Pohjoismaiset hiihtolajit talviolympialaisissa 1998

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

XVII talviolympialaiset järjestettiin vuonna 1998 Naganossa, Japanissa. Pohjoismaisissa hiihtolajeissa (maastohiihto, yhdistetty, mäkihyppy) kilpailtiin kaikkiaan viidessätoista lajissa.

Hiihtokilpailut käytiin Hakubassa parin kilometrin alueelle ahdetulla latuverkostolla. Ladut olivat poikkeuksellisen rankkoja. Erityisesti maastoa pidettiin rankkana sen takia, ettei palauttavia laskuosuuksia ollut, vaan alamäet olivat jyrkkiä ja mutkittelevia.

Miesten hiihto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

10 km (p)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sija Maa Kilpailija Aika
1 Norja Bjørn Dæhlie 27.24,5
2 Itävalta Markus Gandler 27.32,5
3 Suomi Mika Myllylä 27.40,1

Päivämäärä: 12. helmikuuta

Lipsuneiden suksien takia 30 kilometrin kilpailussa sijalle 20 jäänyt Dæhlie ei ollut ennen kilpailua varma kunnostaan, kun hän oli lisäksi sairastelun takia pitänyt kilpailutaukoa ennen olympialaisia. Myös kymmenen kilometrin kilpailussa hänen suksensa lipsuivat muutaman kerran, mutta hän selvitti tilanteet voimiaan käyttäen ja voitti kilpailun lopulta kahdeksan sekunnin erolla voitelussaan erinomaisesti onnistuneeseen Markus Gandleriin. Myös pronssille jääneellä Myllylällä eivät olleet parhaat mahdolliset voiteet suksissaan. Voitelu olikin päivän puheenaihe Hakubassa. Kilpailun aikana sää vaihtelikin aluksi tihkusateesta vesisateeksi, ja korkeammalla maastossa alijäähtyneeksi vedeksi.

30 km (p)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sija Maa Kilpailija Aika
1 Suomi Mika Myllylä 1.33.55,8
2 Norja Erling Jevne 1.35.27,1
3 Italia Silvio Fauner 1.36.08,5

Päivämäärä: 9. helmikuuta

Myös miesten 30 kilometrin kilpailu käytiin huonossa ja raskaassa kelissä, sakeassa lumipyryssä. Ensimmäisen olympialaisten kultamitalinsa ja ensimmäisen Suomen miesten hiihdon olympiakullan 34 vuoteen voittanut Myllylä johti kilpailua ylivoimaisesti alusta loppuun, ja pystyi hiihtämään maaliin pieni Suomen lippu suussaan.

50 km (v)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sija Maa Kilpailija Aika
1 Norja Bjørn Dæhlie 2.05.08,2
2 Ruotsi Niklas Jonsson 2.05.16,3
3 Itävalta Christian Hoffmann 2.06.01,8

Päivämäärä: 22. helmikuuta

Kisojen kolmannen ja kautta aikain kahdeksannen olympiakultansa voittanut Dæhlie oli kilpailun maalissa erittäin uupunut. Omien sanojensa mukaan hän ei koskaan ollut ollut yhtä väsynyt, ja kuvaili kilpailua elämänsä rankimmaksi. Kilpailun loppua kohti keli muuttui koko ajan raskaammaksi, kun aurinko pehmitti lumen kosteaksi sohjoksi. Loppua kohti Ruotsin hopealle sijoittunut Jonsson kiristi vauhtiaan ja maalissa eroa jäi vajaa 10 sekuntia, kun sitä hiihtostadionille saavuttaessa oli vielä 18 sekuntia. Dæhlie aloitti kilpailun rauhallisesti ja oli 8,5 kilometrin väliaikamittauspisteellä vasta kymmenennellä sijalla.

