 15-vuotiaan Janne Ahosen ja olympiavoittaja Toni Niemisen takana[73] sekä Ounasvaaralla normaalimäen SM-pronssia Raimo Ylipullin ja Tuomo Kykkäsen jäljessä.[75] Joukkuemäen SM-kilpailussa Vuokatissa Puijon Hiihtoseura sijoittui hopealle.[76]

Lokakuussa 1993 Nikkola voitti Laajavuorella muovimäen Suomen-mestaruuden, josta kilpailtiin ensi kertaa K100-mäessä.[77] Talvisessa maailmancupissa hän oli jälleen säännöllisesti mukana ja aloitti sijoittumalla Planicassa 11:nneksi ja 18:nneksi.[78] Predazzossa hän oli 47:s, Courchevelissä 22:s ja Engelbergissä 34:s.[79] Keski-Euroopan mäkiviikon 1993–1994 avauskilpailussa Oberstdorfissa Nikkola ei selviytynyt karsinnasta varsinaiseen kilpailuun[80] mutta oli Garmisch-Partenkirchenin kilpailussa 20:s, Innsbruckissa 43:s ja Bischofshofenissa 12:s. Mäkiviikon kokonaispisteissä hän sijoittui 30:nneksi.[81] Hänen kautensa jatkui Muraussa 21. sijalla sekä Liberecissä yhdeksännellä ja 16. sijalla.[82] Tammikuun lopulla Lahdessa hypätyissä SM-kilpailuissa Nikkola voitti kultaa normaalimäessä johdattaen Puijon Hiihtoseuran neloisvoittoon ja sai hopeaa suurmäessä edellään vain Toni Niemisen 16-vuotias pikkuveli Sami Nieminen.[83]

Lillehammerin olympialaisissa suomalaiset mäkihyppääjät eivät yltäneet mitaleille. Nikkola sijoittui suurmäessä 22:nneksi ja normaalimäessä 16:nneksi. Joukkuemäkeen häntä ei valittu.[84] Salpausselän Kisoissa Nikkola sijoittui neljänneksi[85] ja Örnsköldsvikin maailmancup-kilpailussa 24:nneksi.[86] Maailmancupin kausi päättyi Thunder Bayssa, jossa Nikkola hyppäsi kuudenneksi ja seitsemänneksi. Cup-pisteissä hän oli kuudestoista.[87] Joukkuemäen Suomen-mestaruuden hän voitti huhtikuussa Ounasvaaralla Pekka Niemelän, Pasi Kytösahon ja Janne Väätäisen kanssa.[88]

Maailmancupkausi 1994–1995 alkoi vasta 10.–11. joulukuuta Planicassa, kun kaksi aiempaa osakilpailua peruttiin heikon lumitilanteen vuoksi.[89] Nikkola sijoittui Planican kilpailuissa 19:nneksi ja yhdeksänneksi.[90] Keski-Euroopan mäkiviikolla hänen sijoituksensa olivat neljäs, kuudes, kahdeksas ja seitsemäs, ja viikon kokonaispisteissä hän oli neljäs edellään suomalaisista kolmanneksi sijoittunut Janne Ahonen.[91] Willingenissä Nikkola sijoittui 11:nneksi, Engelbergissä seitsemänneksi ja viidenneksi sekä Sapporossa pitkästä aikaa kärkikolmikkoon, kun hän ensimmäisessä kilpailussa jakoi kolmossijan Takanobu Okaben kanssa.[92] Sapporon toisessa kilpailussa Nikkola sijoittui 15:nneksi.[93]

Salpausselän Kisat käytiin poikkeuksellisesti jo tammikuun lopulla ja siellä Nikkola sijoittui normaalimäessä 29:nneksi ja suurmäessä 27:nneksi sekä oli voittamassa joukkuemäen kilpailua.[94] Puijon maailmancup-kilpailussa hän sijoittui yhdeksänneksi sekä Ruotsin Falunissa 15:nneksi ja 13:nneksi.[95] Norjassa Nikkola oli Lillehammerissa viides sekä Vikersundin lentomäessä kymmenes ja kuudes.[96] Maailmancup päättyi helmikuun lopulla Oberstdorfin lentomäessä, jossa Nikkola sijoittui 21:nneksi päätyen cupin loppupisteissä kahdeksanneksi.[97]

