Hiihdon maailmanmestaruuskilpailut 1982

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Holmenkollen.

Vuoden 1982 hiihdon maailmanmestaruuskilpailut järjestettiin Oslossa, Norjassa 19.28. helmikuuta.[1] Kisaohjelmaan kuului neljä miesten ja neljä naisten maastohiihtolajia, kolme mäkihyppykilpailua ja kaksi yhdistetyn kilpailua.[2] Mäkihypyn ja yhdistetyn joukkuekilpailut kuuluivat ensimmäistä kertaa viralliseen kilpailuohjelmaan.[3] Kisojen menestynein maa oli 14 mitalia kerännyt isäntämaa Norja (seitsemän kultaa, neljä hopeaa ja kolme pronssia). Menestynein urheilija oli Norjan Berit Aunli (kolme kultaa ja yksi hopea).[4]

Miesten hiihto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

15 km[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sija Maa Kilpailija Aika
1 Norja Oddvar Brå 38.52,5
2 Neuvostoliitto Aleksandr Zavjalov 39.02,1
3 Suomi Harri Kirvesniemi 39.02,3
4 Neuvostoliitto Juri Burlakov 39.14,4
5 Neuvostoliitto Aleksandr Batjuk 39.19,8
6 Suomi Juha Mieto 39.24,7

Päivämäärä: 23. helmikuuta
Harri Kirvesniemi aloitti räväkästi ja oli 5 kilometrin kohdalla 16,5 sekuntia edellä toiseksi nopeimpaa, Oddvar Bråta. Vielä 10 kilometrin kohdalla ero oli Kirvesniemen hyväksi lähes kymmenen sekuntia mutta lopulta häntä nopeampi oli myös Aleksandr Zavjalov, tosin vain 0,2 sekunnin erolla. Brå saavutti pitkän uransa ensimmäisen arvokisavoiton. Maailmanmestaruuden 30 kilometrillä voittanut Thomas Eriksson keskeytti.[5]

30 km[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sija Maa Kilpailija Aika
1 Ruotsi Thomas Eriksson 1.21.52,3
2 Norja Lars-Erik Eriksen 1.22.13,9
3 Yhdysvallat Bill Koch 1.22.14,8
4 Norja Ove Aunli 1.22.45,0
5 Suomi Juha Mieto 1.22.59,7
6 Neuvostoliitto Aleksandr Zavjalov 1.23.00,7

Päivämäärä: 20. helmikuuta
Lars-Erik Eriksen johti kilpailua pitkään mutta kolmanneksi viimeisenä matkaan lähtenyt, vuonna 1979 nuorten maailmanmestaruuden voittanut Thomas Eriksson nousi viimeisellä kympillä yllättäjänä voittoon. Bill Koch hyödynsi luistelutekniikkaa ja ylsi pronssille. Suomalaisista Harri Kirvesniemi oli poissa vatsataudin takia ja hänen tilallaan hiihtänyt Aki Karvonen oli toiseksi parhaana suomalaisena kymmenes.[6]

50 km[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sija Maa Kilpailija Aika
1 Ruotsi Thomas Wassberg 2.32.00,9
2 Neuvostoliitto Juri Burlakov 2.32.34,3
3 Norja Lars-Erik Eriksen 2.32.49,9
4 Neuvostoliitto Aleksandr Batjuk 2.33.19,6
5 Suomi Asko Autio 2.33.23,9
6 Neuvostoliitto Aleksandr Zavjalov 2.34.48,3

Päivämäärä: 27. helmikuuta
Kilpailunumerolla 16 hiihtänyt Asko Autio johti yli puolet matkasta mutta väsyi lumisateessa viidenneksi. Jäljempänä matkaan lähtenyt Thomas Wassberg aloitti rauhallisesti mutta oli puolimatkassa jo Aution jälkeen toisena ja 38 kilometrin väliaikapisteellä johdossa.[7]