15 km takaa-ajo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sija Maa Kilpailija Aika
1 Norja Thomas Alsgaard 1.07.01,7
2 Norja Bjørn Dæhlie -1,1
3 Kazakstan Vladimir Smirnov -0.29,8

Päivämäärä: 14. helmikuuta

Takaa-ajokilpailuun lähdettiin kymmenen kilometrin perinteisen hiihtotavan lopputulosten mukaisesti. Toisena ja kolmantena Dæhlien jälkeen lähteneet Markus Gandler ja Mika Myllylä jäivät tasaisesti alkukilometrien aikana. 23,6 sekunnin takaa-ajoasemasta Dæhlien takaa lähtenyt Alsgaard sen sijaan hiihti samalla Cathinka Guldbergs Vei -nimisellä kadulla Nannestadissa asuvan maanmiehensä kiinni 8,2 kilometrin kohdalla, kyttäili loppumatkan tämän menoa, meni loppusuoralla ohi ja saavutti toisen olympiakultansa. Loput kuusi kilometriä Myllylä hiihti Italian Fulvio Valbusan ja Silvio Faunerin kanssa samaa vauhtia kuin kärkikaksikko, mutta jäi lopulta kuudenneksi. Pronssille sijoittunut Smirnov piti tahtia yllä 8,2 kilometriin saakka, jonka jälkeen vauhti tipahti, mutta riitti mitaliin.

4 x 10 km viesti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sija Maa Kilpailijat Aika
1 Norja Sture Sivertsen
Erling Jevne
Bjørn Dæhlie
Thomas Alsgaard
1.40.55,7
2 Italia Marco Albarello
Fulvio Valbusa
Fabio Maj
Silvio Fauner
1.40.55,9
3 Suomi Harri Kirvesniemi
Mika Myllylä
Sami Repo
Jari Isometsä
1.42.15,5

Päivämäärä: 19. helmikuuta

Norjan aloittaja Siversten hyytyi kärkiletkasta 7,5 kilometrin kohdalla ja Norja olikin ensimmäisessä vaihdossa vasta kymmenes, 19 sekuntia Suomen aloittaja Kirvesniemestä. Suomen toinen hiihtäjä Myllylä kuitenkin jäi Norjan johtopaikalle vieneelle Erling Jevnelle 29 sekuntia.

Viestissä jännitys säilyi loppusuosalle ja maaliviivalle saakka. Norjan ja Italian joukkueet tulivat viimeiseen vaihtoon yhtä aikaa ja lähes pysähtyivät, kun kumpikaan ei tahtonut lähteä vetämään. Lopulta Italian ankkuri Fauner roikkui lähes koko matkan Norjan Alsgaardin perässä ja jätti ratkaisun loppusuoralle. Viimeisessä nousussa Fauner meni ohi ja laski etummaisena stadionille. Loppusuoran kirikamppailussa Alsgaard kuitenkin kurotti jalkansa maalilinjan yli ennen Fauneria. Alsgaard totesi, ettei Faunerin hiihto ollut oikein olympiahengen mukaista, sillä hän oli muutamaan otteeseen lähes pysähtynyt matkan varrella, jotta tämä olisi ottanut vetojuhdan tehtävän itselleen.

Vielä pari päivää ennen viestiä kovassa kuumeessa ollut Isometsä sai rauhassa varmistella Suomen pronssimitalin. Lopussa hyvin hiihtänyt Ruotsi pääsi 10 sekunnin päähän.

Naisten hiihto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

5 km (p)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sija Maa Kilpailija Aika
1 Venäjä Larisa Lazutina 17.37,9
2 Tšekki Kateřina Neumannová 17.42,7
3 Norja Bente Martinsen 17.48,4

Kulta oli 32-vuotiaalle moninkertaiselle maailmanmestarille Lazutinalle ensimmäinen henkilökohtainen olympiakulta. Lazutina liikuttui voittonsa myötä syvästi, sillä hän oli jo kertaalleen ehtinyt lopettaa uransa ennen kisoja, mutta palannut takaisin päästyään sopuun Venäjän valmennusjohdon kanssa. Kilpailu käytiin sakeassa lumisateessa. Lazutina sanoi, ettei vaikeampaa rataa löydy mistään.