Thunder Bayn MM-kilpailut käytiin maaliskuussa 1995.[98] Nikkola sijoittui normaalimäessä 23:nneksi.[99] Joukkuemäessä hän hyppäsi suomalaisista ensimmäisenä eikä tällä kertaa onnistunut hyvin mutta Jani Soininen, Janne Ahonen ja normaalimäessä pronssia hypännyt Mika Laitinen hoitivat osuutensa sen verran hyvin, että Suomi voitti kultaa 6,5 pisteen erolla Saksaan.[100] Suurmäen kilpailuun Nikkolaa ei valittu.[101] Normaalimäen ja joukkuemäen SM-kilpailuihin Nikkola ei päässyt niiden mennessä päällekkäin maailmancupin kilpailujen kanssa[102] mutta maaliskuun lopulla hän sijoittui suurmäen SM-kilpailussa neljänneksi.[103]

Neljäs maailmanmestaruus ja neljännet olympialaiset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maailmancupkauden 1995–1996 Nikkola aloitti joulukuun alussa sijoittumalla Lillehammerissa toiseksi ja kolmanneksi. Villachin osakilpailussa hän oli kolmas ja Planicasta tuli joukkuemäen voitto sekä henkilökohtaisen kilpailun 13. sija. Predazzossa hän sijoittui toiseksi,[104] ja Chamonix'ssa hän voitti lähes viiden vuoden tauon jälkeen maailmancupin osakilpailun sekä sijoittui seuraavana päivänä toiseksi.[105] Ennen Keski-Euroopan mäkiviikkoa hän sijoittui vielä Oberhofissa toiseksi. Mäkiviikolla Nikkolan osakilpailusijoitukset olivat 5, 6, 5 ja 3, mikä riitti viikon kokonaispisteissä toiseen sijaan Jens Weißflogin kerättyä yli 40 pistettä enemmän.[106]

Maailmancupin jatkuessa Nikkola oli Engelbergissä 14:s ja seitsemäs[104] sekä Sapporossa neljäs ja voittaja tasapistein Itävallan Andreas Goldbergerin kanssa.[107] Zakopanessa Nikkola sijoittui neljänneksi ja kolmanneksi.[104] Lahdessa hän saavutti joukkuemäen SM-kilpailussa hopeaa sekä voitti normaalimäen Suomen-mestaruuden ennen seuratovereitaan Kimmo Savolaista ja Janne Väätäistä.[108]

Lentomäen MM-kilpailuissa Kulmissa Nikkola oli ensimmäisen päivän tuloksissa kolmas mutta toinen päivä oli häneltä heikompi ja lopullinen sijoitus oli kuudes. Maailmancupin osakilpailuissa Yhdysvaltain Iron Mountainilla Nikkola oli kolmas ja viides. Trondheimin MM-esikisoissa Suomen nelikko Soininen – Ahonen – Nikkola – Laitinen voitti joukkuemäen. Puijolla Nikkola sijoittui 18:nneksi seuratoveri Kimmo Savolaisen voittaessa. Salpausselällä Nikkolan henkilökohtaiset sijoitukset olivat 13:s ja seitsemäs, ja joukkuekilpailussa Suomi jäi neljänneksi. Harrachovin lentomäessä hän sijoittui 13:nneksi ja Falunissa kymmenenneksi.[104] Maailmancupin kokonaiskilpailun voitto ratkesi Holmenkollenilla, jossa Andreas Goldberger oli neljäs ja Nikkola yhdestoista,[109] joten Nikkola sijoittui cupissa toiseksi 32 pistettä Goldbergerille hävinneenä.[110] Rukalla Nikkola voitti suurmäen Suomen-mestaruuden ja hyppäsi kotimaan mäkien Suomen-ennätyspituuden 138 metriä.[111]

Maailmancupkausi 1996–1997 alkoi Lillehammerissa, jossa Nikkola sijoittui kahdeksanneksi ja 11:nneksi. Rukan kilpailuissa hän oli viides ja neljäs.[112] Harrachovissa Nikkolan sijoitukset olivat 15:s ja 17:s. Keski-Euroopan mäkiviikolla käytiin ensi kertaa kunkin osakilpailun ensimmäinen kierros pudotuskilpailuna kaksintaistelutyyliin.[113] Nikkola sijoittui osakilpailuissa 13:nneksi, neljänneksi, kolmanneksi ja 17:nneksi. Mäkiviikon loppupisteissä hän oli kuudes.[114] Engelbergissä Nikkola hyppäsi kuudenneksi ja 11:nneksi. Sapporossa hän oli 13:s ja 44:s.[115] Hakuban kovissa tuulissa päästiin hyppäämään vain yksi kilpailu, jossa Nikkola sijoittui 11:nneksi.[116] Lahden SM-kilpailuissa Nikkola voitti joukkuemäessä kultaa Kimmo Savolaisen, Ville Kanteen ja Mika Laitisen kanssa mutta normaalimäessä hän jäi seitsemänneksi.[117]

