Hiihdon maailmanmestaruuskilpailut 1978

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Vuoden 1978 hiihdon maailmanmestaruuskilpailut järjestettiin Lahdessa, Suomessa, 18.26. helmikuuta.

Kisojen myöntäminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen Hiihtoliitto teki huhtikuussa 1974 Kansainväliselle hiihtoliitolle anomuksen vuoden 1978 hiihdon maailmanmestaruuskilpailuiden järjestämisestä Lahdessa Salpausselän hiihtokeskuksessa. Kilpailuanomus käsiteltiin FIS:n kongressissa San Franciscossa toukokuussa 1975. Lahden kanssa kisaisännyydestä kilpaili Kanadan Quebec, joka hävisi äänestyksessä äänin 36–39. Aikaisemmin MM-kisat oli järjestetty Lahdessa vuosina 1926, 1938 ja 1958.[1]

Kilpailupaikat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lahden kisakeskukseen oli jo vuoden 1972 Salpausselän kisoihin rakennettu 90 metrin suurmäki ja vuoden 1978 MM-hiihtoja varten pystytettiin uusi teräsrakenteinen 70 metrin mäki. Myös latureittejä uudistettiin ja stadionille rakennettiin 5 500 katsojan osittain katettu katsomo- ja huoltorakennus. Kilpailuiden kenraaliharjoituksena vuoden 1977 Salpausselän hiihdot järjestettiin MM-hiihtojen esikisoina.[1]

Kilpailutapahtumat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 1978 MM-hiihtoihin osallistui 262 kilpailijaa 26 eri maasta.[2] Mitaleja jaettiin 11 kilpailussa, joiden lisäksi käytiin joukkuemäkihypyn epävirallinen MM-kilpailu. Naisten 20 kilometrin hiihto oli ensimmäistä kertaa MM-kisojen ohjelmassa[3].

Miesten hiihdossa ei Lahden MM-kisoissa ollut yhtä suvereenia hallitsijaa. Henkilökohtaisten matkojen ja viestin yhteenlasketuissa hiihtoajoissa nopein oli 50 kilometrin ja viestihiihdon kultamitalisti Ruotsin Sven-Åke Lundbäck. Tällä laskutavalla toiseksi paras oli 15 ja 50 kilometrin hopeamitalimies Jevgeni Beljajev Neuvostoliitosta. Yhteisajassa kolmas oli Suomen Matti Pitkänen, joka kuului viestin hopeajoukkueeseen ja oli kaikilla henkilökohtaisilla matkoilla neljäs. Tälle listalle ei yllä Puolan Jozef Luszczek, joka voitti yllättäen 15 kilometrin kilpailun ja oli hopealla 30 kilometrillä. Viestissä hän ei maansa ainoana edustajana voinutkaan kilpailla.[2]

Naisten hiihdossa parhaita olivat 10 kilometrin ja 20 kilometrin kilpailut voittanut Neuvostoliiton Zinaida Amosova sekä Suomen Helena Takalo ja Hilkka Riihivuori, jotka saavuttivat kaksi henkilökohtaista mitalia ja lisäksi viestissä kultaa. Kaikilla naisten henkilökohtaisilla matkoilla neljän parhaan joukkoon ylsi vain suomalaisia ja neuvostoliittolaisia hiihtäjiä.

Mäkihypyssä ja yhdistetyssä kultamitalit menivät DDR:ään ja Suomeen. Pienemmässä 70 metrin mäessä DDR otti kaksoisvoiton Mathias Busen johdolla ja 90 metrin mäessä paras oli kotiyleisön riemuksi Tapio Räisänen. Yleisön kannalta oli tosin harmittavaa, että suurmäen kilpailua jouduttiin siirtämään vuorokaudella voimakkaan tuulen vuoksi[3]. Yhdistetyssä viiden parhaan joukossa oli neljä DDR:n urheilijaa ja kärkikolmikko Konrad WinklerRauno MiettinenUlrich Wehling täsmälleen sama kuin esikisoissa 1977[4]. Joukkuemäen epävirallisen maailmanmestaruuden voitti DDR.