15 km (p)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sija Maa Kilpailija Aika
1 Venäjä Olga Danilova 46.55,4
2 Venäjä Larisa Lazutina 47.01,0
3 Norja Anita Moen-Guidon 47.52,6

Danilovan kultamitali oli hänen ensimmäinen olympiamitalinsa. Voittonsa myötä hänestä tuli myös Naganon kisojen ensimmäinen olympiavoittaja. Danilovan voitto tuli yllätyksenä, sillä suurimpana ennakkosuosikkina pidettiin Norjan Bente Martinsenia ja hopealle 5,6 sekunnin erolla jäänyttä Lazutinaa. Venäläiset onnistuivat voitelussa parhaiten, kun taas norjalaisten suksista alkoi pito häipyä matkan puolivälissä. Vielä 8,5 kilometrin kohdalla Martinsen oli kolmantena 19 sekunnin päässä silloin johdossa olleesta Lazutinasta, mutta jäi puolivälin jälkeen Danilovasta yli minuutin. Danilova sai voitostaan rahaa silloisen 550 000 markan arvosta, puolet Venäjän valtiolta ja puolet olympiakomitealta. 30-vuotias Anita Moen-Guidon sai myös ensimmäisen arvokisamitalinsa.

30 km (v)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sija Maa Kilpailija Aika
1 Venäjä Julija Tšepalova 1.22.01,5
2 Italia Stefania Belmondo 1.22.11,7
3 Venäjä Larisa Lazutina 1.23.15,7

Ensimmäisissä aikuisten arvokisoissaan ollut Tšepalova voitti heti olympiakultaa. Vielä 8 kilometriä ennen maalia näytti siltä, että voitto menee Belmondolle, mutta vesisateessa käydyssä kilpailussa nuori venäläinen voitti lopulta kymmenellä sekunnilla. Kilpailun jälkeen liikuttunut Tšepalova sanoi näyttäneensä mihin hän pystyy, kun Venäjän joukkueen valmentaja Aleksandr Grušin oli jättänyt hänet viestijoukkueen ulkopuolelle, ja paikka 30 kilometrin kilpailuunkin oli tullut vasta ylimääräisen karsinnan voiton myötä. Perinteisestä venäläisestä tavasta poiketen Tšepalova oli valmentautunut kisoihin yksin isänsä valmennuksessa eikä joukkueen yhteisleireillä.

10 km takaa-ajo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sija Maa Kilpailija Aika
1 Venäjä Larisa Lazutina 46.06,9
2 Venäjä Olga Danilova 46.13,4
3 Tšekki Kateřina Neumannová 46.14,2



4 x 5 km viesti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sija Maa Kilpailijat Aika
1 Venäjä Nina Gavriljuk
Olga Danilova
Jelena Välbe
Larisa Lazutina
55.13,5
2 Norja Bente Martinsen
Marit Mikkelsplass
Elin Nilsen
Anita Moen
55.38,0
3 Italia Karin Moroder
Gabriella Paruzzi
Manuela Di Centa
Stefania Belmondo
56.53,5



Yhdistetty[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Normaalikilpailu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sija Maa Kilpailija Aika
1 Norja Bjarte Engen Vik 41.21,1
2 Suomi Samppa Lajunen 41.48,6
3 Venäjä Valeri Stoljarov 41.49,3