4 × 10 km viesti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sija Maa Kilpailijat Aika
1 Norja Lars-Erik Eriksen
Ove Aunli
Pål Gunnar Mikkelsplass
Oddvar Brå
1.56.27,6
1 Neuvostoliitto Vladimir Nikitin
Aleksandr Batjuk
Juri Burlakov
Aleksandr Zavjalov
1.56.27,6
3 Suomi Kari Härkönen
Aki Karvonen
Harri Kirvesniemi
Juha Mieto
1.58.49,4
3 Itä-Saksan lippu Uwe Bellmann
Uwe Wunsch
Stefan Schicker
Frank Schröder
1.58.49,4
5 Ruotsi Thomas Wassberg
Jan Ottosson
Sven-Erik Danielsson
Benny Kohlberg
1.59.39,4
6 Länsi-Saksa Jochen Behle
Stefan Dotzler
Franz Schöbel
Josef Schneider
2.00.36,1

Päivämäärä: 25. helmikuuta
Ensimmäisellä osuudella kärjessä hiihtivät Norja ja Ruotsi. Neuvostoliitto jäi osuudella 1.20 minuutin päähän kärjestä seitsemänneksi ja Suomi yli kahden minuutin päähän kymmenenneksi. Kolmannella osuudella Neuvostoliitto nousi kärkeen ja Suomi neljänneksi Ruotsin pudotessa mitalikamppailusta. Neljännen osuuden viimeisessä nousussa Neuvostoliiton Aleksandr Zavjalov kaatui Norjan Oddvar Brån ohittaessa hänet mutta Brån sauva katkesi. Maaliin hiihtäjät tulivat aivan tasoissa ja sääntöjen mukaisen maalikameran puuttumisen vuoksi kultamitalit annettiin molemmille. Suomen Juha Mieto ja Itä-Saksan Frank Schröder kamppailivat keskenään myös tiukasti.[8] Alun perin pronssi annettiin pelkästään Suomelle, mutta DDR teki virallisen maalikameran puuttumisesta protestin ja kaksi päivää myöhemmin FIS päätti jakaa myös pronssimitalit kahdelle joukkueelle.[9]

Naisten hiihto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

5 km[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sija Maa Kilpailija Aika
1 Norja Berit Aunli 14.30,2
2 Suomi Hilkka Riihivuori 14.35,6
3 Norja Brit Pettersen 14.48,2
4 Norja Anette Bøe 14.48,6
5 Tšekkoslovakia Kveta Jeriová 14.53,3
6 Tšekkoslovakia Anna Pasiarová 14.59,8

Päivämäärä: 22. helmikuuta
Kärkikaksikko oli sama kuin kolme päivää aiemmin hiihdetyllä 10 kilometrillä. Kaikki neljä norjalaista sijoittuivat kymmenen parhaan joukkoon mutta paras neuvostoliittolainen oli yllättäen vasta sijalla 13.[10]

10 km[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sija Maa Kilpailija Aika
1 Norja Berit Aunli 29.25,9
2 Suomi Hilkka Riihivuori 29.46,5
3 Tšekkoslovakia Kveta Jeriová 30.15,9
4 Norja Brit Pettersen 30.17,9
5 Norja Anette Bøe 30.20,6
6 Ruotsi Marie Johansson 30.29,3

Päivämäärä: 19. helmikuuta
Berit Aunli johti jo puolimatkassa Hilkka Riihivuorta lähes 20 sekunnilla. Kaikki neljä norjalaista sijoittuivat yhdeksän parhaan joukkoon.[11]

20 km[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sija Maa Kilpailija Aika
1 Neuvostoliitto Raisa Smetanina 1.06.16,9
2 Norja Berit Aunli 1.06.20,3
3 Suomi Hilkka Riihivuori 1.07.29,6
4 Neuvostoliitto Ljubov Ljadova 1.07.45,9
5 Neuvostoliitto Galina Kulakova 1.07.47,6
6 Norja Marit Myrmæl 1.07.57,3

Päivämäärä: 26. helmikuuta
Kolme kultaa jo voittanut Berit Aunli jäi hopealle, kun sairastelustaan toipunut ja Aunlia myöhemmin ladulle lähtenyt Raisa Smetanina voitti hänet runsaalla kolmella sekunnilla.[12]