Mitalitaulukon voitti odotetusti Neuvostoliitto, ja toiseksi nousi hieman yllättäen isäntämaa Suomi. Perinteinen hiihtomaa Norja sai tyytyä vain yhteen pronssimitaliin.[2]

Kilpailuiden doping-testeissä ei jäänyt kiinni yhtään urheilijaa, mutta kisojen jälkeen kävi ilmi, että ilmeisesti anabolisten steroidien käyttöä ei testattu ollenkaan. Lahden MM-kisoissa testattiin ensimmäistä kertaa myös mäkihyppääjien kilpailuasuja.[5]

Yleisötavoite kisoille oli 200 000 katsojaa, johon ei aivan päästy, sillä pääsylippuja myytiin 173 598 kappaletta. Suurmäen kilpailun siirtäminen luultavasti laski yleisömääriä.[5]

Miesten hiihto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

15 km[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

sija Maa Kilpailija Aika
1 Puolan lippu Józef Łuszczek 49.09,37
2 Neuvostoliiton lippu Jevgeni Beljajev 49.11,62
3 Suomen lippu Juha Mieto 49.14,37
4 Suomen lippu Matti Pitkänen 49.23,85
5 Neuvostoliiton lippu Nikolai Zimjatov 49.33,33
6 Ruotsin lippu Sven-Åke Lundbäck 49.50,86
7 Ruotsin lippu Christer Johansson
8 Neuvostoliiton lippu Vasili Rotshev
9 Neuvostoliiton lippu Nikolai Bazukov
10 Norjan lippu Ove Aunli

[6]

Päivämäärä: 21. helmikuuta
Kilpailu keräsi kisojen suurimman osanottajamäärän, kun matkaan lähti 80 hiihtäjää 26 maasta. Viiden kilometrin kohdalla kärjessä oli Mieto, jonka jälkeen Luszczek, Beljajev, Lundbäck ja Pitkänen. Kymmenen kilometrin kohdalla Mieto johti kuudella sekunnilla toiseksi noussutta Beljajevia. Viimeiset viisi kilometriä nopeinta vauhtia tuli kuitenkin Luszczek. Miedon vauhti hiipui loppumatkalla etenkin voiteiden kulumisen vuoksi.[7]

30 km[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sija Maa Kilpailija Aika
1 Neuvostoliiton lippu Sergei Saveljev 1.32.52,00
2 Neuvostoliiton lippu Nikolai Zimjatov 1.33.48,23
3 Puolan lippu Józef Łuszczek 1.33.52,21
4 Suomen lippu Matti Pitkänen 1.34.16,23
5 Neuvostoliiton lippu Jevgeni Beljajev 1.34.46,66
6 Ruotsin lippu Sven-Åke Lundbäck 1.34.56,08
7 Suomen lippu Juha Mieto 1.35.40,90

Päivämäärä: 19. helmikuuta
10 kilometrin kohdalla kärjessä oli Beljajev, toisena yllätysnimi Luszczek, kolmantena Saveljev, neljäntenä Zimjatov, viidentenä Pitkänen ja vasta kuudentena, jo 50 sekunnin päässä kärjestä Mieto, joka oli yksi ennakkosuosikeista. Puolimatkassa kärkikolmikko oli Saveljev – Luszczek – Beljajev ja 25 kilometrin kohdalla Saveljev – Luszczek – Zimjatov.[8]

50 km[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sija Maa Kilpailija Aika
1 Ruotsin lippu Sven-Åke Lundbäck 2.46.43,06
2 Neuvostoliiton lippu Jevgeni Beljajev 2.47.34,48
3 Ranskan lippu Jean-Paul Pierrat 2.47.52,27
4 Suomen lippu Matti Pitkänen 2.49.46,28
5 Norjan lippu Lars-Erik Eriksen 2.50.44,82
6 Tšekkoslovakian lippu Jíři Beran 2.51.17,86
7 Puolan lippu Józef Łuszczek
8 Ruotsin lippu Tommy Lundberg
9 Neuvostoliiton lippu Nikolai Bazukov
10 Itä-Saksan lippu Alf-Gerdt Deckert

[9]