Päivämäärä: 13.14. helmikuuta

Bjarte Engen Vik määräsi tahdin jo mäkiosuudella, kun hän 89,5 ja 94,5 metrin hypyillään varmisti yli puolen minuutin etumatkan Stoljaroviin. Lopulta hopealle sijoittunut Lajunen oli mäen kuudes ja lähti hiihto-osuudelle minuutin ja kolme sekuntia Vikin jälkeen. Hiihto-osuudella Vik meni jo lähdöstä saakka omia menojaan. Puolimatkassa Lajunen saavutti Stoljarovin, mutta tunsi olonsa liian väsyneeksi mennäkseen ohi. Hän kuitenkin sai loppusuoralle lisävoimia ja kukisti kirikamppailussa 27-vuotiaan, yllätyspronssia saavuttaneen pietarilaisen, jonka paras maailmancupin yksittäissijoitus samaiselta kaudelta ennen olympialaisia oli 13. ja sijoitus kokonaiskilpailussa 42:s.

Joukkuekilpailu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sija Maa Kilpailijat Aika
1 Norja Halldor Skard
Kenneth Bråten
Bjarte Engen Vik
Fred Børre Lundberg
54.11,5
2 Suomi Samppa Lajunen
Jari Mantila
Tapio Nurmela
Hannu Manninen
55.30,4
3 Ranska Sylvain Guillaume
Nicolas Bal
Ludovic Roux
Fabrice Guy
55.53,4

Päivämäärä: 19.20. helmikuuta

Suomen joukkue lähti hiihto-osuudelle ensimmäisenä ennen Itävaltaa (4 sekuntia) ja Norjaa (8 sekuntia). Olympiakisoissa riehuneesta flunssa-aallosta kärsineet suomalaiset tunsivat kukin huteraa ja epävarmaa oloa ennen hiihtostarttia, ja aloittaja Samppa Lajunen oli edellisiltana kärsinyt kuumeesta. Lajunen ei kyennyt pitämään Norjan Skardia takanaan, vaan jäi tästä 11,6 sekuntia vaihtoon tultaessa. Myöskään Mantila ei kyennyt roikkumaan norjalaisen Braatenin perässä, vaan ero toisessa vaihdossa oli jo yli minuutin. Kolmannella osuudella Nurmelan perässä hiihtivät Ranskan Ludovic Roux ja Japanin Gen Tomii, joka kuitenkin väsähti. Norjan ankkuri Lundberg meni minuutin eron turvin omia menojaan, kun Suomen Manninen keskittyi pitämään yllätyspronssille hiihtäneen Ranskan joukkueen ankkurin, 1992 Albertvillen olympiavoittajan Guyn takanaan.

Mäkihyppy[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Normaalimäki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sija Maa Kilpailija Pisteet
1 Suomi Jani Soininen 234,5
2 Japani Kazuyoshi Funaki 233,5
3 Itävalta Andreas Widhölzl 232,5

Päivämäärä: 11. helmikuuta

Normaalimäen kilpailu oli erittäin tasainen, sillä Hakuban mäen profiilin vuoksi kaikki hyppääjät tipahtivat lähes samalle viivalle alastulorinteeseen. Voittaja Soinisen kumpikaan hyppy ei ollut erityisen hyvä, vaan hänen valttinsa oli tasaisuus: 90 ja 89 metriä. Ennen toista hyppyään Soininen komennettiin pariksi minuutiksi pois puomilta liian voimakkaiden vastavirtausten takia. Ensimmäisen kierroksen jälkeen johdossa ollut Masahiko Harada sortui hermoiluun ja jäi toisella hypyllään 84,5 metriin. 45 000 paikalle tulleen katsojan lohduksi isäntämään Funaki nousi hopealle. Suomen Janne Ahonen oli neljäs, vaikka hyppäsi koko kilpailun eniten pisteitä tuottaneen, 91,5-metrisen hypyn. Kilpailun tasaisuutta kuvaa se, että neljän ensimmäisen sijan välillä oli kullakin eroa yksi piste, kun metrin arvo mäessä oli kaksi pistettä.

