Oulun Luistinseura (jääpallo)

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Oulun Luistinseura
Oulun Luistinseura logo.svg
Perustettu 1880
Entiset nimet Skridskoklubben i Uleåborg
Kotikunta Oulu
Kotikenttä Pakkalan kenttä
Värit          
Sarja Bandyliiga
Puheenjohtaja Samuli Niskanen
Päävalmentaja Arto Loukkola, Samuli Niskanen
Gold medal blank.svg Kultaa 16 (1970, 1975, 1976, 1977, 1979, 1982, 1983, 1984, 1986, 1990, 1991, 2001, 2003, 2008, 2009, 2014)
Silver medal blank.svg Hopeaa 12 (1962, 1967, 1978, 1981, 1987, 1989, 1995, 2000, 2002, 2004, 2006, 2010)
Bronze medal blank.svg Pronssia 9 (1964, 1971, 1973, 1974, 1985, 1988, 1992, 1994, 2005)

Vuonna 1880 perustettu Oulun Luistinseura on Suomen vanhin edelleen hengissä oleva jääpalloseura, tosin seuran jääpallotoiminta ei ole yhtä vanhaa. OLS:ssa jääpalloa on pelattu 1920-luvulta lähtien. Laji oli muutaman vuoden poissa seuran ohjelmasta, mutta palasi pysyvästi jo 1930-luvulla.

SM-sarjassa OLS pelasi ensimmäistä kertaa 1940-luvulla, mutta menestys antoi vielä odottaa itseään. Ensimmäistä kertaa OLS oli mitaleilla vuonna 1962, kun se jäi OPS:n jälkeen hopealle. 1970-luvulla OLS nousi maan suurseuraksi, se voitti ensimmäisen SM-kultansa vuonna 1970, minkä jälkeen se on vakiinnuttanut paikkansa maan huipulla. 1970-luvulta lähtien OLS:n puuttuminen mitalikolmikosta on ollut harvinaista.

OLS nousi ensimmäisen kerran Mestaruussarjaan jo sotavuosina ja on pysyvästi pelannut ylimmällä sarjatasolla 1950-luvun puolivälistä alkaen. OLS on yksi menestyneimmistä suomalaisista jääpalloseuroista, sillä se on voittanut SM-kultaa 16 kertaa. Seura on myös menestynyt erinomaisesti niin naisten SM-sarjassa, juniorisarjoissa kuin ikämiesten SM-kisoissakin.

OLS on ainoana suomalaisena seurana voittanut jääpallon seurajoukkueiden maailmancupin. Voitto tuli vuonna 1976, jolloin kilpailu kulki Dex Cupin nimellä. Seuraavana vuonna joukkue saavutti Euroopan Cupin hopeaa. Saavutuksena on Euroopan Cupin hopeaa myös vuodelta 1990 ja viisi pronssia.

OLS pelaa nykyisin Raksilan urheilupuistoon vuonna 1997 rakennetulla tekojääradalla. Sen virallinen nimi on Raksilan tekojääkenttä. Sitä ennen OLS:n kotikenttinä ovat toimineet Raatin stadion, sekä nykyisin kerrostalojen alle jääneet Keskuskenttä ja Tuiran kenttä. Kotiotteluita on jouduttu pelaamaan satunnaisesti myös muilla kentillä kuten vanhassa Pakkalassa tai Haaparannan Gränsvallenilla.

OLS on tunnettu pitkäjännitteisestä sitoutumisesta edustusjoukkueen kehitystyössä. 1980-luvun lopulla ja 1990-luvun alussa valmentajia kävi OLS:n ohjaksissa useampia, mutta muuten seuran luotsaamisesta ovat vastanneet pitkälti samat nimet. Nykyinen valmentaja Timo Tiusanen on ollut OLS:n peräsimessä jo tammikuusta 1996, jolloin hän tuli Jukka Palinsaaren ja Risto Kontturin kanssa pelastamaan kriisissä ollutta joukkuetta pudotuspeleihin. OLS:n ylivoimaisesti pitkäaikaisin ja menestynein valmentaja on ollut Reijo Karppinen, joka voitti urallaan 8 mestaruutta ja valmensi pitkälti lähes parikymmentä vuotta. Karppisen ja Tiusasen (2 kultaa) lisäksi menestysvalmentajia ovat olleet Juha Niemikorpi (2) ja Pentti Hiltunen (1).

OLS:n Samuli Niskasesta tuli 10. marraskuuta 2007 pelatussa ottelussa OLS - OPS ensimmäinen Bandyliigan pelaaja, joka rikkoi 1 000 tehopisteen rajan.

Naisten jääpallon SM-sarja oli elinvoimainen 1970- ja 1980-luvuilla noin kymmenen vuotta. OLS kuului sarjan vakiokalustoon ja ehti voittaa kolme SM-kultaa ennen sarjan lakkauttamista joukkueiden vähyyden vuoksi.

Saavutuksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]


Tämä urheiluseuraan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.