Trondheimin MM-kilpailuissa 1997 Nikkola sijoittui Janne Ahosen voittamassa normaalimäen kilpailussa 27:nneksi.[118] Joukkuemäessä Suomen yhdistelmä Nikkola – Soininen – Laitinen – Ahonen voitti kultaa ylivoimaisesti 50,3 pisteen erolla Japaniin.[119] Suurmäen kilpailussa Nikkola sijoittui parhaana suomalaisena neljänneksi.[120] Salpausselän Kisoissa Suomen nelikko oli vieläkin ylivoimaisempi mutta yhden kierroksen mittaiseksi typistyneessä henkilökohtaisessa kilpailussa Nikkola jäi sijalle 28.[121] Kotimäessään Puijolla Nikkola oli vasta 41:s ja sijoittui Falunissa 21:nneksi sekä Holmenkollenilla 14:nneksi.[122] Maailmancupin lopputuloksissa hän oli kahdestoista.[123] Rukalla Nikkola saavutti suurmäen SM-kilpailuissa 127 ja 138,5 metrin pituisilla hypyillä hopeaa ennätyspituuden 139 metriä hypänneen Jani Soinisen takana.[124]

Ari-Pekka Nikkola aloitti viimeiseksi jääneen maailmancupkautensa 1997–1998 sijoittumalla Lillehammerissa kahdesti 13:nneksi. Kolme seuraavaa kilpailua eivät tuoneet parempia sijoituksia mutta Keski-Euroopan mäkiviikon avauksessa Oberstdorfissa hän sijoittui kolmanneksi.[125] Garmisch-Partenkirchenissä hän ei päässyt toiselle kierrokselle sijoituksen ollessa 44:s.[126] Kahdesta seuraavasta osakilpailusta tulivat sijat 14 ja 32,[127] ja viikon lopputuloksissa Nikkola oli kahdeskymmenes.[128] Ennen olympialaisia hän oli vielä 19:s Ramsaussa, 24:s ja 13:s Zakopanessa sekä 12:s Sapporossa.[129] Lahdessa hypätyissä SM-kilpailuissa hän sijoittui normaalimäessä kuudenneksi ja suurmäessä neljänneksi.[130]

Naganon olympialaisissa 1998 Nikkola sijoittui Jani Soinisen voittamassa normaalimäen kilpailussa 15:nneksi.[131] Suurmäessä hän oli 31:s eikä päässyt toiselle hyppykierrokselle.[132] Kovassa lumipyryssä käydyssä joukkuemäessä Suomi sijoittui viidenneksi.[133] Maailmancup jatkui Vikersundissa, jossa Nikkola sijoittui 38:nneksi ja 32:nneksi. Puijon uudessa suurmäessä tuloksena oli 20. sija.[134] Nikkolan cupkausi päättyi Lahteen, jossa hän sijoittui 41:nneksi ja 31:nneksi.[135] Maailmancupin loppupisteissä hän oli 29:s.[136] Joukkuemäen SM-kilpailuissa Rovaniemellä Nikkolan edustama Puijon Hiihtoseuran ykkösjoukkue sai hopeaa.[130]

Valmentajana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nikkola aloitti kauden 2006–2007 Slovenian B-maajoukkueen valmentajana, mutta nousi A-maajoukkueen päävalmentajaksi 26. tammikuuta 2007, kun Vasja Bajc erotettiin tehtävästä. Nikkolan pesti Sloveniassa päättyi kauden 2007–2008 jälkeen.[137] Nikkola on toiminut myös Suomen B-maajoukkueen valmentajana kahteen kertaan 2004–2006 ja 2010–2011. A-maajoukkueen apuvalmentajana 2002–2003 ja 2011–2012. Puijon hiihtoseuran valmentajana 1998–2006 ja 2010–2012. Henkilökohtaisia valmennettavia hänellä on ollut muun muassa slovenialainen Jernej Damjan (2009–2010), Matti Hautamäki (2003–2006), Arttu Lappi ja Sami Niemi.

Muuta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koulutukseltaan Nikkola on ajoneuvoasentaja.

Nikkolan kotipaikkakunnalla Siilinjärvellä järjestetään vuosittain kunnan oman mäkitähden mukaan nimetyt mäkikisat ”AaPee-kisat”.

Saavutuksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Liimatainen, Rauno: Hiihtovuosi 1985. , 1985. ISBN 951-99697-6-4.
  • Liimatainen, Rauno: Hiihtovuosi 1986. , 1986. ISBN 951-99748-4-9.
  • Liimatainen, Rauno: Hiihtovuosi 1987. , 1987. ISBN 951-96062-0-3.
  • Liimatainen, Rauno: Hiihtovuosi 1988. Jyväskustannus, 1988. ISBN 951-96062-1-2.
  • Liimatainen, Rauno: Hiihtovuosi 1989. Jyväskustannus, 1989. ISBN 952-90092-9-1.
  • Liimatainen, Rauno: Hiihtovuosi 1990. Jyväskustannus, 1990. ISBN 951-96062-4-6.
  • Liimatainen, Rauno & Kärkkäinen, Olli-Pekka & Levänen-Liimatainen, Eeva-Riitta: Hiihtovuosi 1991. Jyväskustannus, 1991. ISBN 951-96062-5-4.
  • Liimatainen, Rauno: Hiihtovuosi 1992. Jyväskustannus, 1992. ISBN 951-96062-6-2.
  • Liimatainen, Rauno: Hiihtovuosi 1993. Jyväskustannus, 1993. ISBN 951-96062-7-0.
  • Liimatainen, Rauno: Hiihtovuosi 1994. , 1994. ISSN 0783-5922.
  • Liimatainen, Rauno: Hiihtovuosi 1995. , 1995. ISSN 0783-5992.
  • Liimatainen, Rauno: Hiihtovuosi 1997. , 1997. ISSN 0783-5992.
  • Liimatainen, Rauno & Kärkkäinen, Olli-Pekka: Hiihtovuosi 1998. , 1998. ISSN 0783-5992.
  • Siukonen, Markku: Urheilun vuosikirja 15. Sporttikustannus Oy, 1994. ISBN 951-8920-20-6.
  • Siukonen, Markku: Urheilun vuosikirja 17. Kustannus-Notariaatti Oy, 1996. ISBN 952-5106-00-4.
  • Siukonen, Markku: Urheilun vuosikirja 18. Kustannus-Notariaatti Oy, 1997. ISBN 952-5106-05-5.
  • Siukonen, Markku: Urheilun vuosikirja 20. Kustannus-Notariaatti Oy, 1999. ISBN 952-5106-09-8.
  • Vahtola, Jouko: Suomen mäkihypyn historia. Suomalaisen kirjallisuuden seura, 2012. ISBN 978-952-222-313-5.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Liimatainen 1987, s. 104
  2. Liimatainen 1986, s. 45–47
  3. Liimatainen 1986, s. 166
  4. Liimatainen 1986, s. 162
  5. Liimatainen 1986, s. 49
  6. Liimatainen 1987, s. 78
  7. Liimatainen 1987, s. 89
  8. Liimatainen 1987, s. 89–91
  9. Liimatainen 1987, s. 103–105
  10. Liimatainen 1987, s. 62
  11. Liimatainen 1987, s. 66
  12. Liimatainen 1987, s. 25–28
  13. Liimatainen 1987, s. 42
  14. Liimatainen 1987, s. 53–54
  15. Liimatainen 1987, s. 120–123
  16. Liimatainen 1987, s. 91
  17. Liimatainen 1987, s. 124
  18. Liimatainen 1987, s. 120–123
  19. Liimatainen 1987, s. 92
  20. Vahtola, s. 408
  21. Liimatainen 1988, s. 118–119
  22. Liimatainen 1988, s. 122
  23. Liimatainen 1988, s. 151–152
  24. Liimatainen 1988, s. 16, 51
  25. Liimatainen 1988, s. 55, 58
  26. Liimatainen 1988, s. 163–166
  27. Liimatainen 1988, s. 167–169
  28. Liimatainen 1988, s. 124
  29. Liimatainen 1988, s. 154–155
  30. Liimatainen 1989, s. 118–119
  31. Liimatainen 1989, s. 119–120
  32. Liimatainen 1989, s. 121
  33. Liimatainen 1989, s. 121–122
  34. Liimatainen 1989, s. 143–145
  35. Liimatainen 1989, s. 42
  36. Liimatainen 1989, s. 48
  37. Liimatainen 1989, s. 61–64
  38. Liimatainen 1989, s. 88, 98–100
  39. Liimatainen 1989, s. 122–123
  40. Liimatainen 1989, s. 158
  41. Liimatainen 1990, s. 45
  42. Liimatainen 1990, s. 49
  43. Liimatainen 1990, s. 50
  44. Liimatainen 1990, s. 103, 105, 107
  45. Liimatainen 1990, s. 50–51
  46. Liimatainen 1990, s. 13–16
  47. Liimatainen 1990, s. 13–16
  48. Liimatainen 1990, s. 73, 79