4 × 5 km viesti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sija Maa Kilpailijat Aika
1 Norja Anette Bøe
Inger-Helene Nybråten
Berit Aunli
Brit Pettersen
1.02.15,9
2 Neuvostoliitto Ljubov Ljadova
Ljubov Zabolotskaja
Raisa Smetanina
Galina Kulakova
1.02.29,6
3 Itä-Saksan lippu Petra Sölter
Carola Anding
Veronika Hesse-Schmidt
Barbara Petzold
1.02.57,3
4 Suomi Marja-Liisa Hämäläinen
Helena Takalo
Pirkko Määttä
Hilkka Riihivuori
1.03.08,4
5 Tšekkoslovakia Anna Pasiárová
Dagmar Švubová
Gabriela Svobodová
Květa Jeriová
1.03.34,9
6 Itä-Saksan lippu Marie Johansson
Maria Thulin
Karin Lamberg
Lena Carlzon-Lundbäck
1.04.35,8

Päivämäärä: 24. helmikuuta
Neuvostoliiton 39-vuotias Galina Kulakova oli mitaleilla jo kahdeksansissa peräkkäisissä arvokisoissa.[13]

Yhdistetty[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Normaalikilpailu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sija Maa Kilpailija Pisteet
1 Norja Tom Sandberg 426,600
2 Itä-Saksan lippu Konrad Winkler 426,560
3 Itä-Saksan lippu Uwe Dotzauer 426,455
4 Suomi Jouko Karjalainen 422,835
5 Itä-Saksan lippu Günther Schmieder 422,320
6 Länsi-Saksa Thomas Müller 418,400
7 Suomi Jorma Etelälahti 418,080

Päivämäärä: 19.20. helmikuuta
Mäkiosuuden paras oli heikkona hiihtäjänä tunnettu Hubert Schwarz, jolle Günther Schmieder hävisi vajaat kaksi pistettä. Jouko Karjalainen lähti hiihto-osuudelle noin 1,5 minuuttia Schwarzia jäljessä ja Tom Sandberg vielä 10 sekuntia Karjalaisenkin takaa. Sandberg oli selvästi hiihto-osuuden nopein ja nousi loppupään lähtönumerolla niukasti ohi Konrad Winklerin ja Uwe Dotzauerin.[14]

Joukkuekilpailu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sija Maa Kilpailijat Pisteet
1 Itä-Saksan lippu Uwe Dotzauer
Günther Schmieder
Konrad Winkler
1295,92
2 Suomi Jouko Karjalainen
Rauno Miettinen
Jorma Etelälahti
1243,60
2 Norja Hallstein Bøgseth
Espen Andersen
Tom Sandberg
1243,60
4 Länsi-Saksa Hubert Schwarz
Thomas Müller
Hermann Weinbuch
5 Neuvostoliitto Sergei Tšervjakov
Aleksandr Majorov
Sergei Šorikov
6 Sveitsi Karl Lustenberger
Walter Hurschler
Ernst Beetschen

Päivämäärä: 23.24. helmikuuta
Yhdistetyn joukkuekilpailu oli nyt ensimmäistä kertaa MM-ohjelmassa. Itä-Saksa otti ratkaisevan johdon jo mäkiosuudella ja lähti Gundersen-menetelmällä käydylle hiihto-osuudelle yli kaksi minuuttia ennen Norjaa ja yli kolme minuuttia ennen Suomea. Suomalaiset ottivat Norjan etumatkan kiinni kahdella ensimmäisellä osuudella ja loppukirissä Suomen Jorma Etelälahti oli videokuvan perusteella niukasti Norjan Tom Sandbergiä parempi.[15] Norja teki protestin virallisen maalikameran puuttumisesta sen jälkeen kun DDR teki protestin samasta asiasta miesten viestihiihtokilpailun jälkeen. Lopulta 27. helmikuuta FIS päätti jakaa hopeamitalit molemmille joukkueille.[9]



Mäkihyppy[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Normaalimäki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sija Maa Kilpailija Pisteet
1 Itävalta Armin Kogler 249,3
2 Suomi Jari Puikkonen 248,6
3 Norja Ole Bremseth 245,8
4 Suomi Matti Nykänen 244,4
5 Itävalta Andreas Felder 243,9
6 Kanada Horst Bulau 243,4

Päivämäärä: 21. helmikuuta
Ensimmäisen kierroksen jälkeen kuusi parasta olivat 1,6 pisteen sisällä, ykkösenä Armin Kogler ja toisena Horst Bulau. Toisella kierroksella numerolla 13 hypännyt Jari Puikkonen teki kilpailun pisimmän, 85,5-metrisen hypyn, josta hän sai 128,9 pistettä. Vain Kogler pystyi ohittamaan hänet kokonaistuloksissa niukasti 83,5 metrin hypyllään.[16]