Päivämäärä: 26. helmikuuta
Päivän aikana lämmennyt keli oli ongelmallinen ja voitelu nousikin kilpailussa ratkaisevaan rooliin. Jo ensimmäisen kymmenen kilometrin jälkeen moni suosikki oli pois pelistä; Thomas Magnusson sekä Oddvar Brå keskeyttivät ja Juha Mieto sekä Sergei Saveljev olivat kaukana kärjestä. 20 kilometrin kohdalla kärkeen oli noussut viimeisenä matkaan lähtenyt Lundbäck, jonka jälkeen toisena oli kymmenen kilometrin jälkeen johtanut Pitkänen. Kolmantena oli Beljajev, neljäntenä Anatoli Ivanov ja viidentenä yllätysnimi Pierrat. Mieto oli joukon viimeisenä. 30 kilometrin jälkeen kärkikolmikko oli sama, mutta Pierrat oli noussut jo neljänneksi. 40 kilometriin mennessä Pitkänen oli pudonnut neljänneksi ja Lundbäckin johto muihin oli kasvanut jo yli minuuttiin. [10]

4×10 km viesti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sija Maa Kilpailijat Aika
1 Ruotsin lippu Sven-Åke Lundbäck
Christer Johansson
Tommy Limby
Thomas Magnusson
2.05.17,63
2 Suomen lippu Esko Lähtevänoja
Juha Mieto
Pertti Teurajärvi
Matti Pitkänen
2.05.28,95
3 Norjan lippu Lars-Erik Eriksen
Ove Aunli
Ivar Formo
Oddvar Brå
2.06.48,37
4 Neuvostoliiton lippu Jevgeni Beljajev
Nikolai Zimjatov
Sergei Saveljev
Vasili Rotšev
2.07.56,54
5 Sveitsin lippu Hansueli Kreuzer
Franz Renggli
Edi Hauser
Gaudenz Ambühl
2.08.40,42
6 Länsi-Saksan lippu Peter Zipfel
Georg Zipfel
Wolfgang Müller
Dieter Notz
2.08.46,47

Päivämäärä: 23. helmikuuta
Viestikilpailusta ennustettiin tasaista, mutta Neuvostoliittoa pidettiin jonkinlaisena ennakkosuosikkina. Ensimmäisessä vaihdossa kärkikolmikkona oli Ruotsi, Norja ja Sveitsi. Suomi oli jäänyt kolmikosta 10 sekuntia ja Neuvostoliitto yllättäen puoli minuuttia. Toisen osuuden jälkeen Neuvostoliitto oli jo kaksi minuuttia kärjestä, jonka muodosti kolmikko Suomi – Ruotsi – Norja. Kolmannella osuudella Norjan Formo kaatui ja jäi ratkaisevasti Suomesta ja Ruotsista. Ankkuriosuudella vauhdinpitäjänä oli suurimman osan matkasta Suomen Pitkänen, jonka Magnuson jätti loppumatkalla helpon oloisesti.[11]

Naisten hiihto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

5 km[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sija Maa Kilpailija Aika
1 Suomen lippu Helena Takalo 18.53,50
2 Suomen lippu Hilkka Riihivuori 18.58,49
3 Neuvostoliiton lippu Raisa Smetanina 19.01,30
4 Neuvostoliiton lippu Galina Kulakova 19.08,83
5 Itä-Saksan lippu Christel Meinel 19.14,38
6 Neuvostoliiton lippu Zinaida Amosova 19.17,14

Päivämäärä: 20. helmikuuta
Neljän kilometrin kohdalla kärjessä oli Smetanina viiden sekunnin erolla Riihivuoreen ja Kulakovaan, joista 10 kilometrin kilpailussa epäonnistunut Takalo oli kaksi sekuntia jäljessä. Ensimmäisenä heistä maaliin saapui Takalo, jonka loppuaikaa takaa tulleet eivät pystyneet alittamaan.[12]

10 km[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sija Maa Kilpailija Aika
1 Neuvostoliiton lippu Zinaida Amosova 37.01,72
2 Neuvostoliiton lippu Raisa Smetanina 37.13,37
3 Suomen lippu Hilkka Riihivuori 37.23,43
4 Neuvostoliiton lippu Galina Kulakova 37.30,09
5 Suomen lippu Taina Impiö 37.32,47
6 Norjan lippu Berit Kvello 37.40,77

Päivämäärä: 18. helmikuuta
Kilpailussa oli mukana 44 hiihtäjää 14 maasta. Puolimatkassa kolmen kärjessä olivat Amisova, Smetanina ja Kulakova. Riihivuori tuli viimeiset kolme kilometriä koko joukon nopeinta vauhtia.[13]