  49. Liimatainen 1990, s. 52, 80–82
  50. Liimatainen 1990, s. 52–53
  51. Liimatainen 1991, s. 97–98
  52. Liimatainen 1991, s. 98–101
  53. Liimatainen 1991, s. 140–142
  54. Liimatainen 1991, s. 43–44
  55. Liimatainen 1991, s. 58–61
  56. Liimatainen 1991, s. 69–73
  57. Liimatainen 1991, s. 101–102
  58. Liimatainen 1991, s. 110
  59. Liimatainen 1991, s. 102
  60. Liimatainen 1991, s. 112–113
  61. Liimatainen 1991, s. 103
  62. Liimatainen 1992, s. 103–105
  63. Liimatainen 1992, s. 107
  64. Liimatainen 1992, s. 107–108
  65. Liimatainen 1992, s. 108
  66. Liimatainen 1992, s. 145
  67. Liimatainen 1992, s. 15, 38
  68. Liimatainen 1992, s. 27–31
  69. Liimatainen 1992, s. 147
  70. Liimatainen 1992, s. 126
  71. Results – Lahti 01.03.1992 FIS. Viitattu 14.12.2017. (englanniksi)
  72. Liimatainen 1992, s. 109–110
  73. a b Liimatainen 1993, s. 127
  74. Results – Ari-Pekka Nikkola: World Cup 1993 FIS. Viitattu 14.12.2017. (englanniksi)
  75. Liimatainen 1993, s. 128, 137
  76. Liimatainen 1993, s. 151–152
  77. Siukonen 1994, s. 154
  78. Liimatainen 1994, s. 109
  79. Results – Ari-Pekka Nikkola: World Cup 1994 FIS. Viitattu 14.12.2017. (englanniksi)
  80. Turun Sanomat 30.12.1993
  81. Liimatainen 1994, s. 112
  82. Liimatainen 1994, s. 112–113
  83. Liimatainen 1994, s. 148–149
  84. Liimatainen 1994, s. 34, 43, 61
  85. Liimatainen 1994, s. 118–119
  86. Liimatainen 1994, s. 113
  87. Liimatainen 1994, s. 116
  88. Liimatainen 1994, s. 157
  89. Liimatainen 1995, s. 82
  90. Liimatainen 1995, s. 84
  91. Liimatainen 1995, s. 86
  92. Liimatainen 1995, s. 87
  93. Liimatainen 1995, s. 87–88
  94. Liimatainen 1995, s. 103, 107–108
  95. Liimatainen 1995, s. 88
  96. Liimatainen 1995, s. 97–98
  97. Liimatainen 1995, s. 98
  98. Liimatainen 1995, s. 7
  99. Liimatainen 1995, s. 28
  100. Liimatainen 1995, s. 41, 44, 46
  101. Liimatainen 1995, s. 64–65
  102. Liimatainen 1995, s. 116
  103. Liimatainen 1995, s. 144
  104. a b c d Results – Ari-Pekka Nikkola: Season 1996 FIS. Viitattu 15.12.2017. (englanniksi)
  105. Siukonen 1996, s. 186, 189
  106. Siukonen 1997, s. 216
  107. Siukonen 1997, s. 97
  108. Siukonen 1997, s. 100–101, 216
  109. Siukonen 1997, s. 114
  110. Siukonen 1997, s. 215
  111. Siukonen 1997, s. 118
  112. Liimatainen 1997, s. 109
  113. Liimatainen 1997, s. 110
  114. Liimatainen 1997, s. 111
  115. Liimatainen 1997, s. 113
  116. Liimatainen 1997, s. 113–114
  117. Liimatainen 1997, s. 147–148
  118. Liimatainen 1997, s. 20
  119. Liimatainen 1997, s. 64
  120. Liimatainen 1997, s. 77
  121. Liimatainen 1997, s. 120–121
  122. Liimatainen 1997, s. 115
  123. Liimatainen 1997, s. 116
  124. Liimatainen 1997, s. 159–160
  125. Liimatainen 1998, s. 120–123
  126. Liimatainen 1998, s. 123–124
  127. Liimatainen 1998, s. 124
  128. Siukonen 1999, s. 212
  129. Liimatainen 1998, s. 125–127
  130. a b Liimatainen 1998, s. 151, 234
  131. Liimatainen 1998, s. 216
  132. Liimatainen 1998, s. 218
  133. Liimatainen 1998, s. 41–42, 219
  134. Liimatainen 1998, s. 127
  135. Liimatainen 1998, s. 140
  136. Liimatainen 1998, s. 137
  137. Nikkolalle ei jatkoa Sloveniassa 2.4.2008. MTV3. Viitattu 2.4.2008.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]