Suurmäki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sija Maa Kilpailija Pisteet
1 Suomi Matti Nykänen 257,9
2 Norja Olav Hansson 255,1
3 Itävalta Armin Kogler 244,7
4 Itä-Saksan lippu Klaus Ostwald 242,6
4 Norja Ole Bremseth 242,6
6 Suomi Pentti Kokkonen 238,5

Päivämäärä: 28. helmikuuta
Kilpailu käytiin lumisateessa ja sankassa sumussa. Edellisenä talvena nuorten maailmanmestaruuden voittanut Matti Nykänen hyppäsi jo harjoituksissa kahdesti virallista mäkiennätystä pidemmälle ja teki myös kilpailussa molempien kierrosten pisimmät hypyt, 108,5 metriä ja 102,5 metriä.[17]

Joukkuekilpailu (suurmäki)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sija Maa Kilpailijat Pisteet
1 Norja Johan Sætre
Per Bergerud
Ole Bremseth
Olav Hansson
718,5
2 Itävalta Hans Wallner
Hubert Neuper
Armin Kogler
Andreas Felder
717,6
3 Suomi Keijo Korhonen
Jari Puikkonen
Pentti Kokkonen
Matti Nykänen
670,8
4 Itä-Saksan lippu Holger Freitag
Matthias Buse
Klaus Ostwald
Manfred Deckert
660,3
5 Kanada Ron Richards
Steve Collins
Horst Bulau
625,7
6 Yhdysvallat Nils Stoltzlechner
Reed Zuehlke
Jeff Hastings
John Broman
622,4

Päivämäärä: 26. helmikuuta
Mäkihypyn joukkuekilpailu oli nyt ensimmäistä kertaa virallisena lajina MM-ohjelmassa. Tuloksiin laskettiin molemmilta kierroksilta joukkueen kolmen parhaan hyppääjän pisteet. Ensimmäisen kierroksen jälkeen Itävalta johti 4,2 pisteen erolla Norjaan ja Suomi oli neljäntenä lähes 50 pistettä kärkeä ja yli 20 pistettä kolmantena ollutta Itä-Saksaa jäljessä. Norja nousi toisella kierroksella niukasti ohi Itävallan ja Suomi, viimeisenä hyppääjänään 101,5 metriä hypännyt Matti Nykänen, selvästi ohi Itä-Saksan.[18]

Mitalitaulukko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sija Maa Kultaa Hopeaa Pronssia Yhteensä
1  Norja 7 4 3 14
2  Neuvostoliitto 2 3 0 5
3  Ruotsi 2 0 0 2
4  Suomi 1 4 4 9
5  Itä-Saksa 1 1 3 5
6  Itävalta 1 1 1 3
7  Yhdysvallat 0 0 1 1
 Tšekkoslovakia 0 0 1 1



Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Siukonen, Markku & Ahola, Matti: Urheilun vuosikirja 4: 1981–82. Oy Scandia Kirjat Ab, 1982. ISBN 951-9466-32-0.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Siukonen & Ahola, s. 19
  2. Siukonen & Ahola, s. 35–38
  3. Siukonen & Ahola, s. 30, 32
  4. Siukonen & Ahola, s. 38
  5. Siukonen & Ahola, s. 24–25, 28, 35, 120
  6. Siukonen & Ahola, s. 24, 35, 118
  7. Siukonen & Ahola, s. 27–28, 35, 120
  8. Siukonen & Ahola, s. 25–26, 35–36, 120
  9. a b FIS muutteli mitalijakoa. Helsingin Sanomat, 1.3.1982, s. 27. Lehti HS Aikakoneessa (tilaajille).
  10. Siukonen & Ahola, s. 22, 37, 119
  11. Siukonen & Ahola, s. 21–22, 37, 118
  12. Siukonen & Ahola, s. 23, 37–38, 120
  13. Siukonen & Ahola, s. 23, 38, 120
  14. Siukonen & Ahola, s. 28–30, 36–37, 118
  15. Siukonen & Ahola, s. 30, 37, 120
  16. Siukonen & Ahola, s. 32, 36, 118
  17. Siukonen & Ahola, s. 33–34, 36, 120–121
  18. Siukonen & Ahola, s. 32–33, 36, 120

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]