20 km[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sija Maa Kilpailija Aika
1 Neuvostoliiton lippu Zinaida Amosova 1.13.00,85
2 Neuvostoliiton lippu Galina Kulakova 1.13.08,11
3 Suomen lippu Helena Takalo 1.13.57,95
4 Suomen lippu Hilkka Riihivuori 1.14.00,26
5 Neuvostoliiton lippu Raisa Smetanina 1.14.38,83
6 Norjan lippu Berit Kvello 1.15.10,62

Päivämäärä: 25. helmikuuta
Kilpailussa oli mukana 41 hiihtäjää 13 maasta. Voittaja Amosova oli kilpailun viimeinen lähtijä.[14]

4×5 km viesti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sija Maa Kilpailijat Aika
1 Suomen lippu Taina Impiö
Marja-Liisa Hämäläinen
Hilkka Riihivuori
Helena Takalo
1.13.25,08
2 Itä-Saksan lippu Marlies Rostock
Birgit Schreiber
Barbara Petzold
Christel Meinel
1.13.29,74
3 Neuvostoliiton lippu Nina Rotševa
Zinaida Amosova
Raisa Smetanina
Galina Kulakova
1.13.39,88
4 Ruotsin lippu Marie Johansson
Eva Olsson
Meeri Bodelid
Lena C. Lundbäck
1.14.56,96
5 Norjan lippu Berit Johannessen
Vigdis Rønning
Marit Myrmæl
Berit Kvello
1.15.03,86
6 Tšekkoslovakian lippu Anna Pasiarova
Blanka Paulu
Dagmar Paleckova
Kveta Jeriova
1.16.25,38

Päivämäärä: 22. helmikuuta
Mukana oli yhdeksän joukkuetta. Avausosuuden jälkeen kärjessä oli Suomi ennen DDR:ää ja Neuvostoliittoa, joka oli jäänyt Suomesta puolisen minuuttia. Toisen osuuden jälkeen Neuvostoliitto oli noussut kärkeen, toisena hiihti DDR, kolmantena 30 sekuntia kärjestä jäänyt Suomi, jonka kannoilla oli Ruotsin joukkue. Kolmannella osuudella Riihivuori nosti Suomen kärkeen, tosin ankkuriosuudelle Suomi, Neuvostoliitto ja DDR lähtivät lähes tasoissa. DDR:n varsin nuoren joukkueen nousemista hopealle ohi kokeneen Neuvostoliiton pidettiin yllätyksenä.[15]

Yhdistetty[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Normaalimäki + 15 km[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sija Maa Kilpailija Mäkihyppy + hiihto Yhteispisteet
1 Itä-Saksan lippu Konrad Winkler 224,6 + 210,64 435,24
2 Suomen lippu Rauno Miettinen 232,0 + 199,66 431,66
3 Itä-Saksan lippu Ulrich Wehling 216,3 + 214,53 430,83
4 Itä-Saksan lippu Andreas Langer 212,5 + 214,75 427,25
5 Itä-Saksan lippu Günther Schmieder 221,9 + 201,58 423,48
6 Neuvostoliiton lippu Jurij Voronin 214,3 + 197,19 418,40

Päivämäärä: 19.20. helmikuuta
Mäkiosuuden jälkeen johdossa oli Miettinen, sitten Winkler, Schmieder, Suomen Jouko Karjalainen, Norjan Tom Sandberg ja USA:n Walter Malmqvist. Pronssille hiihdossa noussut Wehling oli mäessä vasta kahdeksas, hiihtoajaksi muutettuna minuutin ja 44 sekuntia Miettisen takana. Neljänneksi sijoittunut Langer oli mäkikilpailun jälkeen sijalla 11.[16]

Mäkihyppy[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Normaalimäki K70[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sija Maa Kilpailija Pisteet Hyppyjen pituudet
1 Itä-Saksan lippu Matthias Buse 253,2 84,0 – 86,0
2 Itä-Saksan lippu Henry Glass 251,7 84,5 – 85,5
3 Neuvostoliiton lippu Aleksei Borovitin 250,0 84,0 – 84,0
4 Itävallan lippu Karl Schnabl 249,4 84,5 – 85,0
5 Suomen lippu Pentti Kokkonen 248,7 82,5 – 85,0
6 Suomen lippu Tapio Räisänen 246,5 83,5 – 84,5