Suurmäki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sija Maa Kilpailija Pisteet
1 Japani Kazuyoshi Funaki 272,3
2 Suomi Jani Soininen 260,8
3 Japani Masahiko Harada 258,3

Päivämäärä: 15. helmikuuta

Ensimmäisellä hyppykierroksella tuuli ja lumisade epätaspainottivat hyppääjien asemia. Sittemmin sade loppui ja ylämäen vauhdit kasvoivat. 130 metriä hypännyt Takanobu Okabe oli toisena ennen toista kierrosta, kun taas suomalaisia eivät tuulet suosineet, ja Ari-Pekka Nikkola sekä Janne Ahonen putosivat toiselta kierrokselta. Soininen oli ensimmäisen kierroksen jälkeen kolmantena 129,5 metrin hypyllään. Japanin Harada hyppäsi ensimmäisellä kierroksella vain 120 metriä, mutta sekoitti toisella hypyllään mittalaitteet. Haradan pitkä hyppy jouduttiin mittaamaan ihmissilmällä sen kannettua yli mittausantureiden. Lopulta hypyn pituudeksi päätettiin 136 metriä, mikä nosti Haradan pronssille 0,1 erolla Itävallan Andreas Widhölzliin.

Joukkuemäki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sija Maa Kilpailijat Pisteet
1 Japani Takanobu Okabe
Hiroya Saitō
Masahiko Harada
Kazuyoshi Funaki
933,0
2 Saksa Sven Hannawald
Martin Schmitt
Hansjörg Jäkle
Dieter Thoma
897,4
3 Itävalta Reinhard Schwarzenberger
Martin Höllwarth
Stefan Horngacher
Andreas Widhölzl
881,5

Päivämäärä: 17. helmikuuta

Kilpailu käytiin sakeassa lumisateessa. Isäntämaan hyppääjät kestivät paineet parhaiten ja venyivät kukin osaltaan huippusuorituksiin. Jo ensimmäisellä kierroksella Japani alkoi Saiton ja Okaben hyppyjen ansiosta karata muilta, mutta kolmas hyppääjä Masahiko Harada jäi tiheässä lumisateessa vain 79,5 metriin. Japanin päävalmentaja Manabu Ono oli jo tehdä asiasta vastalauseen, sillä olosuhteet muuttuivat nopeasti. Vastalauseelle ei kuitenkaan ollut tarvetta. Ensimmäisen kierroksen jälkeen japanilaiset olivat neljäntenä, mutta nousivat johtoon heti toisen kierroksen ensimmäisten hyppyjen jälkeen Okaben venytettyä lähes 137 metriä. Toisella kierroksella Saksan Schmitt venytti 126,5 metriä Saiton jäädessä 124 metriin ja ero kaventui 5,2 pisteeseen. Kilpailun ratkaisi kolmas hyppääjä Harada, joka venytti 137 metriä, mikä riitti 24,5 pisteen eroon Saksaan ennen viimeistä kierrosta. Ankkuri Funaki varmisti turvallisen etumatkan turvin Japanin kultamitalin.

Aikaisemmin joukkuemäen kisoja hallinnut, kaksissa edellisissä MM-kisoissa kultaa voittanut Suomi epäonnistui täysin ja jäi viidenneksi, 47,6 pisteen päähän pronssista.


Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]


XVIII talviolympialaisten kilpailulajit

Alppihiihto | Ampumahiihto | Curling | Freestylehiihto | Pohjoismaiset hiihtolajit | Rattikelkkailu | Jääkiekko | Ohjaskelkkailu | Kaukalopikaluistelu | Lumilautailu | Pikaluistelu | Taitoluistelu

Maastohiihto, yhdistetty ja mäkihyppy eli pohjoismaiset hiihtolajit talviolympialaisissa

1924 | 1928 | 1932 | 1936 | 1948 | 1952 | 1956 | 1960 | 1964 | 1968 | 1972 | 1976 | 1980 | 1984 | 1988 | 1992 | 1994 | 1998 | 2002 | 2006 | 2010 | 2014 | 2018