Päivämäärä: 18. helmikuuta
Mäkiviikon 1977–1978 voittanut Suomen Kari Ylianttila ei loukkaantumisen takia voinut osallistua Lahden kisoihin. Myös alkukaudesta menestynyt DDR:n Jochen Danneberg oli loukkaantumisen myötä vajaakuntoinen. Ensimmäisen kierroksen jälkeen neljä hyppääjää oli pisteen sisällä toisistaan: kärjessä Borovitin, sitten Schnabl, Glass ja Buse. Avauskierroksella sattui myös vaarallinen tilanne, kun itävaltalaiselta Claus Tuchschereriltä aukesi toisen suksen side kesken ilmalennon, minkä vuoksi hän taiteili alas yhden suksen varassa. Kaatumisesta huolimatta loukkaantumista ei tapahtunut.[17]

Suurmäki K90[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sija Maa Kilpailija Pisteet Hyppyjen pituudet
1 Suomen lippu Tapio Räisänen 256,6 111,5 – 108,0
2 Itävallan lippu Alois Lipburger 256,3 112,5 – 107,5
3 Itä-Saksan lippu Falko Weißpflog 255,8 108,0 – 114,5
4 Itä-Saksan lippu Matthias Buse 251,1 110,0 – 109,5
5 Kanadan lippu Tauno Käyhkö 242,1 108,5 – 103,5
6 Suomen lippu Jouko Törmänen 241,9 104,0 – 107,5
7 Neuvostoliiton lippu Valeri Savin
8 Itä-Saksan lippu Jochen Danneberg
9 Neuvostoliiton lippu Aleksei Borovitin
10 Sveitsin lippu Walter Steiner

[18]

Päivämäärä: 26. helmikuuta
Kilpailu piti käydä jo 25. päivänä, mutta kovan tuulen vuoksi kisaa siirrettiin vuorokaudella. Hyppääminen aloitettiin jo klo 9.20 aamulla, koska tuulen pelättiin kovenevan ennen puolta päivää. Avauskierroksen jälkeen kilpailua johti Lipburger, jonka perässä olivat Räisänen, Buse, Käyhkö, Danneberg, Borovitin ja Weisspflog.[19]



Mitalitaulukko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sija Maa Kultaa Hopeaa Pronssia Yht.
1 Neuvostoliiton lippu Neuvostoliitto 3 5 3 11
2 Suomen lippu Suomi 3 3 3 9
3  Itä-Saksa 2 2 2 6
4 Ruotsin lippu Ruotsi 2 0 0 2
5 Puolan lippu Puola 1 0 1 2
6 Itävalta 0 1 0 1
7 Norjan lippu Norja 0 0 1 1
8 Ranskan lippu Ranska 0 0 1 1



Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Siukonen, Markku & Ahola, Matti & Pulakka, Martti: Urheilumme kasvot, Osa 10, s. 15–37. Jyväskylä: Oy Scandia Kirjat Ab, 1979.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Siukonen & Ahola & Pulakka, 1979, s. 15
  2. a b c Siukonen & Ahola & Pulakka, 1979, s. 34
  3. a b Siukonen & Ahola & Pulakka, 1979, s. 28
  4. Siukonen & Ahola & Pulakka, 1979, s. 22
  5. a b Siukonen & Ahola & Pulakka, 1979, s. 35
  6. Siukonen & Ahola & Pulakka, 1979, s. 25
  7. Siukonen & Ahola & Pulakka, 1979, s. 23–24
  8. Siukonen & Ahola & Pulakka, 1979, s. 20
  9. Siukonen & Ahola & Pulakka, 1979, s. 32
  10. Siukonen & Ahola & Pulakka, 1979, s. 31–32
  11. Siukonen & Ahola & Pulakka, 1979, s. 26–28
  12. Siukonen & Ahola & Pulakka, 1979, s. 23
  13. Siukonen & Ahola & Pulakka, 1979, s. 17–18
  14. Siukonen & Ahola & Pulakka, 1979, s. 28
  15. Siukonen & Ahola & Pulakka, 1979, s. 25–26
  16. Siukonen & Ahola & Pulakka, 1979, s. 21–22
  17. Siukonen & Ahola & Pulakka, 1979, s. 18–19
  18. Siukonen & Ahola & Pulakka, 1979, s. 31
  19. Siukonen & Ahola & Pulakka, 1979, s. 28–